Mieheni rahankäyttö loukkaa minua. Ov.

Vierailija kirjoitti:

Perhe on kokonaisuus, yksikkö. Ap:n puoliso ei näköjään halua muodostaa perhettä ap:n ja tämän lapsen kanssa. Suosittelisin vaihtamaan ukkoa.

Meinaat että loiset ovat miesten keskuudessa kovassakin huudossa?

Miehen tulot on miehen. Voit ystävällisesti pyytää häneltä rahaa jos johonkin tarvitset. Me on miehen kans oltu 15 vuotta yhdessä ja aina oon omat menoni maksanut itse. Mutta sun tilanteessa ehdottaisin, että mies esim. Maksaisi koko vuokran yksin kun sulla ei oo varaa... näin sulle jäisi vähän käteen joka kuukausi. Jos miehelle ei passaa niin se vaihtaa muijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai olet pettynyt.

Kun olit vahva ja kykenevä pitämään huolta itsestäsi ja muista, miehen kaikki luonteenpiirteet eivät nousseet esiin.

Vasta vastoinkäymisissä suhde (ja ihmisen luonne) koetellaan. Teidän suhde ei näköjään kestänyt vastoinkäymistä, ja siksi olet aiheesta pettynyt valintaasi.

Miehen luonne ei kestä lähempää tarkastelua; hän on itsekäs ja pihi, ja haaksirikossa varmaan tappelisi ainoasta pelastusliivistä, sen sijaan että yrittäisi pelastaa naiset ja lapset ensin.

Otan osaa, parempi mies ensi kerralla. Kyllä niitä on, jouduin tappelemaan pelastusliiveistä minäkin ennen kuin löysin kunnon miehen.

Niin, eli sinun mielestä naisille ei pitäisi maksaa samoja palkkoja, ja lasikattokin on ihan hyvä asia? Vai miten perustelet tuon pelastusliivijutun naiselle?

Kysymys on kriisi/poikkeustilanteesta ja siitä miten kumppani näissä tilanteissa toimii. Miten naisten palkkaus mitenkään liittyy siihen?

Se liittyy tasa-arvoon. Joko haluat sitä, tai et halua. Ei ole mitään rusinat pullasta tasa-arvoa.

Miesten uhrautuminen naisten eduksi tulee ajoilta jolloin ei ollut tasa-arvoa, ja naisilla huonosti mahdollisuuksia elättää itsensä. Nyt on tasa-arvoa eikä naisella ole yhtään sen enempää moraalista tai muutakaan oikeutta elämään, sen enemmän kuin miehellä on. Lapset on sitten erikseen, mutta ei aikuiset.

Buaah, miesten uhrautuminen naisten eduksi :,D :,D

Sitähän se heikko historian tuntemus teettää...

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Siksi omat rahat + yhteinen tili yhteisille menoille. Miksi vaimo vastaisi rahankäytöstä has rahat kerran oikeasti on miehen? Tai päinvastoin?

Kaikkia miehiä ei raha-asiat kiinnosta. Minun mieheni kuului näihin, jotka työmatkalta tullessaan hyppäävät laskupinon yli ja maksumuistutuksia tuli solkenaan, kun ei vaan laskujen maksaminen jaksanut kiinnostaa. Otin hoitaakseni raha-asiat kun menimme naimisiin ja meilläkin on ollut noita tilanteita, joissa mies on kysynyt minulta "onko meillä rahaa?" kun ei itsellä ole ollut hajuakaan. Nyt vasta ihan viime vuosina hän on opetellut käyttämään verkkopankkia, mutta ei edelleenkään hoida mitään meidän yhteisiä laskuja vaan minä hoidan ne kaikki. Hoidan myös kaikki perheen sijoitukset, ei miestä jaksa nekään kiinnostaa. Omalle tilille hän on vähän säästänyt ja siellä on jotain 30000€ nollakorolla. Mies on avannut verkkopankissa sijoituspalvelun, mutta ei ole saanut aikaiseksi ostaa ensimmäistäkään osaketta. Veroilmoituksenkin hän on tehnyt vasta kolme kertaa ja silloinkin on joka välissä kysynyt minulta neuvoa.

