Nainen, suututko jos mies haluaa ehdottomasti isyystestin?

En, miksi pitäisi suuttua. Parempi varmistaa aina.

En tietenkään. Kysy kuitenkin omalta vaimoltasi koska hän tietää oman suuttumisherkkyytensä.

Pitäisi kuulua automaattisesti neuvolan palveluihin.

Jos olisimme olleet yhdessä jo kauan ilman pettämisepäilyjä, ja selkeästi sovittu, että yritetään perheenlisäystä niin kyllä suuttuisin.

Ei se mukavalta tuntuisi, vihjailu siitä että olet pettänyt.

Pitkässä suhteessa saattaisin vähän suutahtaa, toki suostuisin koska itse tietäisin varmasti.

Yhden illan jutun/lyhyen suhteen kohdalla olisi täysin ymmärrettävää varmistella. (Ja kyllä, yhden illan jutullekin kertoisin, olettaen että tietäisin miten saada yhteyden, ja sovittaisiin aikooko olla elämässä mukana yms.)

Miksi vaatis.

Ehkä. Lapset ovat niin isänsä näköisiä ja kaikkien näiden vuosien jälkeen jos mies nyt alkaisi jauhaa siitä, alkaisin ensin ihmettelemään. Sitten kysyisin miksi hän haluaa tuhlata siihen rahaa ja kysyisin miettiikö hän avioeroa, vai miksi yhtäkkiä asia halutaan mustana valkoiselle ja väittääkö hän minua petturiksi. Voi olla, että keskustelusta tulisi riita ja suuttuisin oikein kunnolla lopulta.

Sitten sylkäisisin purkkiin ja sanoisin, että testaa pois jos kerran hänellä ei ole tärkeämpiä asioita mihin laittaa rahansa.

Ei siihen mitään lupia tarvita, jos omalta lapselta ottaa vanupuikolla posken sisäpuolelta näytteen ja lähettää sen johonkin testattavaksi.

Mieheni ei välitä, koska siittiöt on sen verran pieniä asioita!

Toimittaisin hänet mielentilatutkimuksiin.

En suuttuisi mutta olisi se merkki ettei luota. Ja miettisin mahtaako ukko itse ollakin petturi jos on noin vainoharhainen.

Meillä lapset on tekemällä tehty eikä tullut mieleenkään vieras muna siinä vaiheessa eikä kyllä ennen tai jälkeenkään.

Olen ollut 100% uskollinen.

Riippuisi kovasti siitä, miten asia esitettäisiin.

Jos mies toisi arasti ilmi, että vaikkei hänellä olekaan mitään syytä epäillä, on vauvan syntyminen tyhjästä niin ihmeellinen ilmiö ja jo lapseen kiintyminen suuri heittäytyminen tuntemattomaan, että hän haluaisi vaan olla 100% että lapsi on hänen - en varmaan suuttuisi. Pitäisi omituisena, mutta ei minulla olisi syytä suuttua.

Mutta jos mies silmät tummina vaatisi isyystestiä, koska ei uskoisi minun olleen uskollinen, ja kehittelisi jonkinlaisia ihmeellisiä teorioita lapsen mahdollisesta "oikeasta" isästä, loukkaantuisin kyllä kovasti. Ei silti olisi syytä kieltäytyä, mutta arvioisin kyllä suhteemme laatua kriittisesti.

Vierailija kirjoitti:

En suuttuisi mutta olisi se merkki ettei luota. Ja miettisin mahtaako ukko itse ollakin petturi jos on noin vainoharhainen.

Meillä lapset on tekemällä tehty eikä tullut mieleenkään vieras muna siinä vaiheessa eikä kyllä ennen tai jälkeenkään.

Olen ollut 100% uskollinen.

Sama. Alkaisin epäillä miehen uskollisuutta jos testin haluaisi.

Saattaisin ensin möksähtää hieman. Mietittyäni asiaa, en näe syytä suuttua. Näinhän mäkin sitten saisin varmuuden, että hän on lastemme isä varmasti, eikä avaruuden olion.

No loukkaantuisin. Kyllähän se, että muksu ei olisi hänen, tarkoittaisi, että olisin pettänyt häntä. Mielestäni loukkaantuminen on ihan luonnollinen reaktio aiheettomiin petollisuusepäilyihin.

Toi oli hyvä pointti, että itse uskottomat ovat yleensä niitä, jotka epäilevät muita uskottomiksi.

Miettisin, että onko sisko mennyt lavertelemaan. Perkele Ritva, sanoin että tästä ei sit mainita kenellekään!

Lapsen oikeusturvan mukaan pitäisi aina testata onko vanhemmat hänen vanhempiaan.

Kauhea tilanne kun aikuisena huomaa, ettei olekaan sama veriryhmä ym.

Näitä vauvan vaihtumisiakin on ollut.

Lapsilla on oikeus tietää hänen oikeat vanhempansa-myös homoperheissä.

Täyspäinen ihminen tunnistaa kyllä jälkeläisensä. Meidän suvussa ainakin kulkee vahvoina tietyt piirteet, et jos ei omaa jälkeläistä tunnista..

Riippuu aikalailla tilanteesta todennäköisesti olisin suuttunut silloin kun lapset olemme saaneet. Mutta raskauksia ei millään muotoa useamman vuoden yrityksen jälkeen olisi voinut yllätys raskauksiksi.