Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkään työelämässä toimineena yhteisöpedagogina voin sanoa, että yli puolet täällä kuvatuista "tutustumisleikeistä" ei liity mitenkään tutustumiseen vaan nimien opetteluun tai siihen "jään murtamiseen". Samalla voi sanoa, että osa on sellaisia, joita leikittiin ehkä vielä 90-luvulla, mutta nykyään ei kukaan itseään arvostava ammattilainen niitä enää vedä edes humalassa opiskelukavereilleen.
Aikuiset harvoin tarvitsevat tässä kuvattuja leikkejä mihinkään, mutta nimien opetteluun uudessa ryhmässä osasta on hyötyä.
Jos tarkoitus on opetella nimiä, niin miksi se pitää tehdä niin ahdistavasti, että moni jännitykseltään ei muista yhtään kenenkään nimeä? Miksei vaan voi esittäytyä, "hei olen X" ja laittaa sitten nimilappu rintaan, josta sen nimen voi myöhemminkin luntata. Itse en muista kenenkään nimiä, jos ne vain sanotaan. Jos näen ne kirjoitettuna, muistan varsin hyvin nimet. Ja mitä "jään murtamiseen" tulee, miksi ei voi vain istua alas ja juoda vaikka kupit kahvia ja olla epämuodollisesti. Kyllä siinä halukkaat alkavat puhua ja jokainen saa tulla esiin omaan tahtiinsa.
No miksi näin tehdä? Siksi, että teidän sadistipedagogien on saatava kiusata ihmisiä, että voitte kuitata palkkionne. Tutustumiseen ja hyvän ryhmähengen luomiseen teitä "ammattilaisia" ei tarvita. Mihinköhän teoriaan teidän "ammattimaisuutenne" muuten perustuu, kun iso osa ihmisistä pitää teidän toimintaanne epämiellyttävänä?
Kyllä. Ja jos halutaan, niin vapaan esittelyn sijaan voi olla jokin selkeä kysymys, johon kaikki vastaavat. Kerro nimesi, missä asut ja miksi olet kiinnostunut osallistumaan enkelitarot-kurssille? Mikä tässä on niin vastenmielistä? Normaali ihminen saa järkevämpää informaatiota muista ihmisistä kuin sen, kuinka pätevä ihminen on esittämään simpanssia samalla kun laulaa tuntemattomien nimiä ulkomuistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikan joulupäivällinen syödään ylimmän johdon asunnolla. Me parikymmentä työntekijää istumme ruokapöytään paskanjäykkinä, mutta ruokaa ei saa ennen kuin joku 'kierros' on tehty pöydässä. Esim. johto päättää, että 'nyt jokainen kertoo itsestään sellaisen asian mitä muut ei tiedä sinusta'. Tai yhtenä jouluna piti vuorollaan jokaisen kertoa mikä on ollut vuoden kohokohta.
Ehkä kuulostaa harmittomalta leikiltä, mutta meillä on tosi hierarkkinen työpaikka ja ollaan joidenkin työntekijöiden kanssa hyvin vähän tekemisissä. Sitten vaan ranteet auki, kun johdolle ei kelpaa mikään vastaus, että 'suosikkijalkapallojoukkueeni voitti Euroopan mestaruuden'.
Ruuan jälkeen siirrytään istumaan seurustelutiloihin. Siellä istutaan hiljaa, ja johto keskustelee (englanniksi) vuorotellen jokaisen työntekijän kanssa, muut kuuntelevat. Aargh. Onneksi jouluun on vielä viisi kuukautta...
Vierailija kirjoitti:
Oltiin tuoleilla ringissä ja leikin vetäjä antoi ohjeita joiden mukaan piti omalta paikalta siirtyä sanottu määrä tuoleja jompaan kumpaan suuntaan. Jos siinä tuolilla istui joku noin piti istua syliin. Eli siis sanottiin esim. Ne joilla on punainen paita siirtyvät kolme tuolia vasemmalle. Oli todella kamalaa yläasteella muutenkin ujolle tytölle istua ventovieraan huligaanipojan syliin. En tykännyt ollenkaan.
Ketkä halvatun sadistit näitä leikkejä oikein keksivät? Ja miksi erityisesti naisvaltaisilla kursseilla ym. viljellään näitä? En osaisi kuvitella esimerkiksi jollain tekniikan alan täydennyskoulutuksessa olevan tällaista. Itse olen sosiaalialalla ja innokas lisäkouluttamaan, mutta olen melko introvertti ihminen. Ai että olen saanut nauttia näistä ihanista ryhmäytymisleikeistä joka ikisen koulutuksen alussa.
