Mitä kihlaus sitten tarkalleen tarkoittaa teille, joille se ei ole lupaus avioliitosta?
Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?
Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?
Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.
Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.
Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kerran halua naimisiin, niin miksi sitten väittää muille aikovansa tehdä niin? Kertokaa nyt, "kihloissa" olijat!
En usko että kukaan niin tekee, mutta tämän ketjun jälkeen voisin ajatella, että moni tekee vain sen takia että saa kaltaisesi nutturapään tyytyväiseksi.
Mitä tarkoitat tuolla? Minulle on ihan sama, menevätkö ihmiset naimisiin vai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."
Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.
Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.
Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.
Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.
Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?
Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.
Mutta kun se termi on aikansa elänyt. Tervetuloa nykyaikaan!
Jos minä päätän alkaa väittää, että suihkussa käyminen on sama asia kuin lenkkeily, ei se vielä tarkoita, että kaikki muut ovat väärässä ja jumituneita vanhoihin tapoihinsa. Ei vaikka miten itsepintaisesti toivotan muita tervetulleeksi uudelle vuosituhannelle.
Nää teidän esimerkit on todella huonoja, mutta ymmärtäähän sen, että argumentit loppuu.
Teitittelet tuota yhtä tyyppiä :)
Minä olen kihloissa. Mentiin mieheni kanssa kihloihin kolme vuotta sitten. Olemme kihloissa loppuelämämme, kannamme sormuksia niin kauan että nivelet turpoavat, jolloin ostamme uudet.
Olemme olleet kihloissa kolme vuotta ja olemme sitä nyt, tulemme aina olemaan.
Olenko minä kihloissa? Kyllä, minä olen kihloissa.
Siinä. Minä olen kihloissa, kun sanon olevani kihloissa. Mikään argumentti ei sitä kaada, mikään ei sitä vastaan todista.
Olen kihloissa itselleni, olen kihloissa kihlatulleni, olen kihloissa koko maailmalle.
Ja kenellekään ei kuulu milloin menen naimisiin, vai menenkö koskaan
MUTTA KIHLOISSA MINÄ OLEN, koetapa estää tai kestää. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kerran halua naimisiin, niin miksi sitten väittää muille aikovansa tehdä niin? Kertokaa nyt, "kihloissa" olijat!
En usko että kukaan niin tekee, mutta tämän ketjun jälkeen voisin ajatella, että moni tekee vain sen takia että saa kaltaisesi nutturapään tyytyväiseksi.
Mitä tarkoitat tuolla? Minulle on ihan sama, menevätkö ihmiset naimisiin vai eivät.
Nyt kannattaa kihloihin mennessään, kun kuitenkin kysyt, että koska häät on, niin sanoa että "sitten joskus" ihan vaan sen takia, että saadaan teikäläinen tyytyväiseksi vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kerran halua naimisiin, niin miksi sitten väittää muille aikovansa tehdä niin? Kertokaa nyt, "kihloissa" olijat!
En usko että kukaan niin tekee, mutta tämän ketjun jälkeen voisin ajatella, että moni tekee vain sen takia että saa kaltaisesi nutturapään tyytyväiseksi.
Mitä tarkoitat tuolla? Minulle on ihan sama, menevätkö ihmiset naimisiin vai eivät.
Sulle on ihan sama, menevätkö ihmiset naimisiin vai eivät, mutta sulle ei tosiaankaan ole sama, menevätkö ihmiset kihloihin vai eivät tai vielä parempi, ovatko he kihloissa vai eivät? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."
Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.
Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.
Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.
Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.
Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?
Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.
Mutta kun se termi on aikansa elänyt. Tervetuloa nykyaikaan!
Jos minä päätän alkaa väittää, että suihkussa käyminen on sama asia kuin lenkkeily, ei se vielä tarkoita, että kaikki muut ovat väärässä ja jumituneita vanhoihin tapoihinsa. Ei vaikka miten itsepintaisesti toivotan muita tervetulleeksi uudelle vuosituhannelle.
