Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Tuli mieleen näistä, jotka sanovat ettei kukaan voi pakottaa osallistumaan ja että poistuu vaan sivummalle jos ei halua tehdä. Juu, on se varmaan ihan mahdollista, mutta kuka haluaa olla se tyyppi joka pönöttää yksin jossain nurkassa kun muut leikkii? Se kokemus on varmaan lähes yhtä kamala kuin itse leikki. Ei kukaan halua olla se ainoa "hapannaama" joka ei halua osallistua. Aina ei ole mahdollista poistua esimerkiksi "kahville". Parhaimmillaan saa päälleen vielä nämä hulluttelevat ja rempseät painostajat: "tuu vaan, nyt reippaasti kaikki mukaan, tottakai kaikki osallistuu tuu nyt säkin vaan!!"

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen näistä, jotka sanovat ettei kukaan voi pakottaa osallistumaan ja että poistuu vaan sivummalle jos ei halua tehdä. Juu, on se varmaan ihan mahdollista, mutta kuka haluaa olla se tyyppi joka pönöttää yksin jossain nurkassa kun muut leikkii? Se kokemus on varmaan lähes yhtä kamala kuin itse leikki. Ei kukaan halua olla se ainoa "hapannaama" joka ei halua osallistua. Aina ei ole mahdollista poistua esimerkiksi "kahville". Parhaimmillaan saa päälleen vielä nämä hulluttelevat ja rempseät painostajat: "tuu vaan, nyt reippaasti kaikki mukaan, tottakai kaikki osallistuu tuu nyt säkin vaan!!"

Näin on. Ei kukaan tykkää hapannaamoista ja ilon pilaajista. Rohkeasti mukaan vaan ei siihen kuole.

Meillä oli (osallistuin, en järjestänyt) esimerkiksi yhdessä tilaisuudessa tutustumisleikki, jossa kukin oli etukäteen kertonut jonkun jutun itsestään, jota muut eivät tiedä. Sit muodostettiin muutaman hengen ryhmiä ja koitettiin yhdistää faktat ja osallistujat. Lopuksi kukin kertoi oman juttunsa ja siihen mahdollisesti liittyvän tarinan. Kukin sai itse päättää, kuinka triviaalin jutun kertoo. Yksi päälle viisikymppinen kulttuuritäti oli pelannut 20 vuotta jääkiekkoa. Yksi vanhempi herrasmies piti kovasti Hämähäkkimies-sarjiksista. Yhdellä nuorella tytöllä oli moottoripyörä. Joku oli neulonut sadat lapaset ja yhden fakta oli, että hän oli ajanut 80 kilometria harhaan matkalka tapahtumaan. Musta tuo ajoi tutustumisleikkinä asiansa. Kaikilla oli ihan rattoisaa, ketään ei nöyryytetty, oli tiedettävä kaikkien osallistujien nimet, kaikki pääsivät ääneen ja lopussa kaikki tiesivät edes jotain toisistaan.

Olen ollut vastaavassa, missä nuo kirjoitettiin session alussa. Joku oli livauttanut sinne kaksi lappua, joista toisessa väitti käyneensä sukupuolenvaihtoleikkauksessa. Oli muuten hämmentynyt tunnelma, kun sille yritettiin löytää omistaja.

Tämmöiset leikit ovat pääsääntöisesti pyllystä ja poikittain, mutta olen semmoisia itsekin joutunut vetämään. Kesti useamman vuoden kunnes löysin hyvän:

Kaikille annetaan A4n paperi ja tussi.

Paperi pannaan pään päälle.

Piirretään omakuva.

Alle vielä oma nimi.

Kuva esitetään toisille ja kerrotaan kuka ja mistä on.

Paperit pannaan seinälle.

Jokainen muistaa tämän jälkeen jokaisen, eikä mitään pulleita poneja tarvita.

