Mitä kihlaus sitten tarkalleen tarkoittaa teille, joille se ei ole lupaus avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä joku, joka on mennyt kihloihin, ei ole aikomusta mennä naimisiin EIKÄ pidä sormusta?

Epäilen. "Kihloihin" menee ne jotka haluaa pitää sormusta ja siten esittää olevansa avioliitossa.

Eihän kukaan kai ole edes väittänyt, että kihlasormuksella esitettäisiin oltavan avioliitossa. Mutta joo, epäilyksesi osunee oikeaan siksi, että nykykielenkäytössä kihlautumisella tarkoitetaan kihlojen eli kihlasormusten (tai joskus esim. kihlatatskan) hankkimista.

Höpönpöpöt. On kyllä käsitteet menneet pahasti sekaisin.

Kihlasormukset hankitaan usein kihlautumisen (=avioliittolupauksen) merkiksi. Mutta sinänsä sormukset eivät ole mitenkään oleelliset kihlautumisessa, vaan merkitsevä asia on se keskinäinen lupaus avioliitosta. Sormukset voi sitten hankkia tai olla hankkimatta.

Jos et ymmärrä asiaa, jota useat ihmiset täällä ovat omista parisuhteistaan kertomillaan esimerkeillä selittäneet, niin ei voi mitään. Eipä asiasta toisaalta koitune haittaakaan kuin itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos pari menee kihloihin ja lupaa mennä naimisiin mutta päivää ei seuraavaan 40 vuoteen päätetä ja sitten häät jää juhlimatta kun toinen ehtiikin jo kuolla? Lakkaako se yhtäkkiä olemasta kihlaus koska koskaan ei mentykkään naimisiin vai riittääkö että lupaa mennä naimisiin joskus, jos elämänsä aikana sellaiset ehtii ja jaksaa järjestää?

Ei se tietenkään lakkaa olemasta kihlaus, vaikka avioliittoa ei tulisikaan. Kihlaus voi päättyä myös kihlauksen purkamiseen pariskunnan päätöksellä tai jomman kumman kuollessa.

Edellytys kihlauksen alkamiselle on vain se, että on lupauduttu menemään avioliittoon. Kihlaus sitten päättyy avioliittoon, kihlauksen purkamiseen tai kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos pari menee kihloihin ja lupaa mennä naimisiin mutta päivää ei seuraavaan 40 vuoteen päätetä ja sitten häät jää juhlimatta kun toinen ehtiikin jo kuolla? Lakkaako se yhtäkkiä olemasta kihlaus koska koskaan ei mentykkään naimisiin vai riittääkö että lupaa mennä naimisiin joskus, jos elämänsä aikana sellaiset ehtii ja jaksaa järjestää?

Ei se tietenkään lakkaa olemasta kihlaus, vaikka avioliittoa ei tulisikaan. Kihlaus voi päättyä myös kihlauksen purkamiseen pariskunnan päätöksellä tai jomman kumman kuollessa.

Edellytys kihlauksen alkamiselle on vain se, että on lupauduttu menemään avioliittoon. Kihlaus sitten päättyy avioliittoon, kihlauksen purkamiseen tai kuolemaan.

Tivaatko sinä tuollaiselta parilta, että milloin se hääpäivä on vai sanotko, että ette te ole oikeasti kihloissa? Sinulla ei mitenkään voi olla tietona, mitä kukakin pari on sanonut, joten miksi sinua liikuttaa, onko pari kihloissa vai vaan leikisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos pari menee kihloihin ja lupaa mennä naimisiin mutta päivää ei seuraavaan 40 vuoteen päätetä ja sitten häät jää juhlimatta kun toinen ehtiikin jo kuolla? Lakkaako se yhtäkkiä olemasta kihlaus koska koskaan ei mentykkään naimisiin vai riittääkö että lupaa mennä naimisiin joskus, jos elämänsä aikana sellaiset ehtii ja jaksaa järjestää?

Ei se tietenkään lakkaa olemasta kihlaus, vaikka avioliittoa ei tulisikaan. Kihlaus voi päättyä myös kihlauksen purkamiseen pariskunnan päätöksellä tai jomman kumman kuollessa.