Nää teidän esimerkit on todella huonoja, mutta ymmärtäähän sen, että argumentit loppuu.
Teitittelet tuota yhtä tyyppiä :)
Jos olet yhtään näitä kahta ketjua lukenut, niin näitä myötähäpeää herättäviä esimerkkejä on viljelty paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."
Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.
Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.
Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.
Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.
Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?
Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.
Mutta kun se termi on aikansa elänyt. Tervetuloa nykyaikaan!
Jos minä päätän alkaa väittää, että suihkussa käyminen on sama asia kuin lenkkeily, ei se vielä tarkoita, että kaikki muut ovat väärässä ja jumituneita vanhoihin tapoihinsa. Ei vaikka miten itsepintaisesti toivotan muita tervetulleeksi uudelle vuosituhannelle.
Nää teidän esimerkit on todella huonoja, mutta ymmärtäähän sen, että argumentit loppuu.
Teitittelet tuota yhtä tyyppiä :)
Jos olet yhtään näitä kahta ketjua lukenut, niin näitä myötähäpeää herättäviä esimerkkejä on viljelty paljon.
Se olet kuule hiekk4pillu sinä jonka tussunuttura täällä aiheuttaa myötähäpeää. :D
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.
Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.
Saksassa Sveitsissä yms on Freundschaftsringit - just niinkuin teinikihlat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."
Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.
Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.
Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.
Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.
Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?
Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.
Mutta kun se termi on aikansa elänyt. Tervetuloa nykyaikaan!
Jos minä päätän alkaa väittää, että suihkussa käyminen on sama asia kuin lenkkeily, ei se vielä tarkoita, että kaikki muut ovat väärässä ja jumituneita vanhoihin tapoihinsa. Ei vaikka miten itsepintaisesti toivotan muita tervetulleeksi uudelle vuosituhannelle.
Nää teidän esimerkit on todella huonoja, mutta ymmärtäähän sen, että argumentit loppuu.
Teitittelet tuota yhtä tyyppiä :)
Jos olet yhtään näitä kahta ketjua lukenut, niin näitä myötähäpeää herättäviä esimerkkejä on viljelty paljon.
Se olet kuule hiekk4pillu sinä jonka tussunuttura täällä aiheuttaa myötähäpeää. :D
- ohis
Auts, osuko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.
Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.
Saksassa Sveitsissä yms on Freundschaftsringit - just niinkuin teinikihlat
Jonkun mielestä ei voi käyttää termiä mennään kihloihin, niin jäin miettimään, että voisko se olla se, mikä erottaa nämä eli avioaikeiset sanoisivat kihlautuneensa tai olevansa kihloissa kun taas teinikihlat käyttäisivät termiä mentiin kihloihin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa. Mentiin mieheni kanssa kihloihin kolme vuotta sitten. Olemme kihloissa loppuelämämme, kannamme sormuksia niin kauan että nivelet turpoavat, jolloin ostamme uudet.
Olemme olleet kihloissa kolme vuotta ja olemme sitä nyt, tulemme aina olemaan.
Olenko minä kihloissa? Kyllä, minä olen kihloissa.
Siinä. Minä olen kihloissa, kun sanon olevani kihloissa. Mikään argumentti ei sitä kaada, mikään ei sitä vastaan todista.
Olen kihloissa itselleni, olen kihloissa kihlatulleni, olen kihloissa koko maailmalle.
Ja kenellekään ei kuulu milloin menen naimisiin, vai menenkö koskaan
MUTTA KIHLOISSA MINÄ OLEN, koetapa estää tai kestää. ;)
Minä olen hevonen. Mentiin mieheni kanssa ostamaan minulle suitset kolme vuotta sitten. Olen hevonen loppuelämäni, kannan suitsia niin kauan että turpani turpoaa, jolloin ostan uudet.
Olen ollut hevonen kolme vuotta ja olen sitä nyt, tulen aina olemaan.
Olenko minä hevonen? Kyllä, minä olen hevonen.
