Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

AMK:ssa köysileikkejä... En naiivina osannut odottaa, että aikuiset ihmiset laitettaisiin rymyämään pihalle ja olin korkeissa koroissa. Yhdessä leikissä piti avata paksuista köysistä solmittu sotku jaloilla; miesvaltaisella alalla kanssatutustujat eivät millään uskoneet, että paksulla tolppakorolla ei ole todellakaan helpompi avata solmua kuin lenkkarin kärjellä. Siinä sitten sohin sitä sotkua monta minuuttia kantapäällä pitäen jostain tuntemattomasta jätkästä tukea. :D

Seuraavassa solmuhulabaloossa sidottiin köydenpää nilkkaan ja alettiin ratkomaan; köyden toisesta päästä löytyisi pari seuraavaan leikkiin. Mun köyden päässä ei vaan sattunut olemaan ketään! Valitettavasti en päässyt kuin koira veräjästä, vaan jouduin metsästämään ohjaajan katseen alla itselleni ujoista opiskelijoista paria, jolle kertoisin kolme asiaa itsestäni tms.

Kolmannessa leikissä piti mennä riviin iän mukaan, missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jännityksissäni unohdin ikäni :(20+jotain) :D Tajusin vasta rivissä esittäytyessäni, että oon oikeasti nuorempi.

Nykyään en kyllä enää suostuisi mihinkään fyysiseen leikkiin, oli tosi ahdistavaa ja epämukavaa olla niin lähellä uusia ihmisiä. Mutta ainakin meillä riitti tosta kauhistiksesta juteltavaa pitkäksi aikaa. (Terkkuja tutuille)

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!

Olisi aika mahtavaa, jos joukosta löytyisi esim. voimistelija, joka heittäisi voltin :).

En kans ite oikein lämmennyt yliopiston ryhmäytymisleikille. 7-8 hengen porukka muodosti jonon ja jonossa laitettiin nakki kiertoon jonon 1. viimeiselle niin, että se kävi kaikkien suussa. Jonon viimeinen konttasi se *** nakki suussa muiden jalkojen alta ja ojensi sen jälleen suuta käyttäen jonon ekalle. Nakki hajosi kahtia, olin itse parimetrisen vieraan miehen jälkeen ja koko nakki oli täynnä kuolaa. Ja siis sitä nakkia joutui sylkemään eteenpäin useita kertoja, välillä se tippui nurmikolle... Että hei vaan te rempseät hupsuttelijat, eikö kuulostakin mukavalta leikiltä. Vi**u never again!!!

Älkää olko niin tiukkapipoja, mukaan vaan!??? Eli jos joku pelkää koiria, niin sinne vaan tutustumaan, koiratarhaan jne, muuten olet "Ilonpilaaja"?? Jos mä en muutenkaan tykkää halata ja välttelen sitä aina, niin sit jossain tutustumisleikissä täysin vieraitten ihmisten kans halataan? Ei kiitos. Joku ryhmäpäivä töissä: ilmoitin jääväni töihin, ei tarvii sijaista (eikä osallistua niihin leikkeihin)=> jokaisen on lähdettävä leikkimään, töihin ei saa jäädä.=>meni hulluna aikaa sijaiselle laittaa kaikki valmiiks ja vielä muutama ohje päälle, sit siellä piti puoli päivää kököttää kylmissään jossain vesisateessa-ULKOILMASSA reippaasti leikkimässä, luuletteko etten saa ulkoilua koiran kanssa -myös sateessa-ihan tarpeeks, ja seuraava päivä töissä meni etsiessä, mihin sijainen on tarvitsemansa tavarat keksinyt piilottaa.

Jos ei nämä riitä, niin mä en halua työpaikalta kavereita vaan palkkaa. Ei oikein kiinnosta tutustua työkavereihin henkilökohtaisesti. Sit jos/kun tulee erimielisyyksiä tai muuta, niin sen tyypin kans vaan teet töitä, etkä muuta voi. Joku työkaveri suuttui joskus, kun sanoin, että työpäivän jälkeen ei enää jaksa jutella puhelimessa mitään päivän kuulumisia ym juoruilua. Päivät on asiakaspalvelutyössä hymyiltävä ja juteltava asiakkaille, huvitti tai ei. Siinäpä sit oli kiva olla töissä, kun työkaveri suuttui, vaikka nätisti yritin kertoa, että soittaisi työajan jälkeen vain jos on TÄRKEÄÄ asiaa.( En tykkää jaaritella puhelimessa) Eipä sit puhunut mulle sen jälkeen edes töissä, oli aika hankalaa kun yks osoittaa mieltään kun pikkulapsi.

