Kolumni HS:ssä: On aika tunnustaa, että ihmiset eivät vain halua lapsia

Vierailija kirjoitti:

On taas joku vetäissyt vaaleanpunaiset lasit päähän Suomea kehuakseen. Leikkauksia tulee, Suomen ilmapiiri on paska ja työttömyyden pelko on persiissä. Totta helvetissä se vaikuttaa lasten hankkimiseen. On totta, että moni ei lapsia halua hankkia ollenkaan, mutta on kuitenkin myös paljon niitä, jotka lapsia hankkisivat, jos luottaisivat enemmän tulevaisuuteen. Tuli olo, että tällä yritetään vain puhua päättäjät vapaaksi vastuusta aiheen suhteen.

Joo, kolumni oli kyllä melkoista ad absurdum-vuodatusta. Itselläni ei ole lapsia mutta kyllä sen idioottikin näkee että huono taloudellinen tilanne vaikuttaa lapsien syntyvyyteen, kolumnisti jopa toteaa sen itse tekstissään mutta sitten heittääkin yhtäkkiä ilmaan "no eihän kukaan ruokapöydässä totea että lapset jää tekemättä sipilän takia, hehehehe"-irvailun. Kolumnissa ei vaan tuntunut olevan mitään tolkkua paitsi ilmeisesti purkaa jotain toimittajan traumaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää on jäljellä 60 v vielä lisääntymisiän loppumisen jälkeen. Miksi pilaamaan loppuelämää tekemällä lapsia, joista kasvaa masentuneita luusereita, kun voi nauttia nuoruudesta 80-vuotiaaksi asti ja sitten tulla Suomeen hoivattavaksi, jos ei ole varaa maksaa hoidosta muualla. Lisäksi lisääntyminen sattuu ja venyttää alavartaloa ikävästi. 

Ja kenenkä luulet sua hoivaavan?

Ei ole ketään hoivaamassa jos ei lisäännytä.

Onko sulla jotain faktaa oletuksesi pohjalle, että maapallolta ihmiset loppuisivat? Jos suomalaisia ei tulevaisuudessa hoivatyö kiinnosta, niin meille tulee hoitajia Virosta ja muista Baltian maista, Venäjältä, Filipiineiltä jne. Kyllä Suomeen on kaukaakin ihmisiä tulossa, jos vaan saavat työpaikan ja työluvan. Johan meillä on ulkomaalaisia lääkäreitä terveyskeskuksissakin, kun suomalaisia lääkäreitä ei terveyskeskustyö kiinnosta. 

Mua ihmetyttää ihmiset, jotka tekevät lapsia, jotta lapset hoitaisivat heitä, kun tulevat vanhoiksi. Teidän lapsiltanne on siis kiellettyä hankkia suurperhe? Kiellettyä muuttaa toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille? Kiellettyä luoda uraa? Kiellettyä sairastua? Mulla on lapsia, mutta en ole ikinä ajatellut, että heidän pitäisi hoitaa minut sitten, kun en enää  ilman apua selviä. Sitä varten mulla on säästöjä ja sijoituksia, jotta voin aikanaan maksaa saamastani hoidosta. Lapsettomat ehtivät elämässään säästää ja sijoittaa paljon suurempia summia, koska heillä ei ole lapsista aiheutuvia menoja. 

Mistä tulee se ihmeellinen käsitys, että ihminen joka ei halua lapsia, haluaisi kuitenkin lapsenlapsia? En hemmetti vie halua, mitään lapsia, en omia, muiden enkä omienomia! Lapsenlapsettomuus on POSITIIVINEN asia lapsettomuudessa. Ja se "autettava vanhuus" kestää todennäköisesti paljon vähemmän aikaa kuin lapsiperhe-elämä. Olisi typerää elää itselleen epämieluisasti sen 20-25 vuotta (koska pitäisihän lapsia tehdä ainakin 2-4 että joku niistä hoitaa), jotta EHKÄ saa nauttia vanhana muutaman vuoden kyläilyistä. Johan siinä 20 vuodessa säästää ja sijoittaa sen verran rahaa, että saa maksettua itselleen hoitoa ja seuraa.

Tämä, tämä, tämä:

"Syntyvyydestä keskusteltaessa unohdetaan, että kaikki ihmiset eivät halua lapsia. Vapaaehtoinen lapsettomuus on kuitenkin valinta, josta Suomessa ei ole soveliasta huudella julkisesti. Lapsettomuus yhdistetään yhä itsekkyyteen. Moralisoijien mielestä täyspainoista perhe-elämää ei voi saavuttaa ilman paria kolmea tenavaa."

