Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kerro mistä olet saanut jonkun arvistasi."

Ei ehkä muille niin hirveä, mutta minulle henkilökohtaisesti se oli painajainen, koska hyvin pitkälti ainoat arvet mitä minulla on, ovat joko viiltelyarpia tai tulleet siitä kun yritin parikymppisenä itsemurhaa. :/

Siinä sitten yritin hihoja tiukasti alaspäin nykien ja kädet hikoillen sönköttää ja mumista jotain, että kaaduin pyörällä. Voi luoja.

Olisit kirjoittanut noista mainitsemisistasi asioista, niin paljon kuin haluat. Koska selvästi häpeät noita asioita, sitä suuremmalla syyllä niitä pitäisi lähteä purkamaan.

Oliskin kiva kysymys. Mulla jäi alapäähän arpi välilihan viillosta synnytyksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Musta leikit ja esim. visailut tutusmisena on yleisellä tasolla ihan hyvä idea, kunhan seurue on silleen epämuodollinen, että ryhmäytymistilanteen ulkopuolella ei olla kovin hierarkkisia ja muodollisia. Ja leikkien osalta kaikkie pitää olle esimerkiksi pukeutunut sopivasti. (Jossain jakkupuvussa meikit naamassa leikkiminen on vaan nöyryyttävää ja epämukavaa.)

Mutta leikkien, visojen tai kisojen pitää totta kai olla fiksuja. Ihmisiä ei pitäisi pakottaa paljastamaan henkilökohtaisia asioitaan, nöyryyttää julkisesti pakottamalla esimerkiksi laulamaan tai tanssimaan, usuttaa pikkutuhmiin leikkeihin jne. Kaikki "sano/kirjoita jotain kivaa henkilöstä x" -tyyppiset leikit ovat myös ihan saatanasta ja kukaan, jolla on mitään sosiaalista

Musta hyvät tutustumisleikit ovat aika mekaanisia ja rauhallisia. Kaikki eivät ole ventovieraiden seurassa rohkeita ja luovia ja osa ei ole luovia ollenkaan ja se on täysin ok. Pointin pitäisi musta olla vain tehdä jotain rentoa yhdessä.

Meillä oli (osallistuin, en järjestänyt) esimerkiksi yhdessä tilaisuudessa tutustumisleikki, jossa kukin oli etukäteen kertonut jonkun jutun itsestään, jota muut eivät tiedä. Sit muodostettiin muutaman hengen ryhmiä ja koitettiin yhdistää faktat ja osallistujat. Lopuksi kukin kertoi oman juttunsa ja siihen mahdollisesti liittyvän tarinan. Kukin sai itse päättää, kuinka triviaalin jutun kertoo. Yksi päälle viisikymppinen kulttuuritäti oli pelannut 20 vuotta jääkiekkoa. Yksi vanhempi herrasmies piti kovasti Hämähäkkimies-sarjiksista. Yhdellä nuorella tytöllä oli moottoripyörä. Joku oli neulonut sadat lapaset ja yhden fakta oli, että hän oli ajanut 80 kilometria harhaan matkalka tapahtumaan. Musta tuo ajoi tutustumisleikkinä asiansa. Kaikilla oli ihan rattoisaa, ketään ei nöyryytetty, oli tiedettävä kaikkien osallistujien nimet, kaikki pääsivät ääneen ja lopussa kaikki tiesivät edes jotain toisistaan.

Juuri tällaisiahan nämä tutustumisleikit pitäisikin olla.

Jos nämä supersosiaaliset hauskuuttajavetäjät tämän tajuaisivat.

No yks kauhee oli kun piti hillua ympäri salia ja sitten aina kun ohjaaja pysäytti, piti laittaa jotkut ohjaajan määräämät ruumiinosat vastaantulijan kanssa yhteen. Toinen yhtä ällö oli että otetaan pari ja annetaan hierontaa vuorotellen ja ne vuorot kesti ihan liian kauan. Tutustumisleikittäjät on kyllä maailman pahimpia kiusaajia! 

