Nainen, suututko jos mies haluaa ehdottomasti isyystestin?

Vähän epärationaalisesti keljuttaisi mutta ymmärtäisin kyllä. Niin minäkin haluaisin. Se on vähän kuin avioehto, ei se nyt ole kovin romanttista, mutta sen nyt vaan on tehtävä.

Todennäköisesti suutahtaisin. Koska;

A) Mies oli se, joka oli suhteemme alun todella mustasukkainen ja vainoharhainen, mutta sitten kumminkin jäi itse kiinni pettämisestä. Jos yhtäkkiä alkaisi epäillä minua tuollaisesta petoksesta, pistäisi miettimään onko hänellä puhtaita jauhoja pussissa vai mistä moinen luottamuspula.

B) Mies on niin idiootti, että pahoittaisi mieleni tuollaisilla epäilyillä eikä tajuaisi hoitaa asiaa salaa selkäni takana. Näin minun ei tarvitsisi koskaan tietää koko asiasta.

Epäilisin miestäni pettäjäksi.

Lähtis varmaan oikeus yksityisyyteen puhelimen yms suhteen 9kk ajaksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi, kun eihän sitä koskaan tiedä.

Jos kerran ketjun äitylit on niin varmoja miehensä lapsen isyydestä, en ymmärrä miksi testistä pitäisi suuttua?

Kyllä ne loukkaantuu verisesti, ei kuulemma ole luottamusta.

Hei ap, miten oma äitisi suhtautui asiaan? Oletan, että sinunkin isä on varmistettu dna-testillä. Jos ei ole, niin kipinkapin testiin. Eikös se ole kiva tietää, kuka sinun isäsi on?

Jos mies olisi halunnut, että dna-testit tehdään, hän olisi saanut järjestää asian ihan kokonaan itse. Ajanvarauksen, lapsen syöttmämisen ja pukemisen, matkat, laskun maksamisen ja tietenkin minulle taksimatkat tilauksesta maksuun asti. Mihinkään nettitestiin en olisi suostunut, niihin ei ole luottamista. Miehen tuntien mitään ei olisi tapahtunut.

Totta kai olisin syvästi loukkaantunut, koska tuohan on hirveä syytös. Pettäminenkin on paha, mutta että pettää ilman ehkäisyä ja tekee lapsen, on ihan kammottava teko. Jos mies tuollaista alkaisi puhua, niin kyllä luottamus suhteesta olisi tiessään ja sen uudelleen rakentaminen olisi vaikeaa.

Hieman eri asia olisi, jos miehellä olisi jostain syystä jotain syytä epäillä. Tosin järkevä mies hoitaisi tutkimukset ihan keskenään minulle kertomatta, ellei sitten halua tuhota suhdetta.

Eikö ole itsestään selvää, että syyttä petturiksi epäileminen on loukkaavaa? Suuttuisitko, jos puolisosi ei uskoisi, ettet ole rikollinen vaan vaatisi rikosrekisteriotteen? Suuttuisitko jo siitä, että puoliso ei uskoisi sinun tarkistaneen lapsen läksyt kun sanot ne tarkistaneesi? Ihminen pahastuu, jos häntä epäillään ja syytetään. Luottamus on se, minkä varassa suhde seisoo tai kaatuu ja jos puolisoni ilmaisee syvää epäluottamusta, totean, ettei suhteessa ole järkeä. En jaa elämääni ihmisen kanssa, joka ei luota minuun. Sehän on kuin asuisi vihollisleirissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran ketjun äitylit on niin varmoja miehensä lapsen isyydestä, en ymmärrä miksi testistä pitäisi suuttua?

Eiköhän tässä ole aika monta perustelua annettu. Jos et osaa lukea niin en voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suuttuisi mutta olisi se merkki ettei luota. Ja miettisin mahtaako ukko itse ollakin petturi jos on noin vainoharhainen.

Meillä lapset on tekemällä tehty eikä tullut mieleenkään vieras muna siinä vaiheessa eikä kyllä ennen tai jälkeenkään.

Olen ollut 100% uskollinen.

Sama. Alkaisin epäillä miehen uskollisuutta jos testin haluaisi.

Eli hyökkäyskö olisi paras puolustus?

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran ketjun äitylit on niin varmoja miehensä lapsen isyydestä, en ymmärrä miksi testistä pitäisi suuttua?

Sinä voisit käydä sukupuolitautitesteissä kerran kuukaudessa ja antaa vaimon tutkia päivittäin puhelimesi, koska sinulla ei ole mitään salattavaa. Joku paikannussysteemi kännykkässäsi olisi kanssa kiva, sehän ei haittaa, että vaimo tietää aina, missä olet.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran ketjun äitylit on niin varmoja miehensä lapsen isyydestä, en ymmärrä miksi testistä pitäisi suuttua?

