Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Miksi ihmeessä pitää keksiä adjektiivi, joka alkaa etunimen alkukirjaimella? Miksei saa sanoa sitä adjektiivia, joka oikeasti kuvaa itseä - alkoi se millä kirjaimella tahansa? Vai pitääkö sanoa, että olen Virpi vastuullinen mutta oikeasti nimeni on Eeva?

Meillä kerran pomo ehdotti pikkujouluohjelmaksi naurujoogaa. Kaikki katsoivat häntä naamat kurtussa. Ei tullut naurujoogaa. Hyvä pomo :-)

Ja tosiaan tuo joukkokieltäytyminen varmaan tepsisi mutta kun porukassa on aina niitä, joiden mielestä se on oikeasti kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitää keksiä adjektiivi, joka alkaa etunimen alkukirjaimella? Miksei saa sanoa sitä adjektiivia, joka oikeasti kuvaa itseä - alkoi se millä kirjaimella tahansa? Vai pitääkö sanoa, että olen Virpi vastuullinen mutta oikeasti nimeni on Eeva?

Meillä kerran pomo ehdotti pikkujouluohjelmaksi naurujoogaa. Kaikki katsoivat häntä naamat kurtussa. Ei tullut naurujoogaa. Hyvä pomo :-)

Ja tosiaan tuo joukkokieltäytyminen varmaan tepsisi mutta kun porukassa on aina niitä, joiden mielestä se on oikeasti kivaa. [/quote]

Usein nämä hakeutuvat joihinkin työryhmiin ym. joissa saavat kokeilla kiusaajan luonnettaan. Etenevät sellaiselle tasolle ja usein tavalla, jolloin saavat asioita läpi, vaikka enemmistö vastustaisikin. Pitäähän sitä nyt "peräsuolen supistelu -jumppaa tehdä piirissä samalla itsensä ruotsiksi esitellen" kun Marjatta haluaa ja on tällaisen konsultin hankkimiseksi nähnyt niin kovasti vaivaa.

”Kehityspäivämme” lopuksi, kun olimme liimailleet Keltaisia lappuja seinille suurimman osan päivästä, koko henkilökunta lastattiin tilaustaksibussiin ja vietiin pakohuone ”seikkailuun”. Wow! Olisiko luvassa jotain kivaa tekemistä ja virkistävää tarjoilua?

Uusi mikromanagerimme, MiniBossLady, jota tuttavallisemmin kutsuimme Orankinaiseksi, halusikin testata kuinka fyysisesti löysää hänen perimänsä henkilökunta oli.

Ja oltiinhan me. Varsinsinen rupusakki. Kukaan ei innostunut likaisesta, pölyisestä, lapsihienhajuisesta typerästä ”temppuradasta”.

Mutta hänen pöksynsä kastuivat, kun pääsi riehumaan lapselliseen shokkisokkeloon.

Työtovereistani viisvaille eläkeläisrouvat seisoivat pulleat kädet roikkuen ihan täteinä, niinkuin aina, tekemättä mitään, voimattomat milleniaalit itkivät, läskit keski-ikäiset jäivät jumiin vaneritunneleihin, voimattomat konttorityöläiset eivät jaksaneet fyysisiä temppuja, nörttimme valitti ”selkävaivoja” ja lähti kotiin keskenkaiken.

Saatiin kerättyä pisteitä, kaikki nolattiin ja voittajaksi julistetiin… tietysti, Uusi Pomo, kuinkas muuten.

Ei saatu edes virvokkeita kahvilasta lopuksi ja kotimatka piti tehdä omin neuvoin teollisuusalueelta.

Läheisessä duunarijuottolassa joimme sitten työporukalla virvokkeet omaan piikkiin, kun Paha Pomotar oli lähtenut kerämään ruuhkavuosi tuotoksiaan päiväkodista.

Lopputulos: Orankinainen siivosi koko henkilökunnan pois ja palkkasi uudet freesit naamat tilalle.

Aiuiskoulutuksessa ja ajattelin että voi v...u, täytyykö vielä täälläkin. Sitten vielä englanniksi esittäytymistä seisaaltaan vaihto-oppilaille. Tuntui ihan lasten näytelmä kerholta. Sen perusteella sitten arvotettiin ihmisiä mitä enemmän oli meriittejä kertynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitää keksiä adjektiivi, joka alkaa etunimen alkukirjaimella? Miksei saa sanoa sitä adjektiivia, joka oikeasti kuvaa itseä - alkoi se millä kirjaimella tahansa? Vai pitääkö sanoa, että olen Virpi vastuullinen mutta oikeasti nimeni on Eeva?