Olen aina inhonnut tuota "Pitää osata heittäytyä" -puhetta. Jos joku on hieman varautuneempi, ei se tee hänestä yhtään sen huonompaa ihmistä kuin niistä "heittäytyjistä". Tutustumisen ja ryhmäytymisen pitäisi tapahtua niin, että se tuntuu miellyttävältä ja turvalliselta kaikista, ei vain "heittäytyjistä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli amk:ssa ryhmäytymisleiri, jossa myös yövyttiin yksi yö. Kumpanakin päivänä oli tutustumisleikkejä ja "hauskaa" yhdessäoloa aamusta iltaan. Olen entinen koulukiusattu ja hyvin introvertti luonne, joten minulle tuo kokonaisuus oli yksinkertaisesti aivan liian intensiivinen, kun edes illaksi ja yöksi ei päässyt omaan rauhaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin rohjennut osallistua, enkä jättäytynyt pois jonkin tekosyyn varjolla.

Toisena päivänä meidän piti keksiä toisillemme intiaaninimet. Siellä oli valmiita vaihtoehtoja, suurin osa ihan kivoja. Sitten tuli minun vuoroni! "Sun intiaaninimi vois olla 'Yksin pilvessä ' koska et koskaan puhu mitään! Ei millään pahalla, lol, mutta kun oot oikeesti tosi hiljanen koko ajan!!"

Joo, kiitos tästä. Lopputulos oli, että suurin piirtein kaikki pitivät minua leirin lopuksi outona, koska olin liian "hiljainen ". En ollut enää tyytyväinen siitä, että osallistuin vaan päätin, että en koskaan enää osallistu mihinkään vastaavaan tapahtumaan.

Mun mielestä on järkyttävää, miten usein hiljaisesta luonteesta tehdään pilkkaa negatiiviseen sävyyn.

Ei ole leikki, mutta tämä tapahtui ysiluokan juhlagaalassa, johon oli kokoontunut kaikki koulun ysit ja luokanvalvojat syömään ja seuraamaan ohjelmanumeroita.

Siellä jaettiin palkintoja ja missinauhoja "vuoden vitsiniekka, vuoden kaunotar, vuoden urheilullinen" ja niin edespäin. Kaikissa muissa palkinnoissa ja saatepuheissa oli positiivinen sävy, kunnes tuli "vuoden hiljainen hiiri" palkinto. Siinä palkinnoksi annettiin hiiripehmo, jolta oli suu teipattu umpeen. Puheessa piikiteltiin ujoudesta ja tuppisuuna olemisesta sekä siitä, miten suurin osa oppilaista ei sen takia tunne tätä ihmistä ollenkaan ja hän on "näkymätön kuin haamu, hajuton ja mauton kuin hiiri". Muistihan puheen pitäjä lisätä loppuun perus lausahduksen: "ei pahalla". Tämän vastakohtapalkinto oli "vuoden ekstrovertti", joka puolestaan sai niin ylistävän puheen kuin voi olla ja häntä kuvailtiin puheessa "ihmiseksi, jota ei voi olla rakastamatta".

Mikä pahinta, hiiripalkinto meni hyvälle ystävälleni, jolle oli hyvin nöyryyttävää hakea palkinto salin edestä tuollaisen puheen jälkeen. Tunnelma oli kiusallinen, harva edes taputti. Osa yleisöstä nauroi. Hän meni vessaan itkemään tapahtuneen jälkeen. Suutuin gaalan suunnittelijoiden tilannetajuttomuudesta todella. Kävin heti kysymässä tiukasti luokanvalvojien pöydästä, että miten tuollainen "palkinto" oli mennyt edes läpi, sillä he olivat tarkastaneet kaikki ennalta. Vastauksena oli, ettei heille ollut tullut tuollaista tarkastettavaksi, vaan se oli ilmeisesti lisätty jälkeenpäin. Tuntuu tätä kirjoittaessa edelleen pahalta, sillä ystäväni on mitä kultaisin ihminen eikä olisi ansainnut jo muutenkin vaikeiden yläkouluvuosien päätteeksi tuollaista nolausta.

Töllöttivätkö opettajat kuitenkin tuon hiiripalkinnon jakamista vaan sivusta? Miksei kukaan aikuinen keskeyttänyt sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois kauhee keksiä itsestään joku yllättävä juttu, koska tuntuu että aina kun ihmiset on yllättyneet jostain muhun liittyvästä asiasta, se on ollut jotain tosi henkilökohtaista. Kai sit pitäis tyyliin valehdella, että osaan puhua sujuvasti seitsemää kieltä.

Elämä on täynnä yllätyksiä, miten reagoit yllättävään tapahtumaan esim. työelämässä? Jos jokin kysymys tuntuu liian henkilökohtaiselta voit ihan hyvin sanoa jotain ympäripyöreää tai vaikka valehdella. Voit myös nätisti sanoa senkin, että nyt tuli hieman liian henkilökohtainen kysymys ja skippaat tämän vastauksen. 

