Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Sikabondia vaan väliin ja kyllä kestää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon tapaavani sinut T vielä uudestaan, jotta voisimme jatkaa siitä mihin jäimme. Nyt on asiat toisin, kemia välillämme oli käsinkosketeltavaa. Tiedän että sinäkin tunsit sen, vaikka mitään ei tapahtunut. Ei koska olin varattu enkä antanut mitään tapahtua. Ajattelen sinua usein...aivan liian usein...
Vieläkö sä -ri ajattelet sitä T:aa? Ei se susta ollut kiinnostunut. Se on vaan sun päähänpinttymä.
Mä en rehellisesti sanottuna muista edes miltä T näyttää. Joten viestejä multa on turha odottaa.
En tiedä miksi tunnuit niin "oikealta".
Voikohan tietyt asiat olla vaan sattumaa?
Jos odottelisit jotain minun puoleltani niin ei tule tapahtumaan, mä en osaa tehdä päätöksiä.
En ylipäätään ala toimia "pitääkseni" jonkun elinpiirissäni ennenkuin olen kiintynyt siihen henkilöön ja saanut syitä arvostaa, enkä kykene sellaseen tavoitteelliseen toimintaan jonkun ihmisen suhteen kuten jotkut.
Kovin spontaanikaan en ole, eli mitään kehittäviä sattumiakaan ei 99,9% varmuudella tule tapahtumaan.
Ja sitten ne realiteetit, niistä en jaksa edes aloittaa. Mutta ne on aika raskauttavat, siitä lienet samaa mieltä.
Istun parvekkeella. Roseeta on lasi vieressäni. Miten minä voin olla raskauttava enhän ole tehnyt mitään rikollista. Ihan sama miten spontaani olet, mullakin on syyt miksi en lähesty. Mä ihmistä pelkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi tunnuit niin "oikealta".
Voikohan tietyt asiat olla vaan sattumaa?Jos odottelisit jotain minun puoleltani niin ei tule tapahtumaan, mä en osaa tehdä päätöksiä.
En ylipäätään ala toimia "pitääkseni" jonkun elinpiirissäni ennenkuin olen kiintynyt siihen henkilöön ja saanut syitä arvostaa, enkä kykene sellaseen tavoitteelliseen toimintaan jonkun ihmisen suhteen kuten jotkut.
Kovin spontaanikaan en ole, eli mitään kehittäviä sattumiakaan ei 99,9% varmuudella tule tapahtumaan.Ja sitten ne realiteetit, niistä en jaksa edes aloittaa. Mutta ne on aika raskauttavat, siitä lienet samaa mieltä.
Mitä tarkoitat näillä raskauttavilla realiteeteilla?
Ei kukaan ihminen ole raskauttava, asiat on ja ne asiat on sellasia ettei ole järkeä olla tekemisissä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ihminen ole raskauttava, asiat on ja ne asiat on sellasia ettei ole järkeä olla tekemisissä tms.
Ihmeellinen vastaus, et vastannut. No mitä ovat nämä asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi tunnuit niin "oikealta".
Voikohan tietyt asiat olla vaan sattumaa?Jos odottelisit jotain minun puoleltani niin ei tule tapahtumaan, mä en osaa tehdä päätöksiä.
En ylipäätään ala toimia "pitääkseni" jonkun elinpiirissäni ennenkuin olen kiintynyt siihen henkilöön ja saanut syitä arvostaa, enkä kykene sellaseen tavoitteelliseen toimintaan jonkun ihmisen suhteen kuten jotkut.
Kovin spontaanikaan en ole, eli mitään kehittäviä sattumiakaan ei 99,9% varmuudella tule tapahtumaan.Ja sitten ne realiteetit, niistä en jaksa edes aloittaa. Mutta ne on aika raskauttavat, siitä lienet samaa mieltä.
Mitä tarkoitat näillä raskauttavilla realiteeteilla?
Voi ei, vähän koominen heitto kyllä.:D
Toi "raskauttava" oli ehkä turhan dramaattinen ilmaisu, mutta siis ihan vaan realiteetit.
Lähtien erilaisista arvoista ja kaikesta.
Tein joskus sellasen pitkän plusmiinus-listan, mutta en nyt just muista mitä kaikkea siinä oli.
Miinuksia oli enemmän kuin plussia, mutta sitten jäin miettimään mitkä oli oletuksia ja voiko olla muuta kuin oletuksia ja onko plussat ja miinukset samanarvoisia, ts. joku "väärän väriset sukat" vs. "tuntuu hyvältä" ei ole samanarvoisia keskenään.
Esimerkkinä vaan siis, ei mua kiinnosta mikään sukkien väri tai mikään semmonen, mutta yhtäkaikki ei välttämättä paina yhtä paljon joku asia verrattuna toiseen.
Sitten mietin myös, laitanko asioita päässäni "lukkoon" liian helposti.
Esimerkki lähimenneisyydestä:
ystävä alkoi seurustelemaan ja katsoin ensin sitä miestä toooosi kriittisesti.
