Lue keskustelun säännöt.
Asumiskustannusten jakamisesta parisuhteessa.
06.05.2017 |
Täällä on varmasti ollut vähän samantapaisia aloituksia, mutta kokeillaas nyt jos saisi tähän mielipiteitä. Ollaan yli kolmikymppinen pariskunta, ja ollaan seurusteltu 1,5 vuotta, molemmat halutaan tulevaisuus yhdessä. Nyt on tullut ajankohtaiseksi muuttaa yhteen. Minä asun isohkossa omistuskaksiossa, mies vuokralla. Mies olisi nyt muuttamassa luokseni. Olen hankkinut kotini lainarahalla, ja palkastani menee suuri osa sen laina maksuun. Selviän kyllä vastikkeesta ja lyhennyksistä, mutta paljoa rahaa ei jää ns. huvitteluun. Miehen vuokra on nyt 700€ mutta se on hänen maksukyvyn ihan ylärajoilla, myöskin hänellä on rahat tiukoilla kun tuon vuokran maksaa. Paljonko mielestänne miehen pitäisi maksaa asumisesta, kun muuttaa omistamaani asuntoon? Hän ei tietyistä menneisyyteen liittyvistä syistä saa nyt lainaa, eli ei voi ostaa osuutta asunnostani.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailijay kirjoitti:
Minä muutin miehen omistamaan asuntoon ja teemme juurikin noin, eli minä maksan vastikkeen ja sähkön. Mies hoitaa kaikki korjaustyöt ja niiden kustannukset sekä vakuutuksen. Sisustus- ja kodinkonehankinnat maksetaan puoliksi.
Meille tämä on hyvä ratkaisu. Asun paljon mukavammin ja edullisemmin kuin vuokralla, molempien asumiskustannukset ovat pienemmät kuin yksin asuessa. Minun ei tarvitse tehdä suuria investointeja (en voisikaan), mutta saan osallistua kodin "laittamiseen".
Ruuat ja taloustavarat ostetaan yhteiseltä tililtä, mutta molemmat tekee omat hankinnat itsenäisesti omilla rahoilla. Senttejä ei joka tapauksessa lasketa, yhteistaloudessa tässä asutaan ja tarkoitus on kuitenkin joskus mennä naimisiinkin.
Mutta jos huomenna teille tulisikin ero, miehellä olisi edelleen asuntonsa, mitä sinulla olisi? Puolikas sohvaa?
Tai jos mies kuolisi huomenna esim auto-onnettomuudessa, kuka perisi asunnon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko oikeasti mielestänne itsekäs, jos tarjoan miehelle lähes ilmaisen asumisen, mutta mies ei tarjoaisi minulle vastaavasti mitään vaan matkustelisi yksin ja söisi ravintola-illalliset yksin?
Onko mielestänne oikeasti itsekästä, että vain toinen tarjoaa ja toinen ei tarjoa mitään vaan käyttää kaikki rahat yksin itseensä?
Ap.Sinä et tarjoa mitään vaan laitat miehen maksamaan asumisen puolestasi.
Miehen kuvitteellisista tarjoamisista emme tiedä mitään. Tämä kuvio on vain sinun päässäsi. Samoin kuin se että haluat kerryttää omaisuuttasi ja haluat käyttää myös miehen kaikki rahatOlet itsekäs. Näet asian vain oman etusi näkökulmasta
Kuvio ei ole vain päässäni vaan mies on jo innostunut siitä, että hänelle jää ylimääräistä rahaa sitten aika paljon ja hän saa vihdoin matkustella. Kun kysyin että matkustammeko sitten yhdessä niin mies sanoi, että "tietysti, jos sinulla on siihen rahaa". Ilmoitti että haluaa erilliset rahat eli ei osta minulle matkalippua.
Ap.
Ap, kuulostat järkevältä rahankäyttäjältä ja miehesi ei sitä ole. Kovin erilaiset tavat käyttää rahaa usein rassaavat parisuhdetta, joten miettisin vielä onko hän todella se herra oikea. Ainakin tuo matkustuskommentti kuulostaa siltä, ettei hän mieti muuta, kuin itseään.
