Lue keskustelun säännöt.
Kirjakielellä puhuminen
15.05.2017 |
Terapeutti alkoi kysellä muutama vuosi sitten, miksi puhun kirjakieltä. Tänä vuonna taas lääkäri oli kirjoittanut lausuntoonsa, että minä puhun kirjakieltä. Mieheni huomauttelee asiasta välillä. Kertoi kiinnittäneensä puhetapaani huomion jo heti ensimmäisellä kerralla kun tapasimme.
Kahta asiaa en täysin ymmärrä. Miksi puhettani sanotaan kirjakieleksi vaikka en noudata kielioppia? Käytän kyllä sanaa "minä", ja en yleensä lyhennä sanoja (esimerkiksi käytän aina muotoa "jos mentäisiin" enkä "jos mentäis"). Tosiaankin, sanon "me mennään" enkä "me menemme". Lisäksi en sano "hän" vaan "se", tai käytän henkilön nimeä. En mitenkään näe puhetapaani kirjakieltä noudattavana. (Haluaisin muokata nuo "virheet" pois, mutta mies alkaa valittaa jos kuule suustani uusia sanoja).
Onko minulla jokin häiriö, koska en itse tarkkaile muiden puhetapoja? Keskityn pelkästään siihen, mitä toinen on sanomassa. Joskus harvoin vahva murre tai jokin muu erikoisuus herättää huomion. Mutta en jää miettimään asiaa enempää. Suurin osa ihmisistä ilmeisesti tekee jatkuvasti havaintoja toisten sanavalinnoista?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ilmeisesti aspergerin syndrooma tai muu autismin kirjon häiriö?
Älä välitä muiden kommenteista, voit puhua omalla tavallasi. Tärkeintä on, että tulet ymmärretyksi.
Lievää aspergeria olen epäillyt, mutta minulla on jo diagnosoitu toinen autismin kirjon häiriö jolla oireeni yhtä hyvin selittyvät. Mies on tästä tietoinen, mutta ymmärrettävästi hän ei aina pysty näkemään häiriön vaikutusta elämääni. Yritän jatkossa välittää vähemmän. Kiitos! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys miksi mies on ylipäätään alkanut suhteeseen kanssasi jos puhetapasi ärsyttää noin paljon. Todella loukkaavaa piikitellä toisen puhetavasta tuohon malliin.
Varmaan asia ärsyttää miestä silloin kun hän on jo valmiiksi äreä. Ehkä pohjalla on huoli siitä, että puheeni ei ole kehittynyt normaalisti. Mikä pitää paikkansa. Opin puhumaan normaalia myöhemmin. Puhetavasti puhumme korkeintaan kerran kuukaudessa, eli jatkuvaa vihaa se ei saa aikaan miehessäni. Ap
No ensinnäkin sana 'minä' kuuluu tiettyjen alueiden murteeseen. Outoa jos korkeakoulutettu tetapeutti ei sitä tietäisi.
Yleiskieli / kirjakielihän on aikanaan koottu ja yhdistelty eri alueiden murteista, mitään kielioppisääntöjä ei keksitty pelkästään päästä vaan ne olivat jo käytössä jossain päin Suomea. Eri murteiden yhdistelemisellä haluttiin saada aikaan se, että virallinen suomen kirjakieli ei olisi pelkästään jonkun yhden murrealueen mukainen vaan yhteinen yhdistelmäversio.
Veikkaan kyllä, että et ehkä ihan täysin ole ymmärtänyt oikein mitä ihmiset ovat tarkoitaneet. Kyse tuskin on yksittäisistä sanavalinnoista, vaan mahdollisesti koko puhetyylistä. Ehkä puhut liioitellun hitaasti ja artikuloit äärimmäisen selkeästi, jolloin syntyy mielikuva että pohdit jokaista lausetta miten sen sanot eikä ulosanti kuulosta luontevalta ja rennolta jutustelulta.
Kaikkein ärsyttävintä on se kun ihmiset eivät osaa käyttää possessiivisuffiksia, joskus jopa kirjoitetussa tekstissä. Samaten potentiaalin käyttö olla-verbin kohdalla on todella monella hakusessa. Jopa 3-vuotias tyttöni osasi 2,5 vuotiaana jo sanoa "minun leluni" eikä "minun lelu". potentiaalimuotoja hän ei toki puheessaan käytä, mutta törkeän näköistä kirjoitetussa tekstissä jotkin aivan käsittämättömät "lienee olla viisi" tai vastaavat virheet, kun se on "lienee viisi". Esim. "tämä henkilö lienee mies".
Minun työkaveri on kotoisin länsirannikolta ja se murre ja nuotti on savolaisen korvaan käsittämätöntä töksäyttelyä. Siksipä hän puhuu kirjakieltä koska kyllästyi meidän muiden ihmettelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein ärsyttävintä on se kun ihmiset eivät osaa käyttää possessiivisuffiksia, joskus jopa kirjoitetussa tekstissä. Samaten potentiaalin käyttö olla-verbin kohdalla on todella monella hakusessa. Jopa 3-vuotias tyttöni osasi 2,5 vuotiaana jo sanoa "minun leluni" eikä "minun lelu". potentiaalimuotoja hän ei toki puheessaan käytä, mutta törkeän näköistä kirjoitetussa tekstissä jotkin aivan käsittämättömät "lienee olla viisi" tai vastaavat virheet, kun se on "lienee viisi". Esim. "tämä henkilö lienee mies".
Tämä nyt ei liity enää aiheeseen, mutta en ole missään törmännyt lienee-verbiin niin usein kuin av-palstalla (jossa sitä käytetään mitä ihmeellisimmillä tavoilla). Muissa keskusteluissa, lehtien kommenttipalstoilla, kirjallisuudessa sana tulee todella harvoin vastaan, puhekielessä vielä harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
No en minä ainakaan kiinnitä sen kummemmin huomioita. Huomaan jos poikkeaa erityisesti, mutta sellaisella huomioinnnin tasolla vaan, en analysoi. Artikuloitko selkeästi eli saisiko sellainen aikaan fiiliksen, että puhut kirjakieltä. Outoa kyllä jos tuollainen lääkärinkin papereihin kirjataan.
Lääkärit ovat siksi kiinnostuneita kirjakieltä puhuvasta, että sellainen voi kuulua autismin kirjoon ( esim. asperger). Myös jonkinasteinen konemaisesti puhuminen kuuluu yleensä juuri tuohon oireistoon.
Herää kysymys miksi mies on ylipäätään alkanut suhteeseen kanssasi jos puhetapasi ärsyttää noin paljon. Todella loukkaavaa piikitellä toisen puhetavasta tuohon malliin.