Joskus se on fiksumpaa, että se jota kiinnostaa, hoitaa ne raha-asiat. Muuten ne jää hoitamatta.

Meillä alussa mies tienasi hyvin ja minä olin työttömänä/opiskelin ja rahat oli yhteisiä. Oli mulle aluksi outoa ja hankalaa, mutta olin hyvin kiitollinen asiasta.

Tällä hetkellä osat toistepäin ja mies pitkällä sairauslomalla & mulla vetovastuu taloudesta. Rahat on tietenkin yhteisiä edelleen, koska mun mielestä perheen rahat vaan on yhteisiä. Tietysti odotan aikaa, että tulot ois molemmilla taas ok ja jäis kummallekin vähän extraa esim. harrastuksiin.

Maksat muka äpärän kulut yksin, mutta elätti loisii kuitenkin kämpässä ilmaiseksi. Sinun kuuluu maksaa mahdollisista äpärän käytössä olevista neliöistä yksin ja lopuista kaksi kolmasosaa, jotta kulujen jako olisi edes jossain määrin tasapuolista. Ja kyllä, mies käyttää rahojaan aivan oikein. Eri asia, jos olisitte perhe, mutta kaltaisesi onnenonkija äpäröineen ei ole millään tavalla miehen vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä alussa mies tienasi hyvin ja minä olin työttömänä/opiskelin ja rahat oli yhteisiä. Oli mulle aluksi outoa ja hankalaa, mutta olin hyvin kiitollinen asiasta.

Tällä hetkellä osat toistepäin ja mies pitkällä sairauslomalla & mulla vetovastuu taloudesta. Rahat on tietenkin yhteisiä edelleen, koska mun mielestä perheen rahat vaan on yhteisiä. Tietysti odotan aikaa, että tulot ois molemmilla taas ok ja jäis kummallekin vähän extraa esim. harrastuksiin.

Et voi verrata omaasi ja ap:n tilannetta. Ap on taloudellista hyötyä kuppaava yh, jonka mukana mies on saanut riesakseen kakaran, jonka olemassaoloon on täysin syytön. Sinä ja miehesi taas olette normaalissa, tasavertaisessa suhteissa.

Jos tarjoaa jotain, täytyy päättää, että oikeasti haluaa tarjota, ja olla iloinen yhteisestä retkestä. Jos tarjoaminen on niin vastenmielistä, että siitä pitää toiselle huomautella, kannattaa jättää tarjoamatta. Niin että kyllä siitä ainakin voi loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tuollaista hyväksyisi, vaikka täällä tietysti heti huudellaan lompakkoloiseksi. Jos ollaan yhdessä niin eletään samaa elintasoa. Piste. Minä olen ollut vuosia kotona lasten kanssa, opiskelemassa ja työttömänä eikä ikinä ole tarvinnut pyytää mieheltä rahaa. Tilit on olleet yhteisiä alusta asti. Mies saattaa soittaa minulle kaupasta , että voiko ostaa uudet kengät, minulla on lupa ostaa itselleni ne kengät jos olen sitä mieltä että meillä on niihin varaa!

Miehesi kysyy sinulta lupaa ostaa uudet kengät omilla rahoillaan? Wtf?

Siinä on tossuttaminen onnistunut loistavasti! Itse voi maata kotona tekemättä töitä :D tavallaan ihailenkin kykyä manipuloida toinen ihminen tuollaiseen suhteeseen. Tosin eron yhteydessä nämä naiset tippuvat täysin tyhjän päälle valllla mitään ammattia, tulevaisuutta ja roima romahdus omaan elintasoon. Harvalla on kuitenkin niin mittava omaisuus, että sillä ostaa molemmille uudet asunnot. Toivottavasti tämäkin mies huomaa tilanteen ja vaatii vähän oikeuksia itselleen!