Edellytys kihlauksen alkamiselle on vain se, että on lupauduttu menemään avioliittoon. Kihlaus sitten päättyy avioliittoon, kihlauksen purkamiseen tai kuolemaan.

Tivaatko sinä tuollaiselta parilta, että milloin se hääpäivä on vai sanotko, että ette te ole oikeasti kihloissa? Sinulla ei mitenkään voi olla tietona, mitä kukakin pari on sanonut, joten miksi sinua liikuttaa, onko pari kihloissa vai vaan leikisti?

Tuossahan pari oli luvannut toisilleen mennä naimisiin, mutta eivät vain pitäneet kiirettä häiden järjestämisellä. Sehän on ihan heidän asiansa. Ei kihlajaisajalle ole mitään enimmäispituutta. Se voi kestää vaikka kuolemaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos pari menee kihloihin ja lupaa mennä naimisiin mutta päivää ei seuraavaan 40 vuoteen päätetä ja sitten häät jää juhlimatta kun toinen ehtiikin jo kuolla? Lakkaako se yhtäkkiä olemasta kihlaus koska koskaan ei mentykkään naimisiin vai riittääkö että lupaa mennä naimisiin joskus, jos elämänsä aikana sellaiset ehtii ja jaksaa järjestää?

Ei se tietenkään lakkaa olemasta kihlaus, vaikka avioliittoa ei tulisikaan. Kihlaus voi päättyä myös kihlauksen purkamiseen pariskunnan päätöksellä tai jomman kumman kuollessa.

Edellytys kihlauksen alkamiselle on vain se, että on lupauduttu menemään avioliittoon. Kihlaus sitten päättyy avioliittoon, kihlauksen purkamiseen tai kuolemaan.

Tivaatko sinä tuollaiselta parilta, että milloin se hääpäivä on vai sanotko, että ette te ole oikeasti kihloissa? Sinulla ei mitenkään voi olla tietona, mitä kukakin pari on sanonut, joten miksi sinua liikuttaa, onko pari kihloissa vai vaan leikisti?

Ei sillä ulkopuolisille muuten ole väliä, mutta se vain kuulostaa niin pöljältä että pari joka nimenomaan ei ole sopinut avioliitosta missään kohtaa tulevaisuutta, inttää kivenkovaan olevansa silti kihloissa! Antaa myös inttäjästä yksinkertaisen kuvan.

Miksi on pakko saada kutsua itseään kihloissa olevaksi, vaikka asian todellinen merkitys ei itseä koske? Statuksen takia? Mikä vika on siinä, että vain seurustelee tai on avoliitossa, jos kyseessä kuitenkin on juuri se? Ei siinä ainakaan minusta olisi mitään vikaa, jos kerran ei vaikka avioliittoa koe tärkeäksi. Se ei vain silloin ole KIHLAUS ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Kihlautuminen ja kihloissa olo ei edellytä sormuksia, ja sormuksia taas toisaalta voi olla vaikka joka sormi täynnä ilman sen isompaa merkitystä. Lupautuessaan menemään toistensa kanssa avioliittoon pari on kihlautunut, oli sormuksia tai ei. Ja toisaalta sormukset eivät kihlausta tee, ellei avioliittolupausta ole. Jos joku haluaa mukavuussyistä sanoa olevansa kihloissa, se on hänen asiansa. Sanovat jotkut mukavuussyistä toisinaan etteivät ole naimisissakaan, vaikka juridinen tilanne olisi toinen.

Kuvitteletteko te teinikihloissa olevat oikeasti että kyse on sormuksista? :D

Melkoinen keskustelu! :-D Kihlaus on "kahden ihmisen välinen sopimus" joka kuitenkin pitää sinetöidä sormuksella (ja kutsumalla kihlaukseksi)eli näyttää ulospäin sen sijaan, että kyseessä olisi oikeasti vain kahden ihmisen välinen sopimus.

Kummasta oikeasti siis puhutaan: kahden ihmisen välisestä sopimuksesta, jossa ei välitetä vakiintuneista käsitteistä vaan halutaan vain viedä suhde 'seuraavalle tasolle' eli sovitaan, että ollaan kihloissa VAI kahden ihmisen välisestä sopimuksesta, jossa käytetään vakiintunutta käsitettä kihlaus ja sen symboleita eli sormuksia?

