Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Teatteriharrastajan ja teatteriohjaajan mielipide tässä, olen siis harrastanut teatteria kauan. Näille leikeille on aikansa ja paikkansa, mutta se ei ole missään työpaikoilla.

Teatteriporukassa siedän ja jopa ohjaan näitä leikkejä ohjattavalle ryhmälleni, koska siellä kaikki tietää mitä on tulossa, se on asian luonne.

Sen sijaan palkkatyössäni olen vihannut näitä pelleilyjä sairaasti, sillä niistä ei ole mitään muuta kuin haittaa. Olenpa nähnyt, kun työilmapiirikin on tällaisen leikin aiheuttamana tulehtunut pitempiaikaiseen kiusaamiseen asti.

Teatteriympyröissäkään en suostu mihin tahansa. Esimerkiksi rentoutuksen aikana olen kieltäytynyt ottamasta vastaan hierontaa toisilta teatteriryhmäläisiltä. Näytelmässä tai sen harjoituksissa tämä on eri asia, rentoutus on henkilökohtainen ja menee henkilökohtaiselle alueelleni.

En ikimaailmassa suostuisi mihinkään fyysisiin tutustumisleikkeihin työpaikalla. Kenenkään ei pidä vastoin omaa tahtoaan suostua sellaiseen. Myös teatteriryhmässäni saa kieltäytyä improharjoituksesta, jos kokee sen olevan itselleen vääränlainen. Teatterilaiseni tietää tämän.

Kun aloitin uuden alan opiskelut nelikymppisenä parikymppisten seassa ja piti leikkiä useamman päivän ajan erilaisia tutustumisleikkejä. Heiteltiin palloa, keksittiin itsestä jotain erityisominaisuuksia, haastateltiin vastapäätä istuvaa ja kerrottiin mitä oltiin opittu jne. Koko eka vuosi jatkettiin samaa jokikisen kurssin alussa. Harjoituksista on varmasti hyötyä tämän päivän puoliksi syrjäytyneille  uniikeille lumihiutaleille mutta vähän enemmän elämää nähneelle vähemmän. 

Inhoan työelämässä jokaisen projektitiimin alkukokouksissa (kaikki ei ole aina paikalla joten harjoitus tehdään noin viisi kertaa) pidettävää esittäytymiskierrosta. Toki sille on tilausta ja haluan itsekin tietää vähän enemmän muista projektijäsenistä mutta ei se niistä yhtää mukavampia tee. 

Vierailija kirjoitti:

Kun aloitin uuden alan opiskelut nelikymppisenä parikymppisten seassa ja piti leikkiä useamman päivän ajan erilaisia tutustumisleikkejä. Heiteltiin palloa, keksittiin itsestä jotain erityisominaisuuksia, haastateltiin vastapäätä istuvaa ja kerrottiin mitä oltiin opittu jne. Koko eka vuosi jatkettiin samaa jokikisen kurssin alussa. Harjoituksista on varmasti hyötyä tämän päivän puoliksi syrjäytyneille  uniikeille lumihiutaleille mutta vähän enemmän elämää nähneelle vähemmän. 

Inhoan työelämässä jokaisen projektitiimin alkukokouksissa (kaikki ei ole aina paikalla joten harjoitus tehdään noin viisi kertaa) pidettävää esittäytymiskierrosta. Toki sille on tilausta ja haluan itsekin tietää vähän enemmän muista projektijäsenistä mutta ei se niistä yhtää mukavampia tee. 

Lisään vielä, että koulussa piti räpätä, lausua runomuodossa tai laulaa oma esittely. Pari lähti itkien pois kesken ja edelleen tota jatkettiin. Jotta sellanen pelisilmä vetäjillä.

Onneksi pääsin eläkkeelle eikä enää tarvitse osallistua yhtään mihinkään tuollaisista. Kokemusta on noista pelleilyistä. Nyt voi vain alkaa pelätä, että mahdollisesti vanhainkodissa tai palvelutalossa on samanlaisia "tutustumisia" ! 

Reisihippaa.

Tämä oli yliopistolla seminaarissa vuosia sitten.

Vieressäni oli naispappi, joka oli tullut seminaariin esittelemään jotain teologian alan tutkimusta :). Eipä paljoa läpsytelty reisille.

Nykyään Me too-aikana ei varmaan tulisi kuuloonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Perehdytyspäivät on huonosti järjestetty. Toivottavasti näistä uusia opiskelijoita nöyryyttävistä ensimmäisen viikon kiusaamispäivistä päästään äkkiä eroon!

Tampereella kiusataan ja nöyryytetään opiskelijoita. Tampereen yliopisto, Teknillinen korkeakoulu ja Tampereen Ammattikorkeakoulu ovat samaa yliopistoa. Ammattioppilaitoksissa ja lukioissa voi olla omat perehdytyspäivät.

