Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan nämä tutustumisleikit hirveän tosissaan ja stressaavan hirveästi jos ei vaikka osaa vastata johonkin kysymykseen. Nimensä mukaan nämä ovat leikkejä, eikä niitä tosiaan kannata ottaa ihan noin vakavasti. 

Noniin, löytyihän se leikittäjä-kiusaajakin sieltä vähättelemään toisten kokemuksia ja tunteita.

Surullista, että näin moni ihminen tuntee leikkimisen kiusaamiseksi. Toki leikkiessä on tärkeää, että ketään ei pilkata ja eikä väkisin kosketa ketään. Esim. tuo että jotain pyydettiin kertomaan arvistaan on minusta aivan sopimatonta, mutta se, että pyydetään vaikka keksimään joku eläin joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi ei ole mitään kiusaamista. 

Niinpä juuri. Se, että ei henkilökohtaisesti tykkää tehdä jotain pyydettyä asiaa tai pitää sitä tylsänä ei ole sama asia kuin kiusaamisen kohteeksi joutuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään työelämässä toimineena yhteisöpedagogina voin sanoa, että yli puolet täällä kuvatuista "tutustumisleikeistä" ei liity mitenkään tutustumiseen vaan nimien opetteluun tai siihen "jään murtamiseen". Samalla voi sanoa, että osa on sellaisia, joita leikittiin ehkä vielä 90-luvulla, mutta nykyään ei kukaan itseään arvostava ammattilainen niitä enää vedä edes humalassa opiskelukavereilleen.

Aikuiset harvoin tarvitsevat tässä kuvattuja leikkejä mihinkään, mutta nimien opetteluun uudessa ryhmässä osasta on hyötyä. 

Aika harvoin tarvitsen nimiäkään tai haluaa tietää niitä. Jos tarvitsen, kysyn. Näissä surkeissa leikeissä eivät edes jää mieleen kun jännittää omaa vuoroa.

Miksi kummassa sitä omaa vuoroa pitää jännittää.  Luuletko sinä olevasi joku keskipiste noissa jutuissa?

Kuuleppa ammattilainen, autonomiselle hermostolle ei noin vain sanota että elä jännitä. Seuraavan kerran kun sinulla on vähän kuuma ja hikoiluttaa niin päätäppä ajatuksen voimalla olla hikoilematta.

Miksi nimiä pitää yleensäkään opetella? Minulla on äärimmäisen huono nimimuisti, mutta muistan kyllä henkilöt, heidän kasvonsa, juttunsa jne, nimet vaan tuppaavat unohtumaan. Onneksi nykyään on osoitekirjoja joista voi kätevästi katsoa nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kerro mistä olet saanut jonkun arvistasi."

Ei ehkä muille niin hirveä, mutta minulle henkilökohtaisesti se oli painajainen, koska hyvin pitkälti ainoat arvet mitä minulla on, ovat joko viiltelyarpia tai tulleet siitä kun yritin parikymppisenä itsemurhaa. :/

Siinä sitten yritin hihoja tiukasti alaspäin nykien ja kädet hikoillen sönköttää ja mumista jotain, että kaaduin pyörällä. Voi luoja.

Olisit kirjoittanut noista mainitsemisistasi asioista, niin paljon kuin haluat. Koska selvästi häpeät noita asioita, sitä suuremmalla syyllä niitä pitäisi lähteä purkamaan.

Ehkäpä se purkamisen aika ja paikka on terapiassa, ei missään tutustumisleikeissä. 

Totta kai se on noloa myöntää kaikkien edessä, että yritin itsemurhaa. Siinä menee leikin hauskuus kaikilta heti kättelyssä. 

En kyllä muutenkaan ymmärrä tuota arvista kertomista. Monet esim. leikkausarvet ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Hei olen Minna ja minulle on tehty kohdunpoisto, yms. 

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika näitä ketjuja :D Juuri näiden ihmisten takia tutustumisleikkejä tarvitaan, että he oppisivat vähän heittäytymään ja päästämään luovuuden valloilleen. Ei aina tarvitse pönöttää suu mutrussa, pieni leikkiminen tekee vaan hyvää kaikille eikä satuta ketään.

Kunhan ottaa oikean ja reippaan asenteen niin tutustumisleikit ovat hauskoja ja mukavia. Unohtakaa ennakkoluulot ja leikkikää reippaasti mukana!