Jos kuitenkin yhteen muutatte pyydä maksamaan koko vastike ja esim. sähkö. En todellakaan antaisi asua ilmaiseksi, jos ei mieskään halua yhteistä taloutta. Ei se lainan lyhennys nyt 100% kerrytä varallisuutta. Onhan sinulla korotkin ja muutenki, ei ole sinun vika, että miehesi on kussut asiansa. Eri asia, jos haluaisi säästää ja kerätä pohjakassaa, että voisi ostaa puolet asunnosta, kun luottotiedot on taas kunnossa.
Ihme ajatusmalli valloillaan täällä. Jos itse eroan joskus, niin pitääkin sijoittaa omat rahat ja etsiä joku tampio, joka antaa asua 100e/kk kantakaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin miehen omistamaan asuntoon ja teemme juurikin noin, eli minä maksan vastikkeen ja sähkön. Mies hoitaa kaikki korjaustyöt ja niiden kustannukset sekä vakuutuksen. Sisustus- ja kodinkonehankinnat maksetaan puoliksi.
Meille tämä on hyvä ratkaisu. Asun paljon mukavammin ja edullisemmin kuin vuokralla, molempien asumiskustannukset ovat pienemmät kuin yksin asuessa. Minun ei tarvitse tehdä suuria investointeja (en voisikaan), mutta saan osallistua kodin "laittamiseen".
Ruuat ja taloustavarat ostetaan yhteiseltä tililtä, mutta molemmat tekee omat hankinnat itsenäisesti omilla rahoilla. Senttejä ei joka tapauksessa lasketa, yhteistaloudessa tässä asutaan ja tarkoitus on kuitenkin joskus mennä naimisiinkin.
Mutta jos huomenna teille tulisikin ero, miehellä olisi edelleen asuntonsa, mitä sinulla olisi? Puolikas sohvaa?
Puolet yhdessä ostetuista tavaroista sekä kaikki ne rahat, jotka olen säästänyt säästötililleni tänä aikana, kun olen edullisesti miehen asunnossa asunut.
T. Se jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi asuntosi vuokravapailla markkinoilla? Mies maksaa siitä 50%. Niin hän maksaisi, jos asuntosi omistaisi joku muu kuin sinä ja asuisitte siinä vuokralla. vesimaksu ja puolet sähköstä siihen päälle.
Ei ole sinun vikasi, että mies on möhlinyt ja menettänyt luottotietonsa.
Miksi tällä ehdotuksella on enemmän ala- kuin yläpeukkuja? Toinen tapa olisi jakaa todelliset asumiskulut tasan, ja mies maksaisi osuutensa sille tilille, jolta sinä maksat asumuskulut muille.
Täällä huutelee ihmeellistä sakkia. Täysin kyvyttömiä tajuamaan, että sillä kämpässä kiinni olevalla pääomalla on arvo. Mies ei joudu kärsimään minkäänlaista suhdanneriskiä, maksamaan korkoa, tulevia remppalainoja ja remppoja jne.
Ap:n lähtökohta on ihan oikea. Toisessa vastaavanlaisessa ketjussa muotoilin sen näin:
Puolikas vastaavan koko kämpän vuokrasta * rakkauskerroin (joka on käänteinen).
Eli vastaava kämppä vuokramarkkinoilla 1000€ on miehen osuus vaikkapa 500€*0.8=400 eur.
Hyvä havainnollistus on se, että mies omistaisi vastaavan kämpän ja vuokraisi sen ulos muuttaessaan naisen kämppään. Olisiko ok jos mies maksaisi vain vastikkeen puolikkaan? Vuokralainen maksaisi hänen asuntonsa vastikkeen ja lainakulut. Mieti.
Ap:llä on paljon rahaa kiinni kämpässä, rahaa jota hän ei voi muuten sijoittaa. Mies voisi tässä tilanteessa asua liki ilmaiseksi ja säästää huomattavia summia (tosin maksuhäiriöisellä luonteellaan, päättää matkustella...).
Kuten jo todettu puolikas vuokra on halvempi kuin mikään muu tapa asua pääkaupunkiseudulla.
Ap, selitä miehelle. Jos ei kelpaa, ette muuta yhteen. Tai vuokraat omasi ulos ja vuokraatte yhdessä kämpän. (Miettikääs ap:n herjaajat tätäkin skenaariota)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi mahdollisuus on tietenkin panna riita poikki ja tavata puolimatkassa eli molemmat tuo pöytään jonkun perustellun summan ja lopulliseksi summaksi tulee näiden keskiarvo.