Tässähän ei ollut kyse siitä, miten mä suhtaudun yllättäviin asioihin? Osaan toki valehdella, mutta ajatuksena olikin se, että jos oikeasti haluaisin ihan tosissani osallistua niin kuin kai tarkoitus onkin.

Olin tuetulla, "Ensimmäinen askel" -kuntolomalla ja ekana päivänä meidät, noin 20 toisilleen täysin vierasta ihmistä pistettiin rinkiin ja yksi sinne keskelle huivin kanssa. Ennen "leikin" alkua jokainen sanoi nimensä kertaalleen. Ideana oli, että huivilla piti koskettaa sitä henkilöä jonka nimi sanottiin, ennen kuin tämä ehti sanoa uuden nimen. Jos ei ehtinyt, joutui puolestaan huivin kanssa keskelle. Ohjaajan mielestä tämä oli parasta ikinä ja hän kannusti ringin ulkopuolella: "Eikä! Ei ketään sen nimistä edes ole." "Hehehe, Sannahan on tuolla tuo raitapaitainen." jne. Lopulta homma meni siihen, että vain muutamaa nimeä käytettiin ja yksi onneton säntäili ympäri rinkiä hiki päässä. Kaikki muut olivat vaivautuneita paitsi ohjaaja, joka pettyi kun halusimme lopettaa.

Pitkä ja vanha ketju joten jos olen jo avautunut tästä, sori. Vieläkö nykyään joka jumalan kurssilla pitää osallistujien tutustua pakolla toisiinsa vaikka ei ikinä tulla näkemään? En ole vuosiin ollut joten toivottavasti on tultu järkiinsä. Pahin oli kun osallistuin pääkaupunkiseudulla koulutukseen jonka nimi oli Kielenhuollon uusia tuulia. Olin istunut junassa neljä tuntia siihen päästäkseni ja voihkaisin kun ensimmäisenä eteen iskettiin lappu lyhenteitä ja komennettiin kolmen ryhmissä ARVAAMAAN mitä ne tarkoittaa. Voi jumaleissön... Sillon kun ihmisillä on parhaiten virtaa ruvetaan käyttämään aikaa tällaiseen. Siinä me sitten tutustuttiin toisiimme ja yritettiin arvata mitä tarkoittaa DU. Sitten ryhmätyö purettiin ja se kesti iät ja ajat. Täysin hyödytöntä touhua. Siinä sitten selvisi että DU on diplomiurkuri ja kuten arvasin, en ole ikinä tarvinnut sitä mihinkään. Ja niinhän siinä sitten kävi, kuten aina, että lopuksi tuli hirveä kiire käydä sitä oikeaa asiaa ja porukka joutui jo lähtemään kun päästiin siihen oikeasti tärkeimpään osuuteen. Tässä vaiheessa yksi junalle lähtevistä pitkän matkan ihmisistä haukkui sen kouluttajan pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin pitkä ketju etten ole kaikkia jaksanut lukea, sori siitä. Olin joskus 80-luvulla töissä yhdessä helsinkiläisessä hotellissa ja meillä oli pikkujoulut. Sinne oli laitettu pitkä pöytä, joka oli verhoiltu kankaalla ja tehty reiät vessanpytyn renkaille. Sitten arvottiin joku, jonka piti suudella kaikkea mitä pytystä nousee, kun nostaa kannen. Tietysti se osu muhun. Reikiä taisi olla 6 ja ensin sieltä nousi jotain ananaksia, kenkää, sun muuta, ja vikassa luukussa oli yks mun duunikaveri. Hupitoimikunta oli tän junaillut, ja ehkä manipoloinut, mutta niitä pussausvalokuvia sitten yhteen ääneen kovasti naurettiin. Olipa hauskaa 😒

Hyi helvetti, eiköhän tuossa tule joku hygienia-asiatkin vastaan ja ei todellakaan voi pakottaa ketään ihmistä suutelemaan.

Siihen aikaan koko hygienia sanaa ollut kai keksittykkään 😂 Keittiössä porukka huseerasi hiukset hulmuten, ilman hanskoja. Tauoilla käytiin röökillä ja vessassa ja homma jatkui.

Oliko tämä ryhmäytymisleiri Tampereen Ammattikorkeakoulussa? On järkyttävää, että uusi opiskelija pakotetaan yöpymään aivan ventovieraitten ihmisten seurassa!