Voisiko jo pedagogikko vastata, miksi aikuiskoulutuksissa on niin tärkeää ryhmäytyä? Menen koulutuksiin oppiakseni uusia asioita enkä ryhmäytyäkseni.
Vierailija kirjoitti:
Leikkimielinen kisa jossa miehistä valitaan 3 makaamaan selälleen, pitäen sepaluksen päällä porkkanuaa. Naisista valitaan kisailijat ja heidän viedään takahuoneeseen, sillä aikaa vaihdetaan viimeisen miehen porkkana makkaraksi. Naiset tuodaan yksi kerrallaan silmät sidottuna ja kerrotaan että nyt on kisa että pitää haukata porkkanat niin nopeasti kuin mahdollista paloiksi suulla. Naiset tietty kirkuu viimesen miehen kohdalla kun luulevat että siinä oltiinkin k*ll* pystyssä. Ja muut firman henkilöt nauraa katketakseen. Oli kivaa niin kauan kuin toinen nainen purskahti itkuun ja juoksi ulos. Siinä sitä ryhmähenkeä tuli kivasti luotua.
Siis ei h.lvetti mitä p.askaa
En olis osallistunut!
No tämä nyt ei ole varsinaisesti tutustumisleikki, mutta menkööt koska liippaa läheltä aihetta.
Meillä on yhteinen kaveriporukka. Eräs porukkaan kuuluva kaverimies on alkanut hengailla jonkun naisen kanssa jota meistä kukaan muu ei tunne. Saapuessaan paikalle tämä nainen katsoo muita nenänvarttaan pitkin eikä edes yritä tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa. Jos hänelle yrittää puhua, ei vastaa oikein mitään. Haroo vaan hiuksiaan ja nappailee selfieitä. Viimeksi kun hänet näin, alkoi naureskellen, jopa ylpeään sävyyn selostamaan siitä kuinka äitinsä oli vahingossa löytänyt hänen p i r ikätkönsä. Oli todella vaivaannuttavaa eikä kukaan ympärillä osannut sanoa oikein mitään.
Nyt tämä mies sitten esitti meille muille pyynnön, että yrittäisimme ottaa tämän naisen mukaan porukkaan vaikka väkisin koska he sentään seurustelevat. Pelkkä ajatus siitä, että yrittäisin väkisin tutustua johonkuhun joka ei anna mitään vastakaikua ja vaikuttaa muutenkin hieman arveluttavalta, tuntuu kiusalliselta. Kyllä mä näin aikuisena ihmisenä itse seurani valitsen ja on vaivaannuttavaa yrittää tutustua väkisin jonkun toisen pyynnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämähän ovat selvää ihmisten kiusaamista. Itse osallistuin niihin työuran alussa, kun ei ollut varaa "heittäytyä hankalaksi". Nykyään jos joku ehdottaisi näitä niin haistattaisin v*tut. Tai esim jos pitäisi tehdä joku hassu ele ja kertoa itsestäni niin heilauttaisin natsitervehdyksen ja sanoisin että olen Göring, Herman Göring, tjsp.
Sama juttu armeijan kanssa, varusmiehenä hypättiin, reservissä tehdään oikeat hommat ilman mitään pelleilyä.
Herman Göring:-----DDDDDD
Kuinka lähelle päästät toisen leikki astu niin lähelle mitä se kuvaa sinussa . Tai mikä hedelmä kuvaa sinua tai esine . Nämähän on ihan täysin tyhmiä budhahibdujen lasten leikkejä eikä aikuisten . Jogataan ja tehdään hei levyraatia ......aikuiset ihmiset . Pitäisi olla kasvimaalla purkittamassa hilloja talveksi ja pesemässä pyykkiä .Ihan kuin ollaan aina pieniä lapsia satumaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämähän ovat selvää ihmisten kiusaamista. Itse osallistuin niihin työuran alussa, kun ei ollut varaa "heittäytyä hankalaksi". Nykyään jos joku ehdottaisi näitä niin haistattaisin v*tut. Tai esim jos pitäisi tehdä joku hassu ele ja kertoa itsestäni niin heilauttaisin natsitervehdyksen ja sanoisin että olen Göring, Herman Göring, tjsp.
Sama juttu armeijan kanssa, varusmiehenä hypättiin, reservissä tehdään oikeat hommat ilman mitään pelleilyä.
Herman Göring:-----DDDDDD
Luetaan juutalaisen kirjailijan Herman Hessen kirjan . Juutalainen näkökulma .