Joku leikki jossa piti piirissä huutaa jonkun nimi ja joku tekeminen, jota piti esittää ryhmän keskellä, en muista sääntöjä tarkkaan mutta siinä oli nopea tahti. Muilla tuli jotain "Raija, maalaa" "Timo, luistelee" ja minulla "Xxxxx, synnyttää". Jäädyin ihan täysin, se oli ihan painajaismainen tilanne. Inhoan tuommoisia muutenkin ja olen aina miettinyt että synnyttämisen näytteleminen olisi pahinta jos olisi näyttelijä.

Onneks ohjaaja oli fiksu ja teki sen mun puolesta ja se leikki ei jäänyt siihen pidemmäksi ajaksi jumiin eikä mun tarvinnut sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.

Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!

Eihän nuo mittaa yhtään luovuutta tai heittäytymistä kun on niin tarkkaan säädelty mitä saa tehdä! Täytyy olla tavattoman tympeä ihminen että saa noista jotain. Minun luovuuteni ainakin on sitä lajia että tuollaisissa typerissä leikeissä en missään nimessä voi sanoa mitä mieleeni juolahtaa koska ihmiset niin säpsähtelee ja kiusaantuu.

Minun viimeisimmät kokemukseni ovat erään sukulaismiehen 60-vuotispäiviltä. Siellä oli sellainen temppurata jossa joka ikinen rasti vaatii "yhteispeliä" ja koskettelua. Koko muu suku on ekstroverttia minua ja tuota päivänsankaria lukuunottamatta. Oli viimeinen kerta kun osallistuin sukujuhliin. En kerta kaikkiaan siedä sitä että joku muu päättää koska kosken ihmisiin.

Temput oli sellaisia että piti kävellä nuoralla puulta puulle ja se onnistui vain toisia kädestä kiinni pitämällä. Tai no, minä olisin pystynyt siihen paremmin yksin mutta se ei ollut sallittua. Sitten piti mennä sellaisista verkonsilmistä läpi niin että jokaista silmää käytettiin vain kerran. Tämä edellytti juuri sellaista kiusallista toisten painon arvioimista, että ketä nyt nostetaan? Itse luikahdin ensimmäisenä isoimmasta maanrajassa olevasta verkonsilmästä, mikä mielestäni osoitti suurta heittäytymistä ja luovuutta ja sain haukut osakseni kun se olisi pitänyt varata isoimmalle...

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tiukkapipoja täällä oikein on? Nuohan ovat mainioita ice-breakereita! Kyllä jokainen nyt voi sen verran heittäytyä ja hupsutella. Ei ihme, että suomalaisia pidetään juroina.

Menepä kuule melkein mihin hyvänsä maailman maahan ja huomaat että aikuisten ihmisten EI odoteta nolaavan itseään julkisesti, varsinkaan ammatillisissa yhteyksissä. Äkkiseltään tulee nyt mieleen esim. Ranska, Sveitsi, Japani ja Kiina missä tuollainen lapsellinen temppuilu ei missään olosuhteissa tulisi kysymykseenkään.

En myöskään ymmärrä miksi jää pitäisi jotenkin rikkoa väkisin. Ihmiset on alkuun varautuneita ja vapautuvat kun tutustutaan paremmin, kukin omaan tahtiinsa. Ammatillisissa yhteyksissä on pelkästään hyväksi säilyttää tietty etäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen näistä, jotka sanovat ettei kukaan voi pakottaa osallistumaan ja että poistuu vaan sivummalle jos ei halua tehdä. Juu, on se varmaan ihan mahdollista, mutta kuka haluaa olla se tyyppi joka pönöttää yksin jossain nurkassa kun muut leikkii? Se kokemus on varmaan lähes yhtä kamala kuin itse leikki. Ei kukaan halua olla se ainoa "hapannaama" joka ei halua osallistua. Aina ei ole mahdollista poistua esimerkiksi "kahville". Parhaimmillaan saa päälleen vielä nämä hulluttelevat ja rempseät painostajat: "tuu vaan, nyt reippaasti kaikki mukaan, tottakai kaikki osallistuu tuu nyt säkin vaan!!"

