Lue keskustelun säännöt.
Miksi siskoni on minulle aina ilkeä? Millaiset välit teillä on sisaruksiinne?
10.05.2017 |
Minulla on pari vuotta nuorempi sisko. Olemme aika erilaisia. Itse olen ollut sellainen bilettävä nuori, siskoni on aina ollut sellainen tunnollinen ja siskoni valmistui amk:stakin minua ennemmin vaikka onkin sen pari vuotta nuorempi. Minun opintoni venyivät, muttei se minua haitannut. Tai vähän haittasi, mutta loppujen lopuksi sama se, minulla oli opiskeluaikana kivaa, sain monta ystävää ja muistoa opiskeluvuosilta ja toki sen tutkinnonkin loppujen lopuksi. Nykyään meillä molemmilla on aika sama elämäntilanne: molemmilla koulutus ja töitä aina silloin tällöin. Vakituista työtä ei ole, mutta sijaisuuksia sen verran, että sillä elää.
Olen ihan tyytyväinen elämääni vaikken mitään kummallista ole saavuttanutkaan. Minulla on rakastava mies ja meillä menee hyvin. Siskollanikin on poikaystävä.
En keksi mitään syytä, miksi siskoni on minulle aina jotenkin vihainen ja ilkeä. Nähdään lapsuudenkodissa aina silloin tällöin, mutta minun on hirveän vaikea olla hänen kanssaan saman katon alla. Hyvä jos hän moikkaa minua. Tuntuu, että hän häpeää, halveksuu ja ylenkatsoo minua. En ota selvää, että onko se halveksuntaa vai kateellisuutta, mutten kyllä millään saa päähäni miten hän voisi olla minulle kateellinen. Siskoni on se, joka saa aina aikaan kaikkea. Hänellä on monet harrastukset ja tavoitteet ja hän saavuttaa ne. Minä olen se, joka teen jos viitsin eikä minulla ole hirveästi kunnianhimoa. Silti jotenkin koen, että olen varmaan tyytyväisempi elämääni kuin siskoni on. Miksi kukaan muuten olisi ilkeä?
Siskoni ei koskaan ota minuun yhteyttä. Se olen aina minä, joka jotain kysyy. Ja vastausta saakin sitten odottaa monta tuntia tai vuorokautta vaikka siskoni on aina kännykkä kädessä kun näemme. Välillä hän näkee minulta saadun viestin, muttei jaksa vastata.
En vaan ymmärrä. Mitä sellaista olen tehnyt, että olen paska sisko? Mikä siinä on, että tarvitsee olla ilkeä, tarvitsee katsoa kuin halpaa makkaraa, tahallaan viivyttää viesteihin vastaamista jne.? Ei ole pakko olla mikään läheinen siskon kanssa, mutta onko liikaa vaadittu, että koittaisi edes tulla toimeen?
Millaiset välit teillä on sisaruksiinne ja mitä arvelette, miksi minun suhteeni siskooni on niin huono?
Kommentit (97)
Lapsuudessanne vanhemmat eivät ole jakaneet tasapuolisesti huomiota sisarusten kesken ja siitä on syntynyt kilpailutilanne sisarusten välille. Uskoisin, että teistä sinä olet saanut enemmän huomiota, jonka takia siskosi inhoaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oispa mullakin. Meillä on niin myös niin, että vain yksi eli minut on jätetty kaiken ulkopuolelle. Ihan uskomatonta paskaa on Just tuo, että esitetään jotain pyhimysfeikkiä muille, vaikka kimpassa kiusataan yhtä. ULKOPUOLELLE JÄTTÄMINEN ON KIUSAAAMISEN PAHIN MUOTO!
Joo, niin ehkä sainkin, olinhan kuopus ja jossain määrin lellikki. Tätä oli ainakin yhden siskoistani vaikea sietää, joten kostettavahan se nyt on. Ja nyt nuo kolme kadehtijaa tekevät sitä oikein yhteistyön voimalla. Outoahan se on, koska minun elämäni on nyt kaikkein rankinta. Heillä kaikilla on elämä sujunut mutkattomammin. Vain minulla on kädet sidotut vammaisen lapseni vaatimaan kikopäiväiseen työhön. Joten kosto osuu oikeaan paikkaan heidän näkökulmastaan. Ihminen ei todellakaan kehity..:(
Minulla olen ainut lapsi joten vaikea ymmärtää.