Siinä. Minä olen hevonen, kun sanon olevani hevonen. Mikään argumentti ei sitä kaada, mikään ei sitä vastaan todista.
Olen hevonen itselleni, olen hevonen miehelleni, olen hevonen koko maailmalle.
Ja kenellekään ei kuulu milloin menen ostamaan satulan, vai menenkö koskaan.
MUTTA HEVONEN MINÄ OLEN, koetapa estää tai kestää. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."
Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.
Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.
Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.
Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.
Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?
Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.
Mutta kun se termi on aikansa elänyt. Tervetuloa nykyaikaan!
Jos minä päätän alkaa väittää, että suihkussa käyminen on sama asia kuin lenkkeily, ei se vielä tarkoita, että kaikki muut ovat väärässä ja jumituneita vanhoihin tapoihinsa. Ei vaikka miten itsepintaisesti toivotan muita tervetulleeksi uudelle vuosituhannelle.
Nää teidän esimerkit on todella huonoja, mutta ymmärtäähän sen, että argumentit loppuu.
Teitittelet tuota yhtä tyyppiä :)
Jos olet yhtään näitä kahta ketjua lukenut, niin näitä myötähäpeää herättäviä esimerkkejä on viljelty paljon.
Se olet kuule hiekk4pillu sinä jonka tussunuttura täällä aiheuttaa myötähäpeää. :D
- ohis
Auts, osuko?
Minuun vai? Mä olen vain puolueeton ohikulkija täällä, ja nauran teidän "te ette ole kihloissa" -argumenteille sisäisesti, koska ulkoisesti mun silmät tippuu päästä kun luen niin naurettavan raivoavaa paasausta joltain tuomareilta jotka ajattelevat voivansa päättää ja määrittää koska kukin on jossain helvetin kihloissa, joka on muutenkin täysin epävirallinen termi, jolla on erilainen paino riippuen kulttuurista ja aikakaudesta.
Sinä olet siellä hyvin kaukana, jossain hiljaisessa satamassa jossa tosiaan lakikirjaa heristäen kuvittelet päättäväsi, millainen kenenkin liitto on ja mitä se ei ole.
Lähde hei lipumaan jo tänne nykypäivään, ja anna toisten olla onnellisia sormet sormissa tai ilman niitä tai olla kihloissa tai olla olematta. Mitä niillä teinikihloilla on VÄLIÄ, kun ne eivät kosketa _yhtään ketään_ muuta kuin paria itseään, ja miten helvetissä sinusta irtoaa energiaa alkaa kutiamaan perseestä jonkun toisten pilvilinnoista jossa ne on onnellisia?
Huh huh, mee nukkumaan, juo vaikka kalja ja rauhoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa. Mentiin mieheni kanssa kihloihin kolme vuotta sitten. Olemme kihloissa loppuelämämme, kannamme sormuksia niin kauan että nivelet turpoavat, jolloin ostamme uudet.
Olemme olleet kihloissa kolme vuotta ja olemme sitä nyt, tulemme aina olemaan.
Olenko minä kihloissa? Kyllä, minä olen kihloissa.
Siinä. Minä olen kihloissa, kun sanon olevani kihloissa. Mikään argumentti ei sitä kaada, mikään ei sitä vastaan todista.
Olen kihloissa itselleni, olen kihloissa kihlatulleni, olen kihloissa koko maailmalle.
Ja kenellekään ei kuulu milloin menen naimisiin, vai menenkö koskaan
MUTTA KIHLOISSA MINÄ OLEN, koetapa estää tai kestää. ;)
Minä olen hevonen. Mentiin mieheni kanssa ostamaan minulle suitset kolme vuotta sitten. Olen hevonen loppuelämäni, kannan suitsia niin kauan että turpani turpoaa, jolloin ostan uudet.
Olen ollut hevonen kolme vuotta ja olen sitä nyt, tulen aina olemaan.
Olenko minä hevonen? Kyllä, minä olen hevonen.
Siinä. Minä olen hevonen, kun sanon olevani hevonen. Mikään argumentti ei sitä kaada, mikään ei sitä vastaan todista.
