Mitä kihlaus sitten tarkalleen tarkoittaa teille, joille se ei ole lupaus avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ei siellä määritellä lainkaan mitä kihlaus tarkoittaa. Siellähän vain sanotaan kahden avioliitosta sopineen kihlautuneen. Koita nyt jaksaa ymmärtää lukemasi.

Voi voi voi. Et selvästi ymmärrä lakitekstiä ollenkaan. Siellä juurikin määritellään mitä kihlaus tarkoittaa. Kun lakitekstissä jokin asia määritellään, niin se silloin se on vain ja ainoastaan sen määritelmän mukainen ja  se sulkee pois muut mahdollisuudet. Eli, toistan: Lain määritelmän mukaan vain ja ainoastaan ne jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Eivät muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus avioliitosta, oli sormuksia tai ei. Se, että on kihloissa, muttei aio mennä naimisiin, on wt-kansan typerä sitoutumisleikki, joka todellisuudessa ei tarkoita mitään kenellekään.

Eihän sen tarvitse sinulle mitään tarkoittaakaan, riittää, että se tarkoittaa parille itselleen.

Tämä toteamus menee samaan kategoriaan sen kanssa, että "meidän lapset ainakin sai nimen kasteessa, kerta me niin päätettiin".

Niin meidän lapset saikin ja sekös sua harmittaa.

Varma pano aina silloin tällöin. Ei säätöjä,ei rasittavia baari-iltoja soveliaan lorton löytämiseksi ja pehmittämiseksi. Säästää aikaa ja vaivaa. Kihlaus ei juridisesti sitova ja vaihto uuteen käy helposti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni "mentiin kihloihin" kolme vuotta sitten. Todistajia, pappia tai muuta ulkopuolista vihkijää eikä juhlia, häälahjoja tai allekirjoituksia tälle lupaukselle tarvittu eikä tarvita, kun mitään teoreettistakaan syytä ei liittomme virallistamiselle nyt ole, mutta suudelma ja sormukset vaihdettiin.

Sormukset halusimme ja ostimme sen merkiksi, että lupasimme näin rakastaa toisiamme myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa. :)

Tuota, kihlautuminen ei yleensäkään edellytä "vihkijää", juhlia, tai allekirjoituksia vihkimisestä puhumattakaan. Sormuksia tietysti voi toisilleen antaa vaikka repullisen ilman sen kummempia seremonioita tai liittämättä siihen mitään juridiikkaa. Sinänsä tuota sinun "kihloihin menoa" voisi kutsua lähinnä avoliitoksi.

Niinpä, ilman allekirjoituksia ja vihkimisiä naimisiin aikovien kihlat eivät ole yhtään sen "laillisemmat", "virallisemmat", aidommat tai paremmat kuin meidänkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus avioliitosta, oli sormuksia tai ei. Se, että on kihloissa, muttei aio mennä naimisiin, on wt-kansan typerä sitoutumisleikki, joka todellisuudessa ei tarkoita mitään kenellekään.

Eihän sen tarvitse sinulle mitään tarkoittaakaan, riittää, että se tarkoittaa parille itselleen.

Tämä toteamus menee samaan kategoriaan sen kanssa, että "meidän lapset ainakin sai nimen kasteessa, kerta me niin päätettiin".

Niin meidän lapset saikin ja sekös sua harmittaa.

Ei harmita mutta säälittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Te ette ole kihloissa.

Hauskaa tässä on se, että sähän et sitä voi päättää. Ainoastaan pari keskenään päättää suhteensa statuksen. t: ohis

No kun lain määritelmän mukaan eivät. Ei pari ole avioliitossakaan pelkällä keskinäisellä päätöksellä, vaan statuksen muutokseen vaaditaan laissa määritellyt toimenpiteet.

Samoin ei pari lain mukaan ole kihloissakaan, elleivät ole lupautuneet menemään avioliittoon keskenään.

Näin se nyt vaan on lain mukaan.

Kukin tietysti saa itse käyttää parisuhteensa statuksesta mitä nimitystä tahansa. Voi sanoa vaikka olevansa banaaneissa, jos niin haluaa. Toinen asia sitten on miten sitä juridisesti tulkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Te ette ole kihloissa.

Hauskaa tässä on se, että sähän et sitä voi päättää. Ainoastaan pari keskenään päättää suhteensa statuksen. t: ohis

No kun lain määritelmän mukaan eivät. Ei pari ole avioliitossakaan pelkällä keskinäisellä päätöksellä, vaan statuksen muutokseen vaaditaan laissa määritellyt toimenpiteet.