Näin on. Ei kukaan tykkää hapannaamoista ja ilon pilaajista. Rohkeasti mukaan vaan ei siihen kuole.

Ei kuole, mutta paniikkihäiriötä sairastava tai esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä saattaa saada sen paniikkikohtauksen, joka usein tuntuu siltä että kuolee. Mutta hei, ei siis kuitenkaan kirjaimellisesti kuole, tosi jees!

En oikeasti ymmärrä mihin kuivailtujen kaltaisilla nöyrytysleikeillä pyritään.

Olen ollut yhdellä kurssilla jossa näitä leikkejä opeteltiin, mutta siellä avainsana oli vapaaehtoisuus. Missä välissä tahansa sai ilman selitystä vetäytyä pois, eivätkä ne leikitään olleet sieltä pahimmasta päästä. Yllättäen juuri tuo vapaaehtoisuus jota todella kunnioitettiin, vapautti minut, ujon introvertin, ja ensimmäistä kertaa jossainmäärin jopa pidin näistä leikeistä. Yleensä menen ihan solmuun jos on pakko tehdä jotakin.

Eli jos, ryhmänvetäjät, ette halua kiusaajiksi, niin antakaa osallistujien päättää rajoistaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.

Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!

Eihän nuo mittaa yhtään luovuutta tai heittäytymistä kun on niin tarkkaan säädelty mitä saa tehdä! Täytyy olla tavattoman tympeä ihminen että saa noista jotain. Minun luovuuteni ainakin on sitä lajia että tuollaisissa typerissä leikeissä en missään nimessä voi sanoa mitä mieleeni juolahtaa koska ihmiset niin säpsähtelee ja kiusaantuu.

Minun viimeisimmät kokemukseni ovat erään sukulaismiehen 60-vuotispäiviltä. Siellä oli sellainen temppurata jossa joka ikinen rasti vaatii "yhteispeliä" ja koskettelua. Koko muu suku on ekstroverttia minua ja tuota päivänsankaria lukuunottamatta. Oli viimeinen kerta kun osallistuin sukujuhliin. En kerta kaikkiaan siedä sitä että joku muu päättää koska kosken ihmisiin.

Temput oli sellaisia että piti kävellä nuoralla puulta puulle ja se onnistui vain toisia kädestä kiinni pitämällä. Tai no, minä olisin pystynyt siihen paremmin yksin mutta se ei ollut sallittua. Sitten piti mennä sellaisista verkonsilmistä läpi niin että jokaista silmää käytettiin vain kerran. Tämä edellytti juuri sellaista kiusallista toisten painon arvioimista, että ketä nyt nostetaan? Itse luikahdin ensimmäisenä isoimmasta maanrajassa olevasta verkonsilmästä, mikä mielestäni osoitti suurta heittäytymistä ja luovuutta ja sain haukut osakseni kun se olisi pitänyt varata isoimmalle...

Siis onko sellaisia leikkejä oikeasti olemassa että pitää nostella toisia ihmisiä? Miten aikuista edes lähdetään oikeaoppisesti nostamaan niin, ettei se tuntuisi kummastakaan pahalta?

Ja aikuinen painaa vähimmilläänkin helposti yli 50kg vaikka olisikin pienikokoinen nainen, saati sitten isompi ihminen. Kuinka moni lähtisi nostelemaan vaikka 50kg betonisäkkiä jonkin tutustumisleikin nimissä? Helposti tulee jopa fyysisiä vammoja ja kuka ne sitten korvaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ryhmässä, jonka piti kontata silmät sidottuina etsien jotain paloja ja yksi ohjasi "näkevänä" muita. Mitä järkeä?

Tällaisen ryhmäytymisleikin muistan kanssa. Piti kasata joku häkkyrä silmät sidottuina. No yhtäkkiä se ohjaaja tarttu muhun kiinni ja tempas sivummalle, kun kuulemma kohta huitasen sitä toista joka kasaa samaa juttua. Loppuajan sitten etsin silmät sidottuna pitkin pihaa, että mihinkähän ryhmään mä mahdoin kuulua. Sitten vielä saatiin palautetta kun ei oltu kasattu sitä häkkyrää :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.

Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!

Ja sinä voisit reippaasti opetella ottamaan muut ihmiset ja heidän erilaiset luonteensa ja taustansa huomioon.

Opiskelen yhteisöpedagogiksi eli olen just niitä ihmisiä jotka näitä tutustumisleikkejä joutuu vetämään. Meidän oppilaita tilataan usein ohjaamaan tällaisia ja ei me oppilaat oikeasti itsekään näitä haluttaisi aikuisille ihmisille vetää, mutta opettajat näistä asioista aika paljolti päättää eikä ota kuuleviin korviinsa jos huomautetaan, ettei tällaiset ehkä aikuisille sovi.

Yritetään myös ottaa näitä suunnitellessa aina kaikki mahdolliset asiat huomioon (ryhmäläisten paino, keskinäiset suhteet, fyysiset ja psyykkiset rajoitteet jne.), mutta tosiaan aika harvoin meillä on tarkkaa ennakkotietoa ryhmäläisistä, joten on hankala huomioida esim. hiljaisia ihmisiä suunnitellessa, kun ryhmä voikin sitten olla täynnä äänekkäitä. Ja jos ruvetaan varomaan kaikkea mahdollista, niin ei pystytä sitten ohjaamaan oikeastaan mitään, koska joku ei siitä saata pitää.

Pitkä selostus, mutta pointti oli että nää tilanteet on meille ohjaajille yleensä ihan yhtä kamalia kuin teille ohjattaville :D

Sori mut toi kuulostaa aika huolestuttavalta asenteelta. Eli kun kaikkien taustoja ei kuitenkaan voi tietää, niin keksitään vaan jokin leikki ja jos joku siitä ahdistuu niin voi voi, olis reippaampi ja opettelis heittäytymään.

Leikkimielinen kisa jossa miehistä valitaan 3 makaamaan selälleen, pitäen sepaluksen päällä porkkanaa. Naisista valitaan kisailijat ja heidän viedään takahuoneeseen, sillä aikaa vaihdetaan viimeisen miehen porkkana makkaraksi. Naiset tuodaan yksi kerrallaan silmät sidottuna ja kerrotaan että nyt on kisa että pitää haukata porkkanat niin nopeasti kuin mahdollista paloiksi suulla. Naiset tietty kirkuu viimesen miehen kohdalla kun luulevat että siinä oltiinkin k*ll* pystyssä. Ja muut firman henkilöt nauraa katketakseen. Oli kivaa niin kauan kuin toinen nainen purskahti itkuun ja juoksi ulos. Siinä sitä ryhmähenkeä tuli kivasti luotua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.

Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!

Ja sinä voisit reippaasti opetella ottamaan muut ihmiset ja heidän erilaiset luonteensa ja taustansa huomioon.

Opiskelen yhteisöpedagogiksi eli olen just niitä ihmisiä jotka näitä tutustumisleikkejä joutuu vetämään. Meidän oppilaita tilataan usein ohjaamaan tällaisia ja ei me oppilaat oikeasti itsekään näitä haluttaisi aikuisille ihmisille vetää, mutta opettajat näistä asioista aika paljolti päättää eikä ota kuuleviin korviinsa jos huomautetaan, ettei tällaiset ehkä aikuisille sovi.

Yritetään myös ottaa näitä suunnitellessa aina kaikki mahdolliset asiat huomioon (ryhmäläisten paino, keskinäiset suhteet, fyysiset ja psyykkiset rajoitteet jne.), mutta tosiaan aika harvoin meillä on tarkkaa ennakkotietoa ryhmäläisistä, joten on hankala huomioida esim. hiljaisia ihmisiä suunnitellessa, kun ryhmä voikin sitten olla täynnä äänekkäitä. Ja jos ruvetaan varomaan kaikkea mahdollista, niin ei pystytä sitten ohjaamaan oikeastaan mitään, koska joku ei siitä saata pitää.

Pitkä selostus, mutta pointti oli että nää tilanteet on meille ohjaajille yleensä ihan yhtä kamalia kuin teille ohjattaville :D

Sori mut toi kuulostaa aika huolestuttavalta asenteelta. Eli kun kaikkien taustoja ei kuitenkaan voi tietää, niin keksitään vaan jokin leikki ja jos joku siitä ahdistuu niin voi voi, olis reippaampi ja opettelis heittäytymään.

Kaikki tykkää eri asioista ja kokee asiat eri tavalla joten kaikkia on mahdotonta miellyttää. Se että yksi ihminen kokee jonkin asian epämiellyttäväksi ei meinaa etteikö koko muu ryhmä voisi siitä pitää kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.

Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!

Ja sinä voisit reippaasti opetella ottamaan muut ihmiset ja heidän erilaiset luonteensa ja taustansa huomioon.

Opiskelen yhteisöpedagogiksi eli olen just niitä ihmisiä jotka näitä tutustumisleikkejä joutuu vetämään. Meidän oppilaita tilataan usein ohjaamaan tällaisia ja ei me oppilaat oikeasti itsekään näitä haluttaisi aikuisille ihmisille vetää, mutta opettajat näistä asioista aika paljolti päättää eikä ota kuuleviin korviinsa jos huomautetaan, ettei tällaiset ehkä aikuisille sovi.

Yritetään myös ottaa näitä suunnitellessa aina kaikki mahdolliset asiat huomioon (ryhmäläisten paino, keskinäiset suhteet, fyysiset ja psyykkiset rajoitteet jne.), mutta tosiaan aika harvoin meillä on tarkkaa ennakkotietoa ryhmäläisistä, joten on hankala huomioida esim. hiljaisia ihmisiä suunnitellessa, kun ryhmä voikin sitten olla täynnä äänekkäitä. Ja jos ruvetaan varomaan kaikkea mahdollista, niin ei pystytä sitten ohjaamaan oikeastaan mitään, koska joku ei siitä saata pitää.

Pitkä selostus, mutta pointti oli että nää tilanteet on meille ohjaajille yleensä ihan yhtä kamalia kuin teille ohjattaville :D

Sori mut toi kuulostaa aika huolestuttavalta asenteelta. Eli kun kaikkien taustoja ei kuitenkaan voi tietää, niin keksitään vaan jokin leikki ja jos joku siitä ahdistuu niin voi voi, olis reippaampi ja opettelis heittäytymään.

Kaikki tykkää eri asioista ja kokee asiat eri tavalla joten kaikkia on mahdotonta miellyttää. Se että yksi ihminen kokee jonkin asian epämiellyttäväksi ei meinaa etteikö koko muu ryhmä voisi siitä pitää kovasti.

Kaikki ei tykkää kaikesta, mutta mä puhuinkin ahdistumisesta. Jos asenne leikeistä ahdistuvaa ihmistä kohtaan on että opettele heittäytymään ja pitämään hauskaa, älä ole tuollainen hapannaama, ole nyt vaan reippaasti mukana niin kuin kaikki muutkin, niin silloin ei ehkä ole oikea ihminen vetämään näitä "hassunhauskoja" leikkejä. Koska kuten joku täällä mainitsikin, tuo muistuttaa enemmmin koulukiusaajien ajatusmaailmaa.

Ja joka tapauksessa mun mielestä noista leikeistä pitäisi voida kieltäytyä ilman syyllistämistä ihan silläkin perusteella, ettei nyt vaan tykkää tällaisesta. En ole myöskään lukenut tästä ketjusta yhtään järkevää perustelua sille, miksi aikuisia ihmisiä ylipäänsä laitetaan leikkimään työkavereidensa kanssa.

