Mitä kihlaus sitten tarkalleen tarkoittaa teille, joille se ei ole lupaus avioliitosta?
Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?
Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?
Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.
Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.
Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?
Kommentit (205)
nemi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?
Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?
Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.
Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.
Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?
Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.
Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.
Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis
Eikö sulle ole jo riittävän moni kertonut, että arkikielessä merkitys on jo kauan ollut toinen. Elämä ei ole oikeudenkäynti, eikä ihmisten arkikanssakäymisessä yleensä haeta sanojen merkitystä lainsäädännöstä, varsinkaan noin pitkän ajan takaa.
Olet ehkä huomannut, että aika monen arkikielessäkin se merkitys on nimenomaan avioliittoon lupautuminen. Yritä elää sen kanssa. Saahan sitä jokainen keksiä omia merkityksiä samoille, mutta ei siten oikein ymmärretyksi tule.
Ihan hyvin tulee ymmärretyksi. Tuollaiset fanaatikot, jotka väkisin ymmärtävät väärin ja alkavat tentata hääpäivää ja informoida kihlattuja, että hähää ette ookaan oikeesti kihloissa, eivät ole olemassa reaalimaailmassa, chattipalstojen trolleina vain.
Vierailija kirjoitti:
nemi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?
Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?
Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.
Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.
Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?
Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.
Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.
Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis
Eikö sulle ole jo riittävän moni kertonut, että arkikielessä merkitys on jo kauan ollut toinen. Elämä ei ole oikeudenkäynti, eikä ihmisten arkikanssakäymisessä yleensä haeta sanojen merkitystä lainsäädännöstä, varsinkaan noin pitkän ajan takaa.
Olet ehkä huomannut, että aika monen arkikielessäkin se merkitys on nimenomaan avioliittoon lupautuminen. Yritä elää sen kanssa. Saahan sitä jokainen keksiä omia merkityksiä samoille, mutta ei siten oikein ymmärretyksi tule.
Ihan hyvin tulee ymmärretyksi. Tuollaiset fanaatikot, jotka väkisin ymmärtävät väärin ja alkavat tentata hääpäivää ja informoida kihlattuja, että hähää ette ookaan oikeesti kihloissa, eivät ole olemassa reaalimaailmassa, chattipalstojen trolleina vain.
Väkisin ymmärtävät väärin kihlauksen määritelmän? Kerropa meille tyhmille, mikä on mielestäsi kihlauksen määritelmä.
Kihlautuminen on romanttista - avioliitto juridista.
As simple as that.
Vierailija kirjoitti:
Kihlautuminen on romanttista - avioliitto juridista.
As simple as that.
Ja mukakihlautuminen on lapsellista.
Britit käyttävät tuosta ilmaisua"engaged to be engaged".