Typerää muuttaa yhteen. Suhde ei kuitenkaan toimi ja eroatte lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellisella rahantuhlaajalla on mennyt harkinta pieleen jo aikaisemminkin, miksi sitoisit itsesi moiseen villevallattomaan? Jos nyt suostut rahoittamaan ilmaista asumista ja vieläpä pidät huushollin kunnossa ja jääkaapin täynnä, niin rakkaus ei siinä tilanteessa paljon kannattele, kun tulet perjantaina kotiin duunista ja mies onkin lähtenyt viimeisillä rahoillaan "sijoittamaan" tallinnantuliaisiin. Yhteisistäkään matkoistanne ei tule mitään, kun mies on ostanut itselleen reissuvaatteet koko saldollaan, ja näppärästi unohtanut jättää mitään lompakon pohjalle, jotta saisitte maksettua edes taksin lentokentälle tai vuokrattua auton matkakohteessa. Kerran tunari, aina tunari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijay kirjoitti:
Minä muutin miehen omistamaan asuntoon ja teemme juurikin noin, eli minä maksan vastikkeen ja sähkön. Mies hoitaa kaikki korjaustyöt ja niiden kustannukset sekä vakuutuksen. Sisustus- ja kodinkonehankinnat maksetaan puoliksi.
Meille tämä on hyvä ratkaisu. Asun paljon mukavammin ja edullisemmin kuin vuokralla, molempien asumiskustannukset ovat pienemmät kuin yksin asuessa. Minun ei tarvitse tehdä suuria investointeja (en voisikaan), mutta saan osallistua kodin "laittamiseen".
Ruuat ja taloustavarat ostetaan yhteiseltä tililtä, mutta molemmat tekee omat hankinnat itsenäisesti omilla rahoilla. Senttejä ei joka tapauksessa lasketa, yhteistaloudessa tässä asutaan ja tarkoitus on kuitenkin joskus mennä naimisiinkin.
Mutta jos huomenna teille tulisikin ero, miehellä olisi edelleen asuntonsa, mitä sinulla olisi? Puolikas sohvaa?
Tai jos mies kuolisi huomenna esim auto-onnettomuudessa, kuka perisi asunnon?
Sama henkilö, joka perisi sen siinäkin tapauksessa, että asuisimme erillään. Miehen vanhemmat siis ymmärtääkseni.
Minulla ei ole vielä koskaan elämässäni ollut mahdollisuutta ostaa asuntoa. Joten tilannehan ei tuon ero/kuolema-asian suhteen eroa siitä, että asuisin vuokralla omillani. Olen siis seurustelun alussa ollut opiskelija ja nyt vasta vähän aikaa työelämässä, määräaikaisilla sopimuksilla. Mies on ollut työelämässä jo kauemmin, siksi erilainen taloudellinen tilanne.
Olen kuitenkin saanut nyt tämän edullisen asumisen ansiosta säästettyä rahaa. Pikku hiljaa koska palkkani ei ole iso, mutta kuitenkin paljon enemmän kuin koskaan yksin vuokralla asuessani. Ajatuksena on sitten jossain vaiheessa ostaa yhdessä isompi asunto, kunhan se on taloudellisesti mahdollista ja järkevää. Vielä sitä ei vaan ole voinut toteuttaa, joten tällä järjestelyllä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä kiinnostaa teidän spekulaatiot siitä onnistuuko ap:n parisuhde vai ei. Aloittaja kysyi käsittääkseni mielipiteitä asumiskustannusten jakamisesta, urpot.
Kun ostin omistusasunnon, joka oli kolmio ja lyhensin lainaa 500e/kk ja vastike oli 300e/kk niin puoliso maksoi vuokraa minulle puolet noista, eli 400e. Asunto oli pinnoiltaan uusi ja tuo oli molemmista hyvä ratkaisu. Sähkö, netti ja vesi maksettiin vuorotellen. Ero tuli mutta ei liittynyt näihin maksujärjestelyihin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä voi ajatella, että asumismenojen jälkeen mies voisi laittaa säästyneet rahat huvitteluun ja sinä taas joudut maksamaan asuntolainaa.
On kummankin oma asia mihin ylimääräiset rahat käyttää, säästöön vai kulutustavaraan.
