Lue keskustelun säännöt.
Avioehtokäytänteet maatiloilla
-
13.05.2017 |
Ei ole vielä mitenkään ajankohtaista, mutta tulevaisuutta tässä pohdiskelen ja kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia. Suhde siis jo vakiintunut ja nuoresta oltu yhdessä. Miehen vanhemmilla sukutila, joka vanhemmilta hänelle luultavasti 5-10 vuoden sisällä siirtyy.
Olen käsittänyt että avioehdot ovat tavallisia näissä tapauksissa ja ymmärrän sukutilan miehelle kuuluvankin. En lähtisi myöskään peltoja, koneita ym. ostamaan. Opiskelen itse täysin eri alalla eli tilaa tulisi mies yksin pyörittämään. Mutta jotenkin minua mietityttää, että haluanko tulevaisuudelta sitä että mies omistaisi yksin tulevan kotimme enkä tulisi itse ikinä saamaan omistusasuntoa.
Haluisinko sillon remontoida taloa tai laittaa pihaa? Tai ylipäätään ostaa mitään kiinteää taloon. Tulisiko meistä silloin tasavertainen pariskunta vai onko mies perheen pää ja se joka kaikesta päättää, koska kaikki on hänen? Vai onko sellaisia vaihtoehtoja että koti olisi yhteinen ja ns. maatilaan kuuluva muu miehen? Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää ja mitä minun pitäisi huomioida etukäteen?
Miehen vanhemmat molemmat tällä hetkellä työskentelevät tilalla, mutta mies omistaa heillä kaiken. Itsestä se tuntuu hurjalta enkä heitä tasavertaisina näekään. Mies selvästi perheen pää.
Kommentit (137)
Tiedän tapauksen, jossa avioehtoa ei ollut pariskunnalla. Nainen halusi eron ja halusi puolet tilan arvosta rahana. En muista miten kävi lopulta. Kuitenkin lypsykarjan pito loppui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
Hyviä pointteja. Meillä se tilanne että opiskelut vielä kesken ja vuokralla asutaan nyt yhdessä. Ei siis omistusasuntoja, joskin sellainen saattaa vielä olla vaihtoehto ennen tilalle muuttoa, kun eivät mieheni vanhemmat ole kuin reilun viisikymmentä, tuskin vielä eläköityvät. Mies kuitenkin perheen lapsista ainut, joka tilaa jatkaisi.
Mies siis tällöin ostaisi tilan itselleen, en usko että odottelee varsinaista perintöä vaan tekevät sukupolvenvaihdoksen.
Kannattaisiko teistä minun siis ostaa jokin sijoitusasunto ja kartuttaa sillä omaisuutta ja antaa miehen ostaa koko tila yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.
Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.
Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.
No tietysti jos ap haluaa ostaa sen talonpuolikkaan niin se on hänen asiansa sitten. Minä en halunnut ja olen kyllä saanut tasavertaisesti vaikuttaa kaikkeen kun kerran ollaan naimisissa ja perhe. Meillä ei ole mitään, että se kuka omistaa, päättää vaan yhdessä suunnitellaan pihat ja rempat. Tasavertaisia ollaan ja myös sisä- ja ulkotyöt tasavertaisesti. Itse koin mulle paremmaksi, että en osta sitä puolikasta talosta vaan säilytän sijoitusasunnon (ja ostan toisen sen lisäksi) mutta tietysti jos ap haluaa maksaa sen puolikkaan miehelle sitten niin sittenhän hän omistaa sen. Avioehtoonhan se ei sitten liity mitenkään, koska ap hankkii sen itselleen reilusti ostamalla. Kyllähän minäkin voisin omistaa tästä mein talosta puolet vaikka on avioehto mutta en halua, kun haluan sijoitella muutoin.
Sillä avioehdolla suojaat myös itsesi jos sattuu huonosti käymään.
Enpä nyt lähtisi takertumaan noihin lillukan varsiin tuon talon omistamisesta. Jos muutatte maatilalle niin, ethän sinä maksa vuokraa miehellesi, etkä miehesi lainoja? Avioehto on ihan kiva eron sattuessa, mutta jos teillä on lapsia niin hehän perivät kuitenkin maatilan sitten aikanaan.
Maatiloilla on nähty jo riittävästi näitä lompakkoloisia, jotka tulevat ja parin vuoden päästä vievät puolet tilasta, koska ovat "emännöineet" tilalla. Oma työ ja omaisuutta suojelemaan avioehto. Se on viisainta ja tasapuolista kaikkia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.
Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.
Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.