Yksityisesti asenteet ovat parantuneet - mun työkavereita ei hämmennä se, että mulla ei ole lapsia ja että olen sanonut suoraan, että en niitä halua - mutta julkisesti jauhetaan vain lapsiperheistä ja että ihmisten pitäisi tehdä lisää lapsia. Kunnallisvaaleissakin oli vaikea löytää ehdokas, joka ei ollut "lapsiperheiden asialla" tai perheellinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä keskusteluissa aina pelotellaan yksinäisellä vanhuudella kuin se olisi jotain kauheaa? Eihän sen parempaa olotilaa olekaan, kuin yksin oleminen! Vai ovatko nämä kauhistelijat niitä, jotka eivät kestä hetkeäkään yksin omien ajatustensa kanssa?

No jos kaikki haluaa olla työelämässä 90 vuotiaaksi niin sitten ei varmaan ole ongelmaa,mutta vähän pelottaa 90 vuotiaat rekkakuskit.

Nyt ihmetyttää, mitä tekemistä yksin olemisella ja "työelämässä 90-vuotiaaksi" on toistensa kanssa..?

Kyllä meillä raha vaikutti perhesuunnitteluun. Kumpikaan ei saanut minkäännäköistä perintöä lapsuudenkodista eli tiedettiin, että omissa kätösissä on koko tulevaisuus.

Plus että minä kyllä vierastan Suomen lapsivihamielistä ilmapiiriä. Tosi raskasta on olla äiti, kun mikään ei ikinä riitä ja kaikilla on aina oikeus mulkoilla, puuttua, ohjeistaa, neuvoa ja arvostella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää on jäljellä 60 v vielä lisääntymisiän loppumisen jälkeen. Miksi pilaamaan loppuelämää tekemällä lapsia, joista kasvaa masentuneita luusereita, kun voi nauttia nuoruudesta 80-vuotiaaksi asti ja sitten tulla Suomeen hoivattavaksi, jos ei ole varaa maksaa hoidosta muualla. Lisäksi lisääntyminen sattuu ja venyttää alavartaloa ikävästi. 

Ja kenenkä luulet sua hoivaavan?

Ei ole ketään hoivaamassa jos ei lisäännytä.

Onko sulla jotain faktaa oletuksesi pohjalle, että maapallolta ihmiset loppuisivat? Jos suomalaisia ei tulevaisuudessa hoivatyö kiinnosta, niin meille tulee hoitajia Virosta ja muista Baltian maista, Venäjältä, Filipiineiltä jne. Kyllä Suomeen on kaukaakin ihmisiä tulossa, jos vaan saavat työpaikan ja työluvan. Johan meillä on ulkomaalaisia lääkäreitä terveyskeskuksissakin, kun suomalaisia lääkäreitä ei terveyskeskustyö kiinnosta. 

Mua ihmetyttää ihmiset, jotka tekevät lapsia, jotta lapset hoitaisivat heitä, kun tulevat vanhoiksi. Teidän lapsiltanne on siis kiellettyä hankkia suurperhe? Kiellettyä muuttaa toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille? Kiellettyä luoda uraa? Kiellettyä sairastua? Mulla on lapsia, mutta en ole ikinä ajatellut, että heidän pitäisi hoitaa minut sitten, kun en enää  ilman apua selviä. Sitä varten mulla on säästöjä ja sijoituksia, jotta voin aikanaan maksaa saamastani hoidosta. Lapsettomat ehtivät elämässään säästää ja sijoittaa paljon suurempia summia, koska heillä ei ole lapsista aiheutuvia menoja. 

Harva varmaan ajattelee lasten hoitavan ihan konkreettisesti. Ihan käsittämätöntä itsekkyyttähän se sellainen on. Mutta olishan se kiva kun joku kävisi katsomassa, kertoisi kuulumisiaan tai vaikka edes skypettäisi sieltä toiselta mantereelta. Kyllähän rahalla saa hoitajia, mutta kun aika tulee kun kaveritkin on kuolleet tai laitoksissa, olis tosiaan kiva olla nuorempia sukulaisia.

Periaatteessahan syntyvyyden aleneminen on vain hyvä asia: luonto kiittää, kun kulutus vähenee. Harmillista on se, että väki vähenee siellä, jossa lapsia voidaan turvallisesti ja hyvissä taloudellisissa oloissa kasvattaa. Syntyvyys on korkea juuri siellä, missä sen pitäisi olla paljon matalampi, eli köyhissä maissa.

