Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Kuvittelen, että löysin alkupuolelta exäni terveiset minulle..
Haluan kuitenkin lähettää kaipaavat halit Callelle Vaasaan. Tapasimme Porvoon Seurahovissa syksyllä 2008. Vietimme ikimuistettavan illan ja yön! En ole, enkä tule ikinä unohtamaan Sinua. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun hait minut tanssimaan!
Lauloimme yhdessä karaokessa Satulinnan.
Kiitos siitä unohtumattomasta illasta ja yöstä! Voi jospa vielä tapaisimme joskus!!!
T. Pirjo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo tiedän, ettei meistä tule ikinä paria. Mutta mun tunteet on mitkä on, eikä siihen voi muut vaikuttaa. Mua voi yrittää pilkata, pitää hulluna, vältellä ja vakuutella siitä, että teillä menee hyvin. Ei sillä kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska rakastan sua joka tapauksessa.
Oletko itse päättänyt ettei teistä tuu paria, vai antoiko toinen ymmärtää. Tietääkö hän rakkaudestasi?
Plääh. . Taas on tulossa yksinäinen viikonloppu ; )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tiedän, ettei meistä tule ikinä paria. Mutta mun tunteet on mitkä on, eikä siihen voi muut vaikuttaa. Mua voi yrittää pilkata, pitää hulluna, vältellä ja vakuutella siitä, että teillä menee hyvin. Ei sillä kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska rakastan sua joka tapauksessa.
Oletko itse päättänyt ettei teistä tuu paria, vai antoiko toinen ymmärtää. Tietääkö hän rakkaudestasi?
Tilanne vaan on sellainen. Tietää kyllä tunteistani.
Ken tietää? Viikonlopputerkut menee birdylle stadiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se asia, minkä hävitin keväällä, oli vihkisormus. Pidin pitkään ns. lelusormusta tilalla, mutta nyt ei ole sitäkään. Kaikki tulee olemaan pitkään kesken ja sekaisin, mutta mikään ei ole koskaan ollut selvempää. Olet rakas.
Miehelle kirjoitat? Viime keväästä?
Miehelle, juu. Tässä oli viittaus yhteen aikaisempaan kirjoitukseen, jonka asianomainen joko tajusi tai sitten ei. Tosin asialla ei ehkä kuitenkaan ole hänelle mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Plääh. . Taas on tulossa yksinäinen viikonloppu ; )
Niin on.
Pitää manipuloida aivoja tykkäämään taas yksinolosta, kun nykyisin alkanut turhauttamaan tää yksinolo.
Koskaan ennen se ei häirinnyt enkä kelaillut asiaa juuri ikinä (ja sillonkin lähinnä vain, kun tuli ulkopuolelta painetta asian suhteen), mutta nykyisin jopa jossain määrin kärsin siitä.
Edelleen viihdyn itsekseni ja "osaan" viihdyttää itseäni hyvin, mutta en saa enää juurikaan kicksejä asioista ja esim. nykyään jos menen yksin vaikkapa teatteriin, kiinnitän huomiota Niihin Kaikkiin Pariskuntiin paikalla, mikä on uutta ja ahdistavaa.
Tulee tosi luuseri-olo ja hävettää huomata, kuinka ajatukset saa harhailemaan ties missä tilanteissa ja menee johonkin itsesäälikeloihin.
Jos vaan saisin sen tietyn henkilön pois mielestäni, nauttisin varmasti taas ihan eri tavalla asioista enkä miettisi jotain "olisipa se täällä"-juttuja.
Ja joo, toki on viikonlopuksi TEKEMISTÄ, mutta voisin lyödä aika paljosta vetoa, että tulen yhdistämään mm. kaiken siihen henkilöön.
Taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän toi aivojen manipulointi onnistuu?
Pitääkö vaan ottaa niin umpijärkevä asenne koko asiaan ja henkilöön, että huomaa jossain vaiheessa lipuvansa henkisesti kauemmas?
Ja ettei siitä umpijärkevyydestä passaa lipsua, ihan kuin joku sokerista vieroittuminen - ei yhtäkään "no jos mä nyt vähän vaan haihattelen"-hetkeä.
Tällasessa menee oikeasti elämä hukkaan, jos ja kun omaa jotain pakkoajatuksia kuten minä sitä henkilöä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Plääh. . Taas on tulossa yksinäinen viikonloppu ; )
Niin on.
Pitää manipuloida aivoja tykkäämään taas yksinolosta, kun nykyisin alkanut turhauttamaan tää yksinolo.
Koskaan ennen se ei häirinnyt enkä kelaillut asiaa juuri ikinä (ja sillonkin lähinnä vain, kun tuli ulkopuolelta painetta asian suhteen), mutta nykyisin jopa jossain määrin kärsin siitä.
Edelleen viihdyn itsekseni ja "osaan" viihdyttää itseäni hyvin, mutta en saa enää juurikaan kicksejä asioista ja esim. nykyään jos menen yksin vaikkapa teatteriin, kiinnitän huomiota Niihin Kaikkiin Pariskuntiin paikalla, mikä on uutta ja ahdistavaa.
Tulee tosi luuseri-olo ja hävettää huomata, kuinka ajatukset saa harhailemaan ties missä tilanteissa ja menee johonkin itsesäälikeloihin.
Jos vaan saisin sen tietyn henkilön pois mielestäni, nauttisin varmasti taas ihan eri tavalla asioista enkä miettisi jotain "olisipa se täällä"-juttuja.Ja joo, toki on viikonlopuksi TEKEMISTÄ, mutta voisin lyödä aika paljosta vetoa, että tulen yhdistämään mm. kaiken siihen henkilöön.
Taas.
Niiin "olisipa se täällä "😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitollinen. Siunattu.
Kamala vuosi takana.
Epätoivoa ja ahdistusta. Onneksi kaikki muuttui.
Uskallan toivoa että tämä on pysyvää. Haluan juuri tätä. Yhdessä. Katsoa sitä miestä johon liitin itseni, ensimmäiseen ja ainoaan. Usko, toivo ja rakkaus. Niihin ankkuroituna, sinun kanssasi rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin nämä kesä viikonloput ja illat korostavat yksinäisyyttä. On jotenkin melankolinen olo. Kaipaa ihmistä vierelleen ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin nämä kesä viikonloput ja illat korostavat yksinäisyyttä. On jotenkin melankolinen olo. Kaipaa ihmistä vierelleen ; )
Eicä?
Moikkelis, etkö saakaan harjattua sitä koivukylän kiinahikeä pois haisemasta; tuntuu nenässä kahvilassa ja lounaspaikassa asti. Vartijakin totesi saman.
Vai onko se itkuasi?
Moikkelis, etkö saakaan harjattua sitä koivukylän kiinahikeä pois haisemasta; tuntuu nenässä kahvilassa ja lounaspaikassa asti. Vartijakin totesi saman.
Vai onko se itkuasi?
Moikkelis, etkö saakaan harjattua sitä koivukylän kiinahikeä pois haisemasta; tuntuu nenässä kahvilassa ja lounaspaikassa asti. Vartijakin totesi saman.
Vai onko se itkuasi?
Samiko se vaan jaksaa aina vaan lirkutella?
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Mistä sitten?
Mitä pahaa tänne kirjoittelussa on?
Mitä väliä, vaikka joku tunnistaisikin?
En tosin usko, että juuri koskaan "tunnistettu" kirjoittaja on juuri se joksi tunnistaja luulee, mutta kyllähän vaikkapa paras ystäväni tunnistaisi tekstejäni täältä.