Meillä kerran pomo ehdotti pikkujouluohjelmaksi naurujoogaa. Kaikki katsoivat häntä naamat kurtussa. Ei tullut naurujoogaa. Hyvä pomo :-)

Ja tosiaan tuo joukkokieltäytyminen varmaan tepsisi mutta kun porukassa on aina niitä, joiden mielestä se on oikeasti kivaa. [/quote]

Usein nämä hakeutuvat joihinkin työryhmiin ym. joissa saavat kokeilla kiusaajan luonnettaan. Etenevät sellaiselle tasolle ja usein tavalla, jolloin saavat asioita läpi, vaikka enemmistö vastustaisikin. Pitäähän sitä nyt "peräsuolen supistelu -jumppaa tehdä piirissä samalla itsensä ruotsiksi esitellen" kun Marjatta haluaa ja on tällaisen konsultin hankkimiseksi nähnyt niin kovasti vaivaa.

Aika ikävää leimata joku kiusaajaksi pelkästään siksi, että hän tykkää tehdä erilaisia asioita kuin sinä...

Piti keksiä etunimestään väri ja sukunimestään eläin ja sitten esittäytyessään elehtiä ja äännellä kuin se eläin.

Tyyliin: "Moi, olen Punainen Joutsen nimeltäni Pekka Jaakkola" ja sitten henkilö tekee piirin keskellä joutseneleitä ja ääniä kun muut sanovat "Moi Punainen Joutsen Pekka Jaakkola" myötäpäivään piirissä.

Miksi ei voi vain esittäytyä normaalisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se sylttytehdas löydy Amerikasta.

Kymmenisen vuotta olin yhdysvaltalaisessa yrityksessä ja ei tulisi kuulonkaan että jotain kosketteluja siellä sallittaisiin. Nämä masujen yhteenhieromiset ovat kyllä ihan suomalaisten tättähäärien keksintöjä.

No kyllähän Yhdysvallat on nimenomaan tuottanut maailman riesaksi kaikenlaisen konsulttipaskan ja psykopuoskaroinnin. Ajatuksen, että ihmiset tarvitsisivat jonkun maksetun tekopirtsakan vetäjän "ryhmäyttämään", kun muuten ei muka yhteishenkeä syntyisi. Voi olla, ettei koskettelut kuulu amerikkalaiseen tyyliin, (en sanoisi mitään yhden yhtiön kokemuksen perusteella), mutta tutustumisleikkien ym. idea on taatusti Yhdysvalloista. Siellähän kaikenlainen itsensämarkkinoiminen, -myyminen ja -brändääminen kukoistaa eniten.

Suomalaiset "tutustumisleikit" ovat perinteisesti olleet varsin alkoholipitoisia. Nyt tilalle on tullut konsulttihevonpaska. Ei yhtään parempi.

Jenkeissä kyllä harrastetaan itsensä brändäämistä ja arvostetaan esiintymistaitoa, mutta siellä se on ammatimaista ja asiallista, ei pupuleikkejä. Jenkeissä jo lapset opetetaan esittelemään itsensä asiallisesti ja pitämään puheita ja esitelmiä. Nämä eläinten leikkimiset ja työkaverin päällä kierimiset on ihan suomalainen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆

Siinäpähän sitten olet ://

Meitä on moneen junaan!! 🙂

Kaiken muun voin vielä ruoskan kanssa pakottamalla kestää mutta ei mitään koskemis- tai kantamisleikkejä. Ihan oikeasti ei. Jos tätä on lukemassa joku leikkitäti nyt niin lopeta sellaisten suunnitteleminen. Kaikkien kehollista koskemattomuutta on kunnioitettava, sen luulisi olevan jo ihan selvää nykyään. Ja muutenkin tälläisten leikkien alussa tulisi sanoa että leikki on vapaaehtoinen ja pois saa jäädä ja pitää joku varasuunnitelma myös mielessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitää keksiä adjektiivi, joka alkaa etunimen alkukirjaimella? Miksei saa sanoa sitä adjektiivia, joka oikeasti kuvaa itseä - alkoi se millä kirjaimella tahansa? Vai pitääkö sanoa, että olen Virpi vastuullinen mutta oikeasti nimeni on Eeva?

Meillä kerran pomo ehdotti pikkujouluohjelmaksi naurujoogaa. Kaikki katsoivat häntä naamat kurtussa. Ei tullut naurujoogaa. Hyvä pomo :-)

Ja tosiaan tuo joukkokieltäytyminen varmaan tepsisi mutta kun porukassa on aina niitä, joiden mielestä se on oikeasti kivaa. [/quote]

Usein nämä hakeutuvat joihinkin työryhmiin ym. joissa saavat kokeilla kiusaajan luonnettaan. Etenevät sellaiselle tasolle ja usein tavalla, jolloin saavat asioita läpi, vaikka enemmistö vastustaisikin. Pitäähän sitä nyt "peräsuolen supistelu -jumppaa tehdä piirissä samalla itsensä ruotsiksi esitellen" kun Marjatta haluaa ja on tällaisen konsultin hankkimiseksi nähnyt niin kovasti vaivaa.

Aika ikävää leimata joku kiusaajaksi pelkästään siksi, että hän tykkää tehdä erilaisia asioita kuin sinä...

On yksi asia tykätä tehdä juttuja eri tavalla kuin muut ja toinen yrittää pakottaa muutkin tekemään samoin, vaikka se toisista tuntuisikin kiusalliselta ja epämukavalta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun voin vielä ruoskan kanssa pakottamalla kestää mutta ei mitään koskemis- tai kantamisleikkejä. Ihan oikeasti ei. Jos tätä on lukemassa joku leikkitäti nyt niin lopeta sellaisten suunnitteleminen. Kaikkien kehollista koskemattomuutta on kunnioitettava, sen luulisi olevan jo ihan selvää nykyään. Ja muutenkin tälläisten leikkien alussa tulisi sanoa että leikki on vapaaehtoinen ja pois saa jäädä ja pitää joku varasuunnitelma myös mielessä

En ymmärrä tätä kosketteluvimmaa näissä kivoissa tutustumisleikeissä, kun suomalaiseen kulttuuriin ei muutenkaan kuulu koskettaminen. Meillä taitaa itse asiassa olla yksi maailman laajimmista Oman tilan-ympyröistä koko maailmassa kansana, joka näkyy mm. siinä, että bussia odotetaan mahdollisimman kaukana toisesta henkilöstä.

Minulla on yksi kysymys. Miksi te alistutte itsenne nöyryyttämiseen? Kyseenalaistakaa joutavat leikit ja kysykää mitä tällä saavutetaan. Mikäli ette saa järkevää, aikuismaista vastausta lähtekää pois. Haluatteko todella työskennellä työpaikassa, jossa työntekijää tietoisesti nöyryytetään ja alistetaan. Alistumalla typeriin leikkeihin osoitat alistuvasi myös muuhun mielivaltaan. Lopettakaa olemasta orjia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi kysymys. Miksi te alistutte itsenne nöyryyttämiseen? Kyseenalaistakaa joutavat leikit ja kysykää mitä tällä saavutetaan. Mikäli ette saa järkevää, aikuismaista vastausta lähtekää pois. Haluatteko todella työskennellä työpaikassa, jossa työntekijää tietoisesti nöyryytetään ja alistetaan. Alistumalla typeriin leikkeihin osoitat alistuvasi myös muuhun mielivaltaan. Lopettakaa olemasta orjia.

Tämä kysymys pitää esittää jokaiselle "tosi-TV" ohjelmaan pyrkivälle. Miksi aikuiset (?) ihmiset haluavat nöyryttää itsensä koko kansan edessä tekemällä mitä tyhmimpiä temppuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikin ei tarvi edes olla erityisen nöyryyttävä/fyysinen aiheuttaakseen vaivaannuttavan ja kiusallisen tunnelman. Meillä oli myös AMK:n alussa hirveä määrä näitä tutustumisleikkejä, esim. tällainen jossa piti valita läjästä pari kuvakorttia jotka kuvastaa itseään, kulunutta kesää tms. Sitten niiden korttien avulla esiteltiin itsensä ja kerrotiin em asioita. Harmi vaan että meitä oli yli 30hlö ryhmä ja luokkatila tosi epäkäytännöllinen, piti melkeempä huutaa omalla vuorolla jotta muut kuuli jotain. Ja tietysti jengillä herpaantui keskittymiskyky puolessa välissä kun kierros kesti liian kauan ja rupesivat hiljakseen juttelemaan keskenään muista asioista. Aika epävarmana ja ketään tuntematta siinä yrittää sitten pienen puheensorinan yli huudella missä mökkeili viime kesänä jne. Eikä tilannetta parantanut ollenkaan se kun tutorkin huuteli oman puheenvuoron päälle että hiljaisuutta ja keskitytäämpä vielä vähän aikaa, aloita vaan alusta. Ehkä muutaman ihmisen porukoissa olisi tollanen tutustumiskierros vielä mennyt mutta ei ihan oikea leikki noin isolle ryhmälle.

Olen introvertti, mutta tällainen ei tuota minulle ongelmia. Ujous on muuten eri asia kuin introverttius, erittäin sosiaalinen ja "esiintyvä" ihminen voi olla hyvinkin introvertti.

Tuollaisessa tilanteessa höpötän niitä näitä, mielikuvituksessani keksin vaikka mitä, väänään jonkun vitsin tms, menen esitysmoodiin. Olen sujuva keksimään ja tarvittaessa valehtelemaan. Tämä johtuu siitä, että olen hyvin yksityinen ihminen enkä mielelläni avaudu omista asioistani.

Tässäkin ketjussa muutama on sanonut, että on hankalaa kun on ollut niin vaikea elämä. Sitä varten pitääkin harjoitella. Keksiä pari "tavallisen tylsää" elämäntarinaa, pari yleistä harrastusta ja se on siinä. Sitten vaan sujuvasti valitsee sopivat kortit eri tilanteisiin.

Itse kyllä inhoan myös teennäisiä leikkejä ja harjoituksia, mutta tietyissä tilanteissa vedän vain lonkalta mitä sattuu. Oikeasti sillä ei ole väliä, sillä kuten sanoit - kaikki jännittävät, kukaan ei kuuntele vaan miettii omia sanomisiaan.

Loppujen lopuksi voisi siis kysyä, mikä on homman idea? Ei siinä opi tuntemaan, jos ei kuuntele. Sen puheen ja esiintymisen ja muka-hassunhauskan lässytyksen sijaan voisi miettiä miten saada väki kuuntelemaan. Ja ehkä vastaus on se, että mennään asiallisesti asiaan. Jokainen kirjoittaa nimilapun ja käyttäytyy ihmisiksi. Sitten tauoilla ihmiset luontevasti vähän juttelevat. Osa ei heti. Osa ei koskaan. Se on silti ihan ok, ja heitäkin kohtaan osataan käyttäytyä.

Meidän työyhteisöllä on pari kertaa vuodessa valtakunnallisia kokoontumisia ja 99% ne alkavat sillä että pitää summamutikassa napata joku "fiiliskortti" ja esittelyvuorolla kertoa miten se liittyy sinuun/kesääsi/mitä milloinkin. Ekstrovertit loistaa ja itsellä suorituspaineet mitä sanon. En edes kuuntele muiden esittäytymisiä kun olen niin stressissä siitä omasta puheenvuorosta. Joskus jos on oikein höveli vetäjä niin saa itse valita mieleisen kuvakortin.. Toinen mitä inhoan on "kerro itsestäsi jotain mitä kukaan tässä huoneessa ei tiedä vielä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikin ei tarvi edes olla erityisen nöyryyttävä/fyysinen aiheuttaakseen vaivaannuttavan ja kiusallisen tunnelman. Meillä oli myös AMK:n alussa hirveä määrä näitä tutustumisleikkejä, esim. tällainen jossa piti valita läjästä pari kuvakorttia jotka kuvastaa itseään, kulunutta kesää tms. Sitten niiden korttien avulla esiteltiin itsensä ja kerrotiin em asioita. Harmi vaan että meitä oli yli 30hlö ryhmä ja luokkatila tosi epäkäytännöllinen, piti melkeempä huutaa omalla vuorolla jotta muut kuuli jotain. Ja tietysti jengillä herpaantui keskittymiskyky puolessa välissä kun kierros kesti liian kauan ja rupesivat hiljakseen juttelemaan keskenään muista asioista. Aika epävarmana ja ketään tuntematta siinä yrittää sitten pienen puheensorinan yli huudella missä mökkeili viime kesänä jne. Eikä tilannetta parantanut ollenkaan se kun tutorkin huuteli oman puheenvuoron päälle että hiljaisuutta ja keskitytäämpä vielä vähän aikaa, aloita vaan alusta. Ehkä muutaman ihmisen porukoissa olisi tollanen tutustumiskierros vielä mennyt mutta ei ihan oikea leikki noin isolle ryhmälle.

Olen introvertti, mutta tällainen ei tuota minulle ongelmia. Ujous on muuten eri asia kuin introverttius, erittäin sosiaalinen ja "esiintyvä" ihminen voi olla hyvinkin introvertti.

Tuollaisessa tilanteessa höpötän niitä näitä, mielikuvituksessani keksin vaikka mitä, väänään jonkun vitsin tms, menen esitysmoodiin. Olen sujuva keksimään ja tarvittaessa valehtelemaan. Tämä johtuu siitä, että olen hyvin yksityinen ihminen enkä mielelläni avaudu omista asioistani.

Tässäkin ketjussa muutama on sanonut, että on hankalaa kun on ollut niin vaikea elämä. Sitä varten pitääkin harjoitella. Keksiä pari "tavallisen tylsää" elämäntarinaa, pari yleistä harrastusta ja se on siinä. Sitten vaan sujuvasti valitsee sopivat kortit eri tilanteisiin.

Itse kyllä inhoan myös teennäisiä leikkejä ja harjoituksia, mutta tietyissä tilanteissa vedän vain lonkalta mitä sattuu. Oikeasti sillä ei ole väliä, sillä kuten sanoit - kaikki jännittävät, kukaan ei kuuntele vaan miettii omia sanomisiaan.

Loppujen lopuksi voisi siis kysyä, mikä on homman idea? Ei siinä opi tuntemaan, jos ei kuuntele. Sen puheen ja esiintymisen ja muka-hassunhauskan lässytyksen sijaan voisi miettiä miten saada väki kuuntelemaan. Ja ehkä vastaus on se, että mennään asiallisesti asiaan. Jokainen kirjoittaa nimilapun ja käyttäytyy ihmisiksi. Sitten tauoilla ihmiset luontevasti vähän juttelevat. Osa ei heti. Osa ei koskaan. Se on silti ihan ok, ja heitäkin kohtaan osataan käyttäytyä.

Meidän työyhteisöllä on pari kertaa vuodessa valtakunnallisia kokoontumisia ja 99% ne alkavat sillä että pitää summamutikassa napata joku "fiiliskortti" ja esittelyvuorolla kertoa miten se liittyy sinuun/kesääsi/mitä milloinkin. Ekstrovertit loistaa ja itsellä suorituspaineet mitä sanon. En edes kuuntele muiden esittäytymisiä kun olen niin stressissä siitä omasta puheenvuorosta. Joskus jos on oikein höveli vetäjä niin saa itse valita mieleisen kuvakortin.. Toinen mitä inhoan on "kerro itsestäsi jotain mitä kukaan tässä huoneessa ei tiedä vielä".

Mun piti lainata tätä, mutta vastaus meni sinne kahden viestin väliin..

Tuollaisessa tilanteessa höpötän niitä näitä, mielikuvituksessani keksin vaikka mitä, väänään jonkun vitsin tms, menen esitysmoodiin. Olen sujuva keksimään ja tarvittaessa valehtelemaan. Tämä johtuu siitä, että olen hyvin yksityinen ihminen enkä mielelläni avaudu omista asioistani.

Tässäkin ketjussa muutama on sanonut, että on hankalaa kun on ollut niin vaikea elämä. Sitä varten pitääkin harjoitella. Keksiä pari "tavallisen tylsää" elämäntarinaa, pari yleistä harrastusta ja se on siinä. Sitten vaan sujuvasti valitsee sopivat kortit eri tilanteisiin.

Itse kyllä inhoan myös teennäisiä leikkejä ja harjoituksia, mutta tietyissä tilanteissa vedän vain lonkalta mitä sattuu. Oikeasti sillä ei ole väliä, sillä kuten sanoit - kaikki jännittävät, kukaan ei kuuntele vaan miettii omia sanomisiaan.

Loppujen lopuksi voisi siis kysyä, mikä on homman idea? Ei siinä opi tuntemaan, jos ei kuuntele. Sen puheen ja esiintymisen ja muka-hassunhauskan lässytyksen sijaan voisi miettiä miten saada väki kuuntelemaan. Ja ehkä vastaus on se, että mennään asiallisesti asiaan. Jokainen kirjoittaa nimilapun ja käyttäytyy ihmisiksi. Sitten tauoilla ihmiset luontevasti vähän juttelevat. Osa ei heti. Osa ei koskaan. Se on silti ihan ok, ja heitäkin kohtaan osataan käyttäytyä.

Miten ihmeessä aikuisten ihmisten työpaikoista on tullut tällaisia mielipuolisia ja lapsellisia sirkuksia ? Ennen työpaikoilla osaavat ja ammattimaiset ihmiset tekivät töitä ja näiden töiden vastapainoksi järjestettiin jotain mielekästä tekemistä tarvittaessa, jossa ihmisillä oli pääsääntöisesti mukavaa.

Tätä ketjua lukiessa ei voi kuin ihmetellä. En itse edes jaksa uskoa, että joidenkin ainejärjestöpipplaloiden jälkeen työelämässäkin on tällaisia aikuisille :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi kysymys. Miksi te alistutte itsenne nöyryyttämiseen? Kyseenalaistakaa joutavat leikit ja kysykää mitä tällä saavutetaan. Mikäli ette saa järkevää, aikuismaista vastausta lähtekää pois. Haluatteko todella työskennellä työpaikassa, jossa työntekijää tietoisesti nöyryytetään ja alistetaan. Alistumalla typeriin leikkeihin osoitat alistuvasi myös muuhun mielivaltaan. Lopettakaa olemasta orjia.

No onhan täällä jo moneen kertaan tullut esiin se, että jos kieltäydyt leikistä, saat ilonpilaajan maineen ja toiset kohtelevat sinua sen jälkeen eri tavalla. Ja joidenkin ohjaajien kanssa pitää oikeasti riidellä, että pääsee pois siitä tilanteesta. Siinä on todella korkea kynnys kieltäytymiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan nämä tutustumisleikit hirveän tosissaan ja stressaavan hirveästi jos ei vaikka osaa vastata johonkin kysymykseen. Nimensä mukaan nämä ovat leikkejä, eikä niitä tosiaan kannata ottaa ihan noin vakavasti. 

Leikin pitäisi olla hauskaa ja vapaaehtoista. Siinä pitäisi saada tehdä itse niin paljon tai vähän kuin haluaa. Näissähän monesti kaikkien on pakko ja "rohkaistaan" ujompia, eli lisätään paineita että on pakko sanoa jotain. 

On vaan hankala keksiä keski-ikäisille ihmisille sopivia leikkejä, jotka koetaan oikeasti hauskoiksi. Varsinkin jos on pakko osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi kysymys. Miksi te alistutte itsenne nöyryyttämiseen? Kyseenalaistakaa joutavat leikit ja kysykää mitä tällä saavutetaan. Mikäli ette saa järkevää, aikuismaista vastausta lähtekää pois. Haluatteko todella työskennellä työpaikassa, jossa työntekijää tietoisesti nöyryytetään ja alistetaan. Alistumalla typeriin leikkeihin osoitat alistuvasi myös muuhun mielivaltaan. Lopettakaa olemasta orjia.

No onhan täällä jo moneen kertaan tullut esiin se, että jos kieltäydyt leikistä, saat ilonpilaajan maineen ja toiset kohtelevat sinua sen jälkeen eri tavalla. Ja joidenkin ohjaajien kanssa pitää oikeasti riidellä, että pääsee pois siitä tilanteesta. Siinä on todella korkea kynnys kieltäytymiselle. 

Näitä järjestävillä ei vain ole ammattitaitoa hommaansa; jos tuollaista paskaa on "pakko" väsätä niin siinä tulisi olla vaihtoehtoisuutta ja ehdoton vapaaehtoisuus. Ja ylipäätään näissä pitäisi olla jokin perustelu, miksi näitä tehdään. Monessa paikassa näitä käytetään vain ajan täytteenä ja jonkinlaisena muka keventävänä elementtinä, vaikka ihmisiä ei kiinnosta muut ihmiset tilaisuudessa vaan esim. koulutus, jota tultiin kuulemaan. Sosialisointi tapahtuu muutenkin jos on tapahtuakseen vapaaehtoisesti ja niiden kesken jotka sitä toivovat. Se, että joku pelle alkaa vängätä, että "ettei tämä ole niin vakavaa, tuut nyt kun muutkin ym." kertoo vain siitä, ettei osaa hommaansa eikä tajua mitä on tekemässä ja kenelle.