Syntyvyyden alentuessa nopeasti, on meillä olemassa tietysti sellainen ongelma, että tulevaisuudessa ei riitä hoitajia kaikille. Eli ne, joilla ei ole varaa / mahdollisuuksia palkata hoitajia itselleen, tai muuttaa ulkomaille hoidon perässä, jäävät ilman hoitoa. Tulevaisuudessa lapsilla on yhä suurempi vastuu omien vanhempiensa hoidosta. Ja vaikka olisi rahaakin, niin mistä niitä hoitajia saadaan, kun ei vain ole väkeä riittävästi. Hoitotyö tuskin houkuttelee enää tulevaisuudessa, ellei palkka sitten moninkertaistu. Omassa lähipiirissäni on muutama lapseton vanhus ja voi sitä yksinäisyyden määrää. Ja kun kukaan ei ole auttamassa missään, nämä vanhukset elävät lähes heitteille jätettynä. Surkeaa seurattavaa. Näin ei tietenkään saisi olla, vaan kaikille kuuluisi hyvä vanhuus ja hoiva.

Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että kaikki eivät halua lapsia. Omat lapseni ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja olisin mieluusti nähnyt heidät esim. pienemmissä opetusryhmissä. Kun väki vähenee, pidot paranee, se lienee totta. Toivon kuitenkin, että itse saisin lapsenlapsia, sillä minulle lapseton on elämä on järkyttävän tylsää, vaikka tietysti ymmärrän, että kaikille ei ole. Onneksi jokainen voi nykyään päättää haluaako lapsia vai ei, ihan liikaa on jo syntynyt lapsia vanhemmille, jotka eivät ole olleet hyviä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää on jäljellä 60 v vielä lisääntymisiän loppumisen jälkeen. Miksi pilaamaan loppuelämää tekemällä lapsia, joista kasvaa masentuneita luusereita, kun voi nauttia nuoruudesta 80-vuotiaaksi asti ja sitten tulla Suomeen hoivattavaksi, jos ei ole varaa maksaa hoidosta muualla. Lisäksi lisääntyminen sattuu ja venyttää alavartaloa ikävästi. 

Ja kenenkä luulet sua hoivaavan?

Ei ole ketään hoivaamassa jos ei lisäännytä.

Onko sulla jotain faktaa oletuksesi pohjalle, että maapallolta ihmiset loppuisivat? Jos suomalaisia ei tulevaisuudessa hoivatyö kiinnosta, niin meille tulee hoitajia Virosta ja muista Baltian maista, Venäjältä, Filipiineiltä jne. Kyllä Suomeen on kaukaakin ihmisiä tulossa, jos vaan saavat työpaikan ja työluvan. Johan meillä on ulkomaalaisia lääkäreitä terveyskeskuksissakin, kun suomalaisia lääkäreitä ei terveyskeskustyö kiinnosta. 

Mua ihmetyttää ihmiset, jotka tekevät lapsia, jotta lapset hoitaisivat heitä, kun tulevat vanhoiksi. Teidän lapsiltanne on siis kiellettyä hankkia suurperhe? Kiellettyä muuttaa toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille? Kiellettyä luoda uraa? Kiellettyä sairastua? Mulla on lapsia, mutta en ole ikinä ajatellut, että heidän pitäisi hoitaa minut sitten, kun en enää  ilman apua selviä. Sitä varten mulla on säästöjä ja sijoituksia, jotta voin aikanaan maksaa saamastani hoidosta. Lapsettomat ehtivät elämässään säästää ja sijoittaa paljon suurempia summia, koska heillä ei ole lapsista aiheutuvia menoja. 

Harva varmaan ajattelee lasten hoitavan ihan konkreettisesti. Ihan käsittämätöntä itsekkyyttähän se sellainen on. Mutta olishan se kiva kun joku kävisi katsomassa, kertoisi kuulumisiaan tai vaikka edes skypettäisi sieltä toiselta mantereelta. Kyllähän rahalla saa hoitajia, mutta kun aika tulee kun kaveritkin on kuolleet tai laitoksissa, olis tosiaan kiva olla nuorempia sukulaisia.

Miksi pitää olla juuri nuorempia sukulaisia? Miksei voi olla nuorempia ystäviä? Mun paras ystäväni on vain 4 vuotta vanhempi kuin oma tyttäreni. Ja kai niitä sukulaisia voi olla muitakin kuin vain omia jälkeläisiä? Mun serkkujeni lapset pitävät muhun yhteyttä Facebookin kautta paljon enemmän kuin omat lapseni, koska he ovat aktiivisempia Facebookin käyttäjiä kuin omat lapseni. Ihan samalla tavalla mä voin vanhana viestitellä heidän kanssaan Facebookissa kuin nytkin. Ja miksen voisi Skypettää jossain toisessa laitoksessa olevan kaverini kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset oikeasti niin näköalattomia ja tyhmiä etteivät näe minkälaiseen katastrofiin tämä lisääntymättömyys johtaa.

