Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Vierailija kirjoitti:

Karmivin tutustumisleikki oli, kun jouduttiin ottamaan opettajan kameralla kuva vieruskaverista (penkit oli piirissä). Sitten siinä hätäilin ja otin kuvan niin vieruskaverin (tuntematon lihava mies), kasvot tuli 10x zoomilla ja aivan punaisena screenille kaikille näkyviin. Opettaja kysyi, mitä mieltä Tami on tästä otoksesta? (kun piti kertoa itsestään yksi asia ja kommentoida kuvaa), hän sanoi: no jos totta puhutaan tuo kuva on aivan helevetin epäonnistunut.. Minä siinä purin hammasta ja pidätin naurua.

Kiitos päivän nauruista. Kieltämättä kaikki varmaankin muisti Tamin naaman :'-D.

Olen itse vetänyt työllistämiskoulutuksessa englanninkursseja, ja ollut tosi varovainen liikkeissäni. Yleensä ihmisiä ujostuttaa alkuun vieraan kielen puhuminen, niin myös minua. Opiskelin itse aikoinaan Wienissä saksaa ihan ummikkona, yliopiston järjestämillä kansainvälisillä kursseilla- ja että ne opettajat olivat ihania!

Luokassa puhuttiin vain saksaa, opettajat havainnollistivat sanoja, kielioppia jne käytännön esimerkein, piirtämällä taululle, kuvilla... Ei ollut tutustumisleikkejä - kenelle edes jää 15 ihmisen nimet mieleen kerralla, kun suurin osa todennäköisesti hermoilee omaa vuoroaan. Lyhyt nimikierros kotimaineen käytiin läpi, sitten opettajalla oli taas vetovastuu. Oli tosi kivaa mennä tunneille, kun ei tarvinnut miettiä mihin puputanssiin joutuu, vaan voi rauhassa keskittyä uuden oppimiseen ja uusiin kavereihin. Me opiskelijat tutustuttiin välitunneilla, käytiin tuntien jälkeen kahvilla erilaisissa kokoonpanoissa jne.

Muistan, kun viimeisellä kurssilla (jonka jälkeen oli virallinen kielikoe. Sen läpäistyään sai mm. oikeuden kielen puolesta opiskella itävaltalaisissa yliopistoissa) Eva-ope vei meidät perinteisille joulumarkkinoille, Weichnachtsmarkt. Oli tunnelmallista kävellä kauniissa jouluisen lumisessa maisemassa, upeita rakennuksia kehystämässä tapahtumaa, tuoksuja ja ihania koristeita ja tavaroita... Eva tarjosi meille kaikille glögit ja preztelit. Minusta se oli tosi kiva ja huomaavainen ele! Monet olivat töissä siellä, au-paireina, tai muuten kontrolloiduissa olosuhteissa. Minäkin olin töissä, mutta sen verran hyvällä palkalla, että kielikurssien jälkeen riitti rahaa myös vapaa-aikaankin. Kaikilla ei näin ollut, esim. Aasiasta tai Venäjältä, Ukrainasta jne. tulleilla, epämääräisissä oloissa elävillä naisilla. Joillain ei siivoustyön takia ollut "vapaa-aikaa" muuta kuin työnantajan hyväksymään opiskeluun. Postimyyntimorsiamet olivat tulevan aviosiippansa peukalon alla. - Tämä siis 90-luvun alussa.

Osoitti tilanteentajua ja huomaavaisuutta huomioida ihmisten eri lähtökohdat, ja tarjota kaikille mahdollisuus nauttia hetki yhdessä, kouluajalla kavereiden kanssa, joihin myös se opettaja siinä vaiheessa kuului. Yhteistä kaikille noille opeille oli semmoinen itsensä likoonlaittaminen, huumorintaju, ja suvaitsevaisuus. - He yleensä myös kertoivat Wienin parhaat juorut, eli mikä puhuttaa ihmisiä. Se oli kivaa, saatiin ikkuna alkuperäiskansan juttuihin ja julkkiksiin!

Tervs. Ope, joka on itsekin ollut ja on lopen kyllästynyt ihmisten (pienten ja isojen) kiusaamiseen leikin varjolla.

