mikä ala tyhmälle fyysisesti heikolle

Tunnen ihan liikaa ihmisiä jotka sanovat olevansa tyhmiä! harvoin olen oikeasti tyhmää tavannut. Pikemminkin huono itsetunto ja masennus vaivaa. Itsensä tuntee ala-arvoisemmaksi kuin muut. Mun ystävä on tällainen, siis aiva ihana ihminen, tosi empaattinen mutta itsetunto pohjalla. Ei itse sitä selvästi huomaa koska sanoo että tykkää itsestään, mut oletan ettei itsetunto sitä vain ole vaan se että tuntee olonsa itsevarmaksi myös muiden kanssa eikä jatkuvasti vertaile muihin. Ap, vaikutat mukavalta ja varmasti olet sellainen, masennus voipi vaivata sinuakin jos on itsetuhoisia ajatuksia. Minäkin olen työtön, vahvasti introvertti, en kuulu asiakaspalveluun mutta yritän ainakin. :/ Kyllä se työ vielä löytyy...sori jos ei ollut mitään työpaikka ideoita mulla tosin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vakuutusyhtiön asiakaspalvelussa olisi varmasti tilaa sinulle. Asiakkaiden palveleminen tapahtuu täysin kirjoittamalla, joten asiakkaiden kohtaamista ei tarvitse pelätä. Fyysistä kuntoa ei vaadita, eikä kieliasun kanssa ole niin justiinsa

"Tyhmä" et selvästikään ole! Vaikutat ihanalta ja fiksulta tyypiltä sen perusteella, miten kirjoitat, ja mitä kerrot itsestäsi =)

Voi kiitos, tulipa hyvä mieli viestistäsi :) Kuulostaa hyvältä, millainen koulutus/työkokemus täytyy olla, että saa tulla töihin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun? Ns puhelimitse ihmisten kohtaaminen ei ole niin paha kuin kasvotusten, uskoisin selviäväni ilman paniikkikohtauksia sen tyyppisestä työstä. Toinen mitä täällä on ehdoteltu on kaupungin vaihteeseen puheluita yhdistämään.. Sama kysymys että keille ne paikat jaetaan, mikä koulutus ja työkokemus täytyy olla? Monesti olen miettinyt että vitsit kun saisi empatiakyvystä tehtyä ammatin! :D siinä olisin hyvä. Tiedättekö tämän ilmiön kun joku sairastuu masennukseen tai lapsi, puoliso tms menehtyy niin valtaosa ystävistä katoaa ympäriltä kuin pieru saharaan.. No minä en kuulu niihin ihmisiin. Olen hyvinkin vaikeissa kriisitilanteissa tukenut ihmisiä, siitä minut parhaiten tunnetaan. En ole mikään kriisiterapeutti mutta kuuntelen, en latele "neuvoja" ota itseäsi niskasta kiinni. Laitan ruokaa surevalle ja hoidan käytännön asioita. Ap

Kaupallisen alan koulutuksesta on hyötyä pankki-/vakuutusalalla, mutta moni, minä myös, on ihan muun alan koulutuksella. Vakuutusyhtiöitä on Suomessa paljon, ja ne kaikki tarvitsevat asiakaspalvelijoita. Stressin- ja kiireensietokykyä tarvitaan jonkin verran, mutta asiakkaat on enimmäkseen tosi mukavia - puhumattakaan loistavasta työyhteisöstä, joka tukee tarvittaessa, ja antaa työskennellä rauhassa, jos niin haluaa.

Toki tämä on vain yksi vaihtoehto, asiakaspalvelijoita tarvitaan edelleen monenlaisissa paikoissa.

Minä sain ap viesteistäsi sellaisen kuvan, että olet joutunut kuulemaan koko elämäsi ajan pelkästään negatiivisia asioita itsestäsi. Että ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota ainoastaan siihen, mitä et osaa ja mihin et ainakaan kykene. Viestisi ovat rehellisiä ja analyyttisia, joten en usko, että olet älyllisesti vajavainen. Jos vielä olet hyväntahtoinen ihminen, kuten kuvailit, niin voisit sopia päivystäjäksi esim. kriisichattiin tai -foorumille. Ensiksi sinun olisi varmaankin hyvä opetella tuntemaan omat vahvuutesi ja keskittyä itsetuntosi kohentamiseen. Pysy myös mahdollisimman kaukana voivotteluun ja säälimiseen keskittyvistä ihmisistä. He saattavat tarkoittaa hyvää mutta tosiasiassa vain vahvistavat negatiivista minäkuvaasi. Onnea matkaan!

diipadaapasss kirjoitti:

Tunnen ihan liikaa ihmisiä jotka sanovat olevansa tyhmiä! harvoin olen oikeasti tyhmää tavannut. Pikemminkin huono itsetunto ja masennus vaivaa. Itsensä tuntee ala-arvoisemmaksi kuin muut. Mun ystävä on tällainen, siis aiva ihana ihminen, tosi empaattinen mutta itsetunto pohjalla. Ei itse sitä selvästi huomaa koska sanoo että tykkää itsestään, mut oletan ettei itsetunto sitä vain ole vaan se että tuntee olonsa itsevarmaksi myös muiden kanssa eikä jatkuvasti vertaile muihin. Ap, vaikutat mukavalta ja varmasti olet sellainen, masennus voipi vaivata sinuakin jos on itsetuhoisia ajatuksia. Minäkin olen työtön, vahvasti introvertti, en kuulu asiakaspalveluun mutta yritän ainakin. :/ Kyllä se työ vielä löytyy...sori jos ei ollut mitään työpaikka ideoita mulla tosin!