Ne leikit ei auttanut, tehtiin samojen tyyppien kans töitä kun ennenkin. Kuinkas muuten, lähden talon toisella puolella olevan työkaverin tähän avukseni hakemaan, vaikken ole ihan varma mihin tehtäviin se on palkattu, ja vaikka vieressä oleva työkaveri on joutilaana???

Nää "rohkeet ja ihan hullut" vetäjät ja muut, ohjaajat ja työpaikat. Nää leikkimispäivät? Pari kyssäriä voisin täs esittää, samalla, kas näin....

Niistä tutustumisleikeistä, niin...

*miks en saa jäädä tekemään töitä?

*miks oikeesti, mulla menee ylitöiks kun sille sijaiselle soittelin, ja kysyin pärjääkö. Päädyttiin siihen, että suunnilleen kaiken laitan valmiiks, kirjoitan ohjeita ja aikataulun ja se pyys laittaa lunttilappuja vielä, että muistaa kaiken.

*miks täytyy osallistua niihin leikkeihin, vaikka sataa ja ulkona ollaan? Eikö riitä että on paikalla. (Hei, tuu mukaan vaan. Säätiedotteessa oli että sade loppuu pian, ulkona kuule nää säät on tämmösiä vaihtelevia, saadaan raitista ilmaa ja mieti, ei tämmöstä usein järkätä. Että ihan tarkotuksella ollaan raittiissa ilmassa. Muistatkos milloin oot ite ollu ulkona, ihan tarkotuksella. Se jää kun on niin kiire aina, nii nauti nyt ihan vaan ulkonaolosta. Ja rohkeesti mukaan tulet nyt, nää on tosi hauskoja... =>no onpas kivaa, hmmm....viimeks millon ollut ulkona...koiran kanssa, yleensä sen kans helposti saa lenkin venytettyä pidemmäksi, ulkona tulee oltua siis joka päivä.

*miksi pitää niissä märissä vaatteissa olla koko päivä, en mä uskonut että sateella mennään ulos? Etkö keksinyt vai eikö ollu mukana sisällä pelattavia pelejä? Tulitko edes ajatelleeksi etukäteen, että entä jos silloin sataa, vaikka koko päivän?

*miksi mun piti seuraavana päivänä taas tulla jo aikasin aamusta, kun muuten ei olis koko päivänä löytänyt mitään, kun sijainen oli yrittänyt tavarat laittaa nätisti, mut enempi ne oli hukassa...hirvee kiire ja tältäkin päivältä ylityötunti.

*miks näitä järjestetään, ja vielä joka vuosi, kun me tunnetaan jo....

Ehdottaisin sellaista leikkiä, jossa leikisti tapetaan ryhmäytymisleikkien ohjaaja. Siis ihan patoutumien purkamiseksi, jotta kaikille saadaan hyvä flow.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tiukkapipoja täällä oikein on? Nuohan ovat mainioita ice-breakereita! Kyllä jokainen nyt voi sen verran heittäytyä ja hupsutella. Ei ihme, että suomalaisia pidetään juroina.

Sanonko mistä sinä voit heittäytyä?

Vierailija kirjoitti:

Aikuiskoulutuksessa piti mennä piiriin seisomaan ja heitellä siinä piirissä palloa toisille sanoen kiinniottajan nimi. Keskellä oli yksi henkilö, joka yritti ehtiä koskettamaan heittäjää ennenkuin tämä ehtii sanoa jonkun opiskelijatoverin nimen.

Olen kokenut saman leikin. Minulla on lievä nominaalinen afasia, vaikeus palauttaa ihmisten nimiä mieleen. Koskee myös ystävien ja sukulaisten nimiä ja pahenee stressin kanssa. Arvaa vietinkö paljon aikaa keskellä?

Tämä ei ole tutustumisleikki, mutta ryhmäytymismielessä teetetty homma kuitenkin: työporukan leikkimielinen pesäpallo-ottelu. Olen aina vihannut pesäpallon pelaamista, mutta otin sen reippaan asenteen ja lähdin mukaan leikkiin. Virhe. Peliähän pelattiin aivan tosissaan ja verenmaku suussa, me huonot pelaajat saimme kuulla kunniamme sekä pelissä että sen jälkeen saunaillassa.

Koirahaistelu. Swingerspartyssä meille teipattiin hännät, kontattiin alastomana lattialla ja tutustuttiin haistelemalla toistemme peräpäätä. Äkkiseltään kuulostaa hirveältä, mutta ei sitten ole kuitenkaan, ja iltahan päättyi mukavasti!

Täällä on ollut aikaisemminkin samankaltainen ketju, jossa oli ihan yhtä karmaisevia juttuja. Tuo kiertonakki oli aikas paha!