Olen hevonen itselleni, olen hevonen miehelleni, olen hevonen koko maailmalle.
Ja kenellekään ei kuulu milloin menen ostamaan satulan, vai menenkö koskaan.
MUTTA HEVONEN MINÄ OLEN, koetapa estää tai kestää. ;)
IHA-HAA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa. Mentiin mieheni kanssa kihloihin kolme vuotta sitten. Olemme kihloissa loppuelämämme, kannamme sormuksia niin kauan että nivelet turpoavat, jolloin ostamme uudet.
Olemme olleet kihloissa kolme vuotta ja olemme sitä nyt, tulemme aina olemaan.
Olenko minä kihloissa? Kyllä, minä olen kihloissa.
Siinä. Minä olen kihloissa, kun sanon olevani kihloissa. Mikään argumentti ei sitä kaada, mikään ei sitä vastaan todista.
Olen kihloissa itselleni, olen kihloissa kihlatulleni, olen kihloissa koko maailmalle.
Ja kenellekään ei kuulu milloin menen naimisiin, vai menenkö koskaan
MUTTA KIHLOISSA MINÄ OLEN, koetapa estää tai kestää. ;)
Minä olen hevonen. Mentiin mieheni kanssa ostamaan minulle suitset kolme vuotta sitten. Olen hevonen loppuelämäni, kannan suitsia niin kauan että turpani turpoaa, jolloin ostan uudet.
Olen ollut hevonen kolme vuotta ja olen sitä nyt, tulen aina olemaan.
Olenko minä hevonen? Kyllä, minä olen hevonen.
Siinä. Minä olen hevonen, kun sanon olevani hevonen. Mikään argumentti ei sitä kaada, mikään ei sitä vastaan todista.
Olen hevonen itselleni, olen hevonen miehelleni, olen hevonen koko maailmalle.
Ja kenellekään ei kuulu milloin menen ostamaan satulan, vai menenkö koskaan.
MUTTA HEVONEN MINÄ OLEN, koetapa estää tai kestää. ;)
Jos joku läheiseni tuollaista keksisi kiljua, todellakin koettaisin estää ja etsisin sopivan hoitotahon yhteystiedot. Mutta jos joku kuuluttaisi olevansa kihloissa, en estäisi, vaan halaisin ja sanoisin "onneksi olkoon". :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."
Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.
Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.
Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.
Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.
Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?
Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.
Mutta kun se termi on aikansa elänyt. Tervetuloa nykyaikaan!
Jos minä päätän alkaa väittää, että suihkussa käyminen on sama asia kuin lenkkeily, ei se vielä tarkoita, että kaikki muut ovat väärässä ja jumituneita vanhoihin tapoihinsa. Ei vaikka miten itsepintaisesti toivotan muita tervetulleeksi uudelle vuosituhannelle.
Nää teidän esimerkit on todella huonoja, mutta ymmärtäähän sen, että argumentit loppuu.
Teitittelet tuota yhtä tyyppiä :)
Jos olet yhtään näitä kahta ketjua lukenut, niin näitä myötähäpeää herättäviä esimerkkejä on viljelty paljon.
Se olet kuule hiekk4pillu sinä jonka tussunuttura täällä aiheuttaa myötähäpeää. :D
- ohis
Auts, osuko?
Minuun vai? Mä olen vain puolueeton ohikulkija täällä, ja nauran teidän "te ette ole kihloissa" -argumenteille sisäisesti, koska ulkoisesti mun silmät tippuu päästä kun luen niin naurettavan raivoavaa paasausta joltain tuomareilta jotka ajattelevat voivansa päättää ja määrittää koska kukin on jossain helvetin kihloissa, joka on muutenkin täysin epävirallinen termi, jolla on erilainen paino riippuen kulttuurista ja aikakaudesta.
Sinä olet siellä hyvin kaukana, jossain hiljaisessa satamassa jossa tosiaan lakikirjaa heristäen kuvittelet päättäväsi, millainen kenenkin liitto on ja mitä se ei ole.