KOULUVÄKIVALTAA. Pahimmillaan opiskelija joutuu kärsimään sekä kouluaikana että vapaa-ajalla henkistä, fyysistä ja jopa seksuaalista väkivaltaa. https://yle.fi/uutiset/3-11672836

Vierailija kirjoitti:

Ammattikorkeakoulun tutustumispäivät. Nämä pitäisi kieltää välittömästi lailla! Tutustumispäivät ovat nöyryyttävyydessään omaa luokkaansa. Suoranaista kouluväkivaltaa!

Onhan se aika koomista, kun ensimmäinen viikko mennään tuutoreitten ja opettajien johdolla täyttä tyhjäkäyntiä luokassa ja salissa ja pihoilla pyöritään piirileikkiä ja muuta humppaa ja letkajenkkaa. Hii-O-Hoi! Tutustumista perheelliselle ja työssäkäyvälle aikuisopiskelijalle, jolla perhe odottaa innolla äitiä kotona. Ihan mau-mau-mahtavaa!

Ammattikorkeakoulussa leikitään ensimmäinen viikko sisällä ja leikitään myös ulkona. Mennään piirileikkiä. Lässytetään välillä. Mennään taas piirileikkiä. Lässytetään lisää. Mennään suunnistusta. Vedetään improvisaatiota, pantomiimia ja muuta teatteriesitystä.

Tulinkohan minä teatterikouluun? Ei kun ammattikorkeakouluun. Amk-opiskelijoita pidetään yleisesti ihan vi#un tyhminä! Kytätään aikuisten ihmisten poissaoloja ja tekemisiä kellon kanssa. Raapustat nimesi läsnäololistaan jopa kolme kertaa saman luennon aikana.

Eivät ole, vaan Tampereen korkeakouluyhteisö, jonka muodostavat Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Pidetään nyt kiinni edes niistä nimitysten rippeistä.

Onneksi korona tekee tai on jo tehnytkin lopun tällaisista leikeistä.

Vierailija kirjoitti:

Kamalia oli myös ne joissa piti koko ryhmän kirjoittaa jokaisesta ryhmän jäsenestä tämän paperiin jokin positiivinen asia/kuvaus siitä henkilöstä. No, näin hiljaisena introverttina tunsin kun tyypit mietti pää savuten että mikä tyyppi tää on? Ja sitten se paperi on täynnä "rauhallista" ja "kilttiä". Tuskaista lukea ääneen niitä toisiaan toistavia adjektiiveja...

Meillä oli samantyylinen yhden kurssin päätteeksi. Tarkoitus oli, että jokaiselle jäisi siitä hyväksi muistoksi kortti, johon kukin on kirjoittanut nimettömänä jonkin positiivisen asian ko ihmisestä.

Mulla luki saman tyylisiä juttuja akuin yllä olevalla. Sitten siinä oli myös kaksi, siis kaksi, kertaa "hiljainen" . Ei tullut kyllä yhtään hyvä mieli siitä kortista ja muistan sen edelleen vaikka siitä on jo yli 15 vuotta. Että sellainen muisto sitten siitä kurssista.

Mullekin tuli joskus koulussa lappuja joissa luki paljon hiljaista ja rauhallista. Opettaja sitten kysyi siinä luokan edessä, mitä mieltä oon näistä kuvauksista. Vastasin sitten vaan, että aika tylsiä nää oli.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nauratti yöllä nää, en muista vastaavaa.

Sama täällä. Lantionpohja sai tosissaan tehdä töitä kun yritin lukaa ja samaan aikaan pidätellä hirnumista ettei kaikki herää.

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan nämä tutustumisleikit hirveän tosissaan ja stressaavan hirveästi jos ei vaikka osaa vastata johonkin kysymykseen. Nimensä mukaan nämä ovat leikkejä, eikä niitä tosiaan kannata ottaa ihan noin vakavasti. 

Noniin, löytyihän se leikittäjä-kiusaajakin sieltä vähättelemään toisten kokemuksia ja tunteita.

työkkärin pakollinen kurssi. Eli meitä oli jotain 15 tyyppiä, ikähaitari 25-60. kaikki oltiin ihan alamme ammattilaisia ja en luonnehtisi ketään meistä syrjäytyneeksi tai masentuneeksi ym.

Meidät pistettiin leikkimään terapialeikkiä.

Noh... kaikkihan tietää, että meidän kaikkien sisällä on sellainen hirmu ilkeä "sisäinen ääni", joka sabotoi meidän elämää. Eli se ääni muistuttaa tietyissä tilanteissa, että älä edes yritä esim. tanssia, koska sä olet niin kömpelö tai "älä edes yritä jutella ihmisille, koska sä olet ruma, lihava ja tyhmä". Harva kuitenkin tietää, että se ilkeä ääni, on tosi häijy, pieni peikko, joka yrittää sabotoida meitä ja pitää meitä vallassaan.

