Miten suhtaudut siihen, että 100 vuoden päästä sun päällä on muutama metri multaa?

Päinvastoin kuin ehkä ap oletti niin pelkään enemmän sitä, että tekniikan kehittymisen ansioista olen täällä edelleenkin kukkumassa ja kituuttamassa noin 140 vuoden ikäisenä. Kaikki vähät tuttavat ja sukulaiset ovat siihen mennessä poistuneet ja minä olen saanut seurata sen yksin sivusta niin kuin tähänkin asti.

Eli toisin sanoen toivottavasti sitä multaa on pään päällä silloin.

Mun tuhkasta tehdään kylläkin timantti, joten pidä mullat itselläsi vaan ap.

... Meitä odotetaan mullan alla...

Luovutan ruumiini kannibaaleille. Ei tarvitse stressata tuollaisilla.

Kantaan kirjattu tahto elinluovutuksesta, musta saa ottaa irti kaiken mistä on vähääkään hyötyä. Tosin tupakoivasta monivammasesta(=vahvat lääkkeet) ei paljoa iloa ole mutta kuitenkin.

Polttohautaus, läheisille olen sanonut minne tuhkat on laitettava. Ja uhannut että palaan kummittelemaan jos jonnekkin kirkkomaahan työntävät.

Kuolemaa en pelkää. Olen kerran jo sanonut käsipäivää viikatemiehelle niin olen sisäistänyt että kukaan ei ole ikuinen.

Kunhan pysyn hengissä siihen asti että lapset pärjäävät ilman.

Vierailija kirjoitti:

Luovutan ruumiini kannibaaleille. Ei tarvitse stressata tuollaisilla.

Ma-muille vai?

35 v sitten puolet minusta ui isän kassissa. Minkäs sillekään voi, vähän on voittajafiilis! Muutama metri multaa, mutta kuolemattomuus! Minun atomini, ravinteet ja hivenaineet muuttuu mullaksi ja nousee kenties männyn neulasiin :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajatuksia kuolema sinussa herättää? Pelkoa? Surua? Vihaa? Paniikkia?

Itse en pelkää kuolemaa.

Jeesus Kristus tempaa meidät uskovat Isän luo - sitä iloa ja riemua todella odotan!

Nyt on elämä melkoisen vaikeaa täällä kuoleman varjon laaksossa, mutta onneksi Jumala johdattaa ja näyttää valoa siellä, missä en itse näe polkua, joka vain kapenee  kapenemistaan - kunnes sen päässä on vain Jeesus Kristus.

Ei haittaa. Sais tapahtua pian.

Ei mun päällä ole 100 vuoden päästä multaa, joten en suhtaudu siihen mitenkään.

Ja ei herätä juuri mitään tunteita, se tapahtuu ihan jokaiselle tällä pallolla, kuolema siis, ei se tunteiden kokeminen siitä estä kuolemaa tulemasta.

Jos kuolen vasta 100 vuoden päästä, niin kuolisin maailman vanhimpana ihmisenä, toivottavasti eläisin terveenä ja toimintakykyisenä siihen asti :)

Nykyään on muodikasta olla mahdollisimman "looginen" ja "järkevä", todeta että no mitäs siitä sitten, ei mitään väliä, kuin olisi täysin ok kuolevaisuutensa kanssa. Jos on oikein looginen ja järkevä, niin ymmärtää ihmisen eliinjäämisvaistojen olevan valtavat. Poislukien toki tietyt masentuneet ja itsetuhoiset. En osaa kuvitella sitä kuolemaa edeltävää tuskaa, kun tietää kuolevansa. Jotkut joutuvat kokemaan myös epäinhimillisiä kiputiloja. Jotkut onnekkaat eivät näitä toki joudu kokemaan. Itse kyllä pelkään näitä. Olen joutunut seuraamaan muutamia läheisten kuolemia, ja onhan se nyt vaan aika hirveetä touhua. Jollain tasolla psyykkaankin itseäni tulee kuolemaani varten.