Kiitos viestistä. Saattaa olla että alkaa pikkuhiljaa olemaankin jonkin tyyppistä masennusta kun koko ikänsä yrittänyt ja vääntänyt eikä mikään ota onnistuakseen. Eli ensin on tullut vajaavaisuuteni luku- sekä matemaattisissa taidoissa, fyysiset rajoitukset ja kun tällä setillä on rämpinyt vuodesta toiseen tämänkaltaisessa yhteiskunnassa niin on alkanut hiipimään ajatukset kuolemasta mieleen. Mitä tulee tyhmyyteen niin älykkyysosamääräni on keskivertoa alhaisempi. Testi kun sisältää niin paljon hahmottamiseen liittyviä tehtäviä joka minulla on lapsesta pitäen ollut käsittämättömän surkea. Ap

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Vierailija kirjoitti:

Minä sain ap viesteistäsi sellaisen kuvan, että olet joutunut kuulemaan koko elämäsi ajan pelkästään negatiivisia asioita itsestäsi. Että ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota ainoastaan siihen, mitä et osaa ja mihin et ainakaan kykene. Viestisi ovat rehellisiä ja analyyttisia, joten en usko, että olet älyllisesti vajavainen. Jos vielä olet hyväntahtoinen ihminen, kuten kuvailit, niin voisit sopia päivystäjäksi esim. kriisichattiin tai -foorumille. Ensiksi sinun olisi varmaankin hyvä opetella tuntemaan omat vahvuutesi ja keskittyä itsetuntosi kohentamiseen. Pysy myös mahdollisimman kaukana voivotteluun ja säälimiseen keskittyvistä ihmisistä. He saattavat tarkoittaa hyvää mutta tosiasiassa vain vahvistavat negatiivista minäkuvaasi. Onnea matkaan!

Kiitos, kaikkea hyvää myös sinulle :) Olet kyllä oikeassa.. Sekä vanhempani että opettajani ovat kaikki suhtautuneet minuun jopa todella agressiivisesti, huokunut heistä asenne " miksi tuo idiootti ei nyt opi tätä asiaa!!" ..lapsena etenkin tuo oli kamalaa kun ympärillä ei ollut yhtään lempeää tukevaa aikuista jolla olisi ollut kärsivällisyyttä tällaista erityistapausta kohtaan. Nykyään kyllä hyväksyn itseni sellaisena kuin olen eli nyky-yhteiskunnan mittapuulla idiootti :D Mutta olisi tosiaan mukavaa löytää paikkani täällä, sellainen jossa voisin haasteistani huolimatta toimia. Ap

Tai sihteeri? Yhden sihteerin tunnen ja on kyllä tyhmä kuin saapas, silti vetää isompaa palkkaa kuin minä hoitoalalla. Ei pöllömmältä vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vakuutusyhtiön asiakaspalvelussa olisi varmasti tilaa sinulle. Asiakkaiden palveleminen tapahtuu täysin kirjoittamalla, joten asiakkaiden kohtaamista ei tarvitse pelätä. Fyysistä kuntoa ei vaadita, eikä kieliasun kanssa ole niin justiinsa

"Tyhmä" et selvästikään ole! Vaikutat ihanalta ja fiksulta tyypiltä sen perusteella, miten kirjoitat, ja mitä kerrot itsestäsi =)

Voi kiitos, tulipa hyvä mieli viestistäsi :) Kuulostaa hyvältä, millainen koulutus/työkokemus täytyy olla, että saa tulla töihin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun? Ns puhelimitse ihmisten kohtaaminen ei ole niin paha kuin kasvotusten, uskoisin selviäväni ilman paniikkikohtauksia sen tyyppisestä työstä. Toinen mitä täällä on ehdoteltu on kaupungin vaihteeseen puheluita yhdistämään.. Sama kysymys että keille ne paikat jaetaan, mikä koulutus ja työkokemus täytyy olla? Monesti olen miettinyt että vitsit kun saisi empatiakyvystä tehtyä ammatin! :D siinä olisin hyvä. Tiedättekö tämän ilmiön kun joku sairastuu masennukseen tai lapsi, puoliso tms menehtyy niin valtaosa ystävistä katoaa ympäriltä kuin pieru saharaan.. No minä en kuulu niihin ihmisiin. Olen hyvinkin vaikeissa kriisitilanteissa tukenut ihmisiä, siitä minut parhaiten tunnetaan. En ole mikään kriisiterapeutti mutta kuuntelen, en latele "neuvoja" ota itseäsi niskasta kiinni. Laitan ruokaa surevalle ja hoidan käytännön asioita. Ap

Ap on vaikea uskoa juttuasi todeksi. Kirjoitat taitavasti, oikeinkirjoitus ja kielioppisäännöt näyttää olevan ihan hallussa, ja tekstisi on ihan fiksuja sisällöltään. Annat koulutetun vaikutelman itsestäsi tekstisi perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vakuutusyhtiön asiakaspalvelussa olisi varmasti tilaa sinulle. Asiakkaiden palveleminen tapahtuu täysin kirjoittamalla, joten asiakkaiden kohtaamista ei tarvitse pelätä. Fyysistä kuntoa ei vaadita, eikä kieliasun kanssa ole niin justiinsa