Johan se on johtanut kilpailukyvyttömyyteen ja pitkään matalasuhdanteeseen Suomessa. Euroahan siitä tietysti syytetään vaikka tosiasiat kertovat toista.

Kuka hoivaa sinua vanhana? Yhteiskunnallisesti "hoiva" toteutetaan pääasiassa eläkkeinä. Kun ihminen on niin vanha ettei jaksa työskennellä, hänelle maksetaan eläkettä. Tämä on kustannuksellisesti ylivoimaisesti merkittävin sosiaalinen tulonsiirto. Eläkkeen puolestaan maksavat työssäkäyvät ihmiset ja kun heitä on vähän he myös maksavat enemmän eläkeitä. Normaaliksi eläkemaksuksi tunnustetaan yleisesti 15%, mutta Suomessa ollaan jo 25% tasolla ja suunta on jyrkästi ylöspäin.

Tässä on oikeasti se Suomen KiKy ja tätä tarkoittaa ettei kukaan hoivaa sinua vanhana. Hoivaajan kamelinselkä on jo aika notkolla enkä pitäisi ihmeellisenä jos se vielä jossain vaiheessa katkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä keskusteluissa aina pelotellaan yksinäisellä vanhuudella kuin se olisi jotain kauheaa? Eihän sen parempaa olotilaa olekaan, kuin yksin oleminen! Vai ovatko nämä kauhistelijat niitä, jotka eivät kestä hetkeäkään yksin omien ajatustensa kanssa?

Vanhusten suurin ongelma on kuitenkin yksinäisyys. Minäkin tykkään olla yksin, olen mielestäni parasta seuraa itselleni. Touhuan puutarhassa, teen käsitöitä, luen, kokkaan, leivon, käyn kävelyllä, kuuntlen radiota ja musiikkia, katson elokuva. Vanhana ei vaan pysty enää tekemään juuri mitään, näkö ja kuulo voivat heikentyä, niin ettet kuule radiota, et näe lukea tai tehdä käsitöitä. Jalat ovat kipeät ja voi huimata, et voi lenkkeillä, et kyykkiä puutarhassa. Muisti huononee. Ikätoverit ovat yhtä raihnaisia tai kuolleita. Et jaksa lähteä minnekään. Ainoa piristys on vieraat. Ellei ole lähiomaisia, olet totaalisen yksin ehkä 10 v, ehkä 20 v. Luulen, että et nauti siinä vaiheessa yksinäisyydestä.

Ja ikävä kyllä siinä käy niin, että kukaan lähiomainen ei välttämättä enää sinua muista kun olet vanha, ei, vaikka olisit ollut kuinka mukava ja rakastettava tahansa. Joku voi käydä kerran, pari vuodessa. Nuorilla on työt, perheet, harrastukset, opiskelut ja omat vanhemmat ja isovanhemmat. Sedät ja tädit unohtuvat. Lapset ovat ainoat, jotka muistavat ja huolehtivat ja hekin vain, jos olet ollut hyvä vanhempi. Tosin ainakin mun tuttavapiirissä myös ne, joiden vanhemmat ovat olleet suorastaan surkeita vanhempia, muistavat vanhempiaan. Poikkeuksen tekee eräs, jonka isä hakkasi häntä koko lapsuusajan. Mutta ei lapsia pidä hankkia silti siksi, että pelkää yksinäistä vanhuutta, kyllä siihen pitää olla muutenkin aito halu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset oikeasti niin näköalattomia ja tyhmiä etteivät näe minkälaiseen katastrofiin tämä lisääntymättömyys johtaa.

Johan se on johtanut kilpailukyvyttömyyteen ja pitkään matalasuhdanteeseen Suomessa. Euroahan siitä tietysti syytetään vaikka tosiasiat kertovat toista.

Kuka hoivaa sinua vanhana? Yhteiskunnallisesti "hoiva" toteutetaan pääasiassa eläkkeinä. Kun ihminen on niin vanha ettei jaksa työskennellä, hänelle maksetaan eläkettä. Tämä on kustannuksellisesti ylivoimaisesti merkittävin sosiaalinen tulonsiirto. Eläkkeen puolestaan maksavat työssäkäyvät ihmiset ja kun heitä on vähän he myös maksavat enemmän eläkeitä. Normaaliksi eläkemaksuksi tunnustetaan yleisesti 15%, mutta Suomessa ollaan jo 25% tasolla ja suunta on jyrkästi ylöspäin.

