Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Olethan sanonut tämän myös sille naiselle? Olethan?

Vierailija kirjoitti:

Voi voi nainen. Pitäisi jo kyetä tunnustamaan itselleni ettei tässä mun kaipauksessa ole mitään todellisuuspohjaa. Jäät mulle saavuttamattomaksi linnakkeeksi horisonttiin, enkä lähemmäksi voi sua tulla. Ajan myötä sun kuvasi varmaan haalistuu, mutta muisto sinusta jää viiltävänä kipuna mun rintaan. Elämä on yllätyksiä ja ihmeitä täynnä ja sä kuulut niihin ihmeisiin. En usko että kukaan koskaan saa mua enää tuntemaan samoin kuin sinä.  

En ikinä anna anteeksi sulle ja saat sen vielä tuntea nahoissasi senkin hyväksikäyttäjä. Opit vielä mitä käy kun polttaa tarpeeksi siltoja takanaan.

Voisitko antaa mulle pienen vihjeen. Jos toivoisit mun seuraavan sua instassa, niin laita seuraavaan postaukseesi hymiö, joka kuvaa sitä "lempinimeä" millä sinua kutsuin.

Vierailija kirjoitti:

Moi rakas, kuinkahan oikeasti tunnet?

En ehkä halua tietää, mutta ajatuksissani olen kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Kenellehän tämä lie.. samat fiilikset yhtä miestä kohtaan. Toisaalta haluaisin kysyä mutta toisaalta en tiedä kestäisinkö vastausta joten.. :) ajatuksissa oot mun ja mä sun. Jospa joskus saan selvyyden. Se on vaan jännä rauha mikä tulee kun sinut nään ja jäät vain aina mun viereen seisomaan vaikket mitään puhuisikaan.

Miestä mietin minäkin tuota kirjoittaessani.

Ajatuksissa olen hänen kanssaan, tarkoitin fyysisesti enkä mitään omistamisia.

Tänne kirjoittelu on kyllä aika kamalaa.

Joka kerta jotkut vastailee mun viesteihin joissa ilmaisen tunteitani enkä odota niihin vastauksia, mutta tottakai täällä vastaillaan.

Itse en vastaile muiden tunteiden tunnustus-viesteihin, ja mulle kirjoitetut vastaukset tuntuu lähinnä paskan hieromiselta naamaan kun se on joka kerta sellainen muistutus siitä, että niin, oikeassa elämässä kukaan ei ikinä sanoisi sulle noin.

Mitähän helvettiä siis teen tällä sivulla :D

Tosin onhan tuolla ”ulkomaailmassakin” tilanteita kun ihmiset hehkuttaa niiden kumppaneita ja huomaan nykyisin meneväni joskus vähän paskaksi kun niistä tulee mieleen, etten itse tule ikinä elämään sellaista. Ettei sellainen rakkauden muoto vain ole minua varten eikä siinä kysytä minun mielipidettäni asiaan.

Ennen iloitsin aidosti muiden onnesta, nykyään en aina ja välillä se on oikeasti vaikeaa. Ällöttävää.

Luultavasti tämä on jokin vaihe, jonka jälkeen olen taas tyytyväinen ja saan lopun elämääni esim. 10v välein vuoden kriisin.

Rakkaudesta on kiva keskustella ASIANA ja analysoida siihen liittyviä käytösmalleja, suhteita ym., mutta omista tai jonkun toisen TUNTEISTA puhuminen on joskus hieman satuttavaa ja useinkin epämiellyttävää.

Odotan, että tämä helvetillinen ”olen tuomittu romanttisesti rakkaudettomaan elämään”-kriisi menee ohi ja voin taas keskittyä muihin asioihin.

Ihminen voi elää varsin hyvän elämän ilman kumppaniakin.

Keskittyy vain itsensä kehittämiseen, elämästä nauttimiseen, perheeseen, ystäviin, pitää rakastajia ja masturboi.

(Tähän ei tarvitse reagoida, huvikseen vuodatin)

Auttaisikohan se, jos kolauttaisin pääni johonkin. Tuskin. Unohtaisin vaan oman nimeni, ja sinut muistaisin aikojen loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Olethan sanonut tämän myös sille naiselle? Olethan?

