Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Ehkä ihmisten pitäisi miettiä enemmän ennen kuin sitoutuu, ja jos tiedostaa olevansa ihminen joka ei sitoutumiseen kykene, jättää lapset tekemättä.
Voisi myös miettiä, onko parempi vaihtaa kumppania aina välillä eli ei sitoudu todella ikinä kehenkään ja aloittaa aina alusta, vai onko parempi todella sitoutua ja ottaa se vastaan sellaisena kuin se on ja antaa kehittyä läpi elämän?
Tietysti joku brutaali väkivalta katkaisee vahvimmatkin sidokset, se on selvä, mutta harvemmin on kyse sellaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tarkoitus loukata. Olen vaan välillä niin tympääntynyt kaikkeen.
Et sä loukannutkaan, otin vain vähän nokkiini. Unohdetaan nyt vaan tämä koko case. Olen ihastunut häneen kenestä juttelimme. Ei sitä voi järjellä muuksi muuttaa.
JA jos tietää olevansa henkilö jolle sitoutuminen ei ole arvo, tuo sen reilusti esille eikä ala suhteeseen henkilön kanssa jolle tietää sitoutumisen olevan arvo.
Jos sen tuo varhaisessa vaiheessa reilusti esiin, voi sitoutuja-tyyppinen henkilö tehdä valintansa siinä kohdin (järkevä sitoutuja jatkaa matkaa eikä jää tunteidensa vuoksi yrittämään sitoutua henkilöön joka ei sitä halua, ja sitten myöhemmin märise kun tuli jätetyksi).
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä kertonut kaiken näiden kuukausien aikana. Tiedät tunteeni sinua kohtaan!
Oletko J?
Ihmiset muuttuu. Mitä jos se oma kumppani muuttuu kylmäksi ja ikäväksi vaikka kuinka yrität? Ja mitä jos sitä kestää vuosia, vaikka yrittäisit saada toisen avautumaan ja yrittäisit huomioida ja myös antaa sitä tilaa. Mitä jos ei saa yhtään lämpöä? Pitääkö siihen sitten vain tyytyä, koska luuli toisesta muuta? Minusta se on kohta pahinta, olla yhdessä mutta niin yksin.. millaisen mallin sillä lapsille antaa? Tasapainoinen ja hyvä parisuhde ei ole sellainen. Se on todella kuluttavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu. Mitä jos se oma kumppani muuttuu kylmäksi ja ikäväksi vaikka kuinka yrität? Ja mitä jos sitä kestää vuosia, vaikka yrittäisit saada toisen avautumaan ja yrittäisit huomioida ja myös antaa sitä tilaa. Mitä jos ei saa yhtään lämpöä? Pitääkö siihen sitten vain tyytyä, koska luuli toisesta muuta? Minusta se on kohta pahinta, olla yhdessä mutta niin yksin.. millaisen mallin sillä lapsille antaa? Tasapainoinen ja hyvä parisuhde ei ole sellainen. Se on todella kuluttavaa..
Niinpä. Mekin ollaan puolison kanssa kuin mitäkillinen työkavereita. Jutellaan niitä näitä ja kumpikin tietää että yhdessä ollaan vain lapsen takia. Kai tää on sit joku projekti mikä loppuu joskus jos on loppuaseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu. Mitä jos se oma kumppani muuttuu kylmäksi ja ikäväksi vaikka kuinka yrität? Ja mitä jos sitä kestää vuosia, vaikka yrittäisit saada toisen avautumaan ja yrittäisit huomioida ja myös antaa sitä tilaa. Mitä jos ei saa yhtään lämpöä? Pitääkö siihen sitten vain tyytyä, koska luuli toisesta muuta? Minusta se on kohta pahinta, olla yhdessä mutta niin yksin.. millaisen mallin sillä lapsille antaa? Tasapainoinen ja hyvä parisuhde ei ole sellainen. Se on todella kuluttavaa..
Häh? Ei kai kukaan yhtäkkiä muutu?
En ymmärrä miten joku voi yhdessä yössä peruuttamattomasti muuttua ja kuinka RAKKAUS voi loppua?
Kuinka se edes voi loppua, ei mene tajuntaani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä tekstiä vaan tulee, eikä sille mahda mitään ja jälki on sen mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu. Mitä jos se oma kumppani muuttuu kylmäksi ja ikäväksi vaikka kuinka yrität? Ja mitä jos sitä kestää vuosia, vaikka yrittäisit saada toisen avautumaan ja yrittäisit huomioida ja myös antaa sitä tilaa. Mitä jos ei saa yhtään lämpöä? Pitääkö siihen sitten vain tyytyä, koska luuli toisesta muuta? Minusta se on kohta pahinta, olla yhdessä mutta niin yksin.. millaisen mallin sillä lapsille antaa? Tasapainoinen ja hyvä parisuhde ei ole sellainen. Se on todella kuluttavaa..
Häh? Ei kai kukaan yhtäkkiä muutu?
En ymmärrä miten joku voi yhdessä yössä peruuttamattomasti muuttua ja kuinka RAKKAUS voi loppua?
Kuinka se edes voi loppua, ei mene tajuntaani...
Taidat olla aika nuori? Itse olin nuorena myös aika mustavalkoinen ajatuksiltani ja arvoiltani. No, elämä opettaa, nykyään näen jo harmaansävyjäkin.