Jos ap haluaa käyttää enemmän rahaa vaatteisiin, matkusteluun yms. , niin joko pienentää lainanlyhennystä tai muutatte yhdessä vuokralle ja tuhlaatte molemmat tilinne laittamatta mitään säästöön. Ei kukaan pakota laittamaan rahaa säästöön, mutta olisi toki suotavaa (myös sen luottotietonsa menettäneen miehen, jotta voitte joskus ostaa yvteisen asunnon).
Avasiko nämä (14) mietteet yhtään asiaa?
14 antoi kyllä ajattelemisen aihetta. On totta että mies saa käyttää kaikki rahansa vaikka vaatteisiinsa jos haluaa. Ehkä minua vähän harmittaa se, että mies on menettänyt tuhlailemalla myös luottotietonsa eikä muutenkaan halua säästää esim. uuteen asuntoon vaan haluaa kuluttaa heti kaikki rahat. Minä taas haluan säästää osan ja miettiä millä tulevaisuudessa saisi uuden yhteisen asunnon. Ap.
Hyvin erilaiset tavat käyttää rahaa ei yleensä ennusta hyvää suhteelle. Jos nyt jo tuntuu tilanne noin epäreilulta, asia tuskin ainakaan paranee jatkossa.
Vastaukseni itse kysymykseen: puolet asumiskustannuksista ja lainan koroista miehen maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhteenmuutosta puhuttu muuten vakavasti vai ainoastaan mies ehdottanut sitä, että voisi muuttaa ap:n luo puolikasta vastiketta vastaan?
Suhde on ainakin tähän asti tuntunut hyvältä ja ollaan puhuttu paljon että halutaan yhteinen tulevaisuus. Ollaan puhuttu, että miehen vuokrayksiöön ei mahduta. Olen ehdottanut asuntoni pois myymistä tai pois vuokraamista. Mies on ehdottanut, että muuttaisi luokseni. Ei hän mielestäni sitä rahan takia halua vaan tykkää oikeasti minusta. Mutta hän on kyllä laskenut, että se tulisi "halvimmaksi". Niin. Hänelle.
Ap.
Pointti on se, että yhteenmuutosta pitäisi olla "hyötyä" molemmille. Eli jos halutaan muuttaa yhteen ja jos/kun se on taloudellisesti järkevin ratkaisu asua sinun asunnossasi niin ilman muuta se rahansäästö mikä siitä tulee käytetään yhteisiin juttuihin. Esim jos molemmat haluaa risteilylle niin tottakai sinne mennään yhdessä niillä rahoilla jotka on säästyneet kun mies ei enää maksa omaa vuokraa. Miten mies voi ajatella että hän saisi ne rahat käyttää yksin ja vain itseensä? Tosin se kaikkein tärkein kysymys on, että miksi mies edes haluaisi käyttää kaikki ne ylimääräiset rahat vain itseensä eikä tehdä jotain kivaa yhdessä rakastamansa naisen kanssa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että mies maksaa vastikkeen ja puolet sähkö ja vesilaskusta. Sun pitää maksaa asuntolaina kokonaan itse, koska asunto on.vain sun nimissä ja sehän jää sulle jos joskus eroatte
Tietysti maksan oman lainani itse. Lainan lyhennys on noin tonnin kuussa. Vastike 200€. Vesi 15€ per henkilö. Sähkölasku ei kerrostalokaksiossa paljoa ole.
Minulla ei siis jää palkastani lainan ja asumiskulujen ja ruoan jälkeen juurikaan rahaa yli nyt. Tosin se on ollut oma valintani. Miehellä ei jää vuokransa ja ruokien jälkeen myöskään juurikaan rahaa yli palkastaan. Jos mies maksaisi yhteenmuuton jälkeen noin kuin ehdotat, se olisi enintään 150 euroa kuussa. Hänellä olisi siis sen jälkeen 550€ "ylimääräistä" rahaa huvitteluun, minulla taas edelleen menisi rahat asumiseen koska minun kuukausimaksu ei pienentyisi kuin reilulla satasella. Ap.
Niin, ja lisäksi menetät puolet asuntosi tilasta. Minä vaatisin että mies maksaa 500€/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä voi ajatella, että asumismenojen jälkeen mies voisi laittaa säästyneet rahat huvitteluun ja sinä taas joudut maksamaan asuntolainaa.
On kummankin oma asia mihin ylimääräiset rahat käyttää, säästöön vai kulutustavaraan.