Siitä ketjusta mulle jäi todella ahdistavana mieleen se, että jossain yläasteella on opettajien suosiollisella luvalla leikitty tätä vaatejonoa (mikä ryhmä tekee pisimmän jonon vaatteistaan), minkä seurauksena seiskaluokkaiset tytöt ovat puolipukeissaan tai alusvaatteissaan ysiluokkalaisten kuolanaamojen edessä.

Sanokaa, että tää ei voi olla totta!

😂😂😂😂

Tämäkään ei ollut tutustumisleikki enkä ollut onneksi itse mukana, mutta kerran näin maauimalassa, kun vesijumpan ohjaaja käski jumppaajia ottamaan itselleen parin ja sitten tekivät jotain uittamisharjoituksia ja parivenyttelyjä. Yäk!!!!! Päätin, että en ikinä osallistu mihinkään vesijumppatunneille, jos siellä on tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveitä!!

Tuo banaanijuttu ei voi oikeasti olla totta, en usko.

Banaanijuttuhan on ihan perus-simputusjuttu, jota seiskaluokkalaisille tehdään. Siinä sitten pienillä teinipojilla voi tulla tahtomaton erektio, kun sen ryhmän bimbon tissit on siinä naaman lähellä. Siitähän se nauru repeää!

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi vastarannan kiiski, joka vihaa näitä tutustumisleikkejä!

Pahin oli erässä työkkärin koulutuksessa, jossa jokaiselle laitettiin selkään lappu, johon muut sitten kirjoittivat kaikkea positiivista. Tämän jälkeen istuttiin takaisin paikoillemme ja nämä laput piti lukea ääneen. Siinä ääneen lukiessani huomasin, etteivät läheskään kaikki olleet kirjoittaneet lappuuni, ja asia oli mulle ihan täysin ok. Ohjaaja kuitenkin oli toista mieltä, ja teki hirveän numeron siitä, kuka ei ole vielä lappuuni kirjoittanut, laittoi sen kiertämään ja tämän jälkeen jouduin lukemaan lapun uudestaan ääneen. 

Olisin vaan halunnut pois tilanteesta. 

Tuollainen ohjaaja ei osaa asettua toisen asemaan ollenkaan, luulee ehkä olevansa kovinkin huomaavainen. 

Okei, siis yökkäsin tuolle nakkijutulle. YÄKK!!!!!

Ihan kamalia ja ahdistavia juttuja mihin ootte joutunu.. Puistatus!

Minulle kaikenlaiset "tutustumiset" ovat jäätäviä. Oli sitten kyse siitä, että pitää nousta ylös ja kertoa nimensä ja toimipisteensa, tai sitten tanssia piirissä alasti.Molemmat yhtä vaivauttavia. Kyllä nyt hitto vie aikuiset ihmiset osaavat luontevammin tutustua ilman tuota pakotusta. Kaikki jännittävät muutenkin omaa vuoroaan niin, etteivät muista mitä muut sanoivat.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆

Ei itselleennauraminen välttämättä tarkoita lapsellista hulluttelua kiusallisessa tilanteessa. Itsekin olen melkoisen kova nauramaan omille töppäyksilleni, mutta vihaan tutustumisleikkejä. Vihasin niitä jo tarhaikäisenä.

Pahimpia ovat leikit, jossa vaaditaan musikaalisuutta jatai rytmitajua.

Tosi reilu niille, jotka ovat saaneet laulukokeesta vitosen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aina vihannut tutustumisleikkejä ja ne ovat olleet äärimmäisen nöyryyttäviä. Varsinkin nuo toisten kehumisleikit, missä kukaan ei keksi jostakin hyvää sanottavaa jne. Mutta pahin aikuisiällä on ollut leikki missä piti kertoa omasta elämäntarina laulamalla. Sitten kun naurahdin ja kysyin, että ootteko tosissanne niin tulee niitä tympeitä katseita ja muut sanoo, että " Heittäydy vaan rohkeasti mukaan ", " Ei se ole niin vakavaa " , " Täytyy osata nauraa itselleen " jne. Mielestäni nuo itsestään kertomisetkin on jo niin kiusallisia, kun ketä hemmettiä kiinnostaa, mikä sun lempiväri tai lempieläin on. Sitten on se klassikko, missä täytyy sanoa oma nimi ja tehdä joku liike, minkä muut toistaa. Ja ainiin samaa liikettä ei saa ottaa, minkä joku muu on jo tehnyt.

Kamalaa, kenen mielestä tämä on oikeasti ollut hyvä idea? Mun elämäntarinaani kuuluu niin seksuaalista väkivaltaa, parisuhdeväkivaltaa, kiusaamista kuin mielenterveysongelmia, itsemurhayritystä ja kuollut vauva. Rallattele sitä sitten joukolle tuntemattomia ihmisiä...

Tuosta saisi hyvän grunge- tai black metal rallatuksen.