Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
Vierailija kirjoitti:
AMK ryhmäytymispäivä on viimeisin aikuisena tapahtunut leikkihetki. Silloin olin vasta 18v, mutta ei sen jälkeen ole tullut vastaan mitään vastaavaa. En muista kaikkea, mutta yhdessä esim. osan piti laittaa side silmille ja loput sitten antoi neuvoja sokoille, joiden piti koota sellainen kömpelöhkö palapeli. Sitten "hiihdettiin" ryhmänä suksilla, joille mahtui varmaan neljä tai viisi ihmistä. Olikohan joku viestityyppinen. Jollain rastilla piti ylittää sellainen ristikko, joista osasta reikiä pääsi vaan nostamalla joitain henkilöitä. .
Täsmälleen samat tehtävät teetettiin meidän työporukalle. Aivan typerä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!
Miten mageeta! Mä olisin tehnyt kärrynpyörän.
Tai heittäis voltin
Tässä lisää ehdotuksia:
- sormet kurkkuun -liike
- vedän itseni kiikkuun -liike
- kurkunkatkaisu -liike
- p-nuolentaliike (sormet v-asentoon ja lipi lipi)
Siitäs saavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rippileirillä käskettiin ottaa vessapaperia niin paljon kuin arveli tarvitsevansa leirin aikana ja minähän tyhmä menin ja otin kamalan kasan ettei varmasti lopu kesken. Ja sitten pitikin kertoa itsestään yhtä monta asiaa kun oli niitä paloja kädessä. :(( Tosi kiva juttu tällaiselle ujolle ja kiusatulle tytölle.
Dejavu iski...
Minäkin olin hiljainen mutta yhden asian nämä yllättävät paskatilanteet ovat opettaneet: valehtelen ja keksin juttuja nykyisin sujuvasti! Kyllä minä voin kertoa vaikka mitä kivoi juttuja itsestäni, mutta ne eivät pidä paikkaansa..
Hyvä ohjaaja ei pakota ketään mukaan, jos joku ei halua osallistua niin ok, katsele sivusta, eikä järjestetä kohtausta. Kyllä innokkaita löytyy muutenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rippileirillä käskettiin ottaa vessapaperia niin paljon kuin arveli tarvitsevansa leirin aikana ja minähän tyhmä menin ja otin kamalan kasan ettei varmasti lopu kesken. Ja sitten pitikin kertoa itsestään yhtä monta asiaa kun oli niitä paloja kädessä. :(( Tosi kiva juttu tällaiselle ujolle ja kiusatulle tytölle.
Dejavu iski...
Minäkin olin hiljainen mutta yhden asian nämä yllättävät paskatilanteet ovat opettaneet: valehtelen ja keksin juttuja nykyisin sujuvasti! Kyllä minä voin kertoa vaikka mitä kivoi juttuja itsestäni, mutta ne eivät pidä paikkaansa..
Valehtelu kuuluu asiaan työnhaussa, joten sellaisessa työllistämishommassa se olisi paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalaisen varmana tietona, asianosaiselta itse kuulleena, oli ilmeisesti teatterikoulussa ennen vanhaan tapana heitättää porukalta kaikki vaatteet nurkkaan ensimmäisellä tai lähes ensimmäisellä oppitunnilla. Koulunjohtaja tarkasti kuulemma materiaalin silmämääräisesti.
Kumma, kun en ole vuosien saatossa täällä kuullut moisesta perinteestä mitään. Aikaa tästä on kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!
Tästä saa vielä pahemman lisäämällä liikkeeseen adjektiivin, joka kuvastaa itseä ja alkaa samalla kirjaimella kuin nimesi. Esim. "Hei kaikki, olen Aapo AURINKOINEN!" samalla käsiä aurinkoisesti levitellen. Sitten kaikki muut tekee liikkeen perässä toistaen samalla "Hei Aapo AURINKOINEN!!" Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.
Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!
Ja sinä voisit reippaasti opetella ottamaan muut ihmiset ja heidän erilaiset luonteensa ja taustansa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Banaanileikki aikuiskoulutuksessa.