Miehellä on 2 isosiskoa mutta eivät ole kovin läheisiä,...asialliset välit..sukujuhlia.
Ei ole mitään riitaa tai draamaa mutta ei myöskään mitään yhteistä.
Mutta pahinta onkin se, että noilla komella on yhteistä, yksi jätetään ulkopuolelle. Suosittelisin unohtamaan tuollaiset siskot. Löydät parempaa, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu.... itse olen kuopus. Isosiskoni kanssa on jonkunlaiset välit. Voitaisiin olla enemmänkin yhteydessä mutta jostain syystä sitä yhteyttä ei vaan ole. Veljeni (Joka tietyillä mittareilla meistä kolmesta menestynein) ei yhteydessä minuun. Isosiskooni pitää varmaan enemmän. Toki häntäkin on mollanut seläntakana. Isosiskoni taas ehkä pitää häntä arvossa. Tietäisipä millainen mukava veli hänellä on. Pyrkyri monella tapaa eikä ole hyvällä tavalla ihmisläheinen. Lämmin rakastava ydinperhe ei ole tärkeä. Raha ja pyrkyröiminen muiden kustannuksella on. Sillä ei ole väliä oletko sukua tai et. Kunhan omat asiat on näennäisesti kunnossa niin ei sillä väliä vaikka se kulissi olisi pystytetty toisten murheiden kustannuksella.
En ennätä koko ketjua ajatuksella lukea ennen 23,mutta tosi mielenkiintoista. Mulla myös on huonot välit toisen siskoni kanssa. Hän on lapsesta asti ollut vihamielinen mua kohtaan ja raivostui mistä tahansa kuvitellusta tai joskus varmaan todellisestakin epätasa-arvosta. Olen miettinyt, että ehkä se on joku syvä lapsuuden trauma, on jäänyt vaille huomiota uhmaiässä kun olin vauva tmv. Ei siihen aikaan vanhemmat kiinnittäneet huomiota lasten tunne-elämään, kunhan kurissa pysyivät.
Toisaalta evolutiiviselta kannalta on tosi luonnollista, että sisarus on kateellinen ja kilpailunhaluinen, koska ei ole kauan siitä, kun pienikin enemmän suosiminen tarkoitti yhdelle katraasta selviämistä ja toiselle kuolemaa.
Ja sitten vielä persoonallisuuserot: jotkut lapset herkempiä kehittämään mitä tahansa traumoja, kun jotkut on vaan helppo hoitaa vasemmallakin kädellä, rentoja luonnostaan. Vanhemmat ei välttämättä ole olleet mitään monstereita, vaan pienikin virhe voi riittää aiheuttamaan särön sisarussuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi sisarus on nuoremmalle kaikki kaikessa kun tämä on lapsi, ja hänen suhtautumisensa kasvuiässä nuorempaan sisarukseen määrittelee pitkälle miten nuorempi suhtautuu isosisarukseen myöhemmin ja aikuisena. Asiat joita silloin teit ap, kaikuvat ikuisesti väleissänne.
Meiltä on 3 tyttöä ja olemme kaikki aivan erilaisia. Isosisko on kielinero, on asunut monessa eri maassa. Lähti ensimmäisen kerran reilaamaan 16 vuotiaana. Hänellä on kotona maapallo, joka on täynnä nuppineuloja.
Minä olen lääkäri ja olin aina todella kunnianhimoinen. Selkeä suunnitelma ja puskin määrätietoisesti sen läpi. Nyt elämä on helppoa, työstä nautin ja teen lyhennettyä päivää, koska ei tarvitse tehdä pidempää.
Nuorin on ikiteinihippieko, joka tarttuu kaikkeen. Ei saa lentää, ei saa käyttää kertakäyttöhanskoja mitä vaan.
Minulla ja vanhemmalla siskolla ei ole mitään yhteistä. Olemme fb kavereita, emme ikinä näe kuin tyyliin jouluna. Jos tiedän hän menee Lontooseen, pyydän tuomaan minun lempparituotetta ja tuo sen. Jos hänellä on lääkärikysymyksiä, soittaa minulle ja autan, tietenkin.
Mutta ystäviä emme ole, emmekä läheisiä.