Vierailija kirjoitti:

Joku työpaikan tiimihenhenkohotuspäivä: mentiin pikku ryhmissä selät kohden ympyrän sisällä olevaa. Jokainen sanoi jotain positiivista ympyrän sisällä olevasta. Minusta ei oikein keksitty mitään :(

Minusta tämä on aika hyvä leikki. Kertoo paljon jos ei jostakin henkilöstä löydy sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä ryhmäytymisleiri Tampereen Ammattikorkeakoulussa? On järkyttävää, että uusi opiskelija pakotetaan yöpymään aivan ventovieraitten ihmisten seurassa!

Terveysalan harjoitteluissa opiskelijoita kohdellaan epäasiallisesti ja kiusataan. Opiskelijan oikeusturva on täysin olematon. Jokaisessa oppilaitoksessa tulisi olla ulkopuolinen häirintäyhdyshenkilö, jolle opiskelija voi kannella epäasiallisesta kohtelusta ja väärinkäytöksistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli amk:ssa ryhmäytymisleiri, jossa myös yövyttiin yksi yö. Kumpanakin päivänä oli tutustumisleikkejä ja "hauskaa" yhdessäoloa aamusta iltaan. Olen entinen koulukiusattu ja hyvin introvertti luonne, joten minulle tuo kokonaisuus oli yksinkertaisesti aivan liian intensiivinen, kun edes illaksi ja yöksi ei päässyt omaan rauhaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin rohjennut osallistua, enkä jättäytynyt pois jonkin tekosyyn varjolla.

Toisena päivänä meidän piti keksiä toisillemme intiaaninimet. Siellä oli valmiita vaihtoehtoja, suurin osa ihan kivoja. Sitten tuli minun vuoroni! "Sun intiaaninimi vois olla 'Yksin pilvessä ' koska et koskaan puhu mitään! Ei millään pahalla, lol, mutta kun oot oikeesti tosi hiljanen koko ajan!!"

Joo, kiitos tästä. Lopputulos oli, että suurin piirtein kaikki pitivät minua leirin lopuksi outona, koska olin liian "hiljainen ". En ollut enää tyytyväinen siitä, että osallistuin vaan päätin, että en koskaan enää osallistu mihinkään vastaavaan tapahtumaan.

Kyllä, Tampereen ammattikorkeakoulu oli kyseessä. Harmitti, kun olin osallistunut kaikkiin leikkeihin parhaani mukaan ja yrittänyt olla avoimin mielin siellä. Varsinaisten opintojen alettua menin luennolla istumaan ryhmäläisteni viereen. Tauolta palatessaan kaikki muut vaihtoivat istumapaikkaa niin, että jäin yksikseni omalle rivilleni istumaan. Olin jotenkin niin yllättynyt tästä alakoulumaisesta tilanteesta, että siinä en edes saanut suutani auki. Muitakin outoja tilanteita oli.

Työelämässä olen pärjännyt hyvin. TAMKissa opiskellessa meinasi kuitenkin usko loppua, kun tuntui, että moni asia oli tehty niin ekstroverttien ehdoilla ja välillä tunsin itseni vääränlaiseksi koko alalle. Koulutuksessa oli myös hyviä puolia, mutta toivoisin, että otettaisiin ihmisten erilaisuus paremmin huomioon etenkin tutustumistapahtumia suunnitellessa. Myöhemmin tein monia ryhmätöitäkin noiden minua vältelleiden opiskelijatovereiden kanssa, mutta tuo alku jätti oudon tunteen koko loppuopintojen ajaksi. En koskaan oikein tuntenut kuuluvani joukkoon - se taitaa olla ihan päinvastaista, kuin mitä noilla tutustumisleikeillä yritetään saada aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Jossain luovan kirjoittamisen kurssilla "kirjoita kolmessa minuutissa kuvaus vasemmalla puolellasi olevasta henkilöstä". Vieläkin puistattaa.

Ei tuo ole tutustumisleikki, vaan luovan kirjoittamisen tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs osallistutte noihin, lampaat.

Mahdatko olla edes sellaisessa työpaikassa kuin muut täällä kommentoijat.

Näissä käytännössä pakotetaan kaikki osallistumaan. Vedetään väkisin kädestä pitäen, että tulepas nyt sieltä äläkä ujostele. Mitä siinä voi tehdä? 

Esimies saattaa myös olla harmistunut, jos et mene iloisesti mukaan leikkimään. Pahimmillaan siitä voi seurata jopa omien työolojen huonontumista, kun joudut ilonpilaajan maineeseen. 