Jos ap haluaa käyttää enemmän rahaa vaatteisiin, matkusteluun yms. , niin joko pienentää lainanlyhennystä tai muutatte yhdessä vuokralle ja tuhlaatte molemmat tilinne laittamatta mitään säästöön. Ei kukaan pakota laittamaan rahaa säästöön, mutta olisi toki suotavaa (myös sen luottotietonsa menettäneen miehen, jotta voitte joskus ostaa yvteisen asunnon).
Avasiko nämä (14) mietteet yhtään asiaa?
14 antoi kyllä ajattelemisen aihetta. On totta että mies saa käyttää kaikki rahansa vaikka vaatteisiinsa jos haluaa. Ehkä minua vähän harmittaa se, että mies on menettänyt tuhlailemalla myös luottotietonsa eikä muutenkaan halua säästää esim. uuteen asuntoon vaan haluaa kuluttaa heti kaikki rahat. Minä taas haluan säästää osan ja miettiä millä tulevaisuudessa saisi uuden yhteisen asunnon. Ap.
Ap, nyt herätys ennen kuin pilaat elämäsi aivan väärän ihmisen kanssa. Minkä ihmeen takia otat valtavan riskin ja lyöt hynttyyt yhteen vastuuttoman huithapelin kanssa??? Itse olet järkevästi hoitanut asiasi ja osaat ajatella periaatteessa huomista pidemmälle rahankäyttöä. Mutta iso kuva sinulta on nyt hukassa. On erittäin holtitonta taloudenpitoa mennä yhteen luottotietonsa menettäneen kanssa. Ei ole kovinkaan paljoa älliä päässä niillä joille noin on käynyt. Älä muuta yhteen. Jos kuitenkin niin teet ja avioidutte, teet ehdottomasti avioehdon!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä voi ajatella, että asumismenojen jälkeen mies voisi laittaa säästyneet rahat huvitteluun ja sinä taas joudut maksamaan asuntolainaa.
On kummankin oma asia mihin ylimääräiset rahat käyttää, säästöön vai kulutustavaraan.
Jos ap haluaa käyttää enemmän rahaa vaatteisiin, matkusteluun yms. , niin joko pienentää lainanlyhennystä tai muutatte yhdessä vuokralle ja tuhlaatte molemmat tilinne laittamatta mitään säästöön. Ei kukaan pakota laittamaan rahaa säästöön, mutta olisi toki suotavaa (myös sen luottotietonsa menettäneen miehen, jotta voitte joskus ostaa yvteisen asunnon).
Avasiko nämä (14) mietteet yhtään asiaa?
14 antoi kyllä ajattelemisen aihetta. On totta että mies saa käyttää kaikki rahansa vaikka vaatteisiinsa jos haluaa. Ehkä minua vähän harmittaa se, että mies on menettänyt tuhlailemalla myös luottotietonsa eikä muutenkaan halua säästää esim. uuteen asuntoon vaan haluaa kuluttaa heti kaikki rahat. Minä taas haluan säästää osan ja miettiä millä tulevaisuudessa saisi uuden yhteisen asunnon. Ap.
Ap, nyt herätys ennen kuin pilaat elämäsi aivan väärän ihmisen kanssa. Minkä ihmeen takia otat valtavan riskin ja lyöt hynttyyt yhteen vastuuttoman huithapelin kanssa??? Itse olet järkevästi hoitanut asiasi ja osaat ajatella periaatteessa huomista pidemmälle rahankäyttöä. Mutta iso kuva sinulta on nyt hukassa. On erittäin holtitonta taloudenpitoa mennä yhteen luottotietonsa menettäneen kanssa. Ei ole kovinkaan paljoa älliä päässä niillä joille noin on käynyt. Älä muuta yhteen. Jos kuitenkin niin teet ja avioidutte, teet ehdottomasti avioehdon!!
Mies menetti luottotietonsa, kun hänellä oli vaikea jakso elämässään, paljon menetyksiä ja masentui. Hän on parantunut masennuksesta niin ajattelin, että häntä ei saa syyllistää loputtomiin siitä että hankki maksuhäiriöitä masentuneena. Mutta oikeastaan vasta tämä yhteenmuuttokeskustelu on paljastanut minulle miehen suhdetta rahaan. Koska nyt kun hän asuu yksin ja rahat menee vuokraan ja muuhun pakolliseen, niin hän ei ole voinut tuhlailla.. Kun ei ole ollut mitä tuhlata. Siksi olen kuvitellut. että hän olisi vähemmän tuhlaavainen ihminen. Mutta nyt hänen muutamat kommentit muuton myötä tulevasta irtorahasta ja matkustelusta ym ihmetyttävät minua. Toisaalta ymmärrän, että jos on monta vuotta kituuttanut ja ollut masentunutkin jne, niin ilahtuu siitä että vihdoin olisi rahaa ja vihdoin voisi matkustella. Mutta itsekkäältä se tuntuu, että mies sitten ihmettelee että miksi minulla ei muka ole rahaa sitten matkustaa hänen kanssaan. Hän siis ei halua matkustaa yksin vaan kanssani, mutta haluaa että maksan matkani itse. Ap.