Ai niin, ne terveiset. Ikävä on. Edelleen. Katkeransuloisena jo kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävis hirmu hyvin yks Jonne. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sairastin masennusta koko nuoruuden. Melkein kymmenen vuotta. Siitä huolimatta että meillä oli ydinperhe. Vanhemmat pysyi yhdessä kuten ihanteisiin kuulu, vaikka ei ne kyllä oikein toisiaan rakastaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu. Mitä jos se oma kumppani muuttuu kylmäksi ja ikäväksi vaikka kuinka yrität? Ja mitä jos sitä kestää vuosia, vaikka yrittäisit saada toisen avautumaan ja yrittäisit huomioida ja myös antaa sitä tilaa. Mitä jos ei saa yhtään lämpöä? Pitääkö siihen sitten vain tyytyä, koska luuli toisesta muuta? Minusta se on kohta pahinta, olla yhdessä mutta niin yksin.. millaisen mallin sillä lapsille antaa? Tasapainoinen ja hyvä parisuhde ei ole sellainen. Se on todella kuluttavaa..
Häh? Ei kai kukaan yhtäkkiä muutu?
En ymmärrä miten joku voi yhdessä yössä peruuttamattomasti muuttua ja kuinka RAKKAUS voi loppua?
Kuinka se edes voi loppua, ei mene tajuntaani...Taidat olla aika nuori? Itse olin nuorena myös aika mustavalkoinen ajatuksiltani ja arvoiltani. No, elämä opettaa, nykyään näen jo harmaansävyjäkin.
Ai niin, ne terveiset. Ikävä on. Edelleen. Katkeransuloisena jo kylläkin.
Vanha viisas et näköjään vieläkään kun et ymmärrä, ettei arvomaailma ja ajatukset ole ikäsidonnaisia, vaikka tietynlainen mustavalkoisuus nuorilla yleisempää onkin.
En vaan voi tajuta, kuinka rakkaus voi loppua?
Eihän rakkaus vaikkapa ystävään tai perheenjäseneenkään lopu, vaikka kaikenlaisia vaiheita ja rakkaudettomia tekoja tulisikin.
Kumppaniin on tietysti seksuaalinen aspekti myös, mutta miten se muuten eroaa ystävyydestä?
Vai vaihdatteko ystäviäkin aina välillä, kun tulee joku fiilis tai erilainen elämäntilanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sairastin masennusta koko nuoruuden. Melkein kymmenen vuotta. Siitä huolimatta että meillä oli ydinperhe. Vanhemmat pysyi yhdessä kuten ihanteisiin kuulu, vaikka ei ne kyllä oikein toisiaan rakastaneet.
No tämä on lähinnä osoitus siitä, että vastoin yleisiä luuloja tyhmäkin voi masentua.
(Missään kukaan ei ole väittänyt, etteikö ydinperheen lapsi voisi masentua, ahdistua ja ajautua ongelmiin EIKÄ eroperheiden lasten jopa 50% korkeampi riski em. asioihin tarkoita sitä, etteikö niin voisi käydä muillekin tai että KAIKILLE eroperheiden lapsille tulisi ongelmia)
Terveisiä sinä! Nimim. -Tiedät kyllä kuka-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuu. Mitä jos se oma kumppani muuttuu kylmäksi ja ikäväksi vaikka kuinka yrität? Ja mitä jos sitä kestää vuosia, vaikka yrittäisit saada toisen avautumaan ja yrittäisit huomioida ja myös antaa sitä tilaa. Mitä jos ei saa yhtään lämpöä? Pitääkö siihen sitten vain tyytyä, koska luuli toisesta muuta? Minusta se on kohta pahinta, olla yhdessä mutta niin yksin.. millaisen mallin sillä lapsille antaa? Tasapainoinen ja hyvä parisuhde ei ole sellainen. Se on todella kuluttavaa..
Häh? Ei kai kukaan yhtäkkiä muutu?
En ymmärrä miten joku voi yhdessä yössä peruuttamattomasti muuttua ja kuinka RAKKAUS voi loppua?
Kuinka se edes voi loppua, ei mene tajuntaani...Taidat olla aika nuori? Itse olin nuorena myös aika mustavalkoinen ajatuksiltani ja arvoiltani. No, elämä opettaa, nykyään näen jo harmaansävyjäkin.
Ai niin, ne terveiset. Ikävä on. Edelleen. Katkeransuloisena jo kylläkin.
Vanha viisas et näköjään vieläkään kun et ymmärrä, ettei arvomaailma ja ajatukset ole ikäsidonnaisia, vaikka tietynlainen mustavalkoisuus nuorilla yleisempää onkin.
En vaan voi tajuta, kuinka rakkaus voi loppua?
Eihän rakkaus vaikkapa ystävään tai perheenjäseneenkään lopu, vaikka kaikenlaisia vaiheita ja rakkaudettomia tekoja tulisikin.
Kumppaniin on tietysti seksuaalinen aspekti myös, mutta miten se muuten eroaa ystävyydestä?
Vai vaihdatteko ystäviäkin aina välillä, kun tulee joku fiilis tai erilainen elämäntilanne?
Tunteet eivät välttämättä tule ja mene käskien, arvomaailmaa totellen. Rakkaus todellakin voi loppua, jopa omiin vanhempiin, miksei sitten ystäviin ja kumppaniinkin.
t. toinen ikäloppu
Ikävä Hamsua. Ei ole näkynyt pitkään aikaan. 😥
Ketju on lukittu.
Ei ole ollut tarkoitus loukata. Olen vaan välillä niin tympääntynyt kaikkeen.