N27

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on muodikasta olla mahdollisimman "looginen" ja "järkevä", todeta että no mitäs siitä sitten, ei mitään väliä, kuin olisi täysin ok kuolevaisuutensa kanssa. Jos on oikein looginen ja järkevä, niin ymmärtää ihmisen eliinjäämisvaistojen olevan valtavat. Poislukien toki tietyt masentuneet ja itsetuhoiset. En osaa kuvitella sitä kuolemaa edeltävää tuskaa, kun tietää kuolevansa. Jotkut joutuvat kokemaan myös epäinhimillisiä kiputiloja. Jotkut onnekkaat eivät näitä toki joudu kokemaan. Itse kyllä pelkään näitä. Olen joutunut seuraamaan muutamia läheisten kuolemia, ja onhan se nyt vaan aika hirveetä touhua. Jollain tasolla psyykkaankin itseäni tulee kuolemaani varten.

N27

Eloonjäämisvaisto ja kuolemanpelko on aivan eri asioita.

En minäkään HALUA kuolla juuri nyt, mutta jos silti kuolen, niin minkä sille mahtaa? Ei sen asian aktiivinen pelkääminen mitään auta. Olen ollut läsnä ihmisen kuollessa, eikä se näyttänyt lainkaan pelottavalta tapahtumalta, kokemukseni kuolemasta on aivan erilainen kuin sinulla.

Se että sinä pelkäät ei oikeuta suhtautumaan pilkallisesti siihen, kun muut eivät pelkää. Toisaalta sinäkään et pelkää KUOLEMAA vaan pelkäät sitä elämää hetkeä ennen kuolemaa. Huomaatko? Aivan eri asia kuin kuolemanpelko.

no ei kai siihen enää 100 vuotta ole? Oon 40 jo... No, ihmettelisin, että olen elänyt 140 vuotiaaksi, siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on muodikasta olla mahdollisimman "looginen" ja "järkevä", todeta että no mitäs siitä sitten, ei mitään väliä, kuin olisi täysin ok kuolevaisuutensa kanssa. Jos on oikein looginen ja järkevä, niin ymmärtää ihmisen eliinjäämisvaistojen olevan valtavat. Poislukien toki tietyt masentuneet ja itsetuhoiset. En osaa kuvitella sitä kuolemaa edeltävää tuskaa, kun tietää kuolevansa. Jotkut joutuvat kokemaan myös epäinhimillisiä kiputiloja. Jotkut onnekkaat eivät näitä toki joudu kokemaan. Itse kyllä pelkään näitä. Olen joutunut seuraamaan muutamia läheisten kuolemia, ja onhan se nyt vaan aika hirveetä touhua. Jollain tasolla psyykkaankin itseäni tulee kuolemaani varten.

N27

Eloonjäämisvaisto ja kuolemanpelko on aivan eri asioita.

En minäkään HALUA kuolla juuri nyt, mutta jos silti kuolen, niin minkä sille mahtaa? Ei sen asian aktiivinen pelkääminen mitään auta. Olen ollut läsnä ihmisen kuollessa, eikä se näyttänyt lainkaan pelottavalta tapahtumalta, kokemukseni kuolemasta on aivan erilainen kuin sinulla.

Se että sinä pelkäät ei oikeuta suhtautumaan pilkallisesti siihen, kun muut eivät pelkää. Toisaalta sinäkään et pelkää KUOLEMAA vaan pelkäät sitä elämää hetkeä ennen kuolemaa. Huomaatko? Aivan eri asia kuin kuolemanpelko.

Lisään vielä, että sellaisia tuskanhetkiä ja kuolemanpelkoa kokee sellaisetkin ihmiset jotka jäävätkin henkiin vaikka luulevat kuolevansa. Tekeekö eloon jääminen tuskasta vähemmän kamalaa?

Mitä väliä kun on kuollut?

Vierailija kirjoitti:

Luovutan ruumiini kannibaaleille. Ei tarvitse stressata tuollaisilla.