Terveysalan harjoitteluissa opiskelijoita kohdellaan epäasiallisesti ja kiusataan. Opiskelijan oikeusturva on täysin olematon. Jokaisessa oppilaitoksessa tulisi olla ulkopuolinen häirintäyhdyshenkilö, jolle opiskelija voi kannella epäasiallisesta kohtelusta ja väärinkäytöksistä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli amk:ssa ryhmäytymisleiri, jossa myös yövyttiin yksi yö. Kumpanakin päivänä oli tutustumisleikkejä ja "hauskaa" yhdessäoloa aamusta iltaan. Olen entinen koulukiusattu ja hyvin introvertti luonne, joten minulle tuo kokonaisuus oli yksinkertaisesti aivan liian intensiivinen, kun edes illaksi ja yöksi ei päässyt omaan rauhaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin rohjennut osallistua, enkä jättäytynyt pois jonkin tekosyyn varjolla.

Toisena päivänä meidän piti keksiä toisillemme intiaaninimet. Siellä oli valmiita vaihtoehtoja, suurin osa ihan kivoja. Sitten tuli minun vuoroni! "Sun intiaaninimi vois olla 'Yksin pilvessä ' koska et koskaan puhu mitään! Ei millään pahalla, lol, mutta kun oot oikeesti tosi hiljanen koko ajan!!"

Joo, kiitos tästä. Lopputulos oli, että suurin piirtein kaikki pitivät minua leirin lopuksi outona, koska olin liian "hiljainen ". En ollut enää tyytyväinen siitä, että osallistuin vaan päätin, että en koskaan enää osallistu mihinkään vastaavaan tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ankka:ssa ryhmäytymisleiri, jossa myös yövyttiin yksi yö. Kumpanakin päivänä oli tutustumisleikkejä ja "hauskaa" yhdessäoloa aamusta iltaan. Olen entinen koulukiusattu ja hyvin introvertti luonne, joten minulle tuo kokonaisuus oli yksinkertaisesti aivan liian intensiivinen, kun edes illaksi ja yöksi ei päässyt omaan rauhaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin rohjennut osallistua, enkä jättäytynyt pois jonkin tekosyyn varjolla.

Toisena päivänä meidän piti keksiä toisillemme intiaaninimet. Siellä oli valmiita vaihtoehtoja, suurin osa ihan kivoja. Sitten tuli minun vuoroni! "Sun intiaaninimi vois olla 'Yksin pilvessä ' koska et koskaan puhu mitään! Ei millään pahalla, lol, mutta kun oot oikeesti tosi hiljanen koko ajan!!"

Joo, kiitos tästä. Lopputulos oli, että suurin piirtein kaikki pitivät minua leirin lopuksi outona, koska olin liian "hiljainen ". En ollut enää tyytyväinen siitä, että osallistuin vaan päätin, että en koskaan enää osallistu mihinkään vastaavaan tapahtumaan.

Mun mielestä on järkyttävää, miten usein hiljaisesta luonteesta tehdään pilkkaa negatiiviseen sävyyn.

Ei ole leikki, mutta tämä tapahtui ysiluokan juhlagaalassa, johon oli kokoontunut kaikki koulun ysit ja luokanvalvojat syömään ja seuraamaan ohjelmanumeroita.

Siellä jaettiin palkintoja ja missinauhoja "vuoden vitsiniekka, vuoden kaunotar, vuoden urheilullinen" ja niin edespäin. Kaikissa muissa palkinnoissa ja saatepuheissa oli positiivinen sävy, kunnes tuli "vuoden hiljainen hiiri" palkinto. Siinä palkinnoksi annettiin hiiripehmo, jolta oli suu teipattu umpeen. Puheessa piikiteltiin ujoudesta ja tuppisuuna olemisesta sekä siitä, miten suurin osa oppilaista ei sen takia tunne tätä ihmistä ollenkaan ja hän on "näkymätön kuin haamu, hajuton ja mauton kuin hiiri". Muistihan puheen pitäjä lisätä loppuun perus lausahduksen: "ei pahalla". Tämän vastakohtapalkinto oli "vuoden ekstrovertti", joka puolestaan sai niin ylistävän puheen kuin voi olla ja häntä kuvailtiin puheessa "ihmiseksi, jota ei voi olla rakastamatta".

