Mitä kihlaus sitten tarkalleen tarkoittaa teille, joille se ei ole lupaus avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos pari menee kihloihin ja lupaa mennä naimisiin mutta päivää ei seuraavaan 40 vuoteen päätetä ja sitten häät jää juhlimatta kun toinen ehtiikin jo kuolla? Lakkaako se yhtäkkiä olemasta kihlaus koska koskaan ei mentykkään naimisiin vai riittääkö että lupaa mennä naimisiin joskus, jos elämänsä aikana sellaiset ehtii ja jaksaa järjestää?

Kyllä, olet ymmärtänyt oikein, tällöin kyseessä on kihlaus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tai porvoolaiseksi, vaikka istuukin vain Pietarissa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Tässä se taas tulee: Sormus=kihlaus...  Jos ostattew vihkisormukset, oletteko naimisissa silloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Te ette ole kihloissa.

Hauskaa tässä on se, että sähän et sitä voi päättää. Ainoastaan pari keskenään päättää suhteensa statuksen. t: ohis

MUN Siamilainen on koira, koska MÄ päätin niin! Sä et sitä päätä! Ja mä rakastan ihan oikeesti mun koiraa, nyyh, ettäs kehtaatkin pilkata!

Vierailija kirjoitti:

Sehän on harkinta-aika sille,että meneekö naimisiin.Voi olla jo päätöskin.Suunta avioliittoon,mutta voi viedä vuosia tai purkaantua avioeroa helpommin.

Kihlaus ei ole harkinta-aika, vaan avioliittoon valmistumisaika, jolloin rakennetaan omaa pesää, hankitaan kotiin liittyviä tavaroita, hoidetaan avioliittoon liittyviä juridisia asioita, häitä jne.

Sormus vielä ei ole kihlauksen merkki, sen voi antaa, vaikka sopimusta avioliitosta ei ole, mutta silloin ei voida puhua kihlauksesta, vaan sormus on annettu ystävyyden ja rakkauden osoituksena. Näin monet tekevät ennen kihlausta ja avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä menen naimisiin ja täräytämme miehen kanssa sen kunniaksi itsellemme napakorut niin tarkoittaako se, että emme ole naimisissa?

Hyvä jumala ei voi olla niin hankala tajuta että se sormus on vaan symbolk kahden ihmisen sitoutumista toisiinsa, emitä täällä on jo yritettykin toitottaa.

Miksi itse pidätte sormusta, kun olette naimisissa? Se ei ole mikään pakollinen juttu, aivan kuten se sormus siinä sormessa ei automaattisesti tarkoