Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kysymys. Miksi te alistutte itsenne nöyryyttämiseen? Kyseenalaistakaa joutavat leikit ja kysykää mitä tällä saavutetaan. Mikäli ette saa järkevää, aikuismaista vastausta lähtekää pois. Haluatteko todella työskennellä työpaikassa, jossa työntekijää tietoisesti nöyryytetään ja alistetaan. Alistumalla typeriin leikkeihin osoitat alistuvasi myös muuhun mielivaltaan. Lopettakaa olemasta orjia.
No onhan täällä jo moneen kertaan tullut esiin se, että jos kieltäydyt leikistä, saat ilonpilaajan maineen ja toiset kohtelevat sinua sen jälkeen eri tavalla. Ja joidenkin ohjaajien kanssa pitää oikeasti riidellä, että pääsee pois siitä tilanteesta. Siinä on todella korkea kynnys kieltäytymiselle.
Voihan aina sanoa, että päätä särkee ja yritän nyt lähinnä istua rauhassa että hellittäisi. Vaikea siinä on pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vuosia sitten kauppaketjussa, jossa olin töissä, keksittiin huippuidea kasvattaa myyntiä. Idea oli kai käyty hakemassa rapakon takaa, niin teennäinen ja kauhea se oli. Myyjien piti aktiivisesti etsiytyä asiakkaan luokse ja alkaa myydä, ja sitten vielä myydä lisää ja lisää. Näitä tilanteita harjoiteltiin koulutuksissa näyttelemällä.
Ei voinut keskittyä kunnolla mihinkään hyllyttämiseen tai myymälän siivoukseen, tai normaaliin kanssakäymiseen asiakkaiden kanssa, koska oli kasvatettava myyntiä. Piti käyttää oikeanlaisia, ennalta määrättyjä lauseita, joita sitten mystery shoppaajat valvoivat ja pisteyttivät. Huonot pisteet saanut joutui esimiehen puhutteluun. Itse piti myös pitää kirjaa, kuinka paljon oli myynyt ja saanut lisämyyntiä aikaiseksi, ja näitä vihkosia sitten tarkistettiin viikon lopuksi.
Eihän siitä mitään tullut. Yhtäkkiä myyjien olisi pitänyt muuttua ihan toisenlaisiksi, sellaisten asiakkaiden keskuudessa, jotka eivät olleet tottuneet myyjien "tungetteluun". Puistattaa jo tuon oman tekstin lukeminenkin.
Koskettelu- ja kantamisleikkeihin voi sanoa, että oli juuri paha vatsatauti, jota et toivo kellekään. Eiköhän jätä rauhaan.
Työpaikassa ällöttää esimiehen pitämässä ensikokouksessa kesälomien jälkeen, että jokainen kertoo kesälomastaan. Mitä hittoa se muille kuuluu, mitä olen lomalla tehnyt. Pitäisikö minun lomallakin ajatella, että pitäisi toimia niin, että töissä on tähdellistä kertomista tentattaessa.Suorituspainetta kerrakseen. Itseäni ei kyllä toisten lomatapahtumat kiinnosta pätkän vertaa.
Aikuiset ihmiset piirissä leikkii rikkinäistä puhelinta, juu ei kiitos menin vessaan.
Toinen mikä mieleen tuli istuttiin neljän porukoissa ja jokaiselle piti selittää kuka on mistä tulee ja mitä tekee.
Traumaattista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niinno, ryhmäyttäminen ja ryhmään kuuluminen ovat kuitenkin aika isoja juttuja ihmiselle. Esimerkiksi oppimisen sosiaalinen ulottuvuus on hyvin tärkeä.
En minä leikkejä puolustele, harvoin niistä itsekään pidän, jotkut melko neutraalit tyyliin "kerro itsestäsi yksi asia etunimesi alkukirjaimella" vielä menettelevät. Mutta se ryhmäytymisen merkitys on kyllä huomattava eli jollain keinoilla erilaisilla kursseilla opettajien kuuluu sitä tukea, jos kyseessä on joku pidempi koulutus.
Aina ei ole tarpeen ryhmäytyä. Miksi jollain randomkurssilla pitää ryhmäytyä, jos et näe muita kurssilaisia enää koskaan?
Ryhmäytymistä ei tueta hassunhauskoilla leikeillä tai pakottamalla ihmisiä. Jos kyseessä on luokka, työpaikka tai muu pysyvämpi ryhmä, ryhmäytyminen tapahtuu sen varsinaisen tekemisen ohessa, jos työt on järjestetty oikein ja työ-/opiskeluympäristössä on kunnioittava ja leppoisa tunnelma sekä vuorovaikutus toimii. Ei se ryhmäytyminen ole ryhmän tai organisaation arjesta irrallinen koulutus-, tyky- tai tutustumispäivien ohjelmanumero. Leikeillä tehdään vain ja ainoastaan hallaa.
Oli opettajalta ihan helvetin hyvä idea järjestää luottamusleikki luokassa, jossa oli ollut koko peruskoulun vakavaa (ja opettajien tiedossa olevaa) koulukiusaamista. Kukin meni siis vuorollaan keskelle rinkiä, kaatui taakse päin ja luotti, että muut ottavat kiinni. Sama leikki jonka joku täällä mainitsikin. Leikki toimi aluksi ihan hyvin, koska aloitettiin suosituista oppilaista. Heidät tietysti otettiin kiinni ja pystyivät luottamaan. Kun tuli minun vuoroni, kuulin kuinka kiusaajat naureskelivat takanani. En tietenkään voinut luottaa siihen, että he ottavat minut kiinni. Kieltäydyin kaatumasta. Opettaja maanitteli monta kertaa: "ei oo hei paha, älä oo tollanen tosikko", mutta en suostunut. Tämän jälkeen MINÄ jouduin koulupsykologille. Luottamusongelmia. No shit!
Kiusaajathan sinne olisi kuulunut lähettää! Olin noin 11-vuotias tuolloin, vuosi oli noin 2000. Ihme sadisti sekin ope...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena vihaan ehkä eniten tätä "kerro kolme henkilökohtaista ja yllättävää asiaa itsestäsi, joita muut eivät vielä tiedä". Vielä siedettävissä kerran leikittynä. Mutta organisaatiossa, jossa väki vaihtuu ja koko ajan tulee uutta porukkaa, pitää tämä leikki jostakin syystä aina leikkiä uudelleen! Tsemppiä vaan meille vuosia täällä työskennelleille keksiä yllättäviä, tarpeeksi kepeitä asioita, joita kukaan läsnäolijoista ei vielä tietäisi! Aina sieltä löytyy se yksi neropatti huutamaan: "Sä sanoit ton jo vuonna x". Keksin päästäni jo sujuvasti triviaaleja valheita vain, jotta en olisi niitä sanonut tai sanon vaivihkaa ei niin yllättäviä asioita "syön aamiaiseksi joka aamu tismalleen samanlaisen juustoleivän".
Jos tämä leikitään vielä kerrankin, sanon pitäväni puolisoani orjana kellarissa 😀
Joku kommentoi aiemmin tyyliin: "Hei kylhän te voitte keksiä mitä vaan. Ei hei tarvi koko elämäntarinaa kertoa. Vaikka oikeasti olisi ollut koko peruskoulun kiusattu tai joku arpi olisi tullut itsemurhayrityksestä/väkivallasta/syöpäleikkauksesta ni keksit vaan jotain!"
Niin. Toki osaan keksiä valheita ja keksinkin. Pointti? Miten se edistää ryhmäytymistä, jos keksin päästäni arven? Lisäksi muistot tulevat väkisinkin pintaan, koska itsehän kuitenkin tiedän, mistä se oikeasti tuli! Lisäksi on paljon haastavampaa ekana ringissä keksiä sekunnissa tarina arvelle, jos valehtelee kuin jos voi puhua totta.
Saatanasta myös nämä uudet "mikä kokemus elämässäsi on muovannut sinua kaikkein eniten"! Tätä kysytään nykyään jossain muodossa joka paikassa. Ihmistä muovaavat yleensä joko voimakkaan positiiviset tai voimakkaan negatiiviset kokemukset. Vaikka onnistuisikin keksimään jonkun positiivisen kokemuksen, jonka voi sanoa ryhmän edessä, niin ei ole mukavaa ensin pyrkiä siirtämään mielessään loitommalle väkisinkin ensimmäisenä mieleen tulevaa elämän kipeintä traumaa! Älkää kysykö tätä missään olosuhteissa. Ikinä! Tämä on juuri sellainen kysymys, jossa on ihan fifty-sixty tuleeko ekana mieleen jotain todella ihanaa vai jotain aivan järkyttävää.
Tarkemmin ajatellen, lopettakaa aivan kaikki typerät ryhmäytymisleikit! Niistä tykkää maksimissaan kolme ihmistä siinä 30 hengen ryhmässä (vetäjä, pomon nuoleskelija ja tättähäärä, jotka usein ovat sama henkilö, leikistä pitäviä on siis tasan yksi).
Nimet oppii nimilapuista ja toiston kautta. Jää rikkoutuu, kun ihmiset alkavat tutustua. Ihmisten pakottaminen leikin, sosiaalisen paineen tai pomon auktoriteetin varjolla johonkin työhön liittymättömään, mitä he eivät halua tehdä, ei ole tätä päivää.
Leikit eivät myöskään saa ihmisiä "ryhmäytymään" tai pitämään toisistaan yhtään nopeammin. Itse asiassa huonosti valittu leikki vain etäännyttää ryhmäläisiä toisistaan ja korostaa syrjään jäämässä olevien tilannetta eikä paraskaan leikki voita sitä, kun ihmiset ihan vapaaehtoisesti oppivat pikku hiljaa toisensa tuntemaan. Kumma kun miesvaltaisilla aloilla ryhmäydytään ihan ilman pakottavia ja nöyryyttäviä leikkejäkin. Ja kumma kun ennen 1990-lukua ja huuhaaleikkejäkin ihmiset osasivat työpaikoilla toimia tiiminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikassa ällöttää esimiehen pitämässä ensikokouksessa kesälomien jälkeen, että jokainen kertoo kesälomastaan. Mitä hittoa se muille kuuluu, mitä olen lomalla tehnyt. Pitäisikö minun lomallakin ajatella, että pitäisi toimia niin, että töissä on tähdellistä kertomista tentattaessa.Suorituspainetta kerrakseen. Itseäni ei kyllä toisten lomatapahtumat kiinnosta pätkän vertaa.
Inhoan noita teennäisiä leikkejä, mutta kuulumisten kysely on mielestäni vain normaalia kohteliaisuutta eikä mikään leikki. Tuskin kukaan odottaa mitään kehittävää ja hienoa. Nykyään elämän hidastaminen on muotia, joten on ok sanoa että otin rennosti ja luin kirjaa ja kudoin sukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku kommentoi aiemmin tyyliin: "Hei kylhän te voitte keksiä mitä vaan. Ei hei tarvi koko elämäntarinaa kertoa. Vaikka oikeasti olisi ollut koko peruskoulun kiusattu tai joku arpi olisi tullut itsemurhayrityksestä/väkivallasta/syöpäleikkauksesta ni keksit vaan jotain!"
Niin. Toki osaan keksiä valheita ja keksinkin. Pointti? Miten se edistää ryhmäytymistä, jos keksin päästäni arven? Lisäksi muistot tulevat väkisinkin pintaan, koska itsehän kuitenkin tiedän, mistä se oikeasti tuli! Lisäksi on paljon haastavampaa ekana ringissä keksiä sekunnissa tarina arvelle, jos valehtelee kuin jos voi puhua totta.
Saatanasta myös nämä uudet "mikä kokemus elämässäsi on muovannut sinua kaikkein eniten"! Tätä kysytään nykyään jossain muodossa joka paikassa. Ihmistä muovaavat yleensä joko voimakkaan positiiviset tai voimakkaan negatiiviset kokemukset. Vaikka onnistuisikin keksimään jonkun positiivisen kokemuksen, jonka voi sanoa ryhmän edessä, niin ei ole mukavaa ensin pyrkiä siirtämään mielessään loitommalle väkisinkin ensimmäisenä mieleen tulevaa elämän kipeintä traumaa! Älkää kysykö tätä missään olosuhteissa. Ikinä! Tämä on juuri sellainen kysymys, jossa on ihan fifty-sixty tuleeko ekana mieleen jotain todella ihanaa vai jotain aivan järkyttävää.
Tarkemmin ajatellen, lopettakaa aivan kaikki typerät ryhmäytymisleikit! Niistä tykkää maksimissaan kolme ihmistä siinä 30 hengen ryhmässä (vetäjä, pomon nuoleskelija ja tättähäärä, jotka usein ovat sama henkilö, leikistä pitäviä on siis tasan yksi).
Nimet oppii nimilapuista ja toiston kautta. Jää rikkoutuu, kun ihmiset alkavat tutustua. Ihmisten pakottaminen leikin, sosiaalisen paineen tai pomon auktoriteetin varjolla johonkin työhön liittymättömään, mitä he eivät halua tehdä, ei ole tätä päivää.
Leikit eivät myöskään saa ihmisiä "ryhmäytymään" tai pitämään toisistaan yhtään nopeammin. Itse asiassa huonosti valittu leikki vain etäännyttää ryhmäläisiä toisistaan ja korostaa syrjään jäämässä olevien tilannetta eikä paraskaan leikki voita sitä, kun ihmiset ihan vapaaehtoisesti oppivat pikku hiljaa toisensa tuntemaan. Kumma kun miesvaltaisilla aloilla ryhmäydytään ihan ilman pakottavia ja nöyryyttäviä leikkejäkin. Ja kumma kun ennen 1990-lukua ja huuhaaleikkejäkin ihmiset osasivat työpaikoilla toimia tiiminä.
Niin totta! Pahimmillaan "leikkien" henkisiä jälkiä joutuu korjailemaan pitkän aikaa, jos se edes onnistuu. Ihminen, joka olisi aivan hyvin voinut rupatella tauolla toisten kanssa ja siten tutustua muihin, nolataankin leikin varjolla ja siksi ei häpeissään pysty tauolla olemaan normaali itsensä. Saa heti alkuunsa oudon leiman otsaansa ja kärsii siitä pitkään. Ihan vaan siksi, että "ryhmäytyminen on tärkeää" ja joku sadistipedagogi on päässyt toteuttaa kiusaamisviettiään. Ihmisen pitäisi voida tulla esille itsenään ja positiivisessa valossa, ei pakolla häpäisemällä. Ryhmäyttäminen on pelkkää epäonnistunutta kyökkipsykologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.
Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!
kaikki eivät ole luonteeltaa "heittäytyjiä". On paljon tyyppejä, joilta kestää henkisesti pidemmän aikaa "riisua haarniskansa". Se ei ole ylimielisyyttä tai kapinaa.
Ethän sinä uimataidotontakaan opeta, heittämällä hänet heti altaan syvään päähän.
Oon varma et tää yksi "hettäytyjä ja hassuttelija" heittäisi uimataidottoman koska " hei rohkeasti nyt,kyl sä uskallat"
Missään muussa maassa ei nolata itseänsä tuolla tavalla et taannutaan 5 vuotiaan tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vuosia sitten kauppaketjussa, jossa olin töissä, keksittiin huippuidea kasvattaa myyntiä. Idea oli kai käyty hakemassa rapakon takaa, niin teennäinen ja kauhea se oli. Myyjien piti aktiivisesti etsiytyä asiakkaan luokse ja alkaa myydä, ja sitten vielä myydä lisää ja lisää. Näitä tilanteita harjoiteltiin koulutuksissa näyttelemällä.
Ei voinut keskittyä kunnolla mihinkään hyllyttämiseen tai myymälän siivoukseen, tai normaaliin kanssakäymiseen asiakkaiden kanssa, koska oli kasvatettava myyntiä. Piti käyttää oikeanlaisia, ennalta määrättyjä lauseita, joita sitten mystery shoppaajat valvoivat ja pisteyttivät. Huonot pisteet saanut joutui esimiehen puhutteluun. Itse piti myös pitää kirjaa, kuinka paljon oli myynyt ja saanut lisämyyntiä aikaiseksi, ja näitä vihkosia sitten tarkistettiin viikon lopuksi.
Eihän siitä mitään tullut. Yhtäkkiä myyjien olisi pitänyt muuttua ihan toisenlaisiksi, sellaisten asiakkaiden keskuudessa, jotka eivät olleet tottuneet myyjien "tungetteluun". Puistattaa jo tuon oman tekstin lukeminenkin.
Minä vältän tuollaisia kauppoja jos suinkin pystyn. On ok kysellä voinko auttaa ja tarjota apua, mutta olisi kamala joutua tuollaisen myyntitykin uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesälomakuulumisiin voi sanoa,että olin kännissä ja iskin naisia / miehiä vaihtelevalla menestyksellä. Siinä se aika kuluikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsisinpä hieromaan oastomme crossfit-neitokaisen jalkoja! Voisin jopa maksaa siitä ison summan. Pomoni, järjestä osastollemme tällainen leikki!
M54
Onpa miellyttävää hiplailla työkaverin hikisiä jalkoja?
Jos Jeesuskin teki niin ja hänelle tehtiin, ei pitäisi olla vaikeuksia.
Jeesus tuli myös ristiinnaulituksi, tuottaisiko sen toteuttaminen sinulle vaikeuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsisinpä hieromaan oastomme crossfit-neitokaisen jalkoja! Voisin jopa maksaa siitä ison summan. Pomoni, järjestä osastollemme tällainen leikki!
M54
Onpa miellyttävää hiplailla työkaverin hikisiä jalkoja?
Jos Jeesuskin teki niin ja hänelle tehtiin, ei pitäisi olla vaikeuksia.
Jeesus tuli myös ristiinnaulituksi, tuottaisiko sen toteuttaminen sinulle vaikeuksia?
Eipä juuri. Olisihan se mielenkiintoinen exreemikokemus.
Työttömien aktivointikurssilla ohjaaja sai idean että meidän pitää ex - tenpore esitellä toisemme.
Tottakai minut laitettiin pariksi juopon insinöörimiehen kanssa - jonka flirttailuyritykset olin torjunut.
Kun vuoroni tuli, änkytin jotain epämääräistä tästä insinöörimiehestä, jolloin hän ärähti: "ei pidä ollenkaan paikkaansa!" yms. vähemmän imartelevaa älynlahjoistani.
Enpä ole onnekseni sen jälkeen joutunut noin pahasti nolatuksi, ja toivon todella etten joudu enää tuollaiseen tilanteeseen.
Koulutus ja tykytapahtumien ilmoittautumislomakkeeseen voisi ilmoittautuessaan lisätä maininnan, että ei sitten osallistu ihmisarvoa nöyryyttäviin leikkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kysymys. Miksi te alistutte itsenne nöyryyttämiseen? Kyseenalaistakaa joutavat leikit ja kysykää mitä tällä saavutetaan. Mikäli ette saa järkevää, aikuismaista vastausta lähtekää pois. Haluatteko todella työskennellä työpaikassa, jossa työntekijää tietoisesti nöyryytetään ja alistetaan. Alistumalla typeriin leikkeihin osoitat alistuvasi myös muuhun mielivaltaan. Lopettakaa olemasta orjia.
No onhan täällä jo moneen kertaan tullut esiin se, että jos kieltäydyt leikistä, saat ilonpilaajan maineen ja toiset kohtelevat sinua sen jälkeen eri tavalla. Ja joidenkin ohjaajien kanssa pitää oikeasti riidellä, että pääsee pois siitä tilanteesta. Siinä on todella korkea kynnys kieltäytymiselle.
Voihan aina sanoa, että päätä särkee ja yritän nyt lähinnä istua rauhassa että hellittäisi. Vaikea siinä on pakottaa.
Olisi kiinnostava tietää, oletko sinä tai muutkaan tätä samaa kommentoineet oikeasti joutuneet tuohon tilanteeseen. Helppohan se on sanoa, ettei kukaan voi pakottaa. Miten monta kertaa itse jaksaisit kuunnella ohjaajan kehotuksia että tule nyt sieltä, ja jos hän ottaisi kädestä kiinni niin vetäisitkö käden vain pois?
Jos on oikein sinnikäs ohjaaja ja tiukka painostus, niin melkein pitäisi vetää turpaan tai rynnätä ulos huoneesta, ettei tarvitse osallistua.
Onko myös seksuaalisesti rajaton? Pitää ihmissuhteita läheisempiä kuin ne onkaan? Tämmösellä voi olla histrionisen eli huomionhakuisen pershäiriön piirteitä.