"Tyhmä" et selvästikään ole! Vaikutat ihanalta ja fiksulta tyypiltä sen perusteella, miten kirjoitat, ja mitä kerrot itsestäsi =)

Voi kiitos, tulipa hyvä mieli viestistäsi :) Kuulostaa hyvältä, millainen koulutus/työkokemus täytyy olla, että saa tulla töihin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun? Ns puhelimitse ihmisten kohtaaminen ei ole niin paha kuin kasvotusten, uskoisin selviäväni ilman paniikkikohtauksia sen tyyppisestä työstä. Toinen mitä täällä on ehdoteltu on kaupungin vaihteeseen puheluita yhdistämään.. Sama kysymys että keille ne paikat jaetaan, mikä koulutus ja työkokemus täytyy olla? Monesti olen miettinyt että vitsit kun saisi empatiakyvystä tehtyä ammatin! :D siinä olisin hyvä. Tiedättekö tämän ilmiön kun joku sairastuu masennukseen tai lapsi, puoliso tms menehtyy niin valtaosa ystävistä katoaa ympäriltä kuin pieru saharaan.. No minä en kuulu niihin ihmisiin. Olen hyvinkin vaikeissa kriisitilanteissa tukenut ihmisiä, siitä minut parhaiten tunnetaan. En ole mikään kriisiterapeutti mutta kuuntelen, en latele "neuvoja" ota itseäsi niskasta kiinni. Laitan ruokaa surevalle ja hoidan käytännön asioita. Ap

Ap on vaikea uskoa juttuasi todeksi. Kirjoitat taitavasti, oikeinkirjoitus ja kielioppisäännöt näyttää olevan ihan hallussa, ja tekstisi on ihan fiksuja sisällöltään. Annat koulutetun vaikutelman itsestäsi tekstisi perusteella. 

Joistain asioista olen hyvinkin tarkka jopa neuroottisuuteen saakka. Kieliopista on tullut yksi niistä. Luen myös kirjoja vaikka lukeminen on vaikeaa lukihäiriön sekä luetun ymmärtämisen häiriön kanssa.. Joudun usein lukemaan kirjan sivun kolmeenkin kertaan että todella tajuan ja sisäistän mistä siinä "puhutaan".. Uuvuttavan kuuloista, eikö? :D Uskon että kovinkaan moni minut tavannut ei uskoisi että olen niin monihäiriöinen kun mitä olen, meinannut jatkuvasti jäädä luokalle. Olen ihan skarpin näköinen.. mitään puhehäiriötä ei ole, ärrävikaa tms.. tuli nyt vain mieleen kun olen luetellut häiriöitäni niin puhehäiriöitä ei ole.. saatan joskus paniikissa änkyttää mutta ei sekään ole nyt varsinaisesti mikään ongelma. Luonteeltani olen kovin rauhallinen, sen vuoksi mm taidenäyttelyt ovat ihanaa ajanvietettä, saa rauhassa tarkastella toisten ihmisten kädentaitoja sekä luovuutta. Reaktiokykyni ei ole kovin nopea, opin ala-asteella vihaamaan liikunnan tunteja kun olin tarpeeksi monta kertaa saanut pallon naamaani... Ap

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kiitos vastauksesta. Hauskaa.. et ole ensimmäinen joka ehdottaa tuota alaa/ammattia. Tuossa vain pelottaa tuo akateemisuus ja kaikki se esseiden kirjoitusten määrä! Miten ihmeessä siitä selviäisin..  Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vakuutusyhtiön asiakaspalvelussa olisi varmasti tilaa sinulle. Asiakkaiden palveleminen tapahtuu täysin kirjoittamalla, joten asiakkaiden kohtaamista ei tarvitse pelätä. Fyysistä kuntoa ei vaadita, eikä kieliasun kanssa ole niin justiinsa

"Tyhmä" et selvästikään ole! Vaikutat ihanalta ja fiksulta tyypiltä sen perusteella, miten kirjoitat, ja mitä kerrot itsestäsi =)

Voi kiitos, tulipa hyvä mieli viestistäsi :) Kuulostaa hyvältä, millainen koulutus/työkokemus täytyy olla, että saa tulla töihin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun? Ns puhelimitse ihmisten kohtaaminen ei ole niin paha kuin kasvotusten, uskoisin selviäväni ilman paniikkikohtauksia sen tyyppisestä työstä. Toinen mitä täällä on ehdoteltu on kaupungin vaihteeseen puheluita yhdistämään.. Sama kysymys että keille ne paikat jaetaan, mikä koulutus ja työkokemus täytyy olla? Monesti olen miettinyt että vitsit kun saisi empatiakyvystä tehtyä ammatin! :D siinä olisin hyvä. Tiedättekö tämän ilmiön kun joku sairastuu masennukseen tai lapsi, puoliso tms menehtyy niin valtaosa ystävistä katoaa ympäriltä kuin pieru saharaan.. No minä en kuulu niihin ihmisiin. Olen hyvinkin vaikeissa kriisitilanteissa tukenut ihmisiä, siitä minut parhaiten tunnetaan. En ole mikään kriisiterapeutti mutta kuuntelen, en latele "neuvoja" ota itseäsi niskasta kiinni. Laitan ruokaa surevalle ja hoidan käytännön asioita. Ap

Ap on vaikea uskoa juttuasi todeksi. Kirjoitat taitavasti, oikeinkirjoitus ja kielioppisäännöt näyttää olevan ihan hallussa, ja tekstisi on ihan fiksuja sisällöltään. Annat koulutetun vaikutelman itsestäsi tekstisi perusteella. 

Joistain asioista olen hyvinkin tarkka jopa neuroottisuuteen saakka. Kieliopista on tullut yksi niistä. Luen myös kirjoja vaikka lukeminen on vaikeaa lukihäiriön sekä luetun ymmärtämisen häiriön kanssa.. Joudun usein lukemaan kirjan sivun kolmeenkin kertaan että todella tajuan ja sisäistän mistä siinä "puhutaan".. Uuvuttavan kuuloista, eikö? :D Uskon että kovinkaan moni minut tavannut ei uskoisi että olen niin monihäiriöinen kun mitä olen, meinannut jatkuvasti jäädä luokalle. Olen ihan skarpin näköinen.. mitään puhehäiriötä ei ole, ärrävikaa tms.. tuli nyt vain mieleen kun olen luetellut häiriöitäni niin puhehäiriöitä ei ole.. saatan joskus paniikissa änkyttää mutta ei sekään ole nyt varsinaisesti mikään ongelma. Luonteeltani olen kovin rauhallinen, sen vuoksi mm taidenäyttelyt ovat ihanaa ajanvietettä, saa rauhassa tarkastella toisten ihmisten kädentaitoja sekä luovuutta. Reaktiokykyni ei ole kovin nopea, opin ala-asteella vihaamaan liikunnan tunteja kun olin tarpeeksi monta kertaa saanut pallon naamaani... Ap

Onko sinulla siis oikeasti diagnosoitu lukihäiriö? Tarkoitan siis oikean psykologin tekemänä laajojen psykologin tutkimusten jälkeen? Vai onko opettajasi "diagnosoinut" sen sinulle? 

Oppimiskykyinen ainakin näytät olevan, koska olet oppinut nuo kielioppisäännöt ja kykenet oppimaasi soveltamaan käytäntöön. Lisäksi sinulla tuntuu olevan keskimääräistä elävämpi tapa käyttää sanoja, eli kirjoittamasi teksti on monipuolista laadultaan, siis kielellisesti. Usein ihmiset, jotka lukevat paljon kaunokirjallisuutta, ovat sellaisessa hyviä. Mutta se edellyttää paljon lukemisen lisäksi kykyä prosessoida kieltä omassa mielessään myös, jotta voisi tuottaa hyvää kieltä.

Kerrot, että sinua on lapsena ja nuorena haukuttu tyhmäksi ja vähätelty. Minulla herää kyllä nyt kysymys, että olisiko kohdallasi kyse osittain ns. alisuoriutumisesta. Että oikeasti kapasiteettisi olisi suurempi kuin luulet, mutta koska sinua ei ole tuettu ja kannustettu, niin et ole koskaan päässyt hyödyntämään sitä potentiaaliasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo.. Kielien oppiminen aina ollut sairaan haastavaa, opin lukemaan keskivertoa myöhemmin.. En osaa kirjoittaa ja ajatella sillä tavalla miten yliopistossa tulisi. Minulla on lukuisia fyysisiä vaivoja, astmaa, nivelet yliliikkuvat ja kipeät, sydämessä reikä. Motoriikassa aina ollut häikkää, käsityöt ei mm ole koskaan luistanut sen vuoksi. Olen kamala sosiaalisissa tilanteissa. Sairastan myös paniikkihäiriötä. Ihan vakavissaan harkitsen itsemurhaa kun ei tunnu minkäänlaista paikkaa minunkaltaiselle täällä olevan. Olen ystävällinen ja vilpittömästi toivon ihmisille hyvää ja usein auttelen ystäviä perheenjäseniä pikku hommissa missä voin. Siitä tulee hyvä mieli.. Ap

Oho. Jos tekstisi on totta, niin ymmärrän kyllä huolesi. Itse olen tekstiisi verrattuna paljon terveempi mutta silti tunnen itseni tyhmäksi,kömpelöksi ja hitaaksi. Vielä pitäs jostain töitä löytää missä ei olisi liikaa istumista eikä liikaa rehkimistä terveyteni takia, mutta sellasta työtä ei ole. Yritän kuluttaa aikaa harrastuksissa joita tykkään, mutta mainittujen asioiden takia se on minulle enemmän henkisesti hankalaa kuin fyysisesti ( vaikka fyysinen laji onkin) koska olen vain niin hidas jonkatakia ärsytän muita. Ihmis suhteiden luominen on vaikeaa varsinkin jos en tunne heidän oikeasti hyväksyvän minua sellaisena kuin olen. Itsekkin olen ajatellut montakertaa että olisiko se parempi kuolleena, tai tapahtuisi edes jotain elämää mullistavaa että nämä asiat tuntuisivat oikein ihanalta.

Voih, paljon tsemppiä!! Ei ole helppoa olla tällainen näin suorituskeskeisessä dynaamisessa yhteiskunnassa. Usein tuntuu että olisin empatiakykyni puolesta sopinut luolamiesaikoihin.. Tosin ilman nykymääketiedettä olisin jo kuollut mutta en näe sitä mitenkään pahana.. Sehän olisi vain ollut luonnonvalinta.. Ap

Juuri tuota samaa minäkin olen miettinyt. Toisinaan miettisin olisiko elämä keskiajalla helpompaa, mutta toisaalta minä olisin varmaan kupsahtanut tauteihin tai sitten muuhun ikävään aikoja sitten. Ei se auta meidänlaistemme varmaan muuta ku yrittää porskuttaa sitkeästi elämässä eteenpäin ja yrittää tehdä sen minkä voi vaikka hankalaa se tekee, kun kaikki pitäisi osata heti ja suorittaa hyvin. Ei sitä oikein tunne kuuluvan edes nykyaikaan. Kyllä sitä välillä miettii pitäskö lähteä metsään asustamaan. Opetella selviytymis taidot ja lähteä vai nääntyiskö sitä sinne kuitenkni.

  Minä luovuin tuosta metsä asumis-unelmasta nähtyäni In to the wild elokuvan! :D Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vakuutusyhtiön asiakaspalvelussa olisi varmasti tilaa sinulle. Asiakkaiden palveleminen tapahtuu täysin kirjoittamalla, joten asiakkaiden kohtaamista ei tarvitse pelätä. Fyysistä kuntoa ei vaadita, eikä kieliasun kanssa ole niin justiinsa

"Tyhmä" et selvästikään ole! Vaikutat ihanalta ja fiksulta tyypiltä sen perusteella, miten kirjoitat, ja mitä kerrot itsestäsi =)

Voi kiitos, tulipa hyvä mieli viestistäsi :) Kuulostaa hyvältä, millainen koulutus/työkokemus täytyy olla, että saa tulla töihin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun? Ns puhelimitse ihmisten kohtaaminen ei ole niin paha kuin kasvotusten, uskoisin selviäväni ilman paniikkikohtauksia sen tyyppisestä työstä. Toinen mitä täällä on ehdoteltu on kaupungin vaihteeseen puheluita yhdistämään.. Sama kysymys että keille ne paikat jaetaan, mikä koulutus ja työkokemus täytyy olla? Monesti olen miettinyt että vitsit kun saisi empatiakyvystä tehtyä ammatin! :D siinä olisin hyvä. Tiedättekö tämän ilmiön kun joku sairastuu masennukseen tai lapsi, puoliso tms menehtyy niin valtaosa ystävistä katoaa ympäriltä kuin pieru saharaan.. No minä en kuulu niihin ihmisiin. Olen hyvinkin vaikeissa kriisitilanteissa tukenut ihmisiä, siitä minut parhaiten tunnetaan. En ole mikään kriisiterapeutti mutta kuuntelen, en latele "neuvoja" ota itseäsi niskasta kiinni. Laitan ruokaa surevalle ja hoidan käytännön asioita. Ap

Ap on vaikea uskoa juttuasi todeksi. Kirjoitat taitavasti, oikeinkirjoitus ja kielioppisäännöt näyttää olevan ihan hallussa, ja tekstisi on ihan fiksuja sisällöltään. Annat koulutetun vaikutelman itsestäsi tekstisi perusteella. 

Joistain asioista olen hyvinkin tarkka jopa neuroottisuuteen saakka. Kieliopista on tullut yksi niistä. Luen myös kirjoja vaikka lukeminen on vaikeaa lukihäiriön sekä luetun ymmärtämisen häiriön kanssa.. Joudun usein lukemaan kirjan sivun kolmeenkin kertaan että todella tajuan ja sisäistän mistä siinä "puhutaan".. Uuvuttavan kuuloista, eikö? :D Uskon että kovinkaan moni minut tavannut ei uskoisi että olen niin monihäiriöinen kun mitä olen, meinannut jatkuvasti jäädä luokalle. Olen ihan skarpin näköinen.. mitään puhehäiriötä ei ole, ärrävikaa tms.. tuli nyt vain mieleen kun olen luetellut häiriöitäni niin puhehäiriöitä ei ole.. saatan joskus paniikissa änkyttää mutta ei sekään ole nyt varsinaisesti mikään ongelma. Luonteeltani olen kovin rauhallinen, sen vuoksi mm taidenäyttelyt ovat ihanaa ajanvietettä, saa rauhassa tarkastella toisten ihmisten kädentaitoja sekä luovuutta. Reaktiokykyni ei ole kovin nopea, opin ala-asteella vihaamaan liikunnan tunteja kun olin tarpeeksi monta kertaa saanut pallon naamaani... Ap

Onko sinulla siis oikeasti diagnosoitu lukihäiriö? Tarkoitan siis oikean psykologin tekemänä laajojen psykologin tutkimusten jälkeen? Vai onko opettajasi "diagnosoinut" sen sinulle? 

Oppimiskykyinen ainakin näytät olevan, koska olet oppinut nuo kielioppisäännöt ja kykenet oppimaasi soveltamaan käytäntöön. Lisäksi sinulla tuntuu olevan keskimääräistä elävämpi tapa käyttää sanoja, eli kirjoittamasi teksti on monipuolista laadultaan, siis kielellisesti. Usein ihmiset, jotka lukevat paljon kaunokirjallisuutta, ovat sellaisessa hyviä. Mutta se edellyttää paljon lukemisen lisäksi kykyä prosessoida kieltä omassa mielessään myös, jotta voisi tuottaa hyvää kieltä.

Kerrot, että sinua on lapsena ja nuorena haukuttu tyhmäksi ja vähätelty. Minulla herää kyllä nyt kysymys, että olisiko kohdallasi kyse osittain ns. alisuoriutumisesta. Että oikeasti kapasiteettisi olisi suurempi kuin luulet, mutta koska sinua ei ole tuettu ja kannustettu, niin et ole koskaan päässyt hyödyntämään sitä potentiaaliasi.

