Lue keskustelun säännöt.
Mitä kihlaus sitten tarkalleen tarkoittaa teille, joille se ei ole lupaus avioliitosta?
04.05.2017 |
Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?
Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?
Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.
Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.
Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvissyöjä, minulle se on tosi tärkeä asia ja kerron aina olevani kasvissyöjä. Jotkut väittävät etten ole kasvissyöjä, koska syön naudanlihaa, lammasta ja poroa. Mutta he eivät määrittele mitä minä olen ja jos sanon olevani kasvissyöjä niin olen.
No nimenomaan. Näitähän on paljon, varsinkin kun on vegejä ja vegetaristeja ja ovoja ja lacto-ovoja, mutta minä ainakin annan toisen olla kasvissyöjä jos hän niin kuvittelee olevansa. Vai? Toisaalta onhan tälläkin alalla nähty jatkuvaa jauhausta siitä miten ihmisiä ärsyttää kun joku väittää/luulee/ajattelee/sanoo olevansa vegetaristi vaikka juo maitoa. Ihan sama! Syököön hän enimmäkseen kasviperäistä jos hän siitä pitää ja juokoon maitoa. Sanokoon olevansa vegetaristi, minä en ole ja joku toinen oikeasti on.
AIVAN SAMA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku, joka on mennyt kihloihin, ei ole aikomusta mennä naimisiin EIKÄ pidä sormusta?
Epäilen. "Kihloihin" menee ne jotka haluaa pitää sormusta ja siten esittää olevansa avioliitossa.
Eihän kukaan kai ole edes väittänyt, että kihlasormuksella esitettäisiin oltavan avioliitossa. Mutta joo, epäilyksesi osunee oikeaan siksi, että nykykielenkäytössä kihlautumisella tarkoitetaan kihlojen eli kihlasormusten (tai joskus esim. kihlatatskan) hankkimista.
Sanojen merkitys muuttuu yleensä alhaalta ylös, eli ruohonjuuritasolta, kieltenkäyttäjistä, alkaen. Sanakirjat heijastelevat muutoksia viipeellä ja lakiteksti usein vielä pidemmällä (ks. esim. rakennuskaari). Tämän vuoksi sanakirjat eivät ole arkikielen suhteen normatiivisia.
Sen mä voin vielä jotenkuten ymmärtää, että ollaan kihloissa vaikka ei aiota mennä naimisiin. Joillekin se voi olla sitoutumisen merkki ja sormus näyttää sen muillekin. Mutta kun tunnen ihmisiä, joita on kosittu ja he ovat kihloissa, haluavat myös joskus naimisiin, mutta eivät silti näe kihlausta merkkinä avioliittolupauksesta vaan ennen avioliittoa pitää kuulemma uudelleen kosia! Tää on mun mielestä ihan käsittämätöntä.
Sormus kertoo, etta on onnellinen ja ylpea suhteesta. Ja tietysti silla osoittaa olevansa varattu. Ja siis tuossa vaiheessa onnellisuus kuuluu kuvaan, kun ei ole viela virallista liittoa ja helppo lahtea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen mä voin vielä jotenkuten ymmärtää, että ollaan kihloissa vaikka ei aiota mennä naimisiin. Joillekin se voi olla sitoutumisen merkki ja sormus näyttää sen muillekin. Mutta kun tunnen ihmisiä, joita on kosittu ja he ovat kihloissa, haluavat myös joskus naimisiin, mutta eivät silti näe kihlausta merkkinä avioliittolupauksesta vaan ennen avioliittoa pitää kuulemma uudelleen kosia! Tää on mun mielestä ihan käsittämätöntä.
Eikö tuo nyt ole ihan johdonmukaista kaiken sen valossa, mitä tässäkin säikeessä on esitetty. Kihlautuminen ei nykyisellään välttämättä sisällä minkäänlaista sopimusta avo- tai avioliitosta, joten jos jompikumpi kihlakumppaneista haluaa ehdottaa avioliittoa, hän tekee sen kosimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mä voin vielä jotenkuten ymmärtää, että ollaan kihloissa vaikka ei aiota mennä naimisiin. Joillekin se voi olla sitoutumisen merkki ja sormus näyttää sen muillekin. Mutta kun tunnen ihmisiä, joita on kosittu ja he ovat kihloissa, haluavat myös joskus naimisiin, mutta eivät silti näe kihlausta merkkinä avioliittolupauksesta vaan ennen avioliittoa pitää kuulemma uudelleen kosia! Tää on mun mielestä ihan käsittämätöntä.
