Miten ihastunut ujo mies käyttäytyy?

Hartioissa tapahtui aina joku nytkäisy kun tulin vastaan ja molemmat pitkitti aina tervehtimistä jos käveltiin suoraan toistemme ohitse, ihan kuin hänellekin se olisi ollut päivän kohokohta hirveen jännittävää. Ja outoa hyräilyä ja kumpikaan ei osaa sanoa mitään spontaania :D

En saanut koskaan tehtyä aloitetta ja myöhemmin kuulin että oli kyselty mun perään. Ehkä elämäni suurin moka ettei oma kanttini kestänyt :(

Vierailija kirjoitti:

Noin 18-vuotiaana näin erään nuoren naisen lähes päivittäin koululla, mutta ei koskaan ollut tilaisuutta mennä juttelemaan hänelle, kun aina oli niitä kavereita ympärillä yms. Kerran sitten näin hänet kaupungilla yksin ja päätin, että nyt menen ja juttelen sille. Pelotti aivan hirvittävästi. Ikinä en ole pelännyt niin paljon varmaan sitä ennen tai sen jälkeenkään. Menin kuitenkin ja sain juteltua jotain, mutta seuraus oli lähinnä se, että tulevina päivinä nuoren naisen kaverit hihittelivät, tuijottelivat ja muistaakseni myös huutelivat jotain...

Noh,, rohkeaa on se, että tekee sen mikä pelottaa.

Nyt tässä kolmekymppisenä huomaan edelleen, että ihastus alkaa jännittää nimittäin jos tilanne on se, että en ole puhunut hänelle mitään ja pitäisi varta vasten mennä juttelemaan jotain. Helposti alan suorastaan vältellä ko. naista ja korkeintaan vilkuilen ja katselen kauempaa. Siinähän se ihastus sitten tukahtuukin..

Ja niin. Tämä ei tosiaan sitten päde kuin noihin ihastustilanteisiin. Muuten saatan ilman mitään miettimistä ja luontevasti jutella kelle tahansa jotain lähes missä tahansa. Päivästä ja mielialasta riippuen tietysti. Että en nyt sitten tiedä onko tässä kysymys ujoudesta. Lisäksi minulla on kyllä ollut naisystäviä.

Olen myös harrastellut kaikenlaista extremeä kuten laskuvarjohyppy. Parikymppisenä olin järjestyksenvalvojana tapahtumassa, jossa piti yksin paimentaa paria sataa ihmistä onnettomuuden jälkeen ja sain siitä jonkun stipendinkin. Esitelmiäkin on tullut pidettyä. Väitän, että saattaisin sopia jonkinlaiseen johtajan rooliin.

Tämä vaan niille tiedoksi, jotka kuvittelee sen jonkun ihastuneen miehen olevan muutenkin pelkkä tohveli, kun kerran ujostelee ja jäätyilee jutellessaan. Kommentteja lukiessa on ilo huomata, että kovinkaan moni kuitenkaan ei ajattele noin.. Joskus ennen ainakin nuoremmista naisista jäi mielikuva, että aika monikin jotain sellaista kuvittelee.

Terveisin mies 30 ja jotain päälle

Minua alkoi kiinnostamaan, miten nuo jutut naisystäviesi kanssa sitten ovat edenneet? Oletko valinnut naisia joihin et ole ollut niin ihastunut vai onko se ujos sitten vaan jotenkin väistynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 18-vuotiaana näin erään nuoren naisen lähes päivittäin koululla, mutta ei koskaan ollut tilaisuutta mennä juttelemaan hänelle, kun aina oli niitä kavereita ympärillä yms. Kerran sitten näin hänet kaupungilla yksin ja päätin, että nyt menen ja juttelen sille. Pelotti aivan hirvittävästi. Ikinä en ole pelännyt niin paljon varmaan sitä ennen tai sen jälkeenkään. Menin kuitenkin ja sain juteltua jotain, mutta seuraus oli lähinnä se, että tulevina päivinä nuoren naisen kaverit hihittelivät, tuijottelivat ja muistaakseni myös huutelivat jotain...