Mikä pahinta, hiiripalkinto meni hyvälle ystävälleni, jolle oli hyvin nöyryyttävää hakea palkinto salin edestä tuollaisen puheen jälkeen. Tunnelma oli kiusallinen, harva edes taputti. Osa yleisöstä nauroi. Hän meni vessaan itkemään tapahtuneen jälkeen. Suutuin gaalan suunnittelijoiden tilannetajuttomuudesta todella. Kävin heti kysymässä tiukasti luokanvalvojien pöydästä, että miten tuollainen "palkinto" oli mennyt edes läpi, sillä he olivat tarkastaneet kaikki ennalta. Vastauksena oli, ettei heille ollut tullut tuollaista tarkastettavaksi, vaan se oli ilmeisesti lisätty jälkeenpäin. Tuntuu tätä kirjoittaessa edelleen pahalta, sillä ystäväni on mitä kultaisin ihminen eikä olisi ansainnut jo muutenkin vaikeiden yläkouluvuosien päätteeksi tuollaista nolausta.

Töllöttivätkö opettajat kuitenkin tuon hiiripalkinnon jakamista vaan sivusta? Miksei kukaan aikuinen keskeyttänyt sitä?

Mulle meni koulun kaunein tyttö palkinto,eikä mitenkään hyvällä tavalla,vaan tiesin että olivat valinneet vittuilu mielessä minut, en nimittäin ollut edes sievä, mua kiusattiin yläasteella todella rankasti,ei fyysisesti mutta henkisesti sitäkin enemmän.

Oli kamalaa hakea "koulun kaunein tyttö" palkinto kun tiesin että tehtiin vaan pilkkaa,silti teeskentelin että olisin muka tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois kauhee keksiä itsestään joku yllättävä juttu, koska tuntuu että aina kun ihmiset on yllättyneet jostain muhun liittyvästä asiasta, se on ollut jotain tosi henkilökohtaista. Kai sit pitäis tyyliin valehdella, että osaan puhua sujuvasti seitsemää kieltä.

Elämä on täynnä yllätyksiä, miten reagoit yllättävään tapahtumaan esim. työelämässä? Jos jokin kysymys tuntuu liian henkilökohtaiselta voit ihan hyvin sanoa jotain ympäripyöreää tai vaikka valehdella. Voit myös nätisti sanoa senkin, että nyt tuli hieman liian henkilökohtainen kysymys ja skippaat tämän vastauksen. 

Tässähän ei ollut kyse siitä, miten mä suhtaudun yllättäviin asioihin? Osaan toki valehdella, mutta ajatuksena olikin se, että jos oikeasti haluaisin ihan tosissani osallistua niin kuin kai tarkoitus onkin.

Eiköhän se tutustumisleikkien tarkoitus ole enemmän sellaista jään rikkomista kuin sitä, että oikeasti opetellaan toisen elämäntarina. 

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto näitä banaaninsyöntejä haaroista ja toisten vartalon päällä kierimisiä. Osallistuuko näihin varatutkin ihmiset? En ole edes seurustellut mitenkään erityisen mustasukkaisten miesten kanssa, mutta en usko että kukaan heistä olisi tykännyt jos olisin syönyt yhtään mitään toisten miesten haaroista.

Puhumattakaan siitä kuinka epämiellyttävää itselle on tulla painostetuksi noin seksuaaliviritteiseen toimintaan työkavereiden kanssa.

Jos tuollainen leikki järjestetään ja suurin osa porukasta siihen osallistuu, niin varmaan sitten varatutkin. Tosi harvalla työpaikalla on niin iso sinkkuenemmistö, että haarabanaanileikki onnistuisi pelkkien sinkkujen voimin ryhmäaktiviteettina.

Ei munkaan mies varmaan siitä tykkäisi, jos tulisin painostetuksi seksuaalissävytteiseen ryhmäleikkiin. Oletan kuitenkin, että kyseessä ei olisi ensisijaisesti mustasukkaisuus, vaan negatiiviset tunteet kohdistuisivat niihin pakottajiin. Pakottamistahan se on, jos uhkana on työpaikan menettäminen tai muu vaikeuksiin joutuminen, tai pupukurssien tapauksessa karenssi.

On muuten yksi seks. rikosten tekomuoto ihan lain mukaan se, että pakottaa toisia ihmisiä tekemään seksuaalisia asioita toisilleen tai itselleen. Jos vaikka karenssiuhkaisella pupukurssilla ohjaaja edellyttää jotain pussailuja osallistujien kesken, niin siitä voisi aivan hyvin tehdä rikosilmoituksen. Olisi mielenkiintoinen ennakkotapaus.