Luitko edes muita kommentteja? Nämä nimenomaan eivät ole ihmisille hauskoja, miksi sitten pitäisi esittää aikuisten kesken, että ovat? 

Mitä luovaa siinä on, että esim. keksii nimen etukirjaimella olevan eläimen? Mitä hauskaa? 

Jotkut ihmiset kärsivät esiintymispelosta, ja esim. laulaminen muiden edessä on monelle oikeasti pelottava tilanne. Jossain teatteriryhmässä tämän ymmärtäisi, kun on sellaista väkeä joka haluaa olla esillä koko ajan. Hijlaiset toimistotyöntekijät ovat ihan erilaisia. 

Tälläiset leikit ovat tuskaa neuroottisille ja vaatii kovaa kanttia olla osallistumatta, kun on kova sosiaalinen paine. En todellakaan heittäydy pelleksi muiden painostuksesta, mutta olenkin keskivertoa itsevarmempi. Osasta näistä kuvailluista leikeistä voisi kyllä ilmoittaa työsuojeluun; menee jo työpaikkakiusaamisesta.

Kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆

Itse kanssa olen lapsenmielinen ja suurin osa näistä jutuista olisi ollut minulle täysin ok, miksi aina pitää olla niin hemmetin tosissaan ja kaikki leikkimielinen koetaan nöyryyttävänä... Mutta kyllä munkin mielestä tuo ensimmäisellä sivulla mainittu banaaninsyöntileikki ja sylissäistuminen menee kyllä jo liian pitkälle, kyllä ihmisellä on oikeus siihen, että ventovieraat ihmiset eivät tule ihan noin lähelle.

No hei, camoon, älä ole niin tosissaan.

Ainakin leikit yhdistää leikkijöitä. Suurin osa vihaa sitä vetäjää.

Vastauksissa on erittäin suuri yksimielisyys siitä että leikit on syvältä. Kyllä kai se myös kertoo siitä ettei niillä ole saavutettu sitä mihin on pyritty. Muuten niistä puhuttaisiin toisella lailla.

Tredun aikuisopiskelija luokassa. Jätkyttävän noloa Ja lopetin opiskelun siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan nämä tutustumisleikit hirveän tosissaan ja stressaavan hirveästi jos ei vaikka osaa vastata johonkin kysymykseen. Nimensä mukaan nämä ovat leikkejä, eikä niitä tosiaan kannata ottaa ihan noin vakavasti. 

Noniin, löytyihän se leikittäjä-kiusaajakin sieltä vähättelemään toisten kokemuksia ja tunteita.

Surullista, että näin moni ihminen tuntee leikkimisen kiusaamiseksi. Toki leikkiessä on tärkeää, että ketään ei pilkata ja eikä väkisin kosketa ketään. Esim. tuo että jotain pyydettiin kertomaan arvistaan on minusta aivan sopimatonta, mutta se, että pyydetään vaikka keksimään joku eläin joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi ei ole mitään kiusaamista. 

Niinpä juuri. Se, että ei henkilökohtaisesti tykkää tehdä jotain pyydettyä asiaa tai pitää sitä tylsänä ei ole sama asia kuin kiusaamisen kohteeksi joutuminen. 

Monia stressaa ja suorastaan ahdistaa ko tilanteet. Voi joutua paniikinomaiseen tilaan vaikka se kaltaisillesi näyttäytyisi tylsänä pitämisenä.

Kyllä tuo rankan kiusaamisen puolelle menee.

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto näitä banaaninsyöntejä haaroista ja toisten vartalon päällä kierimisiä. Osallistuuko näihin varatutkin ihmiset? En ole edes seurustellut mitenkään erityisen mustasukkaisten miesten kanssa, mutta en usko että kukaan heistä olisi tykännyt jos olisin syönyt yhtään mitään toisten miesten haaroista.

Puhumattakaan siitä kuinka epämiellyttävää itselle on tulla painostetuksi noin seksuaaliviritteiseen toimintaan työkavereiden kanssa.

Tuommoset kuulostaa enemmän joltain polttaritekemiseltä.

Itse olen nyt kolmekymppisenä riittävän itsevarma kieltäytymään tällaisista leikeistä. Saavat maanitella ja syyttää pingottajaksi ihan rauhassa, ei kiinnosta. Jos käsketään keksiä jotain hassunhauskaa, sanon etten keksi mitään. Evvk. Toisaalta jos työnantaja kehottaisi osallistumaan johonkin tällaiseen, voisi olla aika vaikea kieltäytyä... Mihinkään fyysiseen en suostu, en ota ketään reppariin saati mene syliin tai muuta kuvottavaa.