Nuorin on taas niin voimakastahtoinen ihminen. Hän on jättänyt kaikki koulut kesken, asuu kommuunissa, todella uein pyytää rahaa, kun ei ole varaa maksaa vuokraa. Tiedän vanhempamme maksavat hänen vuokran. Mutta kaikki on niin väärin, kun maailma tuhoutuu ja minä en välitä mitä teen. Ja olen myynyt sieluni lääketehtaalle jne. Hän on todella ärsyttävää seuraa ja minulla menee pinna häneen vähintään 10 minuutissa. Nykyään jouluisin hänen ei anneta juoda viiniä. Koska silloin kaikki saamme kestää. Yhtenä vuotena sanottiin osaatko olla kunnolla, jos et, älä tule. Ja sitten meidät haukuttiin ja äitini häpesi "silmät päästä".
Pakko sanoa, onneksi hän on löytänyt Hurstin ja on ollut jo muutaman joulun siellä auttamassa. Hän tulee joulupäivänä ja kertoo kuinka oli taas jäänyt paljon ruokaa kaupoilta yli. Syö ja aloittaa sen valittamisen. Meidän perhe lähtee pois. viimeistään tapaninpäivänä.
Mieheni vanhemmat eivät asu Suomessa. Miehen sisko meni amerikkalaisen kanssa naimisiin, Amerikassa ja vanhemmat muuttivat perässä ennen WTC.tä. Onnistuivat saada kansalaisuuden. Nyt eivät enää ole lentokunnossa ja näemme heidät kerran vuodessa, kun lennämme heidän luo. Itse voisin lähteä ulkomaille, mutta haluan pitää kuitenkin yllä jouluperinnettä, lapset viihtyvät hyvin ja tietenkin vanhempani. Ainoa, jolta lähtee pinna on minä. Ja mieheni, mutta pikkusiskoni näpäytykset eivät kohdistu ikinä häneen. Mieheni on liikunnanopettaja ja hänhän on pyhyyttä täynnä siskoni mielestä.
Näin meillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös kammottavan huonot välit siskooni. Isosisko kiusasi minua koko lapsuuden ja teini-iän, oli hirveä minulle ja silminnähden nautti siitä, että sai minulle pahan mielen. Minulla ei rehellisesti sanottuna ole yhtään positiivista muistoa siskosta, neutraalejakin vain muutama. Olin oksettava läski, ruma lehmä, tyhmä, vammainen, idiootti. Tämä kaikki riippumatta siitä, olimmeko kaksin tai vaikka jomman kumman kavereiden seurassa. Vanhempien seurassa osasi joten kuten käyttäytyä, ehkä silloin näytti että kyseessä on tavallista sisarkinaa.
Muutin pois kotoa nuorena, eikä minulla ollut mitään mielenkiintoa pitää välejä siskoon. Ajattelin, että ehkä ne paranevat itsekseen, kun saadaan välimatkaa. Noh, niin ei käynyt.
Sama piikittely ja väheksyntä jatkuu edelleen. Yrittää päästä niskan päälle ja pomottaa mitä pienimmilläkin asioilla. Esimerkiksi jos sanon, että lähdetään kahdelta, niin sisko on lähtövalmis kolmelta. Enemmänkin huvittaa kuin ärsyttää, mutta mikä ihme siinä on, että aikuisenakin täytyy jatkaa tuota käytöstä? Ärsyttää varmaan, etten ole enää se arka ja epävarma pullukka pikkusisko, jota sai määräillä ja haukkua mielensä mukaan. Enää ei kiinnosta pätkääkään, mitä tuo suustaan päästää - itsensä se vain nolaa.
Olen miettinyt, josko nostaisin kissan pöydälle ja kysyisin syytä käytökselle. Äiti taas on sitä mieltä, että ehkä parempi pitää etäisen näennäisesti asialliset välit kuin ottaa riski siitä, että välit menevät kokonaan. Tiedä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset naiset itkee ja kummastelee täällä? Ota asia puheeksi ja kysy suoraan mikä ongelma on!
Täytyy sanoa ettei se niin vain puhumalla ratkea jos ottaa asian puheeksi. Tulee kamala riita ettei pysty mitään konkreettista edes ottamaan esille. Kamalat syytökset jostain vanhasta asiasta josta minulla ei ole enään hajuakaan. Puhe ei paranna asiaa, vaikka olisi puhuttu jokin asia selväksi niin taas putkahtaa jokin muu asia joka arvon rouvaa harmittaa. Kiusa löytyy ihan pienemmistäkin asioista. Joskus esimerkiksi minulla on ”väärät vaatteet tai väärät kengat”.
