Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Nyt kun koulukiusaaminenkin on nostettu tapetille, niin eikös tässä ketjussa kerrotut asiat ole ihan oikeastikkin kiusaamista? Pakotetaan auktoriteettien voimin ihmisiä tekemää  asioita, jotka eivät heidän työnkuvaansa kuulu yhtään millään tavalla, aivan sairasta, jos tuollainen on oikeasti laillista vielä tänä päivänäkin.

Pitäsikö alkaa olla liittoon yhteydessä näistä? Varsinkin jos on kieltänyt ettei halua että muut koskee fyysisesti ja silti kosketaan, niin ylittyyhän tuossa jo jonkun rikoksen tunnusmerkitkin, ahdistelu/häirintä? Entäs jos sanoisikin tilanteessa, että ihan oikeasti en tahdo ja jos pakotatte, niin soitan hätänumeroon ja poliisit paikalle? Olisi työnantajalla pikkuisen seliteltävää siinä vaiheessa virkavallalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee aina aivan ohi mitä muut sanovat, kun yritän paniikissa miettiä mitä itse sanon tai miten selviän tilanteesta. Ei todellakaan jää kenenkään nimet mieleen. Ihan perus vanhempainillan "otetaas esittelykierros" saa hikikarpalot otsalle.

Koiraharrastuksissa näitä esittelyitä ainakin on jatkuvasti. Kaikista mukavinta on, jos olet esittelyvuorossa ensin ja kerrot jotain diipadaapaa tietämättä edes mitä sillä haetaan ja sitten kuuntelet muiden vastaukset ja tajuat että olet itse heittänyt jotakin aivan aiheen vierestä epäolennaista juttua ja jättänyt sanomatta asioita, mitä sitten haluatkin sanoa.

Joo kiva, voisi edes vähän kertoa ne ryhmien vetäjät, että mitä tietoja haluavat ihmisiltä, kun osa osaa niin hienosti jäsennellä ja sitten on sellaisia, jotka alkaa puhumaan vaikka keltaisista kumisaappaistaan, kun ei muutakaan tule siinä tilanteessa mieleen :D

Tämmöiset asiat olisi hyvä kysyä etukäteen kirjallisena ihmisiltä ennen kurssin alkua, etenkin jos vastausten perusteella saatetaan muuttaa kurssin sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku yrittää selittää, mikä näissä leikeissä on niin kamalaa? Mä siis ymmärrän että tuommoset "kehutaan toisiamme kolmella adjektiivilla", tai "kerro mistä arpesi ovat tulleet" ovat vaikeita ja kiusallisia, koska niistä voi oikeasti tulla paha mieli.

Mutta kertokaa mikä esimerkiksi sellaisessa tutustumisleikissä jossa jokainen on joku eläin vaikka "Maija Mehiläinen" ja ääntelehtii lopuksi kyseisen eläimen äänellä "bzzz", on niin kamalaa? Selittäkää minulle mikä siitä tekee kamalaa? Onko se pelko siitä että joutuu nolatuksi, kun ei keksikään tarpeeksi hauskaa ääntä? Vai onko se vaan niin lapsellista ja typerää, että ette halua ottaa siihen osaa, koska se leimaisi teidät lapsellisiksi ja typeriksi? Kertokaa.

Joillekin ihmisille mikä tahansa esiintyminen muiden edessä aiheuttaa paniikkireaktion. Joillekin jopa pelkkä nimen kertominen, saati sitten jonkun eläimen keksiminen. Siinä tilanteessa voi aivot lyödä ihan tyhjää, eikä keksi mitään, ja toiset tuijottavat ja odottavat että sanot jotain, ja et keksi mitään ja apua, nyt olen nolannut itseni kaikkien silmissä.

Eikä sellaiselle ihmiselle voi sanoa että nyt heittäydyt reippaasti mukaan, kun toinen vääntää itkua. 

Ehkä jotkut ekstrovertit eivät tätä ymmärrä, mutta kaikista ei oikeasti ole esiintyjiksi, ja sitähän se tutustumisleikki on, esiintymistä. Täysin ilman harjoittelua ja valmistautumista.