Samoin ei pari lain mukaan ole kihloissakaan, elleivät ole lupautuneet menemään avioliittoon keskenään.

Näin se nyt vaan on lain mukaan.

Kukin tietysti saa itse käyttää parisuhteensa statuksesta mitä nimitystä tahansa. Voi sanoa vaikka olevansa banaaneissa, jos niin haluaa. Toinen asia sitten on miten sitä juridisesti tulkitaan.

Tai ahvenissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Te ette ole kihloissa.

😂 Sähän sen tiedät...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ei siellä määritellä lainkaan mitä kihlaus tarkoittaa. Siellähän vain sanotaan kahden avioliitosta sopineen kihlautuneen. Koita nyt jaksaa ymmärtää lukemasi.

Voi voi voi. Et selvästi ymmärrä lakitekstiä ollenkaan. Siellä juurikin määritellään mitä kihlaus tarkoittaa. Kun lakitekstissä jokin asia määritellään, niin se silloin se on vain ja ainoastaan sen määritelmän mukainen ja  se sulkee pois muut mahdollisuudet. Eli, toistan: Lain määritelmän mukaan vain ja ainoastaan ne jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Eivät muut.

Jos pari haluaa hankkia kihlasormukset ja ihan kahden kesken pohtivat, että pitäisiköhän naimisiin asti mennä ja milloin, mutta päättävät miettiä asiaa myöhemmin, niin hekö eivät ole kihloissa? Mistä sinä tiedät, ovatko he kihloissa vai ei? Ja ylipäätään, kuuluuko asia sinulle millään tavalla?

Mä olen ollut kihloissa kerran. Suhde kesti jotain 2-3 vuotta. Kertaakaan ei ollut puhetta avoliitosta saati naimisiinmenosta. Ei varsinaisesti edes asuttu yhdessä. Laittomat kihlat XDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni "mentiin kihloihin" kolme vuotta sitten. Todistajia, pappia tai muuta ulkopuolista vihkijää eikä juhlia, häälahjoja tai allekirjoituksia tälle lupaukselle tarvittu eikä tarvita, kun mitään teoreettistakaan syytä ei liittomme virallistamiselle nyt ole, mutta suudelma ja sormukset vaihdettiin.

Sormukset halusimme ja ostimme sen merkiksi, että lupasimme näin rakastaa toisiamme myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa. :)

Tuota, kihlautuminen ei yleensäkään edellytä "vihkijää", juhlia, tai allekirjoituksia vihkimisestä puhumattakaan. Sormuksia tietysti voi toisilleen antaa vaikka repullisen ilman sen kummempia seremonioita tai liittämättä siihen mitään juridiikkaa. Sinänsä tuota sinun "kihloihin menoa" voisi kutsua lähinnä avoliitoksi.

Niinpä, ilman allekirjoituksia ja vihkimisiä naimisiin aikovien kihlat eivät ole yhtään sen "laillisemmat", "virallisemmat", aidommat tai paremmat kuin meidänkään.

Mitähän selität? Eihän kihlautuvia mitenkään vihitä tai virallisteta. Avioliitto on eri asia, ja se virallistetaan.

Se mistä tässä on kysymys on kihlaus-sanan merkityksestä. Ja sen merkitykseksi on määritelty avioliittolaissa ja yleiskielessä se, että pariskunta on lupautunut menemään keskenään avioliittoon. Jos jotain muunlaista suhdetta kutsuu kihloissa oloksi, käyttää yksinkertaisesti sanaa väärin. Vastaavasti kuin jos vaikka kutsuisi kissaa koiraksi, kun nyt vaan tykkää että kaikki lemmikit ovat koiria.

Kun on lukutaitoa mutta ei yhteiskuntatieteellistä kokonaisnäkemystä, syntyy tuollaisia yksinkertaistuksia. "Te ette ole kihloissa", onneksi en ollut juuri hörppäämässä kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ei siellä määritellä lainkaan mitä kihlaus tarkoittaa. Siellähän vain sanotaan kahden avioliitosta sopineen kihlautuneen. Koita nyt jaksaa ymmärtää lukemasi.

Voi voi voi. Et selvästi ymmärrä lakitekstiä ollenkaan. Siellä juurikin määritellään mitä kihlaus tarkoittaa. Kun lakitekstissä jokin asia määritellään, niin se silloin se on vain ja ainoastaan sen määritelmän mukainen ja  se sulkee pois muut mahdollisuudet. Eli, toistan: Lain määritelmän mukaan vain ja ainoastaan ne jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Eivät muut.