Onhan noita leikkejä nähty, mutta eniten oikeastaan inhoan sitä perinteistä esittelykierrosta. Siihen menee tosi paljon aikaa, kun useampikin siitä ringistä haluaa puhua aika pitkäänkin. Parempi antaa ihmisten vapaasti seurustella ja valita, kenen juttuja jaksaa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla et tähän joskus vastannu ku ikivanha ketju mut lapsen alaasteen vanhempainillassa piti hieroa muiden vanhempien korvalehtiä. Se on kiusallisinta. Toki myös normihieronta kuului siihen mut se pientä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆
Iskee valtava myötähäpeä joka kerta kun joku kuvailee itseään hulluksi 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita leikkejä nähty, mutta eniten oikeastaan inhoan sitä perinteistä esittelykierrosta. Siihen menee tosi paljon aikaa, kun useampikin siitä ringistä haluaa puhua aika pitkäänkin. Parempi antaa ihmisten vapaasti seurustella ja valita, kenen juttuja jaksaa kuunnella.
No, tämän takia esittäytymisiä tarvitaan, vapaasti seurustellessa porukka jakaantuu kuppikuntiin. Esittäytymiset pitää osata tehdä fiksusti, ei esittäytymiskierroksella pidä elämäntarinaansa kertoa.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita leikkejä nähty, mutta eniten oikeastaan inhoan sitä perinteistä esittelykierrosta. Siihen menee tosi paljon aikaa, kun useampikin siitä ringistä haluaa puhua aika pitkäänkin. Parempi antaa ihmisten vapaasti seurustella ja valita, kenen juttuja jaksaa kuunnella.
No, tämän takia esittäytymisiä tarvitaan, vapaasti seurustellessa porukka jakaantuu kuppikuntiin. Esittäytymiset pitää osata tehdä fiksusti, ei esittäytymiskierroksella pidä elämäntarinaansa kertoa.
Ihmisillä on luontainen taipumus kerääntyä "kuppikuntiin", eli valita ympärilleen miellyttäviksi ja itsensä kanssa samanlaisiksi kokemiaan ihmisiä. Mitä väärää siinä on aikuisten kohdalla?
Peruskoulussa näen ryhmäyttämisen tarpeellisuuden, mutta aikuiset ihmiset valitkoon itse keiden kanssa viettävät aikansa tai haluavatko olla yksin. Kaikki ihmiset eivät halua "ryhmäytyä" lainkaan. Ja sitä paitsi miten nämä lukuisat mainitut esimerkit edes auttavat minkään positiivisen ryhmähengen kasvua? Lähinnä nämä ovat ihmisten kiusaamista ja sadistipedagogien julmahuvia. Taitavat paljolti olla entisiä koulukiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan eniten sitä luottamusleikkiä, jossa seistään yksin piirin keskellä ja kaadutaan suorin vartaloin selälleen piiriläisten syliin luottaen, että he kykenevät ottamaan sinut kiinni. Mitä, jos porukassa on vaivaisia, heikkoja tai hoksaamattomia tyyppejä ja halkaisen kalloni sen takia? Tähän en tule enää ikinä suostumaan.
Tästä oli ala-asteella variaatio jossa hölkättiin/käveltiin reippaasti käsi kädessä ja piti pitää silmiä kiinni, sen parin johdattaessa sua ympäriinsä. No, mihinkä mun pari johdatti mut? Suoraan päin liikuntasalin seinää ja pää kumahti kunnolla ja sain hirveän kuhmun sekä varmaan lievän aivotärähdyksen. Olen yhä varma että tuo poika teki sen tahallaan. :D
En suostunut enkä suostu leikkimään mitään luottamusleikkiä ikinä enää.
Vierailija kirjoitti:
Pitkään työelämässä toimineena yhteisöpedagogina voin sanoa, että yli puolet täällä kuvatuista "tutustumisleikeistä" ei liity mitenkään tutustumiseen vaan nimien opetteluun tai siihen "jään murtamiseen". Samalla voi sanoa, että osa on sellaisia, joita leikittiin ehkä vielä 90-luvulla, mutta nykyään ei kukaan itseään arvostava ammattilainen niitä enää vedä edes humalassa opiskelukavereilleen.
Aikuiset harvoin tarvitsevat tässä kuvattuja leikkejä mihinkään, mutta nimien opetteluun uudessa ryhmässä osasta on hyötyä.