Meidän piti sitten vuorotellen ottaa se "peikko" pois ja kuvailla muille, miltä se peikko näytti ja mitä ilkeyksiä se puhui. Sitten se peikko piti nimetä, ravistella sitä ja häätää se pois sanoen "hus peikko! pois elämästäni...

Tarvitseeko sanoa enempää?

Työhyvinvointipäivä !? Oltiin ringissä noin 18 hlöä. Jokainen vuorollaan meni ringin keskelle. Sieltä sitten piti jokaisen vuorollaan käydä kaikki ringissä istuvat läpi ja sanoa jokin positiivinen voimaanuttava piirre kustakin ringissä istuvasta. Tämä nuolemistuokio kesti tosi pitkään. Sen jälkeen olen osannut kieltäytyä tutustumisleikeistä jos siltä tuntuu

Vierailija kirjoitti:

Meidän piti sitten vuorotellen ottaa se "peikko" pois ja kuvailla muille, miltä se peikko näytti ja mitä ilkeyksiä se puhui. Sitten se peikko piti nimetä, ravistella sitä ja häätää se pois sanoen "hus peikko! pois elämästäni...

Tarvitseeko sanoa enempää?

Voisi  ehkä olla ihan OK harjoitus oman kammion rauhassa tehtäväksi, mutta ajatuskin siitä, että pitäisi ventovieraille kertoa, mitä ilkeyksiä sisäinen ääni sano... 

Luokanopettajakoulutuksen käyneenä melkein kaikki leikit on leikitty läpi, ja minusta niissä on hyviä ja huonoja. Ymmärrän epämukavatkin leikit, kun tavoitteena on saada heittäytymiskykyisiä opettajia lapsille. Mutta ei niillä kyllä toisiin tutustuttu, saati opittu nimiä.

Pahimmat on mielestäni ne, joissa pitää reagoida nopeasti. Ensimmäisellä viikolla meillä oli sellainen, jossa muistaakseni piti heitellä palloa ringissä ja yhden keskelläolijan piti ehtiä sanomaan pallonheittäjän nimi ennen kuin pallo ehtii seuraavalle. Minun umpisurkealla kasvo- ja nimimuistillani olin tähän mennessä opetellut kaksi nimeä porukasta. Siinä sitten ringin keskellä itkua pidätellen odottelin, että jompikumpi näistä kahdesta nappaa pallon.

Karmivin tutustumisleikki oli, kun jouduttiin ottamaan opettajan kameralla kuva vieruskaverista (penkit oli piirissä). Sitten siinä hätäilin ja otin kuvan niin vieruskaverin (tuntematon lihava mies), kasvot tuli 10x zoomilla ja aivan punaisena screenille kaikille näkyviin. Opettaja kysyi, mitä mieltä Tami on tästä otoksesta? (kun piti kertoa itsestään yksi asia ja kommentoida kuvaa), hän sanoi: no jos totta puhutaan tuo kuva on aivan helevetin epäonnistunut.. Minä siinä purin hammasta ja pidätin naurua.

En ymmärrä minkäänlaisia tutustumisleikkejä aikuisena. Kyllä aikuiset osaa tutustua luontevimmin ihan vain vapaasti juttelemalla. Miksi tehdä tilanteesta vaivaannuttava ja epäluonnollinen jollain lapsellisilla leikeillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan nämä tutustumisleikit hirveän tosissaan ja stressaavan hirveästi jos ei vaikka osaa vastata johonkin kysymykseen. Nimensä mukaan nämä ovat leikkejä, eikä niitä tosiaan kannata ottaa ihan noin vakavasti. 

Noniin, löytyihän se leikittäjä-kiusaajakin sieltä vähättelemään toisten kokemuksia ja tunteita.

Surullista, että näin moni ihminen tuntee leikkimisen kiusaamiseksi. Toki leikkiessä on tärkeää, että ketään ei pilkata ja eikä väkisin kosketa ketään. Esim. tuo että jotain pyydettiin kertomaan arvistaan on minusta aivan sopimatonta, mutta se, että pyydetään vaikka keksimään joku eläin joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi ei ole mitään kiusaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tutustumisleikit on kammottavia. Osaan esitellä itse itseni. Ja normaalisti puhuen ilman mitään "ota tästä kasasta yksi kortti ja kerro samalla miten kortti kuvastaa juuri sinua" (mairea hymy ja lässyttävä ääni). Kortissa on just joku sammakko, mitä siihen sitten keksit... "Hei olen Tiina ja yhtä ruma ku tää sammakko." Mikä helvetin vimma joillain kouluttajilla on keksiä kaikenmaailman leikkejä. En käsitä!!

Hei olen Tommi ja muutun prinssiksi kun suutelet minua.

Se kun sain pallon täysillä naamaan. Nenästäni alkoi valua verta ja luulin koko nenän murtuneen. Siihen jäi se "ota koppi ja kerro jotain itsestäsi"-leikki.