Entisessä työpaikassani oli semmoinen hulvaton tapa, että firman kaksipäiväisissä talvi- ja kesäjuhlissa kaikki uudet työntekijät keksivät yhdessä jonkun hassunhauskan performanssin, jonka he sitten esittävät ensimmäisen päivän illallisen aikana muulle porukalle. Noh, kun minä tulin firmaan, kesäjuhlat olivat juuri tulossa ja minulle kerrottiin tästä "hauskasta" tavasta. Muun muassa pomoni kertoi, että hän oli aikoinaan vetänyt vessapaperit päässä macarenan... Minä vaan totesin hymyillen, että ei ole ihan mun juttu, joten taidan jättää välistä :) Mutta auta armias, kun työkaverit sanoivat, että älä nyt viiti, keksit vaan jonkun hauskan jutun, kaikki odottaa, että teen jotain. Olin siis ainoa uusi työntekijä niissä juhlissa. Monta kertaa sanoin, että juu ei kiitos, mutta koska painostusta jatkui, ihan kesäjuhlien päiväosuudenkin aikana, totesin iltapäiväaktiviteetin jälkeen, että minulla on nyt kauhea migreeni ja vetäydyin hotellihuoneeseeni. Tilasin illallisen sinne ja vietin oikein mukavan illan yksinäni. :) Voin vaan kuvitella, mitä nenän nyrpistystä olisin saanut osakseni, jos olisin illallisella kaikkien katsoessa joutunut edelleen kieltäytymään esiintymisestä.

Valitsinnimimerkin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku työpaikan tiimihenhenkohotuspäivä: mentiin pikku ryhmissä selät kohden ympyrän sisällä olevaa. Jokainen sanoi jotain positiivista ympyrän sisällä olevasta. Minusta ei oikein keksitty mitään :(

Minusta tämä on aika hyvä leikki. Kertoo paljon jos ei jostakin henkilöstä löydy sanottavaa.

Kertoo paljon työpaikan kurjasta ilmapiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Kun aloitin uuden alan opiskelut nelikymppisenä parikymppisten seassa ja piti leikkiä useamman päivän ajan erilaisia tutustumisleikkejä. Heiteltiin palloa, keksittiin itsestä jotain erityisominaisuuksia, haastateltiin vastapäätä istuvaa ja kerrottiin mitä oltiin opittu jne. Koko eka vuosi jatkettiin samaa jokikisen kurssin alussa. Harjoituksista on varmasti hyötyä tämän päivän puoliksi syrjäytyneille  uniikeille lumihiutaleille mutta vähän enemmän elämää nähneelle vähemmän. 

Inhoan työelämässä jokaisen projektitiimin alkukokouksissa (kaikki ei ole aina paikalla joten harjoitus tehdään noin viisi kertaa) pidettävää esittäytymiskierrosta. Toki sille on tilausta ja haluan itsekin tietää vähän enemmän muista projektijäsenistä mutta ei se niistä yhtää mukavampia tee. 

"Puoliksi syrjäytyneille uniikeille lumihiutaleille"... Kivasti asetat itsesi toisten yläpuolelle tässä kommentissa. Eipä ne edes osin syrjäytyneet työelämään juuri pääse, ei tarvitse sun olla niiden kanssa tekemisissä. 

Joskus mietin, mistä esimiehet saavat näitä ideoita. Jostain lastentarhan tapahtumasta, jossa oma lapsi on mukana? 

Pitäisi olla sellaista tilannetajua, että ymmärtäisi aikuisten vaivaantuvan asioista, jotka ovat lapselle kivoja. Vaikka tuo banaanin syöminen toisen suusta, ponileikki jne. Eivät nämä ole aikuisille hauskoja juttuja, eivätkä tee työilmapiiristä mukavaa.