Lisäksi nuo eläinleikit ovat kyllä myös lapsellisia ja hölmöjä. Kuka tahansa aikuinen keksii jonkun nimen etukirjaimella olevan eläimen, mutta entä sitten? Lisääkö se yhteishenkeä että minä olen Hanna hanhi, kvaak kvaak?

Jos leikitään jotain laululeikkiä, minusta asia pitäisi tehdä niin, että valitaan joukosta pari hyvää ja halukasta laulajaa. Sitten toiset keksivät ryhmässä vaikka jonkun laulun ja laulaja saa kehittää siihen itse melodian ja laulaa sen. Kenenkään ei olisi pakko osallistua, jos ei halua. Ohjaaja ei kiertäisi painostamassa, että teepäs sinäkin jotakin. 

Tällä tavalla tulisi sitä ryhmätyötä, eikä ketään pakotettaisi laulamaan itse. Ryhmästä kuitenkin löytyy yleensä joku innokas, joka haluaa olla joka asiassa aina esillä ja ylpeillä osaamisellaan. Saisi esiintyä ja toiset saisi olla rauhassa. 

Vaikka hölmöä sekin olisi, mutta ei niin painostavaa. 

Aiemminkin on tullut esille yliopiston fuksiaiset traumaattisena kokemuksena. Minä jouduin omissa fuksiaisissani osallistumaan sellaiseen leikkiin kuin "viettele taloustieteilijä". Eli siis jonkun tietyn aikajakson aikana piti "vietellä" jotakuta ylemmän vuosikurssin taloustieteen opiskelijaa. Tämä olisi ollut piinallista joka tapauksessa, mutta minä olen lesbo. Jouduin siis salamannopeasti tekemään päätöksen, järkytänkö kaikkia osallistujia "viettelemällä" jotakuta naispuolista opiskelijaa ja pistän itseni todella haavoittuvaiseen asemaan kaikkien näiden vieraiden ihmisten kanssa vai joudunko vielä sitäkin epämukavampaan tilanteeseen ja joudun "viettelemään" miespuolista opiskelijaa. Päädyin hädissäni jälkimmäiseen vaihtoehtoon. En ole eläessäni flirttaillut kenenkään miespuolisen kanssa, eikä minulla ollut mitään hajua, mitä tehdä. Tämä tyyppi käytännössä pakotti minut syliinsä istumaan ja heitti aika härskiäkin juttua. Yritin teeskennellä, että kyseessä oli harmiton ja hassu juttu, mutta oikeasti minua lähestulkoon itketti. 

No huhhuh. Kiitän luojaa että aloitin AMK viime syksynä. Ensimmäinen vuosi lähes kokonaan etänä niin eipähän tarvinnut kärsiä noista leikeistä. Ei kai ne vaan toisen vuoden opiskelijoillekki järkkää noita??

Vierailija kirjoitti:

Jos leikitään jotain laululeikkiä, minusta asia pitäisi tehdä niin, että valitaan joukosta pari hyvää ja halukasta laulajaa. Sitten toiset keksivät ryhmässä vaikka jonkun laulun ja laulaja saa kehittää siihen itse melodian ja laulaa sen. Kenenkään ei olisi pakko osallistua, jos ei halua. Ohjaaja ei kiertäisi painostamassa, että teepäs sinäkin jotakin. 

Tällä tavalla tulisi sitä ryhmätyötä, eikä ketään pakotettaisi laulamaan itse. Ryhmästä kuitenkin löytyy yleensä joku innokas, joka haluaa olla joka asiassa aina esillä ja ylpeillä osaamisellaan. Saisi esiintyä ja toiset saisi olla rauhassa. 

Vaikka hölmöä sekin olisi, mutta ei niin painostavaa. 