Puolet ryhmästä makaa selällään lattialla banaani suussa ja toinen puoli käy punnertamassa päällä ja syömässä sitä banaania. Ne jotka saa nopeiten banaanin syödyksi voittaa.
Kieltäytyisin tuollaisesta toiminnasta vaikka olisin työtön ja saisin karenssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.
Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!
Ja sinä voisit reippaasti opetella ottamaan muut ihmiset ja heidän erilaiset luonteensa ja taustansa huomioon.
Opiskelen yhteisöpedagogiksi eli olen just niitä ihmisiä jotka näitä tutustumisleikkejä joutuu vetämään. Meidän oppilaita tilataan usein ohjaamaan tällaisia ja ei me oppilaat oikeasti itsekään näitä haluttaisi aikuisille ihmisille vetää, mutta opettajat näistä asioista aika paljolti päättää eikä ota kuuleviin korviinsa jos huomautetaan, ettei tällaiset ehkä aikuisille sovi.
Yritetään myös ottaa näitä suunnitellessa aina kaikki mahdolliset asiat huomioon (ryhmäläisten paino, keskinäiset suhteet, fyysiset ja psyykkiset rajoitteet jne.), mutta tosiaan aika harvoin meillä on tarkkaa ennakkotietoa ryhmäläisistä, joten on hankala huomioida esim. hiljaisia ihmisiä suunnitellessa, kun ryhmä voikin sitten olla täynnä äänekkäitä. Ja jos ruvetaan varomaan kaikkea mahdollista, niin ei pystytä sitten ohjaamaan oikeastaan mitään, koska joku ei siitä saata pitää.
Pitkä selostus, mutta pointti oli että nää tilanteet on meille ohjaajille yleensä ihan yhtä kamalia kuin teille ohjattaville :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.
Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!
Ja sinä voisit reippaasti opetella ottamaan muut ihmiset ja heidän erilaiset luonteensa ja taustansa huomioon.
Opiskelen yhteisöpedagogiksi eli olen just niitä ihmisiä jotka näitä tutustumisleikkejä joutuu vetämään. Meidän oppilaita tilataan usein ohjaamaan tällaisia ja ei me oppilaat oikeasti itsekään näitä haluttaisi aikuisille ihmisille vetää, mutta opettajat näistä asioista aika paljolti päättää eikä ota kuuleviin korviinsa jos huomautetaan, ettei tällaiset ehkä aikuisille sovi.
Yritetään myös ottaa näitä suunnitellessa aina kaikki mahdolliset asiat huomioon (ryhmäläisten paino, keskinäiset suhteet, fyysiset ja psyykkiset rajoitteet jne.), mutta tosiaan aika harvoin meillä on tarkkaa ennakkotietoa ryhmäläisistä, joten on hankala huomioida esim. hiljaisia ihmisiä suunnitellessa, kun ryhmä voikin sitten olla täynnä äänekkäitä. Ja jos ruvetaan varomaan kaikkea mahdollista, niin ei pystytä sitten ohjaamaan oikeastaan mitään, koska joku ei siitä saata pitää.Pitkä selostus, mutta pointti oli että nää tilanteet on meille ohjaajille yleensä ihan yhtä kamalia kuin teille ohjattaville :D
Ratkaisu: lopetetaan yhteisöpedagogikoulutus niin loppuu hömppä. Miksi ylipäänsä hakeutua tuollaiseen koulutukseen kun se on kamalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.
Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!
Entinen koulukiusaaja, nykyinen työpaikkakiusaaja on puhunut.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tiukkapipoja täällä oikein on? Nuohan ovat mainioita ice-breakereita! Kyllä jokainen nyt voi sen verran heittäytyä ja hupsutella. Ei ihme, että suomalaisia pidetään juroina.
Siinä toinen kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin jonkinlaisessa piirissä, missä oli varmaan lähemmäs 30 henkilöä. Kaikkien piti kertoa nimensä, mistä on kotoisin sekä harrastuksensa. Mitä edemmäs piiriä mentiin, niin muiden piti toistaa KAIKKIEN edeltävien tiedot ja kertoa omansa. Itse kun olin lähempänä piirin loppupäätä kuin alkua, niin feikkasin huonon olon ja lähdin pois. Ei kiinnostanut, oli niin lapsellista. Ketään ei edes naurattanut.