Yleensä ei mielellään syödä lihaa, jonka kantaja on mennyt omin voimin kuolemaan. Mieluummin tapettua lihaa. Siinä ei ilmeisesti ole samanlaisia käymisprosesseja tms. Mutta ehkä kannibaaleilla on niin kapeat markkinat, että sinunkin lihasi sitten kelpaa heille! 👍

Ei kiinnosta yhtään. Toivon ja odotan jopa kuolemaa. Yksi itsemurhayritys taustalla ja en mitään olisi menettänyt jos olisin silloin onnistunut. Elämäni ei ole elämisen arvoista. N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on muodikasta olla mahdollisimman "looginen" ja "järkevä", todeta että no mitäs siitä sitten, ei mitään väliä, kuin olisi täysin ok kuolevaisuutensa kanssa. Jos on oikein looginen ja järkevä, niin ymmärtää ihmisen eliinjäämisvaistojen olevan valtavat. Poislukien toki tietyt masentuneet ja itsetuhoiset. En osaa kuvitella sitä kuolemaa edeltävää tuskaa, kun tietää kuolevansa. Jotkut joutuvat kokemaan myös epäinhimillisiä kiputiloja. Jotkut onnekkaat eivät näitä toki joudu kokemaan. Itse kyllä pelkään näitä. Olen joutunut seuraamaan muutamia läheisten kuolemia, ja onhan se nyt vaan aika hirveetä touhua. Jollain tasolla psyykkaankin itseäni tulee kuolemaani varten.

N27

Eloonjäämisvaisto ja kuolemanpelko on aivan eri asioita.

En minäkään HALUA kuolla juuri nyt, mutta jos silti kuolen, niin minkä sille mahtaa? Ei sen asian aktiivinen pelkääminen mitään auta. Olen ollut läsnä ihmisen kuollessa, eikä se näyttänyt lainkaan pelottavalta tapahtumalta, kokemukseni kuolemasta on aivan erilainen kuin sinulla.

Se että sinä pelkäät ei oikeuta suhtautumaan pilkallisesti siihen, kun muut eivät pelkää. Toisaalta sinäkään et pelkää KUOLEMAA vaan pelkäät sitä elämää hetkeä ennen kuolemaa. Huomaatko? Aivan eri asia kuin kuolemanpelko.

Pelkään kuolemaa, KOSKA siihen liittyy tuo kuoleman prosessi. Kun olen mullan alla, minulle on täytynyt tapahtua jotain. Ja pelottaa, millainen "se jotain" on kohdallani. Mun on vaikea uskoa, että kaikki täälläkin oikeasti vaikka vaikean syöpädiagnoosin saatuaan kohauttelisivat olkiaan, kuten täällä nyt. On se aika kova paikka lähes kaikille. Toki jos nyt tämän kuoleman prosessin haluaa irroittaa tästä kuoleman ajatuksesta, ja haluaa keskustella vain siitä mullan alla olosta, niin sitten ymmärrän tämän "ei väliä"-ajattelun. Itse en kuitenkaan kykene irroittamaan sitä siitä, koska se on asian pelottavin ja tuskaisin puoli. Ja kyllä, meidän molempien kokemuksennekin osoittavat, että kuolemia on erilaisia. Kyllä itseäni ainakin pelottaa mikä itselle osuu kohdalle.

N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on muodikasta olla mahdollisimman "looginen" ja "järkevä", todeta että no mitäs siitä sitten, ei mitään väliä, kuin olisi täysin ok kuolevaisuutensa kanssa. Jos on oikein looginen ja järkevä, niin ymmärtää ihmisen eliinjäämisvaistojen olevan valtavat. Poislukien toki tietyt masentuneet ja itsetuhoiset. En osaa kuvitella sitä kuolemaa edeltävää tuskaa, kun tietää kuolevansa. Jotkut joutuvat kokemaan myös epäinhimillisiä kiputiloja. Jotkut onnekkaat eivät näitä toki joudu kokemaan. Itse kyllä pelkään näitä. Olen joutunut seuraamaan muutamia läheisten kuolemia, ja onhan se nyt vaan aika hirveetä touhua. Jollain tasolla psyykkaankin itseäni tulee kuolemaani varten.

N27

Eloonjäämisvaisto ja kuolemanpelko on aivan eri asioita.