Tämmösiähän ne työpaikan pakotetut hupi-ryhmätyöt just on, määrätään ryhmät ja sitten mennään tekemään sitä työtä ja siellä 1-2 suupalttia tyrkkyä sitten hoitaa koko homman, vähän väkisin saattavat kuunnella muitakin ryhmässä olevia mutta heidän ehdotuksensa yleensä ohitetaan kommentoimatta mitään. Minä en ole mikään hiljainen hissukka, mutta näissä tilanteissa vetäydyn taka-alalle ja päätä nostaa se sisälläni asuva koulukiusattu/syrjitty, luovutan vain, kun ei kuunnella.

Kaikenlaiset tällaiset väkisin väännetyt tilanteet ovat vain ja ainoastaan typeriä, eivätkä edes korreloi millään tavalla sen oikean työntekemisen kanssa, missä jokaisella on oma roolinsa ja kaikki tulee väkisinkin kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista ja älytöntä käyttää näitä l"eikkien tutustutaan." Lapsille, mut ei aikuisille. Normaali esittely riittää.

Paitsi, etteivät tällaiset tutustumisleikit välttämättä sovi lapsille yhtään sen paremmin kuin aikuisillekaan. Ujot, introvertit, mielellään syrjemmälle vetäytyvät lapset kärsivät tällaisesta toiminnasta ihan yhtä paljon kuin aikuisetkin. Itse inhosin kaikkea tällaista leikkitoimintaa jo lapsena ja inhoan yhä. 

Muistan edelleen, miten eskarissa käytiin tutustumassa ekaluokkaan ja siellä leikittiin ringissä istuen tutustumisleikkiä. Menin aivan puihin ja panikoin omaa vuoroani, enkä keksinyt mitään sanottavaa. Näin 25 vuotta myöhemmin tilanne on edelleen kirkkaana mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Esittele itsesi etunimellä + samalla kirjaimella alkavana eläimenä (valitettavasti vastasin etana)

2. Imitoi kyseistä eläintä

3. Liiku kuin kyseinen eläin

4. KIIPEÄ JONKIN ITSEÄSI ISOMMAN ELÄIMEN REPPUSELKÄÄN

5. Poistu luokasta, kun tiedät, mitä kohta 5 pitää sisällään ja kiroile ääneen

Nyt alkoi kiinnostaa, mikä on viides kohta? En ole onneksi koskaan kuullut tästä leikistä ja en googlettamallakaan löytänyt.

Tullut näemmä kirjoitusvirhe. Poistuin siis paikalta kiroillen, kun käskettiin kiipeämään itseä isomman eläimen selkään ja vierelläni seissyt Heikki Hevonen yritti ottaa katsekontaktia. Hrr.

Repesin tälle. Heikki Hevonen :D :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos leikitään jotain laululeikkiä, minusta asia pitäisi tehdä niin, että valitaan joukosta pari hyvää ja halukasta laulajaa. Sitten toiset keksivät ryhmässä vaikka jonkun laulun ja laulaja saa kehittää siihen itse melodian ja laulaa sen. Kenenkään ei olisi pakko osallistua, jos ei halua. Ohjaaja ei kiertäisi painostamassa, että teepäs sinäkin jotakin. 

Tällä tavalla tulisi sitä ryhmätyötä, eikä ketään pakotettaisi laulamaan itse. Ryhmästä kuitenkin löytyy yleensä joku innokas, joka haluaa olla joka asiassa aina esillä ja ylpeillä osaamisellaan. Saisi esiintyä ja toiset saisi olla rauhassa. 

Vaikka hölmöä sekin olisi, mutta ei niin painostavaa. 

Tämmösiähän ne työpaikan pakotetut hupi-ryhmätyöt just on, määrätään ryhmät ja sitten mennään tekemään sitä työtä ja siellä 1-2 suupalttia tyrkkyä sitten hoitaa koko homman, vähän väkisin saattavat kuunnella muitakin ryhmässä olevia mutta heidän ehdotuksensa yleensä ohitetaan kommentoimatta mitään. Minä en ole mikään hiljainen hissukka, mutta näissä tilanteissa vetäydyn taka-alalle ja päätä nostaa se sisälläni asuva koulukiusattu/syrjitty, luovutan vain, kun ei kuunnella.