Myöskään minkäänlainen hierominen yms. ei ole hyvä ajatus, jos jollain on ihan oikeasti niskat ja hartiat kipeänä. Huonosti tehty amatöörin hieronta voi vain pahentaa tilannetta, ja pakottaa työntekijät liian intiimiin tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Entisessä työpaikassani oli semmoinen hulvaton tapa, että firman kaksipäiväisissä talvi- ja kesäjuhlissa kaikki uudet työntekijät keksivät yhdessä jonkun hassunhauskan performanssin, jonka he sitten esittävät ensimmäisen päivän illallisen aikana muulle porukalle. Noh, kun minä tulin firmaan, kesäjuhlat olivat juuri tulossa ja minulle kerrottiin tästä "hauskasta" tavasta. Muun muassa pomoni kertoi, että hän oli aikoinaan vetänyt vessapaperit päässä macarenan... Minä vaan totesin hymyillen, että ei ole ihan mun juttu, joten taidan jättää välistä :) Mutta auta armias, kun työkaverit sanoivat, että älä nyt viiti, keksit vaan jonkun hauskan jutun, kaikki odottaa, että teen jotain. Olin siis ainoa uusi työntekijä niissä juhlissa. Monta kertaa sanoin, että juu ei kiitos, mutta koska painostusta jatkui, ihan kesäjuhlien päiväosuudenkin aikana, totesin iltapäiväaktiviteetin jälkeen, että minulla on nyt kauhea migreeni ja vetäydyin hotellihuoneeseeni. Tilasin illallisen sinne ja vietin oikein mukavan illan yksinäni. :) Voin vaan kuvitella, mitä nenän nyrpistystä olisin saanut osakseni, jos olisin illallisella kaikkien katsoessa joutunut edelleen kieltäytymään esiintymisestä.

Eikun hyvänen aika, mieleni onkin jo blokannut osan tapahtumista. Muistin juuri, että en ollutkaan ainoa uusi työntekijä! Tilanteesta teki sata kertaa ahdistavamman se, että toinen uusi työntekijä yritti painostaa minua esiintymään kanssaan.. vieläkin puistattaa.

Miten ihmeessä nämä lapselliset leikit ovat niin suosittuja naisvaltaisilla aloilla? Miten sitten miehet osaavat tutustua ja ryhmäytyä normaalisti keskustellen ilman puputansseja ja lattialla ryömimistä jos naisilla ei muka onnistu? Älytöntä, nämä pitäisi lopettaa jo siksi että naiset otettaisiin yleensäkin vakavammin työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs osallistutte noihin, lampaat.

Aivan, sanoisin, ettei käy tämmöinen lastentarhalaisten touhu.

Oletko ollut siinä tilanteessa itse, ja mitä tapahtui kun sanoit noin? 

Vai sanotko vain teoreettisessa mielessä? 

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆

Onko sun vaikea ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä? 

Luulisi että jos sulla on empatiaa, ymmärtäisit siinä tilanteessa että kaikki muut ovat vaivaantuneita, ja se pilaisi sen hauskuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Entisessä työpaikassani oli semmoinen hulvaton tapa, että firman kaksipäiväisissä talvi- ja kesäjuhlissa kaikki uudet työntekijät keksivät yhdessä jonkun hassunhauskan performanssin, jonka he sitten esittävät ensimmäisen päivän illallisen aikana muulle porukalle. Noh, kun minä tulin firmaan, kesäjuhlat olivat juuri tulossa ja minulle kerrottiin tästä "hauskasta" tavasta. Muun muassa pomoni kertoi, että hän oli aikoinaan vetänyt vessapaperit päässä macarenan... Minä vaan totesin hymyillen, että ei ole ihan mun juttu, joten taidan jättää välistä :) Mutta auta armias, kun työkaverit sanoivat, että älä nyt viiti, keksit vaan jonkun hauskan jutun, kaikki odottaa, että teen jotain. Olin siis ainoa uusi työntekijä niissä juhlissa. Monta kertaa sanoin, että juu ei kiitos, mutta koska painostusta jatkui, ihan kesäjuhlien päiväosuudenkin aikana, totesin iltapäiväaktiviteetin jälkeen, että minulla on nyt kauhea migreeni ja vetäydyin hotellihuoneeseeni. Tilasin illallisen sinne ja vietin oikein mukavan illan yksinäni. :) Voin vaan kuvitella, mitä nenän nyrpistystä olisin saanut osakseni, jos olisin illallisella kaikkien katsoessa joutunut edelleen kieltäytymään esiintymisestä.

Mullakin kyllä tuskanhiki  nousisi tuossa tilanteessa. Mistä se uusi työntekijä tietää, mitä ne vanhat pitävät hauskana? Mitä jos meneekin metsään ja vaikka loukkaa tai ärsyttää muita? Tuossa on valtava mahdollisuus, että menee pieleen.

Työkkärin kurssilla piti parille kertoa mikä tapahtuma on vaikuttanut eniten omaan persoonaan työntekijänä. Tämän parin piti sitten kertoa se itse kerrottu oma tarina koko ryhmälle.

Sain lähestulkoon paniikkikohtauksen ja paniikin tunteessa lähdin vessaan, missä kokosin itseäni puoli tuntia.