En minäkään HALUA kuolla juuri nyt, mutta jos silti kuolen, niin minkä sille mahtaa? Ei sen asian aktiivinen pelkääminen mitään auta. Olen ollut läsnä ihmisen kuollessa, eikä se näyttänyt lainkaan pelottavalta tapahtumalta, kokemukseni kuolemasta on aivan erilainen kuin sinulla.

Se että sinä pelkäät ei oikeuta suhtautumaan pilkallisesti siihen, kun muut eivät pelkää. Toisaalta sinäkään et pelkää KUOLEMAA vaan pelkäät sitä elämää hetkeä ennen kuolemaa. Huomaatko? Aivan eri asia kuin kuolemanpelko.

Pelkään kuolemaa, KOSKA siihen liittyy tuo kuoleman prosessi. Kun olen mullan alla, minulle on täytynyt tapahtua jotain. Ja pelottaa, millainen "se jotain" on kohdallani. Mun on vaikea uskoa, että kaikki täälläkin oikeasti vaikka vaikean syöpädiagnoosin saatuaan kohauttelisivat olkiaan, kuten täällä nyt. On se aika kova paikka lähes kaikille. Toki jos nyt tämän kuoleman prosessin haluaa irroittaa tästä kuoleman ajatuksesta, ja haluaa keskustella vain siitä mullan alla olosta, niin sitten ymmärrän tämän "ei väliä"-ajattelun. Itse en kuitenkaan kykene irroittamaan sitä siitä, koska se on asian pelottavin ja tuskaisin puoli. Ja kyllä, meidän molempien kokemuksennekin osoittavat, että kuolemia on erilaisia. Kyllä itseäni ainakin pelottaa mikä itselle osuu kohdalle.

N27

Mutta pelottaako "se jotain" vain jos se johtaa kuolemaan? erilaisia ja sairauksia ja tuskaa ihmiset kokee elämässään ilman, että ne johtaa siihe kuolemaan. Eikö sinua siis yhtälailla pelota tuskalliseen sairauteen sairastuminen yleensäkkin? Itseäni ainakin hirvittää enemmän tuollainen, mutta en nyt tiedä että pelkäänkö kuitenkaan kovin aktiivisesti, koska edelleen, mitä se pelkääminen hyödyttää? Elämä on paljon onnellisempi jos EI ajattele kaikkia kauheksia mitä mahdollisesti voi elämässään kohdata tai sitten ei.

Kuolemia on myös tuskattomia, pelkäätkö tuskatonta nopeaa kuolemaa? Jos et, niin silloin pelkosi EI ole nimenomaan kuolemanpelkoa vaan sinä pelkäät kipua ja mielen tuskaa.

Olen kokenut masennuksen, kuolema ei tunnu lainkaan niin pelottavalta ajatukselta kuin masennukseen sairastuminen. Kuitenkin, itsekkin paranin masennuksesta, mutta silloin masentuneena olin valmis kuolemaan.

"

Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan?

Mitäpä jos sun selkä pettää uudenvuodenaattoyönä, viedäänkö sut sairaalaan ja pistetäänkö sänkyyn?

Mitäpä jos on rintasyöpä, mitäpä jos oot lapseton, saako vailla koulutusta adoptoida?

Mitäpä jos mä muutan Ruotsiin? Mitäpä jos mä sokeudun voitko silloin jättää mut vai oiskohan se julmaa?

Mitä? Mitä?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Mitäpä jos mun suudelmaan et tahdo enää vastata, niin onko rakkaus jonka rakensimme tehty hiekkaan?

Mitäpä jos on ukkonen ja liekki syöksyy maata kohti, polttaa koko pitäjän sen ihmiset ja linnut?

Mitäpä jos jäät työttömäksi?

Mitäpä jos et aikuistu, pyörit tuolla pillifarkuissas ja olet kuuskyt

Mitäpä jos mä löydän toisen?

Mitäpä jos se rakastuu ja tahtoo mennä naimisiin ja viettää häitä viikon?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Tiedäthän että pysyn tässä vierelläsi maailman tappiin asti

Vaikka tää nuoruutemme kesii väistämättä ja vaipuu vanhuuteen

Muistathan että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä

Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella?

Yksinoikeudella

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Ja elämä tapahtuu sinä aikana

Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan? Lentääkö se ilmaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?"