Kaikenlaiset tällaiset väkisin väännetyt tilanteet ovat vain ja ainoastaan typeriä, eivätkä edes korreloi millään tavalla sen oikean työntekemisen kanssa, missä jokaisella on oma roolinsa ja kaikki tulee väkisinkin kuulluksi.

No onhan tuo kuitenkin parempi kuin se, että JOKAINEN joutuu laulamaan vuorollaan, tai keksimään jonkun tanssiliikkeen tms. 

Ihan mielelläni annan hölösuu Marja-Leenan puhua ja laulaa, vaikkei se olisi edes hyvä siinä. Mieluummin se kuin olla itse äänessä ja kuunnella muidenkin ujojen tyyppien ahdistunutta ääntä. Ainoa, jolla on hauskaa, on se Marja-Leena. 

Vierailija kirjoitti:

Aiemminkin on tullut esille yliopiston fuksiaiset traumaattisena kokemuksena. Minä jouduin omissa fuksiaisissani osallistumaan sellaiseen leikkiin kuin "viettele taloustieteilijä". Eli siis jonkun tietyn aikajakson aikana piti "vietellä" jotakuta ylemmän vuosikurssin taloustieteen opiskelijaa. Tämä olisi ollut piinallista joka tapauksessa, mutta minä olen lesbo. Jouduin siis salamannopeasti tekemään päätöksen, järkytänkö kaikkia osallistujia "viettelemällä" jotakuta naispuolista opiskelijaa ja pistän itseni todella haavoittuvaiseen asemaan kaikkien näiden vieraiden ihmisten kanssa vai joudunko vielä sitäkin epämukavampaan tilanteeseen ja joudun "viettelemään" miespuolista opiskelijaa. Päädyin hädissäni jälkimmäiseen vaihtoehtoon. En ole eläessäni flirttaillut kenenkään miespuolisen kanssa, eikä minulla ollut mitään hajua, mitä tehdä. Tämä tyyppi käytännössä pakotti minut syliinsä istumaan ja heitti aika härskiäkin juttua. Yritin teeskennellä, että kyseessä oli harmiton ja hassu juttu, mutta oikeasti minua lähestulkoon itketti. 

Ihan kamala "leikki". Mitä jos ei ole mikään nätti, ja mies harmistuu siitä että "ruma" nainen yrittää iskeä? Sellaisiakin tyyppejä on ja varsinkin nuorten miesten joukossa ollaan aika epäempaattisia.

Tai jos on nätti ja mies alkaa heti tulla iholle, ja vieläpä kuvittelee että tämä jatkuu tästä jotenkin. 

Joka tapauksessa todella karmiva ajatus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos leikitään jotain laululeikkiä, minusta asia pitäisi tehdä niin, että valitaan joukosta pari hyvää ja halukasta laulajaa. Sitten toiset keksivät ryhmässä vaikka jonkun laulun ja laulaja saa kehittää siihen itse melodian ja laulaa sen. Kenenkään ei olisi pakko osallistua, jos ei halua. Ohjaaja ei kiertäisi painostamassa, että teepäs sinäkin jotakin. 

Tällä tavalla tulisi sitä ryhmätyötä, eikä ketään pakotettaisi laulamaan itse. Ryhmästä kuitenkin löytyy yleensä joku innokas, joka haluaa olla joka asiassa aina esillä ja ylpeillä osaamisellaan. Saisi esiintyä ja toiset saisi olla rauhassa. 

Vaikka hölmöä sekin olisi, mutta ei niin painostavaa. 

Tämmösiähän ne työpaikan pakotetut hupi-ryhmätyöt just on, määrätään ryhmät ja sitten mennään tekemään sitä työtä ja siellä 1-2 suupalttia tyrkkyä sitten hoitaa koko homman, vähän väkisin saattavat kuunnella muitakin ryhmässä olevia mutta heidän ehdotuksensa yleensä ohitetaan kommentoimatta mitään. Minä en ole mikään hiljainen hissukka, mutta näissä tilanteissa vetäydyn taka-alalle ja päätä nostaa se sisälläni asuva koulukiusattu/syrjitty, luovutan vain, kun ei kuunnella.