Lähde hei lipumaan jo tänne nykypäivään, ja anna toisten olla onnellisia sormet sormissa tai ilman niitä tai olla kihloissa tai olla olematta. Mitä niillä teinikihloilla on VÄLIÄ, kun ne eivät kosketa _yhtään ketään_ muuta kuin paria itseään, ja miten helvetissä sinusta irtoaa energiaa alkaa kutiamaan perseestä jonkun toisten pilvilinnoista jossa ne on onnellisia?
Huh huh, mee nukkumaan, juo vaikka kalja ja rauhoitu.
Aa, nyt ymmärrän. Vastasit vain väärälle henkilölle. Noita sattuu, ei huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa. Mentiin mieheni kanssa kihloihin kolme vuotta sitten. Olemme kihloissa loppuelämämme, kannamme sormuksia niin kauan että nivelet turpoavat, jolloin ostamme uudet.
Olemme olleet kihloissa kolme vuotta ja olemme sitä nyt, tulemme aina olemaan.
Olenko minä kihloissa? Kyllä, minä olen kihloissa.
Siinä. Minä olen kihloissa, kun sanon olevani kihloissa. Mikään argumentti ei sitä kaada, mikään ei sitä vastaan todista.
Olen kihloissa itselleni, olen kihloissa kihlatulleni, olen kihloissa koko maailmalle.
Ja kenellekään ei kuulu milloin menen naimisiin, vai menenkö koskaan
MUTTA KIHLOISSA MINÄ OLEN, koetapa estää tai kestää. ;)
Minä olen hevonen. Mentiin mieheni kanssa ostamaan minulle suitset kolme vuotta sitten. Olen hevonen loppuelämäni, kannan suitsia niin kauan että turpani turpoaa, jolloin ostan uudet.
Olen ollut hevonen kolme vuotta ja olen sitä nyt, tulen aina olemaan.
Olenko minä hevonen? Kyllä, minä olen hevonen.
Siinä. Minä olen hevonen, kun sanon olevani hevonen. Mikään argumentti ei sitä kaada, mikään ei sitä vastaan todista.
Olen hevonen itselleni, olen hevonen miehelleni, olen hevonen koko maailmalle.
Ja kenellekään ei kuulu milloin menen ostamaan satulan, vai menenkö koskaan.
MUTTA HEVONEN MINÄ OLEN, koetapa estää tai kestää. ;)
Pääasia, että olet löytänyt itsesi. Mutta pro tip: kiltit hepat eivät trollaa vauvafoorumia.
Olen kasvissyöjä, minulle se on tosi tärkeä asia ja kerron aina olevani kasvissyöjä. Jotkut väittävät etten ole kasvissyöjä, koska syön naudanlihaa, lammasta ja poroa. Mutta he eivät määrittele mitä minä olen ja jos sanon olevani kasvissyöjä niin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.
Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.
Saksassa Sveitsissä yms on Freundschaftsringit - just niinkuin teinikihlat
Jonkun mielestä ei voi käyttää termiä mennään kihloihin, niin jäin miettimään, että voisko se olla se, mikä erottaa nämä eli avioaikeiset sanoisivat kihlautuneensa tai olevansa kihloissa kun taas teinikihlat käyttäisivät termiä mentiin kihloihin.
Saksassa nuo nuorilla merkkinä että on varattu, ei liity kihlaukseen ja avioitumiseen. En kyllä muista mihin sormeen on tarkoitus laittaa. Työkaverilla oli teininä poikkiksen kanssa, ihan suloista 😊
Onko täällä joku, joka on mennyt kihloihin, ei ole aikomusta mennä naimisiin EIKÄ pidä sormusta?
Epäilen. "Kihloihin" menee ne jotka haluaa pitää sormusta ja siten esittää olevansa avioliitossa.
Kun nimenomaan muu maailma EI kutsu tuota kihloiksi, ei teidänkään tarvitse.