Tässä on oikeasti se Suomen KiKy ja tätä tarkoittaa ettei kukaan hoivaa sinua vanhana. Hoivaajan kamelinselkä on jo aika notkolla enkä pitäisi ihmeellisenä jos se vielä jossain vaiheessa katkeaa.

Meillä on nytkin puolisen miljoonaa ihmistä, jotka mielellään kävisivät töissä ja maksaisivat puolestaan eläkkeitä. Heille vaan ei ole töitä, josta maksettaisiin palkkaa. Eivät nämä 9 euron päiväpalkoilla työtä tekevät kenenkään eläkettä maksa, mutta silti heitä käytetään työvoimana. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia ei haluta, loppuu koko kansakunnan olemassaolo. Yksinkertaista.

Niin. Naisten itsekkyys vie ainakin länsimaat tuhoon. Alapeukuttakaa ihan rauhassa, teette sen vain siksi, että omatunto kolkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää on jäljellä 60 v vielä lisääntymisiän loppumisen jälkeen. Miksi pilaamaan loppuelämää tekemällä lapsia, joista kasvaa masentuneita luusereita, kun voi nauttia nuoruudesta 80-vuotiaaksi asti ja sitten tulla Suomeen hoivattavaksi, jos ei ole varaa maksaa hoidosta muualla. Lisäksi lisääntyminen sattuu ja venyttää alavartaloa ikävästi. 

Ja kenenkä luulet sua hoivaavan?

Ei ole ketään hoivaamassa jos ei lisäännytä.

Onko sulla jotain faktaa oletuksesi pohjalle, että maapallolta ihmiset loppuisivat? Jos suomalaisia ei tulevaisuudessa hoivatyö kiinnosta, niin meille tulee hoitajia Virosta ja muista Baltian maista, Venäjältä, Filipiineiltä jne. Kyllä Suomeen on kaukaakin ihmisiä tulossa, jos vaan saavat työpaikan ja työluvan. Johan meillä on ulkomaalaisia lääkäreitä terveyskeskuksissakin, kun suomalaisia lääkäreitä ei terveyskeskustyö kiinnosta. 

Mua ihmetyttää ihmiset, jotka tekevät lapsia, jotta lapset hoitaisivat heitä, kun tulevat vanhoiksi. Teidän lapsiltanne on siis kiellettyä hankkia suurperhe? Kiellettyä muuttaa toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille? Kiellettyä luoda uraa? Kiellettyä sairastua? Mulla on lapsia, mutta en ole ikinä ajatellut, että heidän pitäisi hoitaa minut sitten, kun en enää  ilman apua selviä. Sitä varten mulla on säästöjä ja sijoituksia, jotta voin aikanaan maksaa saamastani hoidosta. Lapsettomat ehtivät elämässään säästää ja sijoittaa paljon suurempia summia, koska heillä ei ole lapsista aiheutuvia menoja. 

Harva varmaan ajattelee lasten hoitavan ihan konkreettisesti. Ihan käsittämätöntä itsekkyyttähän se sellainen on. Mutta olishan se kiva kun joku kävisi katsomassa, kertoisi kuulumisiaan tai vaikka edes skypettäisi sieltä toiselta mantereelta. Kyllähän rahalla saa hoitajia, mutta kun aika tulee kun kaveritkin on kuolleet tai laitoksissa, olis tosiaan kiva olla nuorempia sukulaisia.

Miksi pitää olla juuri nuorempia sukulaisia? Miksei voi olla nuorempia ystäviä? Mun paras ystäväni on vain 4 vuotta vanhempi kuin oma tyttäreni. Ja kai niitä sukulaisia voi olla muitakin kuin vain omia jälkeläisiä? Mun serkkujeni lapset pitävät muhun yhteyttä Facebookin kautta paljon enemmän kuin omat lapseni, koska he ovat aktiivisempia Facebookin käyttäjiä kuin omat lapseni. Ihan samalla tavalla mä voin vanhana viestitellä heidän kanssaan Facebookissa kuin nytkin. Ja miksen voisi Skypettää jossain toisessa laitoksessa olevan kaverini kanssa? 