Kaikenlaiset tällaiset väkisin väännetyt tilanteet ovat vain ja ainoastaan typeriä, eivätkä edes korreloi millään tavalla sen oikean työntekemisen kanssa, missä jokaisella on oma roolinsa ja kaikki tulee väkisinkin kuulluksi.

No onhan tuo kuitenkin parempi kuin se, että JOKAINEN joutuu laulamaan vuorollaan, tai keksimään jonkun tanssiliikkeen tms. 

Ihan mielelläni annan hölösuu Marja-Leenan puhua ja laulaa, vaikkei se olisi edes hyvä siinä. Mieluummin se kuin olla itse äänessä ja kuunnella muidenkin ujojen tyyppien ahdistunutta ääntä. Ainoa, jolla on hauskaa, on se Marja-Leena. 

Joo on toki, ei mitenkään verrattavissa näihin ryhmäytymisleikkeihin, tuli vain mieleen tuosta, kun mainittiin, että osa ihmisistä tykkää olla esillä, niin juu-u.

Vierailija kirjoitti:

Aiemminkin on tullut esille yliopiston fuksiaiset traumaattisena kokemuksena. Minä jouduin omissa fuksiaisissani osallistumaan sellaiseen leikkiin kuin "viettele taloustieteilijä". Eli siis jonkun tietyn aikajakson aikana piti "vietellä" jotakuta ylemmän vuosikurssin taloustieteen opiskelijaa. Tämä olisi ollut piinallista joka tapauksessa, mutta minä olen lesbo. Jouduin siis salamannopeasti tekemään päätöksen, järkytänkö kaikkia osallistujia "viettelemällä" jotakuta naispuolista opiskelijaa ja pistän itseni todella haavoittuvaiseen asemaan kaikkien näiden vieraiden ihmisten kanssa vai joudunko vielä sitäkin epämukavampaan tilanteeseen ja joudun "viettelemään" miespuolista opiskelijaa. Päädyin hädissäni jälkimmäiseen vaihtoehtoon. En ole eläessäni flirttaillut kenenkään miespuolisen kanssa, eikä minulla ollut mitään hajua, mitä tehdä. Tämä tyyppi käytännössä pakotti minut syliinsä istumaan ja heitti aika härskiäkin juttua. Yritin teeskennellä, että kyseessä oli harmiton ja hassu juttu, mutta oikeasti minua lähestulkoon itketti. 

Myöskin aseksuaalin ja aromantikon painajainen tuollainen.

TE kurssilla oli jtn saatanan naurujoogaa. Ei naurattanu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli amk:ssa ryhmäytymisleiri, jossa myös yövyttiin yksi yö. Kumpanakin päivänä oli tutustumisleikkejä ja "hauskaa" yhdessäoloa aamusta iltaan. Olen entinen koulukiusattu ja hyvin introvertti luonne, joten minulle tuo kokonaisuus oli yksinkertaisesti aivan liian intensiivinen, kun edes illaksi ja yöksi ei päässyt omaan rauhaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin rohjennut osallistua, enkä jättäytynyt pois jonkin tekosyyn varjolla.

Toisena päivänä meidän piti keksiä toisillemme intiaaninimet. Siellä oli valmiita vaihtoehtoja, suurin osa ihan kivoja. Sitten tuli minun vuoroni! "Sun intiaaninimi vois olla 'Yksin pilvessä ' koska et koskaan puhu mitään! Ei millään pahalla, lol, mutta kun oot oikeesti tosi hiljanen koko ajan!!"

Joo, kiitos tästä. Lopputulos oli, että suurin piirtein kaikki pitivät minua leirin lopuksi outona, koska olin liian "hiljainen ". En ollut enää tyytyväinen siitä, että osallistuin vaan päätin, että en koskaan enää osallistu mihinkään vastaavaan tapahtumaan.

Mun mielestä on järkyttävää, miten usein hiljaisesta luonteesta tehdään pilkkaa negatiiviseen sävyyn.