- Oi, onpa kaunis sormus!

- Joo, mentiin eilen kihloihin! :)

- TODISTA SE!

Kihlaus tarkoittaa aikaa avioliitosta sopimisen ja avioliiton välillä. Ihminen voi toki pitää muunlaisiakin tilanteita kihlauksena, ihan niinkuin ihminen voi pitää vaikka Kinder-sormusten vaihtoa kännissä ja läpällä avioliittona tai joulupukkia todellisena. Minäkin voin sanoa itseäni koiraksi, mutta ei se totta silti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ei siellä määritellä lainkaan mitä kihlaus tarkoittaa. Siellähän vain sanotaan kahden avioliitosta sopineen kihlautuneen. Koita nyt jaksaa ymmärtää lukemasi.

Voi voi voi. Et selvästi ymmärrä lakitekstiä ollenkaan. Siellä juurikin määritellään mitä kihlaus tarkoittaa. Kun lakitekstissä jokin asia määritellään, niin se silloin se on vain ja ainoastaan sen määritelmän mukainen ja  se sulkee pois muut mahdollisuudet. Eli, toistan: Lain määritelmän mukaan vain ja ainoastaan ne jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Eivät muut.

Jos pari haluaa hankkia kihlasormukset ja ihan kahden kesken pohtivat, että pitäisiköhän naimisiin asti mennä ja milloin, mutta päättävät miettiä asiaa myöhemmin, niin hekö eivät ole kihloissa? Mistä sinä tiedät, ovatko he kihloissa vai ei? Ja ylipäätään, kuuluuko asia sinulle millään tavalla?

Sormuksilla ei ole kihlautumisen kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. Kihloissa ollaan kun on lupauduttu menemään keskenään avioliittoon. Sormuksilla ei ole asiassa merkitystä. Sen merkiksi voi hankkia sormukset tai olla hankkimatta. Sormuksia voi muutenkin hankkia miten paljon haluaa, mutta pelkästään niiden hankkimisella ei tapahdu sen paremmin kihlautumista kuin avioliittoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ei siellä määritellä lainkaan mitä kihlaus tarkoittaa. Siellähän vain sanotaan kahden avioliitosta sopineen kihlautuneen. Koita nyt jaksaa ymmärtää lukemasi.

Voi voi voi. Et selvästi ymmärrä lakitekstiä ollenkaan. Siellä juurikin määritellään mitä kihlaus tarkoittaa. Kun lakitekstissä jokin asia määritellään, niin se silloin se on vain ja ainoastaan sen määritelmän mukainen ja  se sulkee pois muut mahdollisuudet. Eli, toistan: Lain määritelmän mukaan vain ja ainoastaan ne jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Eivät muut.

- Oi, onpa kaunis sormus!

- Joo, mentiin eilen kihloihin! :)

- TODISTA SE!

Mikä pitäisi todistaa ja miksi?

Tässä henkilö kertoo heidän menneen kihloihin, eli ovat lupautuneet avioliittoon. Mikä on todistettava ja kenelle?

Noi kihlaukset on teinejen touhua. Osoitus että nyt seukataan vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Te ette ole kihloissa.

Hauskaa tässä on se, että sähän et sitä voi päättää. Ainoastaan pari keskenään päättää suhteensa statuksen. t: ohis

Pari voi toki itse päättää kutsua suhdettaan kihlaukseksi vaikka se ei sitä ole, mutta en käsitä mitä järkeä siinä on? Avioliitto ja sen suunnittelu on täysin vapaaehtoisia. Ei ole pakko sopia menevänsä naimisiin, mutta mistä tulee tarve esittää ulospäin että on sellaista sovittu jos ei ole? Ei siinä ole mitään hävettävää. Jotkut ovat avoliitossa koko elämänsä, eikä kukaan epäile sitoumusta.

Mitä jos pari menee kihloihin ja lupaa mennä naimisiin mutta päivää ei seuraavaan 40 vuoteen päätetä ja sitten häät jää juhlimatta kun toinen ehtiikin jo kuolla? Lakkaako se yhtäkkiä olemasta kihlaus koska koskaan ei mentykkään naimisiin vai riittääkö että lupaa mennä naimisiin joskus, jos elämänsä aikana sellaiset ehtii ja jaksaa järjestää?

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."