Vierailija kirjoitti:

Voi voi nainen. Pitäisi jo kyetä tunnustamaan itselleni ettei tässä mun kaipauksessa ole mitään todellisuuspohjaa. Jäät mulle saavuttamattomaksi linnakkeeksi horisonttiin, enkä lähemmäksi voi sua tulla. Ajan myötä sun kuvasi varmaan haalistuu, mutta muisto sinusta jää viiltävänä kipuna mun rintaan. Elämä on yllätyksiä ja ihmeitä täynnä ja sä kuulut niihin ihmeisiin. En usko että kukaan koskaan saa mua enää tuntemaan samoin kuin sinä.  

Näillä sanoilla en tietenkään, mutta mun tunteet luulisi olevan selvillä.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä anna anteeksi sulle ja saat sen vielä tuntea nahoissasi senkin hyväksikäyttäjä. Opit vielä mitä käy kun polttaa tarpeeksi siltoja takanaan.

Sen siitä saa kun olettaa ylläolevaa.

Se oli 10 minuuttia, ja sinullle alkaa näyttää pahasti miinusta, tilissä. Sinulle kerrottiin säännöt, mutta peppu pystyssä näemmä. Se on mitä välttis tilaa.

Mukavaa & touhukasta maanantaita.

Tuntuu, että parempi olisi olla kuollut kuin palavasti rakastunut varattuna varattuun. Käännän elämässäni uuden lehden ja sua ei ole kutsuttu. Liian tuskaista.

Sun ystävällisyyteen, tasapainoisuuteen, itsevarmuuteen ja vaatimattomuuteenkin oli niin helppo ihastua. Hämmentävää, miten erilainen oot kuin se jonka kanssa menin yhteen.

>3

Kivoja ajatuksia vaikeita päätöksiä <3

Vierailija kirjoitti:

Sun ystävällisyyteen, tasapainoisuuteen, itsevarmuuteen ja vaatimattomuuteenkin oli niin helppo ihastua. Hämmentävää, miten erilainen oot kuin se jonka kanssa menin yhteen.

Oletko nainen?

Henkisesti vahva ihminen kestää henkistä kaltoinkohtelua ja kumppanin epävakautta paremmin kuin muut. Voimia voi saada ihan vain siitä, että haluaa pysyä lähellä lapsiaan. Ihastumisia voi kuitenkin tulla tosi helposti, koska kotona on niin paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olethan sanonut tämän myös sille naiselle? Olethan?

Vierailija kirjoitti:

Voi voi nainen. Pitäisi jo kyetä tunnustamaan itselleni ettei tässä mun kaipauksessa ole mitään todellisuuspohjaa. Jäät mulle saavuttamattomaksi linnakkeeksi horisonttiin, enkä lähemmäksi voi sua tulla. Ajan myötä sun kuvasi varmaan haalistuu, mutta muisto sinusta jää viiltävänä kipuna mun rintaan. Elämä on yllätyksiä ja ihmeitä täynnä ja sä kuulut niihin ihmeisiin. En usko että kukaan koskaan saa mua enää tuntemaan samoin kuin sinä.  

Näillä sanoilla en tietenkään, mutta mun tunteet luulisi olevan selvillä.

Toivottavasti joillain sanoilla kuitenkin. Sanat on tärkeitä. Itse huomasin että koin jollain tasolla yhteyden ja erityisen kohtaamisen erään kanssa, nyt en pysty unohtamaan häntä kun asiasta ei puhuttu enkä saa ikinä tietää kuvittelinko itse asioita. Tunne oli voimakas eli uskon ettei se tyhjästä syntynyt mutta unohtaminen olisi helpompaa kun asia olisi käsitelty. Helppo todeta ja vaikea toteuttaa.

Ihastuminen tai jopa rakastuminen varattuna varattuun on piinallista. Mutta mistäpä sitä tietää koskaan mihin elämä vie. Mä olen kiitollinen että hänet kohtasin vaikka se onkin raastavaa välillä.

