Miten suhtaudut siihen, että 100 vuoden päästä sun päällä on muutama metri multaa?

polttohautaus, tuhkat mereen

Hyvä vaan. Tulisipa loppu mahdollisimman pian, ihan odotan. En jää kaipaamaan mitään eikä ole enää mitään sen kummempia toiveitakaan ruumiin hävittämisestä. Runolliset tuhkien heitot mereen on yks ja sama, ruhoni saa heittää vaikka sioille tai tunkiolle, mutta elinvuovutuksen olen kieltänyt ja se pitää. Minä en lahjoita itsestäni enää mitään tämän läpimädän lajin edustajille. T: vaikeasti kroonisesti sairas, masentunut, lääkeriippuvainen ja koko elämänsä syrjitty ja päähän potkittu ruma obeesi h-ora

Uskallan rehellisesti myöntää että pelkään kuolemaa, siis kuolemanhetkeä, kuten varmaan suurin osa ihmisistä, vaikka muuta väittävätkin. Silti kun tätä maailmaa on kattellut nyt puoli vuosisataa ja nähnyt ja kuullut ihan liikaa pahaa, ajattelee monesti kuolinilmoitusta lukiessa että "tuokin onnekas pääsi jo pois". En tiedä olenko yksin ajatuksineni, mutta ahdistaa välillä ihmisten pahuus niin paljon että kuolemakin tuntuu helpotukselta. Tätäkin palstaa kun lukee niin vihaa riittää ja vaikka onkin provoja suuri osa ja vakavalla asialla/toisten ongelmilla pilkataan ihan surutta, kertoo ihmisten pahuudesta nekin. 

ajatelkaa sitä että se 1,5 metriä maata painaa monta sataa kiloa ja murskaa arkun ja tursuatte sieltä välistä kuin pannukakku. Tätähän kukaan ei näe kun maa peitetään