No tietysti jos ap haluaa ostaa sen talonpuolikkaan niin se on hänen asiansa sitten. Minä en halunnut ja olen kyllä saanut tasavertaisesti vaikuttaa kaikkeen kun kerran ollaan naimisissa ja perhe. Meillä ei ole mitään, että se kuka omistaa, päättää vaan yhdessä suunnitellaan pihat ja rempat. Tasavertaisia ollaan ja myös sisä- ja ulkotyöt tasavertaisesti. Itse koin mulle paremmaksi, että en osta sitä puolikasta talosta vaan säilytän sijoitusasunnon (ja ostan toisen sen lisäksi) mutta tietysti jos ap haluaa maksaa sen puolikkaan miehelle sitten niin sittenhän hän omistaa sen. Avioehtoonhan se ei sitten liity mitenkään, koska ap hankkii sen itselleen reilusti ostamalla. Kyllähän minäkin voisin omistaa tästä mein talosta puolet vaikka on avioehto mutta en halua, kun haluan sijoitella muutoin.
No maksatko sä omista rahoistasi niitä miehesi kokonaan omistaman talon remontteja ja yleisesti sen laittoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä tulee tohon asuinrakennuksen lohkomiseen niin maatiloilla usein asuinrakennus on juuri maatilan kyljessä, ellei nyt rupea rakentamaan uutta 300t. euron asuinrakennusta ja lohkomaan sille sitten palasta tilalta.. en ole edes koskaan kuullut moisesta asiasta? Ei todellakaan ole yleistä. Neudän tontista ei kunnan mukaan saisi edes lohkoa palasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.
Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.
Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.
Samaa olen pohdiskellut... Että pystynkö aidosti tasavertaiseen suhteeseen mikäli mies omistaa aivan kaiken? Ihanteelta tuo teksti kuulostaa, mutta toteutuuko se? Vaikka en näekään rahaa tärkeimpänä asiana elämässä, en tosiaan, muttai mietin tasavertaisuutta ja molemmille edullista vaihtoehtoa?
Ps. En sitä meinannutkaan, että emme tekisi avioehtoa lainkaan ja ihan koko tila menisi puoliksi mahdollisessa erossa. Lähinnä sitä millainen avioehto. Inhottaa muutenkin miettiä asioita eron kannalta, mutta olisihan se sinisilmäistä olla miettimättä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.
Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.
Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.
Samaa olen pohdiskellut... Että pystynkö aidosti tasavertaiseen suhteeseen mikäli mies omistaa aivan kaiken? Ihanteelta tuo teksti kuulostaa, mutta toteutuuko se? Vaikka en näekään rahaa tärkeimpänä asiana elämässä, en tosiaan, muttai mietin tasavertaisuutta ja molemmille edullista vaihtoehtoa?
Ps. En sitä meinannutkaan, että emme tekisi avioehtoa lainkaan ja ihan koko tila menisi puoliksi mahdollisessa erossa. Lähinnä sitä millainen avioehto. Inhottaa muutenkin miettiä asioita eron kannalta, mutta olisihan se sinisilmäistä olla miettimättä...
Et sä ole tasavertainen, sori. Se joka omistaa, omaa myös vallan sekä tietysti myös vastuun. Sä tulet vielä ulkopuolelta toisten valmiille tilalle. Sen sä voit päättää itse että paljonko sua häiritsee ja kuinka tärkeää sulle on että saat päättää asioista itse.
Tämän perusteella ajattelisin, että myös minun kannalta olisi paras, että mies omistaa kaiken ja minä en mitään. Selkeähän se olisi toki, mutta samalla tavallaan hurja ajatus. Tuntuu toki hyvältä ajatukselta, että ei tarvitsisi opiskelujen jälkeen ottaa asuntolainaa ja pääsisi kuitenkin asumaan omakotitalossa. Tulen tulevassa työssäni kyllä tienaamaan ihan mukavasti ja olisihan se etu että ei tarvitse lainaa lyhentää. Sen voimalla kestäisin myös sen että kotimme on miehen omistama...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En asu maalla.
Omistan isovanhempieni rakentaman talon, jossa asuu myös aviomieheni ja lapsemme. On avioehto. Mies on kyllä remontoinut ja ostellut tähän taloon kaikenlaista. Koen kuitenkin, että talo on kulunut hieman enemmän kuin sitä on remontoitu eli suuria uudistuksia ei ole tehty, vaan lähinnä paikkailtu.
Tästä ei ole ollut riitaa. Mies luullakseni ajattelee, että tämähän kuitenkin menee perinnöksi lapsillemme. En tiedä. Asiasta ei ole puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.
Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.
Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.