Eikö tässä ole aika monessa vastauksessa kerrottu miksi. Etkö osaa lukea vai eikö mikään vastaus ole se oikea? Eli "suuttuisin, koska miehelle selviäisi että isä on oikeasti naapurin Raimo".

Kyllä mua ainakin suututtaisi jos epäilisi noin isosta petoksesta. Tämä siis siitäkin huolimatta, etten ole koskaan miestäni pettänyt ja hänen isyytensä 100 % varma juttu.

Varmasti loukkaantuisin, suuttuisinkin, jos mua noin aiheetta epäiltäisiin ja syytettäisiin petoksesta. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta, koko aikuisikäni, ja olemme kumpikin toistemme ensimmäiset ja ainoat seksikumppanit. Luottamus romuttuisi kyllä.

Meillä on kolme lasta ja mies ei ole asiaa ehdottanut. En tiedä miten olisin reagoinut jos hän olisi isyystesteistä alkanut puhumaan. Tottakai hän olisi saanut testit tehdä, en olisi kieltänyt, mutta olisin varmasti vaatinut hänelle kattavia sukupuolitautitestejä. Luotto olisi silloin mieheen päin mennyt, luultavasti lopullisesti. Tuollainen epäluottamuksen osoitus olisi varmasti pahin parisuhteessa.

pettäminen on täysin merkityksetön asia verrattuna siihen, että tietää lapsen olevansa oma. Mieluummin vaikka 1000 eri miehen kanssa pettänyt ja oma lapsi, kuin jumalan ihmeellä jonkun muun lapsi.

En ole nainen, mutta vastaan tähän silti. Minä en vaatinut, enkä edes ehdottanut, asia kyllä kävi mielessä sillä suhde oli myrskyisä ja lyhyt ennen raskautta. Nyt en enää välitä, minä olen tuon lapsen isä ja sitä ei enää mikään testi muuta, olisi tulos mikä hyvänsä!

Ymmärrän toisaalta halun olla varma, mutta testin haluaminen osoittaisi että mies ei ole varma minusta, eli ei luottaisi minuun. Ilman luottamusta noin isoon asiaan tuskin on suhteessa paljon järkeä. Saattaisi ehkä itsellekin tulla sitten mieleen miehen oman uskollisuuden tila.

Järjellä ajateltuna voin siis ymmärtää miksi tuollaisen testin voisi haluta, mutta en voisi tunnetasolla estää itseäni loukkaantumasta.

Suuttuisi kyllä että epäilee pettämisestä ilman mitään syytä. Suostuisin kyllä mutta en tiedä miten suhde tuosta jatkuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran ketjun äitylit on niin varmoja miehensä lapsen isyydestä, en ymmärrä miksi testistä pitäisi suuttua?

Sinä voisit käydä sukupuolitautitesteissä kerran kuukaudessa ja antaa vaimon tutkia päivittäin puhelimesi, koska sinulla ei ole mitään salattavaa. Joku paikannussysteemi kännykkässäsi olisi kanssa kiva, sehän ei haittaa, että vaimo tietää aina, missä olet.

Toisen miehen lapsen elättäminen ja kasvattaminen on pikkaisen toisen luokan petos naiselta, kuin mustasukkaisen psykolehmän puhelimen tonkimiset. Oletko koskaan lukenut artikkeleita tai tilastoja siitä, miten petollisia käärmeitä naiset oikeasti ovat?

Miten mies sitten reagoisi, kun testeistä tulee vastaus, että lapsi/lapset on omaa tuotosta? Alkaako hän vasta silloin luottamaan naiseensa vai onko hänen vainoharhaisuus vienyt asian jo niin pitkälle, että parisuhde ei sitä ole kestänyt? Kaduttaako miestä edes silloin asian älytön jahkailu, sairas mustasukkaisuus ja epäily, ja yrittääkö mies korjata omaa käytöstään mitenkään? Pystyykö sitä edes enää korjaamaan?

Jos mieheni olisi siis lapsiamme toisen siittämäksi luullut, niin sanoisin, että parisuhde olisi ollut siinä. Ero olisi ollut 100%:n varma. Ja ero ei olisi ollut helppo, olisin pistänyt kapuloita rattaisiin niin paljon kuin olisin ehtinyt. Valitettavasti olen aika pitkävihainen tällaisissa asioissa.

Kahdenkymmenen vuoden liiton jälkeen erottiin. Mies kehtasi vaatia ala-ikäisistä isyystestiä. Täysi-ikäinen kieltäytyi. Mitä hän oletti hyötyvänsä testeistä? Missä välissä olisin pettänyt, kun en päässyt ikinä mihinkään. Tulos oli ilmiselvä tietenkin. Kyllä loukkaannuin. Minä teen töitä perheen eteen. Teen kotityöt. Hoidan lapset, joista yksi vammainen. Ja sitten saan tuollaista v..ttuilua palkaksi. No sitä saa mitä tilaa. Turha luulla, että joustan yhtään missään.