Ei ole diagnosoitua lukihäiriötä. Olen sen itse päätellyt olevan kun en millään meinannut oppia lukemaan ala-asteella, ja lukeminen edelleen tuottaa suuria haasteita. Lukeminen sekä luetun ymmärtäminen. Jos ja kun pääsisin jonnekin kouluun sisälle niin hakeutuisin ensimmäisenä äidinkielen opettajan juttusille, että saisin noista viralliset diagnoosit jolloin opiskeluni helpottuisi sen osalta, että saisin hieman lisäaikaa tenttien suorittamiseen sekä käsittääkseni jotkin kirjalliset tentit pystyisi suorittmaan haastatteluilla suullisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kumpaankin koulutukseen haettaessa tarvitaan matematiikkaa.. Se ei tainnut ap:lta sujua. Minä luulen ap että sinulla on jonkin sortin autismia, ehkä aspergerin syndrooma. Tunnen asseja ja heistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Hakeudu tutkimuksiin! Sinun tulisi saada tukea yhteiskunnalta, ehkä toimintaterapiaa, psykoterapiaa tai kuntoutusta. Myös apua työllistymiseen ja uranvalintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vakuutusyhtiön asiakaspalvelussa olisi varmasti tilaa sinulle. Asiakkaiden palveleminen tapahtuu täysin kirjoittamalla, joten asiakkaiden kohtaamista ei tarvitse pelätä. Fyysistä kuntoa ei vaadita, eikä kieliasun kanssa ole niin justiinsa

"Tyhmä" et selvästikään ole! Vaikutat ihanalta ja fiksulta tyypiltä sen perusteella, miten kirjoitat, ja mitä kerrot itsestäsi =)

Voi kiitos, tulipa hyvä mieli viestistäsi :) Kuulostaa hyvältä, millainen koulutus/työkokemus täytyy olla, että saa tulla töihin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun? Ns puhelimitse ihmisten kohtaaminen ei ole niin paha kuin kasvotusten, uskoisin selviäväni ilman paniikkikohtauksia sen tyyppisestä työstä. Toinen mitä täällä on ehdoteltu on kaupungin vaihteeseen puheluita yhdistämään.. Sama kysymys että keille ne paikat jaetaan, mikä koulutus ja työkokemus täytyy olla? Monesti olen miettinyt että vitsit kun saisi empatiakyvystä tehtyä ammatin! :D siinä olisin hyvä. Tiedättekö tämän ilmiön kun joku sairastuu masennukseen tai lapsi, puoliso tms menehtyy niin valtaosa ystävistä katoaa ympäriltä kuin pieru saharaan.. No minä en kuulu niihin ihmisiin. Olen hyvinkin vaikeissa kriisitilanteissa tukenut ihmisiä, siitä minut parhaiten tunnetaan. En ole mikään kriisiterapeutti mutta kuuntelen, en latele "neuvoja" ota itseäsi niskasta kiinni. Laitan ruokaa surevalle ja hoidan käytännön asioita. Ap

Ap on vaikea uskoa juttuasi todeksi. Kirjoitat taitavasti, oikeinkirjoitus ja kielioppisäännöt näyttää olevan ihan hallussa, ja tekstisi on ihan fiksuja sisällöltään. Annat koulutetun vaikutelman itsestäsi tekstisi perusteella. 

Joistain asioista olen hyvinkin tarkka jopa neuroottisuuteen saakka. Kieliopista on tullut yksi niistä. Luen myös kirjoja vaikka lukeminen on vaikeaa lukihäiriön sekä luetun ymmärtämisen häiriön kanssa.. Joudun usein lukemaan kirjan sivun kolmeenkin kertaan että todella tajuan ja sisäistän mistä siinä "puhutaan".. Uuvuttavan kuuloista, eikö? :D Uskon että kovinkaan moni minut tavannut ei uskoisi että olen niin monihäiriöinen kun mitä olen, meinannut jatkuvasti jäädä luokalle. Olen ihan skarpin näköinen.. mitään puhehäiriötä ei ole, ärrävikaa tms.. tuli nyt vain mieleen kun olen luetellut häiriöitäni niin puhehäiriöitä ei ole.. saatan joskus paniikissa änkyttää mutta ei sekään ole nyt varsinaisesti mikään ongelma. Luonteeltani olen kovin rauhallinen, sen vuoksi mm taidenäyttelyt ovat ihanaa ajanvietettä, saa rauhassa tarkastella toisten ihmisten kädentaitoja sekä luovuutta. Reaktiokykyni ei ole kovin nopea, opin ala-asteella vihaamaan liikunnan tunteja kun olin tarpeeksi monta kertaa saanut pallon naamaani... Ap

Onko sinulla siis oikeasti diagnosoitu lukihäiriö? Tarkoitan siis oikean psykologin tekemänä laajojen psykologin tutkimusten jälkeen? Vai onko opettajasi "diagnosoinut" sen sinulle? 