Muut sukulaiset unohtavat sut. Samoin käy todennäköisesti ystävien kanssa. Ystävällä voi olla omat vanhemmat huolehdittavana, silloin on pakkokin priorisoida ja antaa aikaansa kaikkein rakkaimmille. Laitospaikat ovat kortilla jo nyt, joten niitä ei ehkä ole tulevaisuudessa kuin kaikkein rikkaimmille, joilla on varaa maksaa hoidostaan tuhansia euroja kuukaudessa. Ei ole myöskään hoitajia näihin laitoksiin. Et ehkä kuule ja/tai näe skypettää, et edes osaa käyttää enää tietokonetta. Sormesi eivät tottele, et muista mikä face tai skype on. Tai on tullut kokonaan uudet systeemit, etkä niitä vanhuksena enää ole oppinut käyttämään, haikaile mennyttä aikaa. Serkkujesi lapsia et todennäköisesti kiinnosta pätkän vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämää on jäljellä 60 v vielä lisääntymisiän loppumisen jälkeen. Miksi pilaamaan loppuelämää tekemällä lapsia, joista kasvaa masentuneita luusereita, kun voi nauttia nuoruudesta 80-vuotiaaksi asti ja sitten tulla Suomeen hoivattavaksi, jos ei ole varaa maksaa hoidosta muualla. Lisäksi lisääntyminen sattuu ja venyttää alavartaloa ikävästi. 

Ja kenenkä luulet sua hoivaavan?

Ei ole ketään hoivaamassa jos ei lisäännytä.

Onko sulla jotain faktaa oletuksesi pohjalle, että maapallolta ihmiset loppuisivat? Jos suomalaisia ei tulevaisuudessa hoivatyö kiinnosta, niin meille tulee hoitajia Virosta ja muista Baltian maista, Venäjältä, Filipiineiltä jne. Kyllä Suomeen on kaukaakin ihmisiä tulossa, jos vaan saavat työpaikan ja työluvan. Johan meillä on ulkomaalaisia lääkäreitä terveyskeskuksissakin, kun suomalaisia lääkäreitä ei terveyskeskustyö kiinnosta. 

Mua ihmetyttää ihmiset, jotka tekevät lapsia, jotta lapset hoitaisivat heitä, kun tulevat vanhoiksi. Teidän lapsiltanne on siis kiellettyä hankkia suurperhe? Kiellettyä muuttaa toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille? Kiellettyä luoda uraa? Kiellettyä sairastua? Mulla on lapsia, mutta en ole ikinä ajatellut, että heidän pitäisi hoitaa minut sitten, kun en enää  ilman apua selviä. Sitä varten mulla on säästöjä ja sijoituksia, jotta voin aikanaan maksaa saamastani hoidosta. Lapsettomat ehtivät elämässään säästää ja sijoittaa paljon suurempia summia, koska heillä ei ole lapsista aiheutuvia menoja. 

Harva varmaan ajattelee lasten hoitavan ihan konkreettisesti. Ihan käsittämätöntä itsekkyyttähän se sellainen on. Mutta olishan se kiva kun joku kävisi katsomassa, kertoisi kuulumisiaan tai vaikka edes skypettäisi sieltä toiselta mantereelta. Kyllähän rahalla saa hoitajia, mutta kun aika tulee kun kaveritkin on kuolleet tai laitoksissa, olis tosiaan kiva olla nuorempia sukulaisia.

Miksi pitää olla juuri nuorempia sukulaisia? Miksei voi olla nuorempia ystäviä? Mun paras ystäväni on vain 4 vuotta vanhempi kuin oma tyttäreni. Ja kai niitä sukulaisia voi olla muitakin kuin vain omia jälkeläisiä? Mun serkkujeni lapset pitävät muhun yhteyttä Facebookin kautta paljon enemmän kuin omat lapseni, koska he ovat aktiivisempia Facebookin käyttäjiä kuin omat lapseni. Ihan samalla tavalla mä voin vanhana viestitellä heidän kanssaan Facebookissa kuin nytkin. Ja miksen voisi Skypettää jossain toisessa laitoksessa olevan kaverini kanssa? 

Muut sukulaiset unohtavat sut. Samoin käy todennäköisesti ystävien kanssa. Ystävällä voi olla omat vanhemmat huolehdittavana, silloin on pakkokin priorisoida ja antaa aikaansa kaikkein rakkaimmille. Laitospaikat ovat kortilla jo nyt, joten niitä ei ehkä ole tulevaisuudessa kuin kaikkein rikkaimmille, joilla on varaa maksaa hoidostaan tuhansia euroja kuukaudessa. Ei ole myöskään hoitajia näihin laitoksiin. Et ehkä kuule ja/tai näe skypettää, et edes osaa käyttää enää tietokonetta. Sormesi eivät tottele, et muista mikä face tai skype on. Tai on tullut kokonaan uudet systeemit, etkä niitä vanhuksena enää ole oppinut käyttämään, haikaile mennyttä aikaa. Serkkujesi lapsia et todennäköisesti kiinnosta pätkän vertaa.