"Onko oikeasti niin, että minun pitäisi panna kaikki rahat myös menemään? Antaa puolison käyttää myös minun rahani? Kustantaa isommat hankinnat ja lomamatkat yksin?"

Ei ole näin. Sanot vain että sinullakaan ei ole rahaa, etkä tiedä mihin ne ovat menneet. Omat rahasi käytät itse, tai laitat säästöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ettei tätä ongelmaa ole ikinä toisinpäin. Naiset kyllä pitävät miehestään huolta mukisematta, jos toisella menee heikommin. Toki miehelle se onkin kovempi paikka sitten taas..

Aivan, naisethan tilastollisten faktojen pohjalta usein pariutuvat itseänsä alhaisemmassa sosioekonomisessa olevien miesten kanssa. Eikun mitenköhän se meni?

Naiset pitävät miehistä huolta eritavalla. Pestään miehen pyykit, tehdään tämän lempiruokaa, hoivataan kipeää, muistetaan merkkipäivät, annetaan nukkua viikonloppuna pitkään..

Vietämme 25-vuotis hääpäivää ensi kesänä. Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Välillä mies on tienannut enemmän, välillä minä. Vuosien varrella asiat tasoittuu. Emme juuri koskaan keskustele raha-asioista.; ehkä pari kertaa vuodessa, kun hankimme jotain arvokkaampaa. Autan myös opiskelevia lapsiani, kun ovat tiukoilla rahan kanssa. Olemme mieheni kanssa molemmat melko järkeviä rahan käyttäjiä. En voisi kuvitella tilannetta jossa meillä olisi eri elintaso. Jos välittää ja rakastaa jotain ihmistä, ei raha tule väliin.

Seurustelimme eri asunnoista käsin, mies asui kaksiossa, kuten minäkin. Hänellä viikonloppuisin pari tenavaa, ja minulla yksi kokoaikainen. Hän ei tuntenut asuntoaan kodiksi, vaan lasten kanssa siellä oleminen oli pakkopullaa, ikävässä betonikuutiossa. Kun hänellä oli lapset, teimme yhteisiä juttuja esim. ulkoiluretkillä, kävimme keilaamassa, saatoin käydä heidän luonaan katsomassa elokuvan, tai he kävivät luonani kylässä pari tuntia. Omaan kaksioonsa menivät sitten yöksi. Mies olisi halunnut viettää lasten kanssa luonani enemmän aikaa, koska minun ja lapseni kodissa oli hyvä keittiö tehdä ruokaa, toisin kuin miehellä, sekä meillä oli siistiä ja viihtyisää, lapsetkin tykkäsivät. 

Minä väsähdin tuohon kuvioon koska minulla saattoi hyvinkin olla omaa aikaa ja rauhaa juuri silloin kun lapset olivat miehellä. Lapset kuitenkin kyselivät perääni, ja yhteisiin juttuihin mukaan. Yökylään en koko kööriä koskaan halunnut ottaa, sillä oma lapseni nukkui makuuhuoneessa, ja minä itse olohuoneessa. Miehen lasten siis olisi pitänyt nukkua patjalla olkkarin lattialla, ja minä ja mies sängyssäni. 

Sanoin miehelle että en taida jaksaa tällaista seurustelua enää kovin kauaa, tuossa noin vuoden kohdalla seurustelun aloituksesta. Miehellä lisäksi vuorotyö. Kun minun täytyi alkaa sitten miettimään muuttoa vuokra-asunnostani, alkoi miehellä leikkaamaan. Muutaman viikon kerkesin katsella minulle ja lapselleni sopivia asuntoja, kaksioita, kunnes mies alkoi kyselemään että eikö olisi järkevämpää muuttaa kolmioon, niin hänen lapset voisi käydessä nukkua olkkarissa, ja lapseni omassa huoneessaan, ja minä hänen kanssaan omassa. Selitin että en aikoisi maksaa kolmion  vuokraa, koska kaksion vuokran jälkeen minulle jäisi enemmän rahaa muuhun käyttöön. Sitten mies alkoi miettimään että jos muutettaisiin siihen yhdessä, niin että hänkin muuttaisi. Miehen lapsilla oli kuitenkin oma huone isällään, ja siellä sängyt ja tavaransa, joten huomautin että emme mahdu mitenkään tällä kokoonpanolla kolmioon, vaan lapsilla pitäisi olla oma huone, vai ajatteliko hän hävittää lastensa sängyt ja muuta tavarat? Neliöjen vuokrat olivatkin sen verran isoja, että halvemmaksi tulisi ostaa oma talo. Mies rakastui yhteen taloon, ja ajatteli että tuossa olisi mahtava paikka meille niin että kaikki mahduttaisiin siihen hyvin.  JATKUU

JATKUU   Sen jälkeen olikin vuorossa rahakeskustelu, koska minä tienaan häntä vähemmän. Sanoin että minun on järkevämpi muuttaa lapseni kanssa vain sinne kaksioon, koska talon kulut olisivat liian isot puoliksi laitettuna, varsinkin kun minulta tippuisi tulot yhteenmuuton myötä. Näytin ihan paperilla miksi en lähde hommaan mukaan, ja että hänelle varmaan löytyy samalla tavoin tienaava kumppani. Mutta minkäs teet, kun mies halusi olla juuri minun kanssani. Ei häntä huvittanut muuttaa yhteiseen tupaan kenen tahansa kanssa, kriteerinä vain paremmat tulot kuin minulla. 

Ostettiin sitten talo yhdessä, hän maksaa kuluja enemmän niin, että minulle jää omaa rahaa riittävissä määrin. Siltikin molemmat maksavat suurin piirtein saman verran kuin ennen yhteen muuttoa. Ei ole kertaakaan tarvinnut riidellä rahasta. Tosin emme olekaan materialisteja, vaan jos muka ylimääräistä rahaa jää, niin se laitetaan yhteiselle tilille säästöön, ja käytetään sitten joskus johonkin kivaan.

Ei meitä kiinnosta pätkän vertaa miten joku toinen ajattelee meistä, tai miten joku muu tekee asiat. Kaksi aikuista ihmistä toivottavasti osaa sumplia hommat molempia tyydyttävällä tavalla, oli se siten mitä tahansa, ja jos ei osaa, niin ehkä sitten tosiaan löytyy se samalla tavoin ajatteleva kumppani jostain muualta. Meille on tärkeintä saada olla yhdessä, rakastaa, ei se, että minä teen kotona enemmän kotitöitä kun olen enemmän kotona, tai se että mies tienaa enemmän. Meilä on yhteinen koti, ja pidän sitä kunnossa koska koti on meille tärkeä. Mies puolestaan tuo töistä enemmän rahaa kotiin, jolla teemme yhteiseen elämään kuuluvia hankintoja. Avainasia on ottaa kumppani jolla on samanlaiset arvot, ja näkemys rahajutuista.

Rakastuin vaimooni ensisilmäyksellä 14 vuotta sitten. Ei ole yksinkertaisesti mitään mitä en tekisi hänen vuoksensa. Ainoa asia joka rahantienaamisessa harmittaa on se, että vaimoni ansaitsisi vielä niin paljon enemmän. Itse hän ei töitä tee, mutta vapaaehtoistoimintaa kuntonsa mukaan, ja toimii vertaistukijana. 

Se miten hän on vastassa kun tulen töistä, posket punaisina, aina hymyillen, simistä näkee miten minua on taas odotettu kotiin. Joskus on aikoja että hän ei saa tehtyä kotona juuri mitään, ja silloin minä teen. Parempina aikoina hän on niin tarmokas, että tuntuu että avustajakin käy viikottain ihan turhaan meillä.

Vaimollani on yksi jo aikuinen lapsi, joka peri äitinsä luonteen, ja on minulle rakas oma poika. Isää kuvioissa ei ole koskaan ollutkaan. En voisi olla onnellisempi perheestäni, en usko että mitenkään kykenisin. Ainoa varjopuoli on tietysti vamman tuomat huonommat ajat, mutta tositaiseksi niistä on selvitty aina voittajana.