Luotan siihen, että nämä nöyryyttävät leikit tulevat pikku hiljaa loppumaan. Nuoret ovat hyvin valveutunutta omien oikeuksiensa ja rajojensa suhteen, tuskin suostuvat tuollaiseen.

Mulla menee aina aivan ohi mitä muut sanovat, kun yritän paniikissa miettiä mitä itse sanon tai miten selviän tilanteesta. Ei todellakaan jää kenenkään nimet mieleen. Ihan perus vanhempainillan "otetaas esittelykierros" saa hikikarpalot otsalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Esittele itsesi etunimellä + samalla kirjaimella alkavana eläimenä (valitettavasti vastasin etana)

2. Imitoi kyseistä eläintä

3. Liiku kuin kyseinen eläin

4. KIIPEÄ JONKIN ITSEÄSI ISOMMAN ELÄIMEN REPPUSELKÄÄN

5. Poistu luokasta, kun tiedät, mitä kohta 5 pitää sisällään ja kiroile ääneen

Siis apua, pitikö teidän oikeasti kiivetä reppuselkään? 

Itse en kyllä suostuisi menemään kenenkään reppuselkään, koska painan 95 kg. Tosi hienoa leikkiä, kun hajottaisin työkaverin selän. 

Toi kohta 5 oli varmaan, että valitse ryhmästä jokin mahdollisimman erilainen eläin kuin itse olet, paritelkaa ja sitten esittelette koko ryhmälle, minkälaisen uuden ja ihmeellisen eläimen olette yhdessä luoneet. sori. helle. 

Huonon nimimuistin omaavana kauhistuin leikistä, missä istuttiin työporukalla ringissä ja piti muistaa aina edellisten nimet. Olin ihan paniikissa, koska vaikka olin jo vuosia ollut kyseisessä paikassa töissä, niin en silti kaikkien osastojen työntekijöiden nimiä muistanut, kun niitä harvemmin kuulu ja tietysti kaikki sili muisti mun nimeni. No hyvin meni sillä kertaa, mutta ei ollut hauska leikki minusta ollenkaan.

Muutenkin nuo kaikki lekit on vain yksinkertaisesti typeriä ja teennäisiä, jos on tarkoitus jotenkin lämmitellä ihmisiä ja saada rentoutumaan, niin se ei tapahdu sillä, että PAKOTETAAN ihmiset tekemään jotakin, mitä he eivät halua tehdä. Tulisi miettiä sellainen tekeminen, mikä yleensä sopii aikalailla kaikille, tosin melkein joka hommassa täytyy tuntea aika hyvin se porukka joka on paikalla, koska meillä ihmisillä tuppaa olemaan niin erilaisia ongelmia mitä kenelläkin, että aina voi jonkun saada ahdistumaan teki mitä hyvänsä.

Ehkä paras tekeminen on sellainen, joka ei nostaa ketään esiin sieltä porukasta, vaan mitä tehdään yhdessä okei, en ole itse esim. mikään taukojumppien ystävä, mutta se ei sentään ole nöyryyttävää ja noloa ja kukaan ei huomaa jos joku jättääkin jumppaamatta jostain syystä.

Ja minä olen monella mittapuulla kuitenkin aika "lapsellinen" innostun kyllä monenlaisestakin aktiviiteetistä, mutta en _pakotettuna_ enkä niin että pakotetaan ja muut tuijottaa vieressä kun pakotettuna teen jotakin mitä en haluaisi just sillä hetkellä tehdä.

Kyse ei ole edes esiintymiskammosta, osaan kyllä esiintyä ja olla vaikka yksinkin kymmenien ihmisten tuijotuksen kohteena, mutta vain vapaaehtoisesti ja tehden sellaisia asioita mitkä olen itse hyväksynyt ja suostunut tekemään.

Jokohan nämä ryhmäytymistreenaajat oikeasti kuuntelisi meitä ihmisiäkin, ottaisivat vaikka joka kerta nimettömän palautteen vastaan näistä kivoista leikeistään ja muuttaisivat toimintaansa sen mukaisesti. Hyi yäk tulee ihan ahdistus kun miettiikin ryhmäytymisleikkejä, ei enää IKINÄ, alkaa olla jos sen verran ikää, että uskallan kieltäytyä enkä jaksa piitata mistään ryhmäpaineestakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!