Aika harvoin tarvitsen nimiäkään tai haluaa tietää niitä. Jos tarvitsen, kysyn. Näissä surkeissa leikeissä eivät edes jää mieleen kun jännittää omaa vuoroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkään työelämässä toimineena yhteisöpedagogina voin sanoa, että yli puolet täällä kuvatuista "tutustumisleikeistä" ei liity mitenkään tutustumiseen vaan nimien opetteluun tai siihen "jään murtamiseen". Samalla voi sanoa, että osa on sellaisia, joita leikittiin ehkä vielä 90-luvulla, mutta nykyään ei kukaan itseään arvostava ammattilainen niitä enää vedä edes humalassa opiskelukavereilleen.
Aikuiset harvoin tarvitsevat tässä kuvattuja leikkejä mihinkään, mutta nimien opetteluun uudessa ryhmässä osasta on hyötyä.
Aika harvoin tarvitsen nimiäkään tai haluaa tietää niitä. Jos tarvitsen, kysyn. Näissä surkeissa leikeissä eivät edes jää mieleen kun jännittää omaa vuoroa.
Miksi kummassa sitä omaa vuoroa pitää jännittää. Luuletko sinä olevasi joku keskipiste noissa jutuissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkään työelämässä toimineena yhteisöpedagogina voin sanoa, että yli puolet täällä kuvatuista "tutustumisleikeistä" ei liity mitenkään tutustumiseen vaan nimien opetteluun tai siihen "jään murtamiseen". Samalla voi sanoa, että osa on sellaisia, joita leikittiin ehkä vielä 90-luvulla, mutta nykyään ei kukaan itseään arvostava ammattilainen niitä enää vedä edes humalassa opiskelukavereilleen.
Aikuiset harvoin tarvitsevat tässä kuvattuja leikkejä mihinkään, mutta nimien opetteluun uudessa ryhmässä osasta on hyötyä.
Aika harvoin tarvitsen nimiäkään tai haluaa tietää niitä. Jos tarvitsen, kysyn. Näissä surkeissa leikeissä eivät edes jää mieleen kun jännittää omaa vuoroa.
Miksi kummassa sitä omaa vuoroa pitää jännittää. Luuletko sinä olevasi joku keskipiste noissa jutuissa?
Aika moni kuitenkin jännittää, se on inhimillistä. Jännittää vaikka yrittää tukeutua tuohon ajatukseen, ettei kukaan varmaan edes kuuntele vaan odottaa vain omaa vuoroaan kauhulla.
Kouluttajana en ikinä harrasta näitä leikkejä. Niistä on ryhmän hengelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Lyhyt esittely riittää. Nimi ja paikkakunta. Ihmiset pitäköön henkilökohtaiset asiat ominaan. Ne jotka haluaa avautua, tekevät sen joka tapauksessa.
Osallistuin erään suositun kouluttajan kurssille, jossa on jätetty jopa esittelyt pois. Suoraan asiaan, ja asiassa pysytään koko ajan. Siinä saa sen mistä maksaa. Tykkäsin tästä tyylistä ja voisin jättää jatkossa jopa esittelyt pois. Luo turhaa jännitettä ujoimmille. Ryhmäytyä voi tarvittaessa luomalla hyvää fiilistä ja ilmapiiriä vetäjänä. Kyllä se juttu siitä lähtee. Ollaan aikuisia.
Ryhmäytymis- ja nimienoppimistarkoituksessa piti pienissä ryhmissä suunnitella ja sitten esittää räppi, jossa esiintyy jokaisen ryhmäläisen nimi ja siihen sopivaa riimittelyä. Esittelynä kunkin piti laulaa yksin se kohta, jossa oma nimi esiintyi. Lopuksi äänestettiin leikkimielisesti paras ryhmä.
Heti tehtävänannon kuultuani halusin muuttua nestemäiseksi ja imeytyä lattian saumojen välistä maaperään. Pahoittelin sitten ihan rehellisesti muille ryhmäläisilleni että valitettavasti minä koen tämän itselleni liian kiusalliseksi, ja siirryin syrjemmälle odottelemaan. Onneksi vetäjällä oli sentään sen verran tilannetajua, että ei puuttunut pakoiluuni.
Olen kai onnekas, kun en ole törmännyt aikuisena mihinkään varsinaisiin tutustumisleikkeihin. Mieleen on kuitenkin jäänyt yksi kerta, kun menin mukaan SPR:n ensiapuryhmään, jossa kaikki muut tunsi toisensa vuosien takaa. Siellä vedettiin nopea nimikierros ja sen jälkeen ihmeteltiin, kun en seuraavalla kerralla osannut kaikkien muiden nimiä. Uusi tulija otettiin muutenkin niin huonosti vastaan, ettei siellä käymistä tehnyt mieli jatkaa vaan hankin itselleni paremman harrastuksen muualta.