No tietysti jos ap haluaa ostaa sen talonpuolikkaan niin se on hänen asiansa sitten. Minä en halunnut ja olen kyllä saanut tasavertaisesti vaikuttaa kaikkeen kun kerran ollaan naimisissa ja perhe. Meillä ei ole mitään, että se kuka omistaa, päättää vaan yhdessä suunnitellaan pihat ja rempat. Tasavertaisia ollaan ja myös sisä- ja ulkotyöt tasavertaisesti. Itse koin mulle paremmaksi, että en osta sitä puolikasta talosta vaan säilytän sijoitusasunnon (ja ostan toisen sen lisäksi) mutta tietysti jos ap haluaa maksaa sen puolikkaan miehelle sitten niin sittenhän hän omistaa sen. Avioehtoonhan se ei sitten liity mitenkään, koska ap hankkii sen itselleen reilusti ostamalla. Kyllähän minäkin voisin omistaa tästä mein talosta puolet vaikka on avioehto mutta en halua, kun haluan sijoitella muutoin.
No maksatko sä omista rahoistasi niitä miehesi kokonaan omistaman talon remontteja ja yleisesti sen laittoa?
En. Mä maksan vaan mun sijoitusasuntojen remppoja ja vastikkeita. Ostan kukantaimia kyllä, mutta kestänen sen menetyksen erossa.
Meillä muutenkaana avioehto ei muuta mitään. Jos ajatellaan, että miehen omaisuuden arvo olis vaikka lainan jälkeen 200 000 ja mun lainan jälkeen 198 000 niin selkeämpihän sen on, että on se avioehto. Kun ei lähtökohtaisesti kaikki naiset ole varattomia ja riippuvaisia siitä, että sais avioerossa puolet toisen nimissä olevasta omaisuudesta. Se omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan eli en minä enempää sais erossa ehdottakaan kuin ehdonkaan kanssa, koska en millään lailla ole varaton. Jos oisin sijoittanut taloon niin veikkaisin, että häviäisin, kun talosta ei ole pääomatuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että jos tila tulee perintönä, niin myös perinnön antaja voi sulkea sen testamentilla avio-oikeuden ulkopuolelle. Tällöin on ihan sama vaikka olisitte avioehdossa sopineet toisin.
No onpa muka vaikeaa. Yksinkertainen lauseke. Aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta tilaan tai määräalaan blaablaablaa tai sen tuottoon blaablaablaa lukuunottamatta kiinteistöä xxxx joka sijaitsee paikassa xxxx.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.
Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.
Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.
Samaa olen pohdiskellut... Että pystynkö aidosti tasavertaiseen suhteeseen mikäli mies omistaa aivan kaiken? Ihanteelta tuo teksti kuulostaa, mutta toteutuuko se? Vaikka en näekään rahaa tärkeimpänä asiana elämässä, en tosiaan, muttai mietin tasavertaisuutta ja molemmille edullista vaihtoehtoa?
Ps. En sitä meinannutkaan, että emme tekisi avioehtoa lainkaan ja ihan koko tila menisi puoliksi mahdollisessa erossa. Lähinnä sitä millainen avioehto. Inhottaa muutenkin miettiä asioita eron kannalta, mutta olisihan se sinisilmäistä olla miettimättä...
Et sä ole tasavertainen, sori. Se joka omistaa, omaa myös vallan sekä tietysti myös vastuun. Sä tulet vielä ulkopuolelta toisten valmiille tilalle. Sen sä voit päättää itse että paljonko sua häiritsee ja kuinka tärkeää sulle on että saat päättää asioista itse.
Sitä myös pelkään enkä vielä osaa sanoa miten sen kestän. Vuokra-asunnossa on ollut helppoa elää tasavertaisina, mutta miten tuollainen muutos sitten näkyy...
Tuntuu kyllä olevan enemmän sääntö kun poikkeus että maalla ei täysin tasavertaisia olla vaan mennään perinteisemmän mallin mukaan. Itse en ole tällaiseen tottunut kun maalta en ole kotoisin.
Hirvittää myös etukäteen miten miehen vanhemmat suhtautuvat kaikkeen tähän. Tai epäilen heidän ajattelevan vain miehen etua ja ajattelevan että minä roikun miehen mukana eikä minun etuni tarvitse huomioida. Tämä siitä huolimatta, että mukavia ovatkin.
Mökkimme lähellä on kauan siinä suvussa ollut sukutila. Siellä se perinyt isäntä teki sellaisen viljelysuunnan muutoksen, että tila meni konkurssiin. Vaimonsa isä osti sitten sen tilan (luultavasti tyttärensä nimiin)
Siellä elelevät kuten ennenkin. Mies pärmentää tiekokouksissa kuten ennenkin. Jos pysyvät yhdessä, seuraavassa sukupolvessa tilanne normalisoituu, kun se tila menee heidän lapsilleen.