En ymmärrä miten niin monet pitävät aloittajaa ahneena, ilkeänä, pihinä ja miehestään hyötymään pyrkimänä, jos odottaa miehen maksavan enemmän kuin puolet vastikkeesta. Mieshän siinä on ahne ja pyrkii hyötymään, jos haluaa vaihtaa oman 700 euron vuokransa 100 euron "vuokraan" ja ajattelee säästyvällä rahalla humputtelevansa. Kuka asuu 100 eurolla kaksiossa Helsingissä? Sehän on ihan lottovoitto ja jos on tarjolla sellaisia, voin kyllä ottaa osoitteen mihin muuttaa. Voin maksaa vaikka 200 euroa, jos on kolmio hyvällä paikalla.
Yhteenmuuton tarkoituksena kai on, paitsi jakaa yhteistä arkea, että molemmat hyötyvät. Miten aloittaja hyötyy tuolla järjestelyllä (en laske jotain 100 euron maksua hyötymiseksi, se on 25 euroa viikko eli ihan peanuts). Itse vastaavassa tilanteessa lähtisin siitä, että joku 350-400 euroa on se mistä voidaan edes keskustella. Siinä versiossa molemmat hyötyvät ja säästävät tasapuolisesti. Ja ennenkuin joku sanoo, että aloittaja kerryttää miehen rahalla omaisuuttaan niin a) mies maksaa joka tapauksessa asumisestaan jollekulle muulle ja kerryttää jonkun omaisuutta, ja b) miehelle jää 350 euroa aiempaa enemmän rahaa kuussa ja voi sillä ihan vapaasti kerryttää omaa omaisuuttaan, vaikkapa laittaa säästöön tulevaa isomman yhteisen asunnon ostoa varten.
Joka tapauksessa säästöön jäänee miehelläkin enemmän kuin nykyinen vuokra miinus uusi "vuokra", koska yhdessä asuessa monet kulut puolittuvat (sähkö, vakuutukset, netti, ruokakuluissakin varmaan tulee pudotusta ja monesti ehkä voi mennä yhdellä autollakin, ehkä voi myydä ylimääräisiä huonekaluja ja tarvikkeita jne).
Kun molemmat hyötyvät, molemmat voivat myös yhdessä, mutta omilla rahoillaan, tehdä vapaa-ajan juttuja kuten matkoja ja keikkoja.
En sano parisuhteen kestosta mitään, mutta aloittajana lakkaisin haaveilemasta yhteisistä rahoista ennenkuin on asuttu yhdessä ja nähty se todellinen rahankäyttötyyli. Ja vaikka miehen luottotiedot palautuisivat, yhteinen laina otettaisiin niin että laina on puoliksi (tai miten osat jakaakaan, eihän lainan tarvitse olla puoliksi) ja molemmilla omat osansa, joita molemmat lyhentävät omaan tahtiinsa. Ettei käy niin että aloittaja maksaa lainaa ja mies tuhlaa. Kannattaa myös miettiä miten sitten jos tulee perheenlisäystä ja aloittajan tulot loppuvat hetkeksi.
Onhan parisuhde muutakin kuin asumisen kulut. Pankaa asunnon juoksevat kulut puoliksi, jakaa tulojenne suhteessa tai sopikaa kumpi ne maksaa. Sovitte myös kuka maksaa ruokakaupassa tai kun käytte yhdessä esim. viihteellä.
Meillä nyt ei ole toki omistusasuntoa ja on noita lapsiakin, mutta talouden kulut on jaettu siten, että kummallekin jää käyttövaraa omiin juttuihinsa suunnilleen yhtä monta euroa kuussa.