Oppimiskykyinen ainakin näytät olevan, koska olet oppinut nuo kielioppisäännöt ja kykenet oppimaasi soveltamaan käytäntöön. Lisäksi sinulla tuntuu olevan keskimääräistä elävämpi tapa käyttää sanoja, eli kirjoittamasi teksti on monipuolista laadultaan, siis kielellisesti. Usein ihmiset, jotka lukevat paljon kaunokirjallisuutta, ovat sellaisessa hyviä. Mutta se edellyttää paljon lukemisen lisäksi kykyä prosessoida kieltä omassa mielessään myös, jotta voisi tuottaa hyvää kieltä.

Kerrot, että sinua on lapsena ja nuorena haukuttu tyhmäksi ja vähätelty. Minulla herää kyllä nyt kysymys, että olisiko kohdallasi kyse osittain ns. alisuoriutumisesta. Että oikeasti kapasiteettisi olisi suurempi kuin luulet, mutta koska sinua ei ole tuettu ja kannustettu, niin et ole koskaan päässyt hyödyntämään sitä potentiaaliasi.

Ei ole diagnosoitua lukihäiriötä. Olen sen itse päätellyt olevan kun en millään meinannut oppia lukemaan ala-asteella, ja lukeminen edelleen tuottaa suuria haasteita. Lukeminen sekä luetun ymmärtäminen. Jos ja kun pääsisin jonnekin kouluun sisälle niin hakeutuisin ensimmäisenä äidinkielen opettajan juttusille, että saisin noista viralliset diagnoosit jolloin opiskeluni helpottuisi sen osalta, että saisin hieman lisäaikaa tenttien suorittamiseen sekä käsittääkseni jotkin kirjalliset tentit pystyisi suorittmaan haastatteluilla suullisesti. Ap

Oijoi. Älä hyvä nainen diagnosoi itsellesi tuollaista. Voi olla kyse ihan vaan siitäkin, että sinua ei opetettu riittävän hyvin lukemaan. Ja siksi se takkuilee edelleen. Äidinkielen opettajat ei voi eikä saa antaa diagnooseja. Lukihäiriöt ja hahmotushäiriöt on neuropsykologisia asioita, joiden tunnistamista ja diagnosoimista varten tarvitaan psykologin/neuropsykologin tutkimus. Erityisopettajat voivat kyllä epäillä esim. lukihäiriötä, ja ohjata sitten psykologille. 

Luetun ymmärtämisen vaikeus voi johtua hyvin monesta asiasta. Joskus kyseessä on lukihäiriö. Joskus kyseessä taas on keskittymishäiriö. Joskus kyseessä taas on se, että ei saanut kunnollista opetusta lukemiseen ja luetun ymmärtämiseen. Joskus taas kyse on työmuistin heikkoudesta. Joskus taas muun tyyppisestä hahmotushäiriöstä. Joskus jostain muusta... Joskus asiaan vaikuttaa masennus ja huono itsetunto, ja kun ne korjaantuisi niin nuo "älylliset" jutut alkaisi luistaa paremmin.

Oletko nyt siis työtön vai mikä on statuksesi työmarkkinoilla/koulutusten suhteen? Mietin, että mistä voisit saada apua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap ei pahastu... tuntuu siltä, että jotkut pistetään sairaseläkkeelle pelkän lorvikatarin vuoksi ja toisia pidetään väkisin työelämän laitamilla, vaikka pärjäämisen mahdollisuuksia ei juuri ole.

Okei: työ, jossa ei ole vaikeita sosiaalisia tilanteita ja joka ei ole liian motorista eikä altistu millekään epäpuhtaudelle ilmassa. Useimmat tuotannon duunit ovat siis ulkona, samoin ainakin vaativamma asiakaspalveluhommat. Mieleeni tulee jokin hallinnollinen homma, jonkinlainen sihteeri.

Miksi ap:n pitäisi muuten pitäisi kirjoittaa, kuten yliopistossa pitäisi? Opiskeleeko hän siis yliopistossa? Tutkijan työ tulee nimittäin mieleeni. Toki kilpailu on ihan älytön, ja erityisesti silloin kun omaa työtä käsitellään seminaarissa, on kyllä aika ilkeässä sosiaalisessa jamassa. Ja nykyään tutkijantyöhön kuuluu toki tiedottamista, kenties jonkin verran opettamista ja joutuuhan siitä omasta työstään pitämään melua, jos meinaa saada rahoituksia.

Mietin siis koulutus mahdollisuuksia. Uskoakseni akateeminen ura ei sovi.. Tulisi tehtävänannoksi kirjoittaa 7 sivunen essee.. Saisin kirjoitettua 3 tönkköä lapsenomaista lausetta joita kukaan ei käsittäisi.. Ap

Liiotteletkohan sinä nyt.. Olet kirjoittanut tänne ketjuun yli sata analyyttistä, monia eri näkökulmia pohtivaa aikuismaista ja kielellisesti laadukasta lausetta, joiden sisällön varmasti jokainen on käsittänyt heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kiitos vastauksesta. Hauskaa.. et ole ensimmäinen joka ehdottaa tuota alaa/ammattia. Tuossa vain pelottaa tuo akateemisuus ja kaikki se esseiden kirjoitusten määrä! Miten ihmeessä siitä selviäisin..  Ap

Ihmettelen sitä, että kauhistelet esseiden ja muiden kirjoitusten määrää mahdollisissa tulevissa opinnoissasi? Minusta tuo kirjoittamisesi kun tuntuu sinulta sujuvan todella vaivatta ja tosiaan tekstisi näyttää täysin virheettömältä ja sujuvalta.