Vaimoni on siis vammainen(fyysisesti), oli jo kun häneen rakastuin. Minä kuuleman mukaan vammainen(päästäni) kun tuollaisen kanssa viitsin olla.

Miehesi on sekoittanut parisuhteen ja pankkisuhteen. Perhe on yksikkö ja jollei tuo toimi, ei kannata jatkaa. Tulotasosi on pudonnut, joten on vähän erikoista puolisoltasi odottaa, että voisit tasapuolisesti kustantaa samaa elintasoa kuin ennen.

Pahinta on kuitenkin tuo taloudellisen vallan väärinkäyttö. Ole kuitenkin onnellinen, että tilanne on paljastanut miehesi oikean luonteen. Jos puolisoon ei voi pahan päivän tullen luottaa, kannattaa heivata se helvettiin.

Periaatteessa en toivo kenellekään pahaa, mutta karman toteutuminen tekisi tässä tapauksessa niin namiskuukkelia. Se, että osat vaihtuisivat, mies kohtaisi vastoinkäymisen ja sinä saisit hyvän duunin. En kannata myöskään samalle tasolle alentumista, mutta vähän aikaa voisi kusiaista rääkätä, muistuttelemalla, että mitenkäs tämä hoidettiin kun minä olin ahdingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ettei tätä ongelmaa ole ikinä toisinpäin. Naiset kyllä pitävät miehestään huolta mukisematta, jos toisella menee heikommin. Toki miehelle se onkin kovempi paikka sitten taas..

Aivan, naisethan tilastollisten faktojen pohjalta usein pariutuvat itseänsä alhaisemmassa sosioekonomisessa olevien miesten kanssa. Eikun mitenköhän se meni?

Naiset pitävät miehistä huolta eritavalla. Pestään miehen pyykit, tehdään tämän lempiruokaa, hoivataan kipeää, muistetaan merkkipäivät, annetaan nukkua viikonloppuna pitkään..

Missähän todellisuudessa näin tapahtuu?

eihän tuo ole oikeudenmukaista jos sinulla tulot ovat romahtaneet. Mieshän säästää asumus ja muissa kuluissa kun asuu kanssasi ja sinä venytät penniä. Nyt suhteutatte kummankin maksut!! Sinähän pärjäisit varmaan paremmin jos ette asuisi yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ettei tätä ongelmaa ole ikinä toisinpäin. Naiset kyllä pitävät miehestään huolta mukisematta, jos toisella menee heikommin. Toki miehelle se onkin kovempi paikka sitten taas..

Aivan, naisethan tilastollisten faktojen pohjalta usein pariutuvat itseänsä alhaisemmassa sosioekonomisessa olevien miesten kanssa. Eikun mitenköhän se meni?

Naiset pitävät miehistä huolta eritavalla. Pestään miehen pyykit, tehdään tämän lempiruokaa, hoivataan kipeää, muistetaan merkkipäivät, annetaan nukkua viikonloppuna pitkään..

Jassoo, eletään ilmeisesti vielä 50-luvulla. Meillä molemmat kokkaa ja pesee pyykkejä. Meillä vaimo yleensä heräilee 10-12 välillä vapaapäivinä. Itse nousen 7-8, kun en kovinkaan pitkään pysty nukkumaan. Merkkipäiviä meillä ei huomioida, ehkä syömässä käydään jossain. Ja näin on pitkälti kaikissa tuntemissani perheissä. Meillä vaimo imuroi enemmän, mutta itse taas pidän huolen pihasta ja autosta. Eli tuokin menee aika tasan.

Jos mies on aikoinaan nähnyt suuren vaivan kouluttautuakseen hyvään ammattiin, josta hän nykyisin tienaa kivasti. Miksi sinulla siis olisi oikeus hänen rahoihin? Jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ammattiin josta tulee tienaamaan. Eri asia että vaivautuuko.