Koko ap:n kuvio olisi paljon helpompi, jos avoliiton sijaan menisivät naimisiin. Mies voisi huoletta osallistua kuluihin, minkä pystyy, kun eron tullessa kertynyt omaisuus jaetaan kahtia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten niin monet pitävät aloittajaa ahneena, ilkeänä, pihinä ja miehestään hyötymään pyrkimänä, jos odottaa miehen maksavan enemmän kuin puolet vastikkeesta. Mieshän siinä on ahne ja pyrkii hyötymään, jos haluaa vaihtaa oman 700 euron vuokransa 100 euron "vuokraan" ja ajattelee säästyvällä rahalla humputtelevansa. Kuka asuu 100 eurolla kaksiossa Helsingissä? Sehän on ihan lottovoitto ja jos on tarjolla sellaisia, voin kyllä ottaa osoitteen mihin muuttaa. Voin maksaa vaikka 200 euroa, jos on kolmio hyvällä paikalla.
Yhteenmuuton tarkoituksena kai on, paitsi jakaa yhteistä arkea, että molemmat hyötyvät. Miten aloittaja hyötyy tuolla järjestelyllä (en laske jotain 100 euron maksua hyötymiseksi, se on 25 euroa viikko eli ihan peanuts). Itse vastaavassa tilanteessa lähtisin siitä, että joku 350-400 euroa on se mistä voidaan edes keskustella. Siinä versiossa molemmat hyötyvät ja säästävät tasapuolisesti. Ja ennenkuin joku sanoo, että aloittaja kerryttää miehen rahalla omaisuuttaan niin a) mies maksaa joka tapauksessa asumisestaan jollekulle muulle ja kerryttää jonkun omaisuutta, ja b) miehelle jää 350 euroa aiempaa enemmän rahaa kuussa ja voi sillä ihan vapaasti kerryttää omaa omaisuuttaan, vaikkapa laittaa säästöön tulevaa isomman yhteisen asunnon ostoa varten.
Joka tapauksessa säästöön jäänee miehelläkin enemmän kuin nykyinen vuokra miinus uusi "vuokra", koska yhdessä asuessa monet kulut puolittuvat (sähkö, vakuutukset, netti, ruokakuluissakin varmaan tulee pudotusta ja monesti ehkä voi mennä yhdellä autollakin, ehkä voi myydä ylimääräisiä huonekaluja ja tarvikkeita jne).
Kun molemmat hyötyvät, molemmat voivat myös yhdessä, mutta omilla rahoillaan, tehdä vapaa-ajan juttuja kuten matkoja ja keikkoja.
En sano parisuhteen kestosta mitään, mutta aloittajana lakkaisin haaveilemasta yhteisistä rahoista ennenkuin on asuttu yhdessä ja nähty se todellinen rahankäyttötyyli. Ja vaikka miehen luottotiedot palautuisivat, yhteinen laina otettaisiin niin että laina on puoliksi (tai miten osat jakaakaan, eihän lainan tarvitse olla puoliksi) ja molemmilla omat osansa, joita molemmat lyhentävät omaan tahtiinsa. Ettei käy niin että aloittaja maksaa lainaa ja mies tuhlaa. Kannattaa myös miettiä miten sitten jos tulee perheenlisäystä ja aloittajan tulot loppuvat hetkeksi.
Puolet asumiskustannuksesta (ei laina) on ok. Joten se 350 on vielä ok. Ei se mies ole mistään 100 puhunut. Ap otti sen liioittelun tähän, kun oma ajatus yhteisistä rahoista (joissa vain hänen omaisuus karttuu) tai kuvitteellisesta vuokrasummasta eli 650 ei saanut kannatusta.
Kyllä se on ap joka tässä haluaa hyötyä. Miehen rahat hänen ylimitoitetun lainan maksajaksi.
Kaikki miehen ahneuteen liittyvät luvut tuli niiden jälkeen
Minusta on outoa ajatella, että miehelle jäisi niin ja niin paljon enemmän rahaa kuussa kulutettavaksi. Jos asumismenot yhtäkkiä vähenevät esim. 500 euroa niin eikö kannattaisi "antaa" itselleen käytettäväksi vaikka 150 euroa (kun kerran taloudellinen tilanne on ollut liian niukka) ja säästää ne loput 350 euroa? Jos miehellä on luottotiedot menneet niin sitä suuremmalla syyllä nyt olisi korkea aika alkaa ajatella raha-asioita vastuullisesti ja pitkäjänteisesti.