Eikö tuo nyt ole ihan johdonmukaista kaiken sen valossa, mitä tässäkin säikeessä on esitetty. Kihlautuminen ei nykyisellään välttämättä sisällä minkäänlaista sopimusta avo- tai avioliitosta, joten jos jompikumpi kihlakumppaneista haluaa ehdottaa avioliittoa, hän tekee sen kosimalla.
No mutta kun tässä tapauksessa oli jo kosittu! Mies on mennyt polvilleen ja pyytänyt tuletko vaimokseni. Mut se ei kuitenkaan tarkota että menevät naimisiin vaan pitää uudelleen kosia ennen naimisiinmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen voi luulla olevansa menossa naimisiin ja mies vain odotuttaa ja nainen varattuna.....
Vierailija kirjoitti:
Sanojen merkitys muuttuu yleensä alhaalta ylös, eli ruohonjuuritasolta, kieltenkäyttäjistä, alkaen. Sanakirjat heijastelevat muutoksia viipeellä ja lakiteksti usein vielä pidemmällä (ks. esim. rakennuskaari). Tämän vuoksi sanakirjat eivät ole arkikielen suhteen normatiivisia.
Ja tällaiset muutokset eivät helposti lähde palautumaan, joten senkin vuoksi niitä ei ole syytä liiemmin vastustella - muutos etenee joka tapauksessa ja virallistuu ennen pitkää. Jos vauvafoorumi on pystyssä vielä muutaman vuoden päästä, tätä ehkä luetaan aikana, jolloin kihlauksen merkitys esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjan mukaan on virallisestikin muuttunut vastaamaan nykykäytäntöä. Mutta silloin arkikieli puolestaan on monella muulla tavalla taas sanakirjakieltä edellä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kihlasormus - onnellinen parisuhde kirjoitti:
Sormus kertoo, etta on onnellinen ja ylpea suhteesta. Ja tietysti silla osoittaa olevansa varattu. Ja siis tuossa vaiheessa onnellisuus kuuluu kuvaan, kun ei ole viela virallista liittoa ja helppo lahtea.
Okei. Eli ilman sormusta et olisi onnellinen tai ylpeä suhteestasi. Eikä sormus edes ole sinulle vakavan suhteen merkki, kun laskeskelet jo että on helppo lähteä. Mielenkiintoista. Varmistaa sen teorian, että se kihlasormus on joillekin kuin luokkasormus kaulassa yläasteikäisiIlle. Halutaan näyttää muille mutta itse pidetään sitä suhdetta merkityksettömänä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Sanojen merkitys muuttuu yleensä alhaalta ylös, eli ruohonjuuritasolta, kieltenkäyttäjistä, alkaen. Sanakirjat heijastelevat muutoksia viipeellä ja lakiteksti usein vielä pidemmällä (ks. esim. rakennuskaari). Tämän vuoksi sanakirjat eivät ole arkikielen suhteen normatiivisia.
AV:lla voidaan vaikka laskea peukutuksista, onko termit vielä ajan tasalla.
Peukuta ylös, jos kihlaus on lupaus avioliitosta.
Peukuta alas, jos kihlaus on jotain muuta, mitä tahansa, vaikka merkki siitä että syödään hampurilaisia illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kerran halua naimisiin, niin miksi sitten väittää muille aikovansa tehdä niin? Kertokaa nyt, "kihloissa" olijat!
En usko että kukaan niin tekee, mutta tämän ketjun jälkeen voisin ajatella, että moni tekee vain sen takia että saa kaltaisesi nutturapään tyytyväiseksi.
Mitä tarkoitat tuolla? Minulle on ihan sama, menevätkö ihmiset naimisiin vai eivät.
Sulle on ihan sama, menevätkö ihmiset naimisiin vai eivät, mutta sulle ei tosiaankaan ole sama, menevätkö ihmiset kihloihin vai eivät tai vielä parempi, ovatko he kihloissa vai eivät? :D
Mulle on ihan sama, menevätkö ihmiset naimisiin vai eivät, on ihan sama, ovatko he kihloissa vai eivät. Minua vain ihmettyttää, miksi he väittävät aikovansa naimisiin jos kerran eivät aio?
Henkilökohtaisesti minua ei liikauta millin vertaa toisten parisuhdestatukset. Sen sijaan minua harmittaa kielen väärinkäyttö, tahallinen väärinymmärtäminen ja haluttomuus ottaa asioista selvää.
