Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu. Mitä jos se oma kumppani muuttuu kylmäksi ja ikäväksi vaikka kuinka yrität? Ja mitä jos sitä kestää vuosia, vaikka yrittäisit saada toisen avautumaan ja yrittäisit huomioida ja myös antaa sitä tilaa. Mitä jos ei saa yhtään lämpöä? Pitääkö siihen sitten vain tyytyä, koska luuli toisesta muuta? Minusta se on kohta pahinta, olla yhdessä mutta niin yksin.. millaisen mallin sillä lapsille antaa? Tasapainoinen ja hyvä parisuhde ei ole sellainen. Se on todella kuluttavaa..
Häh? Ei kai kukaan yhtäkkiä muutu?
En ymmärrä miten joku voi yhdessä yössä peruuttamattomasti muuttua ja kuinka RAKKAUS voi loppua?
Kuinka se edes voi loppua, ei mene tajuntaani...Taidat olla aika nuori? Itse olin nuorena myös aika mustavalkoinen ajatuksiltani ja arvoiltani. No, elämä opettaa, nykyään näen jo harmaansävyjäkin.
Ai niin, ne terveiset. Ikävä on. Edelleen. Katkeransuloisena jo kylläkin.
Vanha viisas et näköjään vieläkään kun et ymmärrä, ettei arvomaailma ja ajatukset ole ikäsidonnaisia, vaikka tietynlainen mustavalkoisuus nuorilla yleisempää onkin.
En vaan voi tajuta, kuinka rakkaus voi loppua?
Eihän rakkaus vaikkapa ystävään tai perheenjäseneenkään lopu, vaikka kaikenlaisia vaiheita ja rakkaudettomia tekoja tulisikin.
Kumppaniin on tietysti seksuaalinen aspekti myös, mutta miten se muuten eroaa ystävyydestä?
Vai vaihdatteko ystäviäkin aina välillä, kun tulee joku fiilis tai erilainen elämäntilanne?Tunteet eivät välttämättä tule ja mene käskien, arvomaailmaa totellen. Rakkaus todellakin voi loppua, jopa omiin vanhempiin, miksei sitten ystäviin ja kumppaniinkin.
t. toinen ikäloppu
OK, tästä lienee turha vääntää kun taidetaan määritellä koko rakkaus eri tavoin, käsityksemme siitä mitä rakkaus ylipäätään on ovat erilaiset.
Tunteita ei voi aina valita, totta, mutta käytännön valinnat voi onneksi tehdä arvopohjalta ja kokonaisuuden huomioonottaen, eikä vain tunteiden mukana pyörien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos voisin selittää, niin tiedän, että ymmärtäisit. En vain usko, että saan siihen ikinä mahdollisuutta. Näin sut uudelleen tänään, mutta teeskentelin, että en huomannut sua. En halunnut kohdata sua, ilman, että voisin hymyillä. Voi olla, että sun sydän katsoo muutenkin toiseen suuntaan, ja melkein toivonkin, koska ansaitset kokonaisemman vastakappaleen kuin mä.
Et edes ollut Cittarissa tänään.
Vierailija kirjoitti:
Jutellaanko sp:ssa tänään?
On se niin jännää!!ja ihkua,kuin teinirakkautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutellaanko sp:ssa tänään?
Eikö teillä ole puhelimia? Toistenne numeroita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas kerran voin todeta että onneksi itselläni ei ole lapsia. Ois kamala huomata että suhde on paska, mutta siinä nyt vain on oltava kuin vankilassa 20 vuotta koska lapset. Onko kukaan muuten tutkinut miten se vaikuttaa lapsiin jos vanhemmat on yhdessä, mutta inhoaa toisiaan?
Jutellaan illalla sp:ssa. Touhuan nyt yhtä tehtävää ehkä n. 21. asti, sitten käy ulkona pyöräilemässä. En ole ulkoillut pariin-kolmeen päivään yhtään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin väärin, vieläkö pystyisi vaihtamaan? Jos vielä oot vapaa!
Tykkään sinusta edelleen J-mies <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minusta alkoi heti tuntua, että elämä ilman tätä ketjua on kuin ikuinen musta marraskuu. Paitsi että nyt oikea marraskuu ei taida olla musta... tai no voi se tietty ylihuomenna jo olla taas mustaa...Mutta siis tää ketjuhan on oikeasti aika kakka, erään yksinpuhelua ja välillä tappelua ja joskus ihan kivoja viestejä...miehille. Silti en pysty olemaan päivääkään lukematta. Mä selkeästi kaipaan kai jotain kuvitteellista keskusteluyhteyttä erään kans, jonka kanssa kuvittelin täällä sellaisen olevan. Aina vaan. Em muka halua luopua "ainosta yhteydestä ", vaikka se on todellisuudessa vaan mun kuvitelmaa. Auttaisikohan siihen jos keksisin kuvitteellisen henkilön, johon voisin pitää kuvitteellista keskusteluyhteyttä. Sitten pystyisin oikeasti olemaan ahdistamatta oikeaa henkilöä, koska aina oikean henkilön tapauksessa on se mahdollisuus. Se kuvitteellinen henkilö vois vaikka olla se ainoa oikea, johon en oo ikinä törmännyt tosielämässä ja joka on siis varmaan oikeasti muuttanut maapallon toiselle puolelle tai kuollut autokolarissa vuonna x. Tosin joutuisinkohan jossain vaiheessa psykiatriseen hoitoon jos juttelisin nettimaailmassa mielikuvitushenkilölle. Entä jos perustelisin sen sillä että tarvin sitä henkisen hyvinvointini ylläpitämiseksi. Onko hulluus hulluutta jos sitä toteuttaa tarkoituksella henkisen hyvinvoinnin vuoksi? Ehkä joku joskus alkaa vastailemaan mulle ja se onkin juuri se oikea, yhtä outo kuin minä. Kohtalo johdattaa. Oispa ihana rakkaustarina...
Miten niin vain kuvitelmaa? Entä jos pyydät oikean sähkärin tai numeron? Sillä laillahan sen voi varmistaa.
Näin sut tänään lehden takaa, olin muka lukevinani. Sydän pompahti kurkkuun ja poskia kihelmöi, miksi vieläkin vaikutat minuun näin vaikka oli jo hyvää vauhtia painamassa mielen perukoille!😳
Oikeita sähköposteja en enää laita, enkä laittais viestejäkään vaikka ois numero. Jos joskus hurjaksi ryhdyn, niin korkeintaan voin käydä tykkäämässä parista instakuvasta ja kokeilla mikä on reaktio.
Ketju on lukittu.
Jutelkaa siellä aina eikä koskaan täällä.