Ei ole leikki, mutta tämä tapahtui ysiluokan juhlagaalassa, johon oli kokoontunut kaikki koulun ysit ja luokanvalvojat syömään ja seuraamaan ohjelmanumeroita.

Siellä jaettiin palkintoja ja missinauhoja "vuoden vitsiniekka, vuoden kaunotar, vuoden urheilullinen" ja niin edespäin. Kaikissa muissa palkinnoissa ja saatepuheissa oli positiivinen sävy, kunnes tuli "vuoden hiljainen hiiri" palkinto. Siinä palkinnoksi annettiin hiiripehmo, jolta oli suu teipattu umpeen. Puheessa piikiteltiin ujoudesta ja tuppisuuna olemisesta sekä siitä, miten suurin osa oppilaista ei sen takia tunne tätä ihmistä ollenkaan ja hän on "näkymätön kuin haamu, hajuton ja mauton kuin hiiri". Muistihan puheen pitäjä lisätä loppuun perus lausahduksen: "ei pahalla". Tämän vastakohtapalkinto oli "vuoden ekstrovertti", joka puolestaan sai niin ylistävän puheen kuin voi olla ja häntä kuvailtiin puheessa "ihmiseksi, jota ei voi olla rakastamatta".

Mikä pahinta, hiiripalkinto meni hyvälle ystävälleni, jolle oli hyvin nöyryyttävää hakea palkinto salin edestä tuollaisen puheen jälkeen. Tunnelma oli kiusallinen, harva edes taputti. Osa yleisöstä nauroi. Hän meni vessaan itkemään tapahtuneen jälkeen. Suutuin gaalan suunnittelijoiden tilannetajuttomuudesta todella. Kävin heti kysymässä tiukasti luokanvalvojien pöydästä, että miten tuollainen "palkinto" oli mennyt edes läpi, sillä he olivat tarkastaneet kaikki ennalta. Vastauksena oli, ettei heille ollut tullut tuollaista tarkastettavaksi, vaan se oli ilmeisesti lisätty jälkeenpäin. Tuntuu tätä kirjoittaessa edelleen pahalta, sillä ystäväni on mitä kultaisin ihminen eikä olisi ansainnut jo muutenkin vaikeiden yläkouluvuosien päätteeksi tuollaista nolausta.

Töllöttivätkö opettajat kuitenkin tuon hiiripalkinnon jakamista vaan sivusta? Miksei kukaan aikuinen keskeyttänyt sitä?

Yllättävän rohkeita ovat ihmiset. Jos minun tyttärelleni olisi tehty noin niin puheen pitäjä löytäisi mikin perseestään. Vaikka hiljainen introvertti olenkin ja varautunut outojen ihmisten seassa, se ei todellakaan tarkoita että olisin hiiri.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan virkistyspäivässä urheilullinen pomo halusi sekoittaa tiimejä ja järjestää "leikkimielisen viestitehtävän", jossa joukkueina juoksemme rastilta toiselle ja heitämme saapasta ja vaikka mitä tehtäviä. Siinä sit ikäänkuin tutustumme muiden tiimien ihmisiin. Mä painoin silloin yli 140 kiloa, ja koko joukkue odotti joka rastilla kun hinkuen ja vinkuen raahustin aina kymmeniä metrejä muita jäljessä tukka märkänä hiestä. Tommosta nöyryytystä ei ookkaan ollut sitten ala-asteen liikuntatuntien. Oon itsevarma ja reipas ihminen mutta ton jälkeen oli itku lähellä. 

Kaikki tuollaiset urheiluleikit ovat perseestä. Voisi olettaa, että ihan jokainen 40 h/pv toimistotyötä tekevä ei ole huippukunnossa, eikä jaksa esim. juosta pitkiä matkoja, vaikka olisi hoikkakin. Nämä ovat just urheilullisten pomojen juttuja, ei ymmärretä että urheilu ei ole useimmille hauskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto näitä banaaninsyöntejä haaroista ja toisten vartalon päällä kierimisiä. Osallistuuko näihin varatutkin ihmiset? En ole edes seurustellut mitenkään erityisen mustasukkaisten miesten kanssa, mutta en usko että kukaan heistä olisi tykännyt jos olisin syönyt yhtään mitään toisten miesten haaroista.