Kummitätini täytti juuri 80 vuotta. En ole unohtanut vaan pidän yhteyttä. Ja myös omat kummilapseni pitävät minuun yhteyttä.

Mitä tulee tuohon, että ei enää vanhana kykene käyttämään Facebookia tai Skypeä, niin eihän silloin pysty pitämään yhteyttä myöskään maapallon toisella puolella asuviin omiin lapsiinsakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Peukuista päätellen suurin osa lapsellisista hyväksyy ja kunnioittaa lapsettomia, eivätkä kysele lapsiaikeista, tai ala vouhottaa, ihmetellä, säälitellä, tai tyrkytellä, tai vängätä vaan ymmärtää, että moni haluaa elää ilman lapsia. Eikä sitä tarvitse perustella, kuten ei sitäkään, että haluaa elää ilman maatilaa, ilman koiraa, ilman miestä, ilman siskoa saman katon alla, ilman lemmikkikäärmettä, ilman taloa, ilman kämppistä, ilman matkustelua, ilman uraa, ilman baari-iltoja, ilman salsaa, ilman lentopalloa, ilman, että näkee Roomaa ja kuolee.

Mutta näissä ketjuissa on se pieni vähemmistö, joille ei voi sanoa, että ei halua lapsia, ilman että saa negatiivista toimintaa osakseen. Sen näkee niistä parista ihmisestä, jotka näitä lapsi vai koira, kenet pelastat, juttuja tehtailevat sekä parista tyypistä näissä ketjuissa, joilla on aina samat argumentit, odotas vain, kun vanhenet ja ketään ei käy, tai kuka sinut hoitaa, kuka käy, tai odotapas, kun olet 40 ja on tylsää, kun ei ole lapsia. He ovat pelottava sakki, jos se kakara sen ilon elämään olisi tuonut, niin silloin tuota vänkäämissairautta ei olisi, jolla muut halutaan väen väkisin tekemään myös lapsia.

Se, että kohteliaasti sanoo, että minulle tuli ilo lasten myöstä, on eri asia, kuin se haukkuminen ja vänkääminen, mitä jotkut harrastavat.

Näiden pienen vähemmistön takia lapsettomat joutuvat keksimään niitä selityksiä, että "pidän lapsista oikein paljon, mutta kun ..." 

Vaikka omasta kolmesta lapsesta huolimatta en mikään äitiyden perikuva ole, ja huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat ärsyttävät missä milloinkin ihan penteleesti, minusta on tosi ikävä lukea velojen kirjoituksia, jossa lapsia haukutaan kakaroiksi ja äitiä porsijoiksi. Suurin osa vanhemmista kun kuitenkin tekee aivan kelvollista kasvatustyötä. 

Toisekseen, en ollenkaan vähättelisi tuota vanhuusiässä uhkaavan yksinäisyyden merkitystä. Omassa lähipiirissä vanhoja ja vanhenevia ihmisiä  on jonkin verran, ja kyllä se asia näköjään panee miettimään ennemmin tai myöhemmin. Äitini elää hyvin aktiivista elämää, mutta valittaa silti jatkuvasti, miten yksinäinen hän on, kun nimen omaan jälkikasvun pitäisi soitella ja käydä koko ajan ja satojen kilometrien päästä se on haasteellista. Appivanhemmat, jotka myös ovat reissanneet hurjasti ja joilla on paljon ystäviä, ovat viime vuosina havahtuneet siihen tosiasiaan, että ystäviä poistuu taivaalliseen hiippakuntaan yhä tiuhempaa tahtia ja oma toimintakunto laskee vääjäämättä, jolloin oman jälkikasvun apua toivotaan ja tarvitaan enemmän. Tällöin on myös omatunto ruvennut muistuttamaan, että lastenlasten ollessa pieniä omat euroopanturneet tuntuivat tärkeämmiltä, mutta ehkä kuitenkin olisi kannattanut tutustua niihin pieniin silloin aikaisemmin enemmän. 

 Minulla on myös perheettömiä sisaruksia, jotka ovat esim. tapaturmien jälkeen alkaneet miettiä, miten kävisi, jos olisi sattunut pahemmin eikä olisikaan ketään, jota hälyttää avuksi. Ja niin edelleen. 

Niin kauan kun asiat ovat hyvin ja on itse kaikkivoipa, nämä asiat eivät tule niin mieleen. Mutta tilanne näköjään muuttuu sitä mukaa kun aikaa kuluu ja krempat lisääntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä keskusteluissa aina pelotellaan yksinäisellä vanhuudella kuin se olisi jotain kauheaa? Eihän sen parempaa olotilaa olekaan, kuin yksin oleminen! Vai ovatko nämä kauhistelijat niitä, jotka eivät kestä hetkeäkään yksin omien ajatustensa kanssa?