Vierailija kirjoitti:
Sen mä voin vielä jotenkuten ymmärtää, että ollaan kihloissa vaikka ei aiota mennä naimisiin. Joillekin se voi olla sitoutumisen merkki ja sormus näyttää sen muillekin. Mutta kun tunnen ihmisiä, joita on kosittu ja he ovat kihloissa, haluavat myös joskus naimisiin, mutta eivät silti näe kihlausta merkkinä avioliittolupauksesta vaan ennen avioliittoa pitää kuulemma uudelleen kosia! Tää on mun mielestä ihan käsittämätöntä.
No siis joo! Tuo on se ihan vihoviimeinen ääliömäisyys. Samoilla linjoilla muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanojen merkitys muuttuu yleensä alhaalta ylös, eli ruohonjuuritasolta, kieltenkäyttäjistä, alkaen. Sanakirjat heijastelevat muutoksia viipeellä ja lakiteksti usein vielä pidemmällä (ks. esim. rakennuskaari). Tämän vuoksi sanakirjat eivät ole arkikielen suhteen normatiivisia.
Ja tällaiset muutokset eivät helposti lähde palautumaan, joten senkin vuoksi niitä ei ole syytä liiemmin vastustella - muutos etenee joka tapauksessa ja virallistuu ennen pitkää. Jos vauvafoorumi on pystyssä vielä muutaman vuoden päästä, tätä ehkä luetaan aikana, jolloin kihlauksen merkitys esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjan mukaan on virallisestikin muuttunut vastaamaan nykykäytäntöä. Mutta silloin arkikieli puolestaan on monella muulla tavalla taas sanakirjakieltä edellä :)
Eiköhän tämäkin jankkausaloitus lähde hyvissä ajoin ennen sitä. Karalahti-versio katosi jo. Harmi, että ihmiset eivät osaa argumentoida rakentavasti vaan jankkaavat ja kiusaavat.
Minulle kihlaus tarkoittaa ikuista loppuelämää kumppanini kanssa. Naimisiin ei haluta, mutta tiedämme että vietämme loppuelämän yhdessä, eli olemme kihloissa.
Miksi vain naiset ottavat miesten suvun sukunimet merkiksi sukuun siirtymisestä jos se ei merkitse mukamas sukuun siirtymistä? Tässä teille akat pohdittavaa, lisäksi voitte pohtia miksi suvuissa ainoastaan naiset siirtyvät ja miksi miehet on vapautettu tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku, joka on mennyt kihloihin, ei ole aikomusta mennä naimisiin EIKÄ pidä sormusta?
Epäilen. "Kihloihin" menee ne jotka haluaa pitää sormusta ja siten esittää olevansa avioliitossa.
Eihän kukaan kai ole edes väittänyt, että kihlasormuksella esitettäisiin oltavan avioliitossa. Mutta joo, epäilyksesi osunee oikeaan siksi, että nykykielenkäytössä kihlautumisella tarkoitetaan kihlojen eli kihlasormusten (tai joskus esim. kihlatatskan) hankkimista.
Jos käytän isoäidiltä perintönä saamaani KIHLAsormusta, niin olenko kihloissa vaarini kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku, joka on mennyt kihloihin, ei ole aikomusta mennä naimisiin EIKÄ pidä sormusta?
Epäilen. "Kihloihin" menee ne jotka haluaa pitää sormusta ja siten esittää olevansa avioliitossa.
Eihän kukaan kai ole edes väittänyt, että kihlasormuksella esitettäisiin oltavan avioliitossa. Mutta joo, epäilyksesi osunee oikeaan siksi, että nykykielenkäytössä kihlautumisella tarkoitetaan kihlojen eli kihlasormusten (tai joskus esim. kihlatatskan) hankkimista.
Höpönpöpöt. On kyllä käsitteet menneet pahasti sekaisin.
Kihlasormukset hankitaan usein kihlautumisen (=avioliittolupauksen) merkiksi. Mutta sinänsä sormukset eivät ole mitenkään oleelliset kihlautumisessa, vaan merkitsevä asia on se keskinäinen lupaus avioliitosta. Sormukset voi sitten hankkia tai olla hankkimatta.
En tarvitse kihlausta tai avioliittoa, mutta kohtuullisen ajan kuluessa haluan sormuksen sormeeni ja miehen sormeen merkiksi kaikille näkeville siitä, että hän on minun, ja minä hänen.
Miksi pitäisi esittää olevansa avioliitossa jos se juuri on asia jota haluaa välttää?