Puolet ryhmästä makaa lattialla selällään banaani haarojen välissä ja toinen puolisko kisailee, kuka syö nopeiten banaanit.

Vertaa vasemmalla puolella istuvan kolleegan kanssa, kummalla on karvaisemmat sääret.

Meidän työporukka on tuttua keskenään ja omaankin työhön sisältyy ihmisen koskettamista, mutta yhdellä työyhteisöpäivällä paikallinen hyvinvointiguru teetti tehtävän, jossa piti halata toista silmät kiinni ja olla niin lähellä, että tunsi toisen rintakehän liikkeet ja saattoi hengittää toisen hengityksen tahtiin. Täytyy sanoa, että oli todella ahdistavaa, vaikka parina olikin tuttu ihminen. Lopetettiin se sitten heti kun kehdattiin, vaikka tämä guru kehotti jatkamaan. Kaikkea nämä hiivatin hyvinvointipuoskarit saa sen hyvinvointinsa nimissä teettää. 

Vierailija kirjoitti:

"Kerro mistä olet saanut jonkun arvistasi."

Ei ehkä muille niin hirveä, mutta minulle henkilökohtaisesti se oli painajainen, koska hyvin pitkälti ainoat arvet mitä minulla on, ovat joko viiltelyarpia tai tulleet siitä kun yritin parikymppisenä itsemurhaa. :/

Siinä sitten yritin hihoja tiukasti alaspäin nykien ja kädet hikoillen sönköttää ja mumista jotain, että kaaduin pyörällä. Voi luoja.

Itsellä arvet olis sukupuolenkorjausleikkauksesta. Ja tutustumisleikissä, jossa itse olin kysyttiin mistä sait nimesi. Enpä viitsinyt kertoa, että itse sen keksin, kun entinen nimi ei ollut enää sopiva.

Työporukan, jossa olin uusin, kesken teetetty "kirjoita lapulle jotain positiivista jokaisesta", jossa muut kirjoittivat toisistaan pitkiä tarinoita ja sisäpiirin vitsejä ja minä sain niitä "ihan kiva" -vastauksia. Että muistaa sitten varmasti olevansa ulkopuolinen.

Samoin jollain kurssilla jokin sellainen, jossa jokainen kertoo itsestään jonkin asian ja seuraava kertoo itsestään uuden asian ja sen edellisenkin asian jne. Mulla on ADHD, enkä todellakaan kykene kuulomuistilta muistamaan mitään pitkää litaniaa, enkä toisaalta halunnut kertoa tuota asiaa joukolle opiskelukavereita ja mahdollisesti tulevassa työnhaussa vastaan tulevia ihmisiä. Siitä piti lähteä karkuun.

Toisaalta jos on ollut jotain teatteri/laulutehtäviä, niin olen yrittänyt olla vapaaehtoinen muun porukan puolesta, koska mua sellaiset eivät haittaa. Ja samoin kuin muillakin, niin jotkut teatteriporukan kesken tehdyt nolaamisharjoitukset eivät samalla tavalla tunnu pahoilta. Onhan se vapaaehtoisen porukan tilanne ihan eri kuin joku työjuttu, jossa esim. omat terveysasiat pitää pitää omana tietonaan vaikka ne miten vaikuttaisivat siihen leikkiin osallistumiseen.

Ylipäänsä näissä leikeissä on jotenkin se outous, että ajatellaan, että pakottamalla syntyisi jotain hyviä kokemuksia. Eihän pakko ja pelon herättäminen toimi minkään pedagogisen näkemyksen mukaan ihmisiin positiivisesti! Jos pakottaa itse itsensä jonkin rajan yli, niin se on eri asia, kun asian pääsee tekemään omilla ehdoillaan.

Sen sijaan ihmiset toimivat usein hienosti ryhmänä, kun heille antaa pienen inspiraatiolähteen ja tilaa keskustella ja toimia kukin omana persoonanaan.