Vanhusten suurin ongelma on kuitenkin yksinäisyys. Minäkin tykkään olla yksin, olen mielestäni parasta seuraa itselleni. Touhuan puutarhassa, teen käsitöitä, luen, kokkaan, leivon, käyn kävelyllä, kuuntlen radiota ja musiikkia, katson elokuva. Vanhana ei vaan pysty enää tekemään juuri mitään, näkö ja kuulo voivat heikentyä, niin ettet kuule radiota, et näe lukea tai tehdä käsitöitä. Jalat ovat kipeät ja voi huimata, et voi lenkkeillä, et kyykkiä puutarhassa. Muisti huononee. Ikätoverit ovat yhtä raihnaisia tai kuolleita. Et jaksa lähteä minnekään. Ainoa piristys on vieraat. Ellei ole lähiomaisia, olet totaalisen yksin ehkä 10 v, ehkä 20 v. Luulen, että et nauti siinä vaiheessa yksinäisyydestä.

Ja ikävä kyllä siinä käy niin, että kukaan lähiomainen ei välttämättä enää sinua muista kun olet vanha, ei, vaikka olisit ollut kuinka mukava ja rakastettava tahansa. Joku voi käydä kerran, pari vuodessa. Nuorilla on työt, perheet, harrastukset, opiskelut ja omat vanhemmat ja isovanhemmat. Sedät ja tädit unohtuvat. Lapset ovat ainoat, jotka muistavat ja huolehtivat ja hekin vain, jos olet ollut hyvä vanhempi. Tosin ainakin mun tuttavapiirissä myös ne, joiden vanhemmat ovat olleet suorastaan surkeita vanhempia, muistavat vanhempiaan. Poikkeuksen tekee eräs, jonka isä hakkasi häntä koko lapsuusajan. Mutta ei lapsia pidä hankkia silti siksi, että pelkää yksinäistä vanhuutta, kyllä siihen pitää olla muutenkin aito halu.

Vanhusten suurin ongelma on tosiaan yksinäisyys. Mutta kummalla yksinäisyys tekee  enemmän kipeää: sillä, joka odottaa läheisiään käymään, vai sillä, joka ei edes odota? Monesti yksinäisyys on juuri sitä, että lapset ja lapsenlapset EIVÄT tule käymään tai käyvät niin harvoin, että vanhus ikävöi heitä. Jos ei ole ketään, jota ikävöidä, yksinäisyys on erilaista. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni työpaikat pitäisi priorisoida lapsia hankkineille.

Lapsia hankkineista ei ole kuin harmia työpaikoilla. Kersojen takia ei pystytä joustamaan mistään, kersojen sairastelun takia ollaan pois, kersojen hankkimisen takia ollaan vuosia pois töistä jne.

Tämä ongelma olisi paljon pienempi, jos naiset tajuaisivat pysyä kotona.

Potastkaa ja pelkästään tuon yhden ihmisen mielipide, joka ei perustu mihinkään faktaan.

Kaikki ei halua lapisa ja se on ihan ok, eikä sitä nykyään enää mitenkään edes paheksuta. Mutta paljon enemmän on niitä jotka haluaisivat, mutta eivät uskalla tehdä, koska tulevasuus ei omalla kohdalla näytä kovinkaan valoisalta.

Tälläkin palstalla on hyvin vahvana sellainen mielipide että lapsia ei saa tehdä jos ei pysty huolehtimaan heistä ilman yhteiskunnan tukiverkkoja. Nuoret naiset tekevät todella paljon pätkä- ja osa-aikatöitä, ei niiden kanssa voi taata lapselle yhteiskunnasta riippumatonta elatusta, joten perheytymistä siirretään koko ajan myöhemmäksi.

Kuinka moni teistä muuten pitää aktiivisesti yhteyttä ja auttaa vanhoja sukulaisiaan? En tarkoita omia vanhempia tai isovanhempia, vaan tätejä, setiä, enoja, kummeja, vanhempien serkkuja? Eli soitatte jollekin vanhukselle pari kertaa viikossa, ulkoilutatte häntä ainakin pari kertaa kuukaudessa, käytte kylässä parin viikon välein, käytätte vanhusta jossain virkistäytymässä silloin tällöin, hoidatte hänen asioitaan, esim. tilaatte jalkahoitajan kotiin, laitatte hänelle kesäkukkia, hommaatte hoitotuen, käytte hänelle kaupassa? ?Jos oletatte, että joku tai monikin toimii noin teidän kohdallanne, kun olette vanhoja, niin varmaan toimitte noin itsekin?