Ehkä sitten teot merkitsee enemmän kuin sanat, kuka tietää. Kun kumpikaan ei pysty sanomaan mitään, vaikka välillä meinaa vahingossa jotain sanoa. Kai sen käytöksestä huomaa jos osaa katsoa. Itse en tule sanomaan mitään ellen saa toiselta selvää signaalia että se on ok.

Tämä. Ja sitten jos elämään yllättäen astelee ihminen - kun olet jo tyytynyt ajatukseen että tästä on vaan selvittävä ja rakkautta ei ehkä mulle ole tarkoitettu - joka on sitä kaikkea mitä olet koskaan toivonut, jonka seura tuntuu niin tutulta ja jonka satunnainen kohtaaminen jättää jälkeensä vain käsittämättömän onnellisen ja ihanan tunteen. Mitäpä siinä voi pieni ihminen tehdä muuta kuin ihmetellä että mitähän hittoa.. ja olla onnellinen että sai tavata kyseisen ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti vahva ihminen kestää henkistä kaltoinkohtelua ja kumppanin epävakautta paremmin kuin muut. Voimia voi saada ihan vain siitä, että haluaa pysyä lähellä lapsiaan. Ihastumisia voi kuitenkin tulla tosi helposti, koska kotona on niin paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen tai jopa rakastuminen varattuna varattuun on piinallista. Mutta mistäpä sitä tietää koskaan mihin elämä vie. Mä olen kiitollinen että hänet kohtasin vaikka se onkin raastavaa välillä.

Ehkä sitten teot merkitsee enemmän kuin sanat, kuka tietää. Kun kumpikaan ei pysty sanomaan mitään, vaikka välillä meinaa vahingossa jotain sanoa. Kai sen käytöksestä huomaa jos osaa katsoa. Itse en tule sanomaan mitään ellen saa toiselta selvää signaalia että se on ok.

Oletko mies? Itse kävisin tämän tilanteen läpi mielellään, koska mun psyyke ei kestä näin isoa asiaa puhumatta. Kerro minkä merkin haluat niin saat sen.

Touhutan täällä saksan kotikoetta. 😊

En ole mies :) nainen joka kaipailee miestä, kuten täällä kyllä varmaan moni muukin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen tai jopa rakastuminen varattuna varattuun on piinallista. Mutta mistäpä sitä tietää koskaan mihin elämä vie. Mä olen kiitollinen että hänet kohtasin vaikka se onkin raastavaa välillä.

Ehkä sitten teot merkitsee enemmän kuin sanat, kuka tietää. Kun kumpikaan ei pysty sanomaan mitään, vaikka välillä meinaa vahingossa jotain sanoa. Kai sen käytöksestä huomaa jos osaa katsoa. Itse en tule sanomaan mitään ellen saa toiselta selvää signaalia että se on ok.

Oletko mies? Itse kävisin tämän tilanteen läpi mielellään, koska mun psyyke ei kestä näin isoa asiaa puhumatta. Kerro minkä merkin haluat niin saat sen.

Vierailija kirjoitti:

En ole mies :) nainen joka kaipailee miestä, kuten täällä kyllä varmaan moni muukin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen tai jopa rakastuminen varattuna varattuun on piinallista. Mutta mistäpä sitä tietää koskaan mihin elämä vie. Mä olen kiitollinen että hänet kohtasin vaikka se onkin raastavaa välillä.

Ehkä sitten teot merkitsee enemmän kuin sanat, kuka tietää. Kun kumpikaan ei pysty sanomaan mitään, vaikka välillä meinaa vahingossa jotain sanoa. Kai sen käytöksestä huomaa jos osaa katsoa. Itse en tule sanomaan mitään ellen saa toiselta selvää signaalia että se on ok.

Oletko mies? Itse kävisin tämän tilanteen läpi mielellään, koska mun psyyke ei kestä näin isoa asiaa puhumatta. Kerro minkä merkin haluat niin saat sen.

Näinhän se menee. Parempi kuitenkin kysyä!