Olemme jo vanhuksia ja aina kun tapasimme niin riita tuli. Me vaan emme tule toimeen. En ole kateellinen hänelle. Hän voi esimerkiksi häipyä ulos ja sen jälkeen tulee sisään ja käskee minut ulos heiltä. Asun toisessa maassa ja olen tullut vierailulle hänen pyynnöstään. Äkkiä pitää päästä pois hänen silmistään, autoa ei ole eikä taksi ota tilausta sanoen että ei ole heidän paikkakuntaansa, sisareni kieltää miestään ettei saa viedä minua minnekkään. Kerran sain liftata että pääsin pois lapsuuteni maisemista missä sisareni asuu. Aito pysähtyi niinkuin Herran enkeli ja pääsin eteenpäin, katsoin ulos auton ikkunasta heidän talolleen kyynelten läpi ja päätin että en koskaan mene hänen luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tällä hetkellä viileät välit sisarukseni kanssa. Johtuu siitä ettei suostunut pari vuotta sitten tekemään erästä erittäin helppoa, mutta minulle tärkeätä asiaa.
Tai suostui mutta se oli sillä asenteella, että noni nyt nopeesti! Eli hänellä ei ollut aikaa panostaa siihen. Minä panostin hänen asioihinsa, mutta kun kerran pyysin elämäni tärkeimpään asiaan apua, hän oli äkäinen ja oli kiire. Asiaa ei hoidettu. Nyt tarvitsisin sitä asiaa, mutta koska asiaa ei hoidettu, eikä voi aika matkustaa takaisin, olen katkera hänelle. En ikinä pyydä häneltä mitään. Tässä oli kyse elämästä ja kuolemasta.
Hän ei auttanut. En anna ikinä anteeksi.
Meil on siskon kaa ikäeroo 5v ja oon nuorin kaikista, en oo ikin tullu siskon kaa toimeen, ollaan niin erilaiset. Hän on kuin kivi ja minä höyhen.
Ahistaa aina perhetapaamiset kun sisko kuuntelee minun juttuja hän katsoo kuin vähä-älyistä.
Minut ohitetaan ja tuntuu ettei kukaan halua kuunnella, joten yleensä oon sit hiljaa. Sit kaikki ihmettelee miks olen niin hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan entiseltä kaveriltani, tympääntyneen oloinen, ei jaksa vastata viesteihin, peruilee.
Minulla pelkkiä veljiä ja itsekin olen miesoletettu. Aina on veljien kanssa toisiamme tuettu ja kannustettu. Lapsena tietysti tapeltiin koko ajan, mutta aikuisena tullaan hyvin toimeen. Ei olla yleensä kovin tiiviisti yhteydessä, mutta aina kun nähdään tai soitellaan, niin juttua riittää ja viihdytään yhdessä.
En osaa kuvitella miksi riitelisimme tai kantaisimme toisillemme kaunaa mistään. Pitäisikö minun muistella sitä, kuinka veli ampui minua ilmakiväärillä tai kun minä purin häntä jalkaan jäätyäni painissa alakynteen. Aika oudolta tuntuu ajatus, että tuollaisista kehitettäisiin katkeruuksia vuosikymmeniä myöhemmin.
Tutulta kuulostaa. Itselläni 5-vuotta nuorempi sisko, jonka ilkeän kohtelun itseäni kohtaan olen nyt vuosien jälkeen ymmärtänyt. Minä olen ollut aina se joka antaa hänelle ja on aktiivinen. Hän ei tarjoa vastavuoroisesti apua eikä kysy kuulumisiani. Häntä pitäisi joka asiassa auttaa. Tavatessamme katsoo ylen mua ja kohtelee muutenkin ala arvoisesti. Tuntuu pitävän itsestäänselvyytenä ja on monessakin asiassa niin erilainen itseeni verrattuna. Enää en jaksa olla kynnysmatto. Onneksi on ystäviä
Ilkeä mikä ilkeä. Luonnetta ei voi muuttaa.. Katkaiskaa välit kokonaan, näin kehotti minunkin äiti. Vielä kuuskymppisenäkin sairaana jaksaa piikitellä tämä minun "isosisko" jos nyt edes voi siskoks sanoo.
Nämä sisarusten väliset ongelmat heijastuvat pahimmillaan seuraavaan sukupolveen. Äitini siskot soittelivat minulle ja haukkuivat äitiäni. Lopulta en enää vastannut heidän soittoihinsa.
Aina piruillaan toisillemme. Mutta paras ystävä toisaalta sisko.