Olin siellä niillä ja tarkkailin jatkuvasti kaikkea miten se mies on, miten se katselee, mitä se sanoo jne.
Sitten se sano jo toisella kerralla yhden tosi urpon jutun ja olin heti, että aivan paska mies hyi miks toi mun ystävä edes kattelee koko tyyppiä ja näinkin sen miehen hetken ajan sellasena matomaisena lurjuksena.:DDDD
Mietin sitä juttua sitten ja päätin antaa kuitenkin mahdollisuuden sille, siis ihmisenä. Että annan sen itse näyttää mikä on enkä kategorisoi sitä jonkun YHDEN lauseen perusteella.
Ja lopputulos: se mies on yksi ihanimmista ihmisistä joita tunnen, meillä synkkaa hyvin, raivostun jos joku puhuu siitä väheksyvästi tai kohtelee sitä huonosti ja pidän sitä ihmistä parhaimpana asiana mitä sen mun ystävän elämässä on tapahtunut.:D
Ja aluksi meinasin leimata sen ihmisen, koska joku yks typerä lause jonka kerran sanoi kun en vielä häntä tuntenut.
Pitkäveteinen tarina jne., mutta mietin vaan sitten, että jos teen omassa elämässäni samaa.
Siis leimaan vaan jonkun ei-minkään-takia ja pilaan sen vuoksi kaiken?
Kun en kykene antaan itse näyttää mikä on, vaan kyylään hullunkiilto silmissä jotain saatanan MERKKEJÄ kaikesta negatiivisesta ja pistän energian siihen?
Voidaan puhua jo kesästä. Kannella otetaan tänään ja huomenna arskaa. Salut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis fakta myös on, ettei mulla ois varmaan ketään muita ku äiti ja isi mun elämässä, jos muut ois tehny päätöksen hengata mun kanssa joidenkin ihme merkkien ja typerien yksittäisten heittojen perusteella.
Tosin en mä naisia sillä tavalla tuomitse, miehiä vaan.
En tiiä miten pääsen pois siitä "merkkien keräilystä" ja semmosesta, ehkä oon vaan liian pessimistinen ja pistän suhteettoman suuret mittasuhteet joillekin täysin merkityksettömille asioille.
Siis tää on semmonen juttu, että objektiivisesti ajateltuna koko mun toiminta on sellanen "ei helvetti mikä idiootti".
Riisun paitani, näin ylös ei kukaan näe. Laitan Robynin dancing on my own soimaan. Totean että T olikin joku av kihomato eikä the T. Salut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos totta puhutaan, niin mä aina oikein odotan, milloin MERKIT OVAT ILMASSA.
Nimenomaan negatiiviset siis, positiivisille en anna arvoa juurikaan enkä niitä tarkkaile.
Tarkkailen vaan kaikkea, mikä voi mennä pieleen ja kusta.
Sitten teen niitä listoja ja märisen kun elämä ei ole merkit ja lista.
Oikeastaan mä inhoan tutustua kehenkään, en nää siinä mitään jännää ja siistiä, ainoastaan asioita jotka voi mennä pieleen ja vähintään kuluttavaa se on, mietiskellä vaan oletusten varassa kaikkea paskaa ja tarkkailla merkkejä.
Helpompi pysytellä poissa vaan.
Ja myös on totta, ettei mussa oo mitään sellasta miksi kenenkään kannattaisi olla tekemisissä.
Maailma on täynnä kaikinpuolin helpompia ja parempia ihmisiä.
Koko mun mentaliteetti tässä asiassa on totaalisen fucked up, oikeasti.
Muuten oon ihan jees, mutta tää on mun musta piste enkä usko, että muuttuu koskaan.
Mulle on helpointa olla yksin ja nähdä välillä jotain tiettyä, tuttua ja turvallista miestä.
Muuten keskityn itseeni ja läheisiini, siinä se.
Läheisille sentään osaan olla hyvä ja hyödyllinen, kaiken muun sitten paskonkin.:D
Niin ja ne miinukset oli lähinnä just jotain perusteellista erilaisuutta, arvomaailmaeroja ja sellasia.
Sellasta mikä vetää tosi kauas ja tekee käytännössä mahdottomaksi.
Eikä mua kiinnosta kenen kanssa siellä parvekkeella istut, pääsin sen vaiheen yli jo aikoja sitten.
Ei oo enää semmosia tunteita, parempi vaan kun menisit vaikka naimisiin jonkun kanssa.
Sitä mä oikeastaan odotan, sellasta lopullistakin lopullisempaa naulaa arkkuun.
Ku ei mikään muu tunne ole saanut enää aikoihin ruokaa kuin ns. järkitunne, niin käytännössä tarkoittaa sitten sitä, että muut tunteet jumittaa paikallaan, hiipuu tai kuolee kokonaan ja ainoastaan järki kasvaa.
Materiaalia ei riitä kuin järjelle, muut laihtuu.
Pienen pieni mahdollusuus että törmätään 🙃
Pienen pien mahdollisuus, että rakastan erästä aina.
Ketju on lukittu.
Eri Keeper?