Olimme lisäksi kaikki täysin vieraita toisillemme, joten voitte kuvitella kuinka hyvin tuokin sitten meni.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen.
Mun luovuuteni pääsee valloilleen, kun tunnen oloni turvalliseksi. En tunne oloani turvalliseksi tilanteessa, jossa mut voidaan koska tahansa komentaa tekemään jotain, minkä koen tavattoman epämiellyttäväksi ja usein myös henkilökohtaisen koskemattomuuteni rajat ylittäväksi.
Introvertistä ei tule luovaa ja sosiaalista sillä, että hänet pakotetaan käyttymään ekstrovertin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.
Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!
Opettele helvetti heittäytymään ja "päästämään luovuutta valloilleen" keskenäs. Minä en pönötä suu mutrussa, asenteeni on ihan reipas, mutta voin kertoa että se naama vetäytyy norsunv*tulle hyvin nopeasti kun käsketään esimerkiksi laulamaan, tanssimaan tai muuten vaan elehtimään jotenkin typerästi. Ihan järjettömän kiusallista, eikä tällä ole mitään tekemistä mun "heittäytymiskyvyn" tai luovuuden kanssa.
Ja siinä olet väärässä, ettei leikkiminen satuta ketään. Se lähes kirjaimellisesti satuttaa ihmisiä, joilla on esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Saati sitten jos käsketään laulamaan oma elämäntarina, ja omasta elämästä tulee mieleen lähinnä eletyt vaikeudet, niinkuin yksi on täällä esimerkissään kertonut. Tai ihmistä, jolla on esimerkiksi väkivallan kokemuksia eikä siksi siedä vieraiden kosketusta, ja sitten pitäisi "reippaalla asenteella" olla mukana jossain toisten lääppimisleikissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rippileirillä käskettiin ottaa vessapaperia niin paljon kuin arveli tarvitsevansa leirin aikana ja minähän tyhmä menin ja otin kamalan kasan ettei varmasti lopu kesken. Ja sitten pitikin kertoa itsestään yhtä monta asiaa kun oli niitä paloja kädessä. :(( Tosi kiva juttu tällaiselle ujolle ja kiusatulle tytölle.
Dejavu iski...
Minäkin olin hiljainen mutta yhden asian nämä yllättävät paskatilanteet ovat opettaneet: valehtelen ja keksin juttuja nykyisin sujuvasti! Kyllä minä voin kertoa vaikka mitä kivoi juttuja itsestäni, mutta ne eivät pidä paikkaansa..
Valehtelu kuuluu asiaan työnhaussa, joten sellaisessa työllistämishommassa se olisi paikallaan.
Joten oiva tutustumisleikki te-toimiston kurssilla olisi sellainen, että jokainen vuorollaan saisi valehdella itsestään ihan mitä tahansa. Ei olisi ainakaan yhtään huonompi leikki kuin nämä, mitä täällä on ihmiset kertoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.
Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!
Ja sinä voisit reippaasti opetella ottamaan muut ihmiset ja heidän erilaiset luonteensa ja taustansa huomioon.
Opiskelen yhteisöpedagogiksi eli olen just niitä ihmisiä jotka näitä tutustumisleikkejä joutuu vetämään. Meidän oppilaita tilataan usein ohjaamaan tällaisia ja ei me oppilaat oikeasti itsekään näitä haluttaisi aikuisille ihmisille vetää, mutta opettajat näistä asioista aika paljolti päättää eikä ota kuuleviin korviinsa jos huomautetaan, ettei tällaiset ehkä aikuisille sovi.