Mitähän muut ihmiset ajattelisivat siitä, jos nainen alkaisi käyttää kahta sormusta nimettömässä ja vastaisi kysyjille olevansa naimissa, vaikka kyse olisi vain kahden ihmisen välisestä sopimuksesta (välittämättä siitä, mitä naimisissa olemisella ja vihkisormuksilla yleensä tarkoitetaan)?

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen keskustelu! :-D Kihlaus on "kahden ihmisen välinen sopimus" joka kuitenkin pitää sinetöidä sormuksella (ja kutsumalla kihlaukseksi)eli näyttää ulospäin sen sijaan, että kyseessä olisi oikeasti vain kahden ihmisen välinen sopimus.

Kummasta oikeasti siis puhutaan: kahden ihmisen välisestä sopimuksesta, jossa ei välitetä vakiintuneista käsitteistä vaan halutaan vain viedä suhde 'seuraavalle tasolle' eli sovitaan, että ollaan kihloissa VAI kahden ihmisen välisestä sopimuksesta, jossa käytetään vakiintunutta käsitettä kihlaus ja sen symboleita eli sormuksia?

Mitähän muut ihmiset ajattelisivat siitä, jos nainen alkaisi käyttää kahta sormusta nimettömässä ja vastaisi kysyjille olevansa naimissa, vaikka kyse olisi vain kahden ihmisen välisestä sopimuksesta (välittämättä siitä, mitä naimisissa olemisella ja vihkisormuksilla yleensä tarkoitetaan)?

Ei kukaan estä. Ja mitä edes väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanojen merkitys muuttuu yleensä alhaalta ylös, eli ruohonjuuritasolta, kieltenkäyttäjistä, alkaen. Sanakirjat heijastelevat muutoksia viipeellä ja lakiteksti usein vielä pidemmällä (ks. esim. rakennuskaari). Tämän vuoksi sanakirjat eivät ole arkikielen suhteen normatiivisia.

Ja tällaiset muutokset eivät helposti lähde palautumaan, joten senkin vuoksi niitä ei ole syytä liiemmin vastustella - muutos etenee joka tapauksessa ja virallistuu ennen pitkää. Jos vauvafoorumi on pystyssä vielä muutaman vuoden päästä, tätä ehkä luetaan aikana, jolloin kihlauksen merkitys esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjan mukaan on virallisestikin muuttunut vastaamaan nykykäytäntöä. Mutta silloin arkikieli puolestaan on monella muulla tavalla taas sanakirjakieltä edellä :)

Paitsi, että kyseessä ei ole mikään yleistynyt nykykäytäntö, sillä enemmistölle kihlaus edelleen tarkoittaa lupausta avioliitosta ja hyvin pienelle vähemmistölle se on silleen niinku osotus siitä, että suhde on niinku nextillä levelillä ja voi niinku sormuksella näyttää kaikille, että ollaan silleen niinku vakavissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanojen merkitys muuttuu yleensä alhaalta ylös, eli ruohonjuuritasolta, kieltenkäyttäjistä, alkaen. Sanakirjat heijastelevat muutoksia viipeellä ja lakiteksti usein vielä pidemmällä (ks. esim. rakennuskaari). Tämän vuoksi sanakirjat eivät ole arkikielen suhteen normatiivisia.

Ja tällaiset muutokset eivät helposti lähde palautumaan, joten senkin vuoksi niitä ei ole syytä liiemmin vastustella - muutos etenee joka tapauksessa ja virallistuu ennen pitkää. Jos vauvafoorumi on pystyssä vielä muutaman vuoden päästä, tätä ehkä luetaan aikana, jolloin kihlauksen merkitys esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjan mukaan on virallisestikin muuttunut vastaamaan nykykäytäntöä. Mutta silloin arkikieli puolestaan on monella muulla tavalla taas sanakirjakieltä edellä :)

Paitsi, että kyseessä ei ole mikään yleistynyt nykykäytäntö, sillä enemmistölle kihlaus edelleen tarkoittaa lupausta avioliitosta ja hyvin pienelle vähemmistölle se on silleen niinku osotus siitä, että suhde on niinku nextillä levelillä ja voi niinku sormuksella näyttää kaikille, että ollaan silleen niinku vakavissaan.