Miten mageeta! Mä olisin tehnyt kärrynpyörän.

Tai heittäis voltin

Tai vatkais perset niin ku twerkkaaja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee aina aivan ohi mitä muut sanovat, kun yritän paniikissa miettiä mitä itse sanon tai miten selviän tilanteesta. Ei todellakaan jää kenenkään nimet mieleen. Ihan perus vanhempainillan "otetaas esittelykierros" saa hikikarpalot otsalle.

Koiraharrastuksissa näitä esittelyitä ainakin on jatkuvasti. Kaikista mukavinta on, jos olet esittelyvuorossa ensin ja kerrot jotain diipadaapaa tietämättä edes mitä sillä haetaan ja sitten kuuntelet muiden vastaukset ja tajuat että olet itse heittänyt jotakin aivan aiheen vierestä epäolennaista juttua ja jättänyt sanomatta asioita, mitä sitten haluatkin sanoa.

Joo kiva, voisi edes vähän kertoa ne ryhmien vetäjät, että mitä tietoja haluavat ihmisiltä, kun osa osaa niin hienosti jäsennellä ja sitten on sellaisia, jotka alkaa puhumaan vaikka keltaisista kumisaappaistaan, kun ei muutakaan tule siinä tilanteessa mieleen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!

Miten mageeta! Mä olisin tehnyt kärrynpyörän.

Tai heittäis voltin

Tai vatkais perset niin ku twerkkaaja.

Tai possunaamairvistyksen.

Vierailija kirjoitti:

Työkkärin kurssilla piti parille kertoa mikä tapahtuma on vaikuttanut eniten omaan persoonaan työntekijänä. Tämän parin piti sitten kertoa se itse kerrottu oma tarina koko ryhmälle.

Sain lähestulkoon paniikkikohtauksen ja paniikin tunteessa lähdin vessaan, missä kokosin itseäni puoli tuntia.

Pohjatietona, että asiakas oli edellisessä työpaikassa uhannut ampua koko porukan ja äiti joutunut sairaalaan itsemurhayrityksen jälkeen.

Ymmärrän harjoituksen pointin, mutta sen olisi voinut toteuttaa vaikka omana yksityisenä pohdintana tai henkilökohtaisena kirjoitustyönä.

Hyvä esimerkki siitä, että koskaan et voi tietää mitä joku toinen kantaa mukanaan. Joskus hyvin arkoja ja tuoreitakin haavoja.

Juuri tämän takia olen super-varovainen työkkärin koulutuksissani. Ne kurssit eivät ole vapaaehtoisia, eikä osallistujilla ole mahdollisuus valittaa jaloillaan tai vaatia rahoja takaisin.

En tajua, miksi kurssien vetäjät, ketkään, haluavat ahdistaa ihmisiä. - Heittona sanoisin, että henkinen väkivalta on kiellettyä. Miksi se edelleen työyhteisön koulutustilaisuuksissa sallitaan?

Ne leikeistä ja peleistä tykkäävät voivat järjestää tapaamisia omalle porukalle. Se ei ole keltään pois.

Sen sijaan tässä on monessa esimerkissä tullut esille, että monet hauskaksi tarkoitetut seuraleikit rikkovat ihmisten rajoja, erittäin kurjassa mielessä. Kuten vaikka nuo keholliset harjoitukset, tai vaatimukset määrittää itsensä kolmella sanalla...

Miten tästä yritys tai yhteisö hyötyy? Että työntekijä on pakotettuna S-sanaan Sari Sukkela-Siisti-Sexy-Sammakko, jonka henkitoteemi on työkavereitten toimesta valittu Lihava Biisoni. Anna mun kaikki kestää.

Sanon vain, että ennen riitti, kun tuli töihin ja hoiti hommansa.

Ongelmia tietenkin oli, mutta niihin puututtiin muilla keinoin. Ketään ei nöyryytetty firman puolesta leikeillä. Mitään dataa ei ole siitä, että pakolla suhmuroitu ja läpijuntattu "kurssi" auttaisi mitenkään ryhmähenkeen, yhteisöllisyyteen, tai parempiin tuloksiin. Päinvastoin.