Myönnän, että esim psykiatriksi joutuu kyllä kuluttamaan penkkiä muistaakseni jopa 6 vuotta, mutta jos ikä ei kovin paina ja pystyt taloudellisesti opiskelemaan täysipainoisesti, niin mikäs siinä sitten...

Ainakin olen työssäni tavannut monia todella outoja psykiatreja - yksikin eksyi joka ruokatunnilla käytäviin, kun piti mennä syömään pitkiä käytäviä pitkin, ei millään oppinut oikeaa reittiä työpaikalleen vaikka oli ollut vuosia samassa työssä. Eräs taas tykkäsi työskennellä täysin pimeässä ja puhui mumisevalla äänellä katsomatta kuulijaan ym ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kumpaankin koulutukseen haettaessa tarvitaan matematiikkaa.. Se ei tainnut ap:lta sujua. Minä luulen ap että sinulla on jonkin sortin autismia, ehkä aspergerin syndrooma. Tunnen asseja ja heistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Hakeudu tutkimuksiin! Sinun tulisi saada tukea yhteiskunnalta, ehkä toimintaterapiaa, psykoterapiaa tai kuntoutusta. Myös apua työllistymiseen ja uranvalintaan.

ei asperger tai autismi olisi noin hyvä empaattisuudessa ku ap, toisten tukeminen kriisitilanteissa ei kyl ole heidän heiniä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatko muuten lääkitystä paniikkihäiriöösi? Sehän on todella tärkeä asia, että lääkitys on ns.kohdillaan, jotta paniikit pysyy paremmin loitolla.

Toisekseen oletko Ap miettinyt opiskella jonkinlaiseksi terapeutiksi tai psykiatriksi - siinä kohdataan vain yksi ihminen kerrallaan, eikä varmaan pääse pahemmin paniikkihäiriötä tulemaan, kun keskittyy työhönsä kuuntelemaan ja auttamaan toista, kärsivää ihmistä.  Siinä siis saa ja pitääkin olla empaattinen, jota sanoit itse olevasi.

Ja parasta kaikessa - Psykiatreista ja psykologeista on PULAA! ;-)

Kumpaankin koulutukseen haettaessa tarvitaan matematiikkaa.. Se ei tainnut ap:lta sujua. Minä luulen ap että sinulla on jonkin sortin autismia, ehkä aspergerin syndrooma. Tunnen asseja ja heistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Hakeudu tutkimuksiin! Sinun tulisi saada tukea yhteiskunnalta, ehkä toimintaterapiaa, psykoterapiaa tai kuntoutusta. Myös apua työllistymiseen ja uranvalintaan.

tilastomatematiikka on vähän eri asia kun diblomi-inssin tarvitsema matikka! https://www.studentum.fi/Psykologian_paeaesykoe__d6317.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap ei pahastu... tuntuu siltä, että jotkut pistetään sairaseläkkeelle pelkän lorvikatarin vuoksi ja toisia pidetään väkisin työelämän laitamilla, vaikka pärjäämisen mahdollisuuksia ei juuri ole.

Okei: työ, jossa ei ole vaikeita sosiaalisia tilanteita ja joka ei ole liian motorista eikä altistu millekään epäpuhtaudelle ilmassa. Useimmat tuotannon duunit ovat siis ulkona, samoin ainakin vaativamma asiakaspalveluhommat. Mieleeni tulee jokin hallinnollinen homma, jonkinlainen sihteeri.

Miksi ap:n pitäisi muuten pitäisi kirjoittaa, kuten yliopistossa pitäisi? Opiskeleeko hän siis yliopistossa? Tutkijan työ tulee nimittäin mieleeni. Toki kilpailu on ihan älytön, ja erityisesti silloin kun omaa työtä käsitellään seminaarissa, on kyllä aika ilkeässä sosiaalisessa jamassa. Ja nykyään tutkijantyöhön kuuluu toki tiedottamista, kenties jonkin verran opettamista ja joutuuhan siitä omasta työstään pitämään melua, jos meinaa saada rahoituksia.

Mietin siis koulutus mahdollisuuksia. Uskoakseni akateeminen ura ei sovi.. Tulisi tehtävänannoksi kirjoittaa 7 sivunen essee.. Saisin kirjoitettua 3 tönkköä lapsenomaista lausetta joita kukaan ei käsittäisi.. Ap

Liiotteletkohan sinä nyt.. Olet kirjoittanut tänne ketjuun yli sata analyyttistä, monia eri näkökulmia pohtivaa aikuismaista ja kielellisesti laadukasta lausetta, joiden sisällön varmasti jokainen on käsittänyt heti.

On eri asia kirjoittaa näistä asioista ja ajatuksista kuin jonkun ulkopuolisen tehtävänanto "Pohdi sodan seurauksia feministisenliikkeen näkökulmasta vuosilta 1941-1943. Kirjoita 3 sivun esseevastaus" ..tämä nyt oli puhdas heitto! :D Mutta siis tuntuu, että yliopistossa tehtävät ovat tuota luokkaa. Ja siinä vaiheessa minulla alkaa lyömään täysin tyhjää.. ja lopputuloksena ovat tosiaan ne kolme omituista lausetta joita lukiessaan henkilö joutuu miettimään ankarasti, että mitäköhän ihmettä kirjoittaja on hakenut takaa tälläkin..  Näitä asioita puolestaan, näitä haasteita itseni kanssa sen sijaan olen saanut rauhassa jäsentää pääni sisällä koko ikäni. Ap