Tietääkseni asiaa ei ole tutkittu tilastotieteen keinoin, joten tuollaisia määrällisiä arvioita on vaikea ottaa vakavasti. Lisäksi ivaavan kirjoitustyylin perusteella on epäiltävissä, että kirjoittaja ei niinkään pyri selvittämään todellista asiaintilaa kuin pönkittämään omaa mielipidettään ja pilkkaamaan hänen kanssaan eri mieltä olevia.

Pikainen nettihaku osoittaa, että niin kutsutuista teinikihloista on keskusteltu ainakin kymmenen vuoden ajan. Vaikuttaakin ilmeiseltä, että kihlautumisen määritelmä arkikielessä on muuttumassa kirjoittajan kritisoimaan suuntaan. Kritiikki on kuitenkin hedelmätöntä, koska kielellinen merkitysoppi ei normita arkikieltä vaan päin vastoin kuvailee sitä.

Suomessa avioliittoja solmittiin esim. vuonna 2008 noin 31 000. Viime vuosina uusien avioliittojen määrä on puolestaan jäänyt noin 24 000:ään. Kun avioliitto muuttuu vähemmän yleiseksi, on luontevaa, että kielenkäyttäjät määrittävät kihlautumisen uudella tavalla. Hieman vastaavalla tavalla on käynyt asumuserolle: aikana, jolloin sillä oli olennainen juridinen merkitys, sitä käytettiin arkikielessäkin laajasti nimenomaan tässä merkityksessä, nykyisin vapaammin.

Juu ei mikään nykykäytäntö, kun tiedän pariskuntia jotka olleet "teinikihloissa" vuosikymmenet. Ja nimenomaan aikuisia ihmisiä, siksi tuo teinikihlakin on tosi huono sana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain naiset ottavat miesten suvun sukunimet merkiksi sukuun siirtymisestä jos se ei merkitse mukamas sukuun siirtymistä? Tässä teille akat pohdittavaa, lisäksi voitte pohtia miksi suvuissa ainoastaan naiset siirtyvät ja miksi miehet on vapautettu tästä.

Minun mies otti minun sukunimeni. Tiedän myös lähipiiristä kaksi muuta paria jotka toimineet näin.

Ja jos mies ei olisi ottanut sukunimeäni, olisin silti itse pitänyt omani. Näitäkin löytyy muita lähipiiristä.

Mitä enemmän kihlaus-sanan nykykäyttöä paheksutaan, sitä enemmän sitä samalla vahvistetaan. Paheksuntahan kertoo siitä, että em. nykykäyttöä on huomiotaherättävän paljon. Kieli elää ja herättää metakeskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on harkinta-aika sille,että meneekö naimisiin.Voi olla jo päätöskin.Suunta avioliittoon,mutta voi viedä vuosia tai purkaantua avioeroa helpommin.

Kihlaus ei ole harkinta-aika, vaan avioliittoon valmistumisaika, jolloin rakennetaan omaa pesää, hankitaan kotiin liittyviä tavaroita, hoidetaan avioliittoon liittyviä juridisia asioita, häitä jne.

Sormus vielä ei ole kihlauksen merkki, sen voi antaa, vaikka sopimusta avioliitosta ei ole, mutta silloin ei voida puhua kihlauksesta, vaan sormus on annettu ystävyyden ja rakkauden osoituksena. Näin monet tekevät ennen kihlausta ja avioliittoa.

Mentiin miehen kanssa kihloihin 2010. Ei päätetty päivää, vaan sovittiin: "sitten joskus". Syksyllä 2015 me sitten varasimme juhlapaikan. Maaliskuussa 2016 varasimme maistraatin vihkijän. Kysymys kuuluu, milloin me menimme sinusta kihloihin? 

Omasta mielestämme menimme tuolloin 2010, mutta ilmeisesti se ei riitä sinulle, koska emme alkaneet aktiivisesti suunnitella häitä? Entäs riittääkö juhlapaikan varaus kihlautumiseen, se ei kuitenkaan ollut vielä vihkijän varaus emmekä olleet varmoja päivästä? Entäs sitten vuonna 2014 kun pohdimme pitäisikö meidän mennä naimisiin jo ennen kuin toinen muuttaa hetkeksi ulkomaille, oliko  se kihlaus? 