Yritetään myös ottaa näitä suunnitellessa aina kaikki mahdolliset asiat huomioon (ryhmäläisten paino, keskinäiset suhteet, fyysiset ja psyykkiset rajoitteet jne.), mutta tosiaan aika harvoin meillä on tarkkaa ennakkotietoa ryhmäläisistä, joten on hankala huomioida esim. hiljaisia ihmisiä suunnitellessa, kun ryhmä voikin sitten olla täynnä äänekkäitä. Ja jos ruvetaan varomaan kaikkea mahdollista, niin ei pystytä sitten ohjaamaan oikeastaan mitään, koska joku ei siitä saata pitää.Pitkä selostus, mutta pointti oli että nää tilanteet on meille ohjaajille yleensä ihan yhtä kamalia kuin teille ohjattaville :D
Tavallaan ymmärrän, mutta näitä tutustumisleikkejä on pilvin pimein, osa aikuisille paremmin sopivia kuin toiset. En myöskään ymmärrä, miten hiljaiset ja äänekkäät vaikuttaa leikin valintaan, lähtöajatuksenhan pitäisi olla, että ryhmässä on luultavasti molempia. Kaikenlisäksi minä olen äänekäs, ja vihaan silti tutustumisleikkejä. Tuntuu muutenkin oudolta, että kun on itse pitänyt järjestänyt toimintaa mielenterveyskuntoutujille, että suurinpiirtein kaikkia miellyttävän tututusmisleikin valinta olisi jotenkin mahdotonta.
Ahdistavimpina ihmiset pääsääntöisesti kokevat sellaiset, joissa tarvitsee koskettaa, "hullutella" kuten tanssia, laulaa tai liikkua jotenkin typerästi. Ei luulisi olevan mikään mahdottumuus löytää tutustumisleikkiä, joka ei sisällä kosketusta, tanssia tai laulua. Joku "ota tästä kortti ja kerro miten se kuvaa sinua" saattaa olla tympeä, mutta ainakaan kukaan ei joudu nolaamaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.
Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!
Ja sinä voisit reippaasti opetella ottamaan muut ihmiset ja heidän erilaiset luonteensa ja taustansa huomioon.
Opiskelen yhteisöpedagogiksi eli olen just niitä ihmisiä jotka näitä tutustumisleikkejä joutuu vetämään. Meidän oppilaita tilataan usein ohjaamaan tällaisia ja ei me oppilaat oikeasti itsekään näitä haluttaisi aikuisille ihmisille vetää, mutta opettajat näistä asioista aika paljolti päättää eikä ota kuuleviin korviinsa jos huomautetaan, ettei tällaiset ehkä aikuisille sovi.
Yritetään myös ottaa näitä suunnitellessa aina kaikki mahdolliset asiat huomioon (ryhmäläisten paino, keskinäiset suhteet, fyysiset ja psyykkiset rajoitteet jne.), mutta tosiaan aika harvoin meillä on tarkkaa ennakkotietoa ryhmäläisistä, joten on hankala huomioida esim. hiljaisia ihmisiä suunnitellessa, kun ryhmä voikin sitten olla täynnä äänekkäitä. Ja jos ruvetaan varomaan kaikkea mahdollista, niin ei pystytä sitten ohjaamaan oikeastaan mitään, koska joku ei siitä saata pitää.Pitkä selostus, mutta pointti oli että nää tilanteet on meille ohjaajille yleensä ihan yhtä kamalia kuin teille ohjattaville :D
Ratkaisu: lopetetaan yhteisöpedagogikoulutus niin loppuu hömppä. Miksi ylipäänsä hakeutua tuollaiseen koulutukseen kun se on kamalaa?
Yhteisöpedagogina pääsee töihin hyvin moniin muihinkin paikkoihin kuin niihin, joissa joutuu vetämään näitä ryhmäytyksiä ja tutustumisleikkejä, nämä vaan valitettavasti kuuluvat meidän opiskeluun. Itse opiskelen tätä alaa, koska voin työllistyä sen jälkeen lastensuojeluun.
Mitäs tiukkapipoja täällä oikein on? Nuohan ovat mainioita ice-breakereita! Kyllä jokainen nyt voi sen verran heittäytyä ja hupsutella. Ei ihme, että suomalaisia pidetään juroina.