Pohjatietona, että asiakas oli edellisessä työpaikassa uhannut ampua koko porukan ja äiti joutunut sairaalaan itsemurhayrityksen jälkeen.

Ymmärrän harjoituksen pointin, mutta sen olisi voinut toteuttaa vaikka omana yksityisenä pohdintana tai henkilökohtaisena kirjoitustyönä.

Hyvä esimerkki siitä, että koskaan et voi tietää mitä joku toinen kantaa mukanaan. Joskus hyvin arkoja ja tuoreitakin haavoja.

Yök, jopa perhevalmennuksessa tehtiin näitä leikkejä! Oli joku villalankakerä josta kaikki otti narunpätkät ja selvitettiin kuka toisessa päässä oli ja hänelle piti kertoa jotain. Ja muistan että oli toinen jossa piti kaikille kertoa mitä ajattelee vauvasta juuri nyt. Olin mennyt valmennukseen sillä oletuksella että sieltä saa tietoa vauvan hoidosta, en seurustelemaan muiden kanssa. Mun valmennus jäi tähän ekaan tapaamiseen (ja hyvin on pärjätty ilman, olen osannut pari vauvaa hoitaa ja kasvattaa koululaisiksi).

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin järkyttävin kokemus oli se, kun työpaikan virkistyspäivässä leikittiin ryhmäytymisleikkejä jonkun lifestyle-couchin kanssa. Ohjaaja rämpytteli maireasti hymyillen akustista kitaraa kun aikuiset ihmiset tanssahtelivat vaivaantuneena hänen ympärillään.

Sitten istuttiin piiriin ja ohjaaja alkoi soittamaan jotain blues-melodiaa. Sitten kaikkien piti LAULAA vuorotellen blues-tyyliin kuluneesta päivästä.

Meinasin saada paniikkikohtauksen ja oksentaa. Koitin kieltäytyä kunniasta rauhallisesti. Ohjaaja vänkäsi "ei kun nyt kaikki mukaan vaan joo!"

Totesin, että en minä nyt oikeasti lähde tähän mukaan, seuraavalle vaan.

"Nyt mukaan vaan, reippaasti! Tää on puhdistava kokemus!"

Kun vielä yritin vängätä vastaan, coachi kiekaisi:

"NYT LÄHTEE! ÄLÄ OO TOLLANEN PINGOTTAJA! TÄÄLLÄ EI PINGOTETA!"

Tässä nosto niille, jotka sanovat että minä kyllä kieltäytyisin, älkää olko lampaita. 

 Siellä mukapirteän ulkoasun takana voi olla ohjaaja, joka ei todellakaan hyväksy kieltäytymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko yliopistossa ja amkissa alussa yleensä tuollaisia tutustumisleikkejä nuorilla sekä aikuisilla?

Sekä yliopistossa että ammattikorkeassa oli ainakin meillä. Yliopistossa oli ennen opintojen alkua semmonen perehdytyspäivä jossa opastettiin kuinka käytetään sähköisiä kurssi-ilmoittautumisjärjestelmiä sun muita. Niin siellä sitten mentiin rinkiin ja piti kertoa oma nimi sekä jokin yksityiskohta itsestään. AMKin vastaavassa perehdytyspäivässä mentiin rinkiin ja piti kertoa oma nimi sekä jokin alkukirjaimella alkava eläin (esim. Kalle karhu tai Ilkka ilves).

Sitten esim yliopistossa joidenkin kurssien alussa, tai jos jollakin luennolla oli joku vieraileva luennoitsija, niin käytiin joskus rivi riviltä jokainen opiskelija läpi, ja piti kertoa esim että mitä opiskelee pääaineena tai kuinka pitkällä on opinnoissaan menossa.

Vierailija kirjoitti:

1. Esittele itsesi etunimellä + samalla kirjaimella alkavana eläimenä (valitettavasti vastasin etana)

2. Imitoi kyseistä eläintä

3. Liiku kuin kyseinen eläin

4. KIIPEÄ JONKIN ITSEÄSI ISOMMAN ELÄIMEN REPPUSELKÄÄN

5. Poistu luokasta, kun tiedät, mitä kohta 5 pitää sisällään ja kiroile ääneen

Siis apua, pitikö teidän oikeasti kiivetä reppuselkään? 

Itse en kyllä suostuisi menemään kenenkään reppuselkään, koska painan 95 kg. Tosi hienoa leikkiä, kun hajottaisin työkaverin selän.