Noh,, rohkeaa on se, että tekee sen mikä pelottaa.

Nyt tässä kolmekymppisenä huomaan edelleen, että ihastus alkaa jännittää nimittäin jos tilanne on se, että en ole puhunut hänelle mitään ja pitäisi varta vasten mennä juttelemaan jotain. Helposti alan suorastaan vältellä ko. naista ja korkeintaan vilkuilen ja katselen kauempaa. Siinähän se ihastus sitten tukahtuukin..

Ja niin. Tämä ei tosiaan sitten päde kuin noihin ihastustilanteisiin. Muuten saatan ilman mitään miettimistä ja luontevasti jutella kelle tahansa jotain lähes missä tahansa. Päivästä ja mielialasta riippuen tietysti. Että en nyt sitten tiedä onko tässä kysymys ujoudesta. Lisäksi minulla on kyllä ollut naisystäviä.

Olen myös harrastellut kaikenlaista extremeä kuten laskuvarjohyppy. Parikymppisenä olin järjestyksenvalvojana tapahtumassa, jossa piti yksin paimentaa paria sataa ihmistä onnettomuuden jälkeen ja sain siitä jonkun stipendinkin. Esitelmiäkin on tullut pidettyä. Väitän, että saattaisin sopia jonkinlaiseen johtajan rooliin.

Tämä vaan niille tiedoksi, jotka kuvittelee sen jonkun ihastuneen miehen olevan muutenkin pelkkä tohveli, kun kerran ujostelee ja jäätyilee jutellessaan. Kommentteja lukiessa on ilo huomata, että kovinkaan moni kuitenkaan ei ajattele noin.. Joskus ennen ainakin nuoremmista naisista jäi mielikuva, että aika monikin jotain sellaista kuvittelee.

Terveisin mies 30 ja jotain päälle

Minua alkoi kiinnostamaan, miten nuo jutut naisystäviesi kanssa sitten ovat edenneet? Oletko valinnut naisia joihin et ole ollut niin ihastunut vai onko se ujos sitten vaan jotenkin väistynyt?

Kaikki on hyvin ja mitään ongelmaa ei ole, jos sen jonkun naisen kanssa pääsee tekemään tuttavuutta heti. Silloin voin olla oma hauska ja fiksu itseni. Asia on täysin toinen, jos on pyörinyt päiviä tai yleensä viikkoja ja kuukausia mielessä, että pitäisi tuolle ihanuudelle jotain sanoa. Silloin helposti jännittää jo sen ihmisen näkeminenkin.

Tällä hetkellä jännittää aika paljon eräs ihminen salilla, jonka kanssa kyllä jo kevättalvella pari minuuttia juttelinkin, mutta en sen jälkeen nähnyt häntä siellä varmaan pariin kuukauteen. Nyt taas näkyy ja menen aivan jäihin hänen näkemisestä. Vaikuttaa siltä, että hän ihmettelee ja ymmärtää väärin, kun en puhu hänelle mitään. Pulssi on noin 200 ja en vaan saa itseäni rauhalliseksi. Ulkoapäin tietysti pyrin olemaan cool :/

Edellisen tyttöystäväni tapasin yhteisten tuttujen kautta juhannuksena ja juttu lähti heti liikkeelle.

Aiemmin olin Etelä-Amerikassa opiskelemassa, missä ihmisiin tutustuminen on paljon luontevampaa, myös naisiin. Suomessa tämä tuntuu aina olevan semmoinen ihmeen suoritus. Tarviis kyllä ehkä jotain tälle kulttuurillekin tehdä. Omalla kohdalla tietysti menneisyyden kokemukset vaikuttaa myös.

Parhaillaan menossa moinen tilanne. Kumpikin ollaan ujoja. Itse olen hieman puheliaampi ja avoimempi kuin hän, mutta mielellään juttelee, nauraa ja naurattaa minua. Olemme nyt tutustuneet töissä paremmin ja oikeastaan joka päivä hieman lisää. 😄 Hän on vain todella ujo ja epävarma mies. Sen vaan aistii, että jotain on meidän välillä. Tehdään yhdessä asioita ja autetaan toisiamme aina, kun ehditään ja vaikka ei ehtiskään niin tottakai hänelle tekee palveluksen. Joskus nolottaa, kun asia johon pyytää apua on

ihan typerä ja sen voisi tehdä itsekin. Haluaa vain hetkiä sen toisen kanssa. Äh apua kyllä ihastuminen sekoittaa pään. Kosketuksia, oikeastaan sellaisia ohikiitäviä hipaisuja ja vierekkäin olemista. Välillä seistään melkein kiinni toisissamme ihan hiljaa. Sitten hymyillään yms. Meillä on välillä sellainen oma kupla. Tuntuu, että kukaan muu ei pääse sinne. Sellainen kiherryskupla.

Näin vastaavan tilanteen joskus töissä itsekin, kun aloitin nykyiset hommat. Tosin nää molemmat, mies ja nainen olivat tahoillaan varattuja ja 50+. He olivat tunteneet vuosia. Heidän välillään vaan oli samaa. Sen vaan aistii muutkin vaikka sitä ei sanota ääneen. Jotain on 😁..

Ja meidänkin on huomattu.

Minä olen ujo. Mutta vain naisten seurassa - minkä vuoksi naiset todennäköisesti ajattelevat, että en ole ujo. Tietäähän sen silloin, mikä on ollut lopputulos, jos olen ollut ihastunut johonkuhun. Olen vaikuttanut täysin ei-kiinnostuneelta ja kylmältä, koska hädin tuskin edes vilkaisen silmiin, hyvä jos joskus harvoin vähän hymyilen.

Olin aikoinaan kolme vuotta palavasti rakastunut erääseen nuoreen naiseen. Olimme melkein päivittäin tekemisissä. Vasta vuosia myöhemmin (humalassa) menin paljastamaan asian kyseiselle ihmiselle. Hän oli täysin ällikällä lyöty, eikä ollut havainnut minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä koskaan.

Eli: jos ujo mies vaikuttaa välinpitämättömältä, saattaa se olla palavan rakastumisen merkki (tai sitten ei). Olen kyllä seurustellut useasti, mutta kaikki suhteet ovat saaneet alkunsa kännissä. Olen hyvinkin sanavalmis, hauska ja sopivan flirtti humalapäissäni.

Vierailija kirjoitti:

Parhaillaan menossa moinen tilanne. Kumpikin ollaan ujoja. Itse olen hieman puheliaampi ja avoimempi kuin hän, mutta mielellään juttelee, nauraa ja naurattaa minua. Olemme nyt tutustuneet töissä paremmin ja oikeastaan joka päivä hieman lisää. 😄 Hän on vain todella ujo ja epävarma mies. Sen vaan aistii, että jotain on meidän välillä. Tehdään yhdessä asioita ja autetaan toisiamme aina, kun ehditään ja vaikka ei ehtiskään niin tottakai hänelle tekee palveluksen. Joskus nolottaa, kun asia johon pyytää apua on

ihan typerä ja sen voisi tehdä itsekin. Haluaa vain hetkiä sen toisen kanssa. Äh apua kyllä ihastuminen sekoittaa pään. Kosketuksia, oikeastaan sellaisia ohikiitäviä hipaisuja ja vierekkäin olemista. Välillä seistään melkein kiinni toisissamme ihan hiljaa. Sitten hymyillään yms. Meillä on välillä sellainen oma kupla. Tuntuu, että kukaan muu ei pääse sinne. Sellainen kiherryskupla.

Näin vastaavan tilanteen joskus töissä itsekin, kun aloitin nykyiset hommat. Tosin nää molemmat, mies ja nainen olivat tahoillaan varattuja ja 50+. He olivat tunteneet vuosia. Heidän välillään vaan oli samaa. Sen vaan aistii muutkin vaikka sitä ei sanota ääneen. Jotain on 😁..

Ja meidänkin on huomattu.

Mistä tiedät, että teidän juttu on huomattu?

Stalkkeri joka todennäköisesti murhaa tai kidnappaa kiinnostuksensa kohteen.

Vain hinaajat ja tytöt ihastuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaillaan menossa moinen tilanne. Kumpikin ollaan ujoja. Itse olen hieman puheliaampi ja avoimempi kuin hän, mutta mielellään juttelee, nauraa ja naurattaa minua. Olemme nyt tutustuneet töissä paremmin ja oikeastaan joka päivä hieman lisää. 😄 Hän on vain todella ujo ja epävarma mies. Sen vaan aistii, että jotain on meidän välillä. Tehdään yhdessä asioita ja autetaan toisiamme aina, kun ehditään ja vaikka ei ehtiskään niin tottakai hänelle tekee palveluksen. Joskus nolottaa, kun asia johon pyytää apua on

ihan typerä ja sen voisi tehdä itsekin. Haluaa vain hetkiä sen toisen kanssa. Äh apua kyllä ihastuminen sekoittaa pään. Kosketuksia, oikeastaan sellaisia ohikiitäviä hipaisuja ja vierekkäin olemista. Välillä seistään melkein kiinni toisissamme ihan hiljaa. Sitten hymyillään yms. Meillä on välillä sellainen oma kupla. Tuntuu, että kukaan muu ei pääse sinne. Sellainen kiherryskupla.

Näin vastaavan tilanteen joskus töissä itsekin, kun aloitin nykyiset hommat. Tosin nää molemmat, mies ja nainen olivat tahoillaan varattuja ja 50+. He olivat tunteneet vuosia. Heidän välillään vaan oli samaa. Sen vaan aistii muutkin vaikka sitä ei sanota ääneen. Jotain on 😁..

Ja meidänkin on huomattu.

Mistä tiedät, että teidän juttu on huomattu?

En kerro tänne enempää, mutta vihjailtu..

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ujo. Mutta vain naisten seurassa - minkä vuoksi naiset todennäköisesti ajattelevat, että en ole ujo. Tietäähän sen silloin, mikä on ollut lopputulos, jos olen ollut ihastunut johonkuhun. Olen vaikuttanut täysin ei-kiinnostuneelta ja kylmältä, koska hädin tuskin edes vilkaisen silmiin, hyvä jos joskus harvoin vähän hymyilen.

Olin aikoinaan kolme vuotta palavasti rakastunut erääseen nuoreen naiseen. Olimme melkein päivittäin tekemisissä. Vasta vuosia myöhemmin (humalassa) menin paljastamaan asian kyseiselle ihmiselle. Hän oli täysin ällikällä lyöty, eikä ollut havainnut minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä koskaan.

Eli: jos ujo mies vaikuttaa välinpitämättömältä, saattaa se olla palavan rakastumisen merkki (tai sitten ei). Olen kyllä seurustellut useasti, mutta kaikki suhteet ovat saaneet alkunsa kännissä. Olen hyvinkin sanavalmis, hauska ja sopivan flirtti humalapäissäni.

Jep. Tutulta kuulostaa. Aika samoin toimin myös itse. Paitsi että en nykyään hirveästi käytä alkoholia. Livetilanteissa kyllä tuntuu, ettei ainakaan nuo pari- ja ehkä myös kolmekymppiset naiset tunnu tajuavan asiasta mitään. Vaikeahan se tietysti on toisen pään sisään mennä ainakaan ellei ole tuttu.