Naurattaa nämä määrittelijät. Omasta mielestäni olin kihloissa siinä kohtaa, kun sovimme menevämme vielä joskus naimisiin. Tähän olisi voinut mennä vaikka 20 vuotta, mutta silti olimme kihloissa. Olisi voinut olla myös, että toinen meistä olisi kuollut kihlauksen aikana ennen päivämäärän päättämistä, mitäs sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on harkinta-aika sille,että meneekö naimisiin.Voi olla jo päätöskin.Suunta avioliittoon,mutta voi viedä vuosia tai purkaantua avioeroa helpommin.

Kihlaus ei ole harkinta-aika, vaan avioliittoon valmistumisaika, jolloin rakennetaan omaa pesää, hankitaan kotiin liittyviä tavaroita, hoidetaan avioliittoon liittyviä juridisia asioita, häitä jne.

Sormus vielä ei ole kihlauksen merkki, sen voi antaa, vaikka sopimusta avioliitosta ei ole, mutta silloin ei voida puhua kihlauksesta, vaan sormus on annettu ystävyyden ja rakkauden osoituksena. Näin monet tekevät ennen kihlausta ja avioliittoa.

Mentiin miehen kanssa kihloihin 2010. Ei päätetty päivää, vaan sovittiin: "sitten joskus". Syksyllä 2015 me sitten varasimme juhlapaikan. Maaliskuussa 2016 varasimme maistraatin vihkijän. Kysymys kuuluu, milloin me menimme sinusta kihloihin? 

Omasta mielestämme menimme tuolloin 2010, mutta ilmeisesti se ei riitä sinulle, koska emme alkaneet aktiivisesti suunnitella häitä? Entäs riittääkö juhlapaikan varaus kihlautumiseen, se ei kuitenkaan ollut vielä vihkijän varaus emmekä olleet varmoja päivästä? Entäs sitten vuonna 2014 kun pohdimme pitäisikö meidän mennä naimisiin jo ennen kuin toinen muuttaa hetkeksi ulkomaille, oliko  se kihlaus? 

Naurattaa nämä määrittelijät. Omasta mielestäni olin kihloissa siinä kohtaa, kun sovimme menevämme vielä joskus naimisiin. Tähän olisi voinut mennä vaikka 20 vuotta, mutta silti olimme kihloissa. Olisi voinut olla myös, että toinen meistä olisi kuollut kihlauksen aikana ennen päivämäärän päättämistä, mitäs sitten? 

Onhan tuo nyt päivänselvää, te ette ole olleet kihloissa. Nyt teidän pitää muistella, milloin päätitte menevänne naimisiin, pelkkä hääpaikan varaaminen ei riitä. Jos ette muista, niin lausukaa yhteen ääneen "me, Pirjo ja Pentti, sovimme juuri nyt, että menemme naimisiin" ja merkitkää päivämäärä ylös. Voihan joku sitä kysyä ja auta armias, jos ette tiedä oikeaa hetkeä.

Onko sille tapahtumalle/siviilisäädylle nimeä, kun sovitaan, että joskus tulevaisuudessa mennään kihloihin? Joko lakikirjassa tai muuten?

Vierailija kirjoitti:

Onko sille tapahtumalle/siviilisäädylle nimeä, kun sovitaan, että joskus tulevaisuudessa mennään kihloihin? Joko lakikirjassa tai muuten?

Olisko ne sit ne teinikihlat, kun siis alaikäisinä ei voida sitovaa lupausta antaa. Täysi-ikäisinä sit varsinaiset kihlat. Ja jatkossa mahdollisesti avoliitto, avioliitto tai molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Eikö sulle ole jo riittävän moni kertonut, että arkikielessä merkitys on jo kauan ollut toinen. Elämä ei ole oikeudenkäynti, eikä ihmisten arkikanssakäymisessä yleensä haeta sanojen merkitystä lainsäädännöstä, varsinkaan noin pitkän ajan takaa.

Olet ehkä huomannut, että aika monen arkikielessäkin se merkitys on nimenomaan avioliittoon lupautuminen. Yritä elää sen kanssa. Saahan sitä jokainen keksiä omia merkityksiä samoille, mutta ei siten oikein ymmärretyksi tule.