Huh, meillä oli yhdesä  työpaikassa fyssarin vetämä jumppatuokio kerran viikossa. Siellä sitten lopuksi aina hierottiin kollegan hartioita. Oli tosi kiusallista. En tykkää koskea vieraita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin pitkä ketju etten ole kaikkia jaksanut lukea, sori siitä. Olin joskus 80-luvulla töissä yhdessä helsinkiläisessä hotellissa ja meillä oli pikkujoulut. Sinne oli laitettu pitkä pöytä, joka oli verhoiltu kankaalla ja tehty reiät vessanpytyn renkaille. Sitten arvottiin joku, jonka piti suudella kaikkea mitä pytystä nousee, kun nostaa kannen. Tietysti se osu muhun. Reikiä taisi olla 6 ja ensin sieltä nousi jotain ananaksia, kenkää, sun muuta, ja vikassa luukussa oli yks mun duunikaveri. Hupitoimikunta oli tän junaillut, ja ehkä manipoloinut, mutta niitä pussausvalokuvia sitten yhteen ääneen kovasti naurettiin. Olipa hauskaa 😒

Hyi helvetti, eiköhän tuossa tule joku hygienia-asiatkin vastaan ja ei todellakaan voi pakottaa ketään ihmistä suutelemaan.

Siihen aikaan koko hygienia sanaa ollut kai keksittykkään 😂 Keittiössä porukka huseerasi hiukset hulmuten, ilman hanskoja. Tauoilla käytiin röökillä ja vessassa ja homma jatkui.

Tuota noin, kyllä nykyäänkin ravintola-alalla käydään tauoilla vessassa. Ei sitä varten ehdi edes erikseen vaihtaa toisiin vaatteisiin. Elämän realiteetteja.

Moni tuntuu ottavan nämä tutustumisleikit hirveän tosissaan ja stressaavan hirveästi jos ei vaikka osaa vastata johonkin kysymykseen. Nimensä mukaan nämä ovat leikkejä, eikä niitä tosiaan kannata ottaa ihan noin vakavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois kauhee keksiä itsestään joku yllättävä juttu, koska tuntuu että aina kun ihmiset on yllättyneet jostain muhun liittyvästä asiasta, se on ollut jotain tosi henkilökohtaista. Kai sit pitäis tyyliin valehdella, että osaan puhua sujuvasti seitsemää kieltä.

Elämä on täynnä yllätyksiä, miten reagoit yllättävään tapahtumaan esim. työelämässä? Jos jokin kysymys tuntuu liian henkilökohtaiselta voit ihan hyvin sanoa jotain ympäripyöreää tai vaikka valehdella. Voit myös nätisti sanoa senkin, että nyt tuli hieman liian henkilökohtainen kysymys ja skippaat tämän vastauksen. 

Tässähän ei ollut kyse siitä, miten mä suhtaudun yllättäviin asioihin? Osaan toki valehdella, mutta ajatuksena olikin se, että jos oikeasti haluaisin ihan tosissani osallistua niin kuin kai tarkoitus onkin.

Eiköhän se tutustumisleikkien tarkoitus ole enemmän sellaista jään rikkomista kuin sitä, että oikeasti opetellaan toisen elämäntarina. 

Mitä jään rikkomista se sellainen on, joka aiheuttaa jännitystä ja ahdistusta paljon enemmän kuin itse kurssi? Tosiasia on, että nämä ns. leikit enemmänkin jäädyttävät osallistujia kuin rikkoisivat jäätä.

Kyllä nauratti yöllä nää, en muista vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ottavan nämä tutustumisleikit hirveän tosissaan ja stressaavan hirveästi jos ei vaikka osaa vastata johonkin kysymykseen. Nimensä mukaan nämä ovat leikkejä, eikä niitä tosiaan kannata ottaa ihan noin vakavasti. 

Minä ainakin käsitän leikin hauskana toimintana, johon osallistuminen on luontevaa ja vapaaehtoista. Mikään näistä tutustumisleikeistä ei tällaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆

Ehkä olet sellainen rajaton ekstrovertti, joka järjestää jatkuvasti muut ihmiset nöyryyttäviin ja kiusallisiin tilanteisiin.

T: Yksi erittäin huumorintajuinen ambivertti, jolla on kaverina rajaton ekstrovertti, joka tykkää pelailla kaikenlaisia pelejä.