Puhumattakaan siitä kuinka epämiellyttävää itselle on tulla painostetuksi noin seksuaaliviritteiseen toimintaan työkavereiden kanssa.

Jos tuollainen leikki järjestetään ja suurin osa porukasta siihen osallistuu, niin varmaan sitten varatutkin. Tosi harvalla työpaikalla on niin iso sinkkuenemmistö, että haarabanaanileikki onnistuisi pelkkien sinkkujen voimin ryhmäaktiviteettina.

Ei munkaan mies varmaan siitä tykkäisi, jos tulisin painostetuksi seksuaalissävytteiseen ryhmäleikkiin. Oletan kuitenkin, että kyseessä ei olisi ensisijaisesti mustasukkaisuus, vaan negatiiviset tunteet kohdistuisivat niihin pakottajiin. Pakottamistahan se on, jos uhkana on työpaikan menettäminen tai muu vaikeuksiin joutuminen, tai pupukurssien tapauksessa karenssi.

On muuten yksi seks. rikosten tekomuoto ihan lain mukaan se, että pakottaa toisia ihmisiä tekemään seksuaalisia asioita toisilleen tai itselleen. Jos vaikka karenssiuhkaisella pupukurssilla ohjaaja edellyttää jotain pussailuja osallistujien kesken, niin siitä voisi aivan hyvin tehdä rikosilmoituksen. Olisi mielenkiintoinen ennakkotapaus.

Nämä kehollista itsemääräämisoikeutta rikkovat leikit eivät ole yhtään hyväksyttävämpiä vaikka kaikki osallistujat olisivatkin sinkkuja. Sinkuilla on aivan yhtä suuri oikeus määritellä, kuka, miten ja missä häneen kosketaan.

Onnekseni en ole joutunut enää vuosiin tässä ketjussa kuvailtuihin leikkeihin. Välillä meinaa mennä hermot jo ihan tavallisiin esittäytymiskierroksiin, kun ihmiset alkavat jaaritella kaikkea turhaa eikä tilaisuuden vetäjä mitenkään puutu siihen. En minä osallistu koulutuksiin kuullakseni toisten ihmisten työnkuvista yksityiskohtaisesti vaan oppiakseni lisää koulutuksen aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Yök, jopa perhevalmennuksessa tehtiin näitä leikkejä! Oli joku villalankakerä josta kaikki otti narunpätkät ja selvitettiin kuka toisessa päässä oli ja hänelle piti kertoa jotain. Ja muistan että oli toinen jossa piti kaikille kertoa mitä ajattelee vauvasta juuri nyt. Olin mennyt valmennukseen sillä oletuksella että sieltä saa tietoa vauvan hoidosta, en seurustelemaan muiden kanssa. Mun valmennus jäi tähän ekaan tapaamiseen (ja hyvin on pärjätty ilman, olen osannut pari vauvaa hoitaa ja kasvattaa koululaisiksi).

Itse olin myös jossain tuollaisessa (vaimon pakottamana). Tuntemattomien kanssa muodostettiin rinki ja alettiin heitellä palloa. Minun kohdalleni rinkiin ilmestyi aukko ja olin 15min päästä sohvalla makoilemassa. Hyvin on lapset kasvaneet näinkin, toinen on yläkoulussa ja toinen aloittaa juuri lukion.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆

Minäkin olen, mutta en pidä näistä väkisin väännetyistä ryhmäytymisleikeistä, kieltäydyn ja jos joku sanoo, että etkö osaa nauraa itsellesi, niin esittäisin kyllä työkaverille takaisin kysymyksen, että niin mietippäs, enkä mielestäsi osaa nauraa itselleni?

En edes ymmärrä miksi pitää ryhmäytyä ihmisten kanssa, joiden kanssa on tehnyt jo 7 vuotta töitä tai sitten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei edes tee töitä niin tiivisti, että olisi 7 vuodessa oppinut tuntemaan.

Tinderi