Tietenkin avioehto voi koskea vain tiettyä omaisuutta sen ei tarvitse koskea edes koko maatilaan vaan osan esim. pelloista voi rajata halutessaan avioehdon ulkopuolelle.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.
Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.
Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.
Samaa olen pohdiskellut... Että pystynkö aidosti tasavertaiseen suhteeseen mikäli mies omistaa aivan kaiken? Ihanteelta tuo teksti kuulostaa, mutta toteutuuko se? Vaikka en näekään rahaa tärkeimpänä asiana elämässä, en tosiaan, muttai mietin tasavertaisuutta ja molemmille edullista vaihtoehtoa?
Ps. En sitä meinannutkaan, että emme tekisi avioehtoa lainkaan ja ihan koko tila menisi puoliksi mahdollisessa erossa. Lähinnä sitä millainen avioehto. Inhottaa muutenkin miettiä asioita eron kannalta, mutta olisihan se sinisilmäistä olla miettimättä...
Et sä ole tasavertainen, sori. Se joka omistaa, omaa myös vallan sekä tietysti myös vastuun. Sä tulet vielä ulkopuolelta toisten valmiille tilalle. Sen sä voit päättää itse että paljonko sua häiritsee ja kuinka tärkeää sulle on että saat päättää asioista itse.
Sitä myös pelkään enkä vielä osaa sanoa miten sen kestän. Vuokra-asunnossa on ollut helppoa elää tasavertaisina, mutta miten tuollainen muutos sitten näkyy...
Tuntuu kyllä olevan enemmän sääntö kun poikkeus että maalla ei täysin tasavertaisia olla vaan mennään perinteisemmän mallin mukaan. Itse en ole tällaiseen tottunut kun maalta en ole kotoisin.Hirvittää myös etukäteen miten miehen vanhemmat suhtautuvat kaikkeen tähän. Tai epäilen heidän ajattelevan vain miehen etua ja ajattelevan että minä roikun miehen mukana eikä minun etuni tarvitse huomioida. Tämä siitä huolimatta, että mukavia ovatkin.
Tietysti he ensin ajattelevat lapsensa etua. Siksi olisikin tosi tärkeää, että sinulla olisi oikeus hallita edes sitä omaa kotiasi.
Ap:kö vai joku muu kertoi, että tila on ollut vanhan isännän nimissä, jolloin vaimonsa on sitten luontevasti tehnyt asumismaksunaan kaikki kotityöt. En kyllä suostuisi maksamaan asumistani aviomieheni kodissa tekemällä kaikki kotitaloustyöt.
Vierailija kirjoitti:
No onpa muka vaikeaa. Yksinkertainen lauseke. Aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta tilaan tai määräalaan blaablaablaa tai sen tuottoon blaablaablaa lukuunottamatta kiinteistöä xxxx joka sijaitsee paikassa xxxx.
Sitä vain mietiskelen millainen lause tulee olemaan....
Ja kaikki tämä siis mietiskelyä, haluan selkeyttää ajatuksiani siitä mitä tulevaisuudelta toivon. Ja muiden kokemukset herättävät ajatuksia. Ei ole sellaisia tuttavia joilla olisi kokemuksia.
Eiköhän tämä silloin ole jo selkeäksi pureksittu kun alkaa aidosti olla ajankohtainen asia.
Ps. Mies tulee ostamaan tilan sukupolven vaihdoksessa, en usko että perii. Jos perii niin muut sisarukset perivät varmaan myös osansa... mutta näkisin että miehen aikomus muuttaa tilalle paljon ennen vanhempien poismenoa.
No mitäs kun naisena haluaa laittaa kotia ja remontoida? Laittaa pihaa, kuluttaa siihen rahaa ja ennenkaikkea aikaa ja vaivaa. Mies löytää uuden ja avioehdon vuoksi kaikki ap:n kuluttamat rahat, vaivannäkö ja kiinteistön arvonnousun eteen tehdyt asiat ovat olleet aivan turhia.
Se, joka omistaa, päättää. Se tulee olemaan aina näin, sillä on viimeinen sana joka talon omistaa. Ap joutuu elämään koko ajan pohtien, että miten osallistuu rahallisesti esim. remontteihin ja talon "kehittämiseen", koska ne siihen laitetut rahat on kuin heittäisi kankkulan kaivoon.
Mä en näe sitä niinkään sijoitusongelmana (jota se myöskin on) vaan siinä että ap ei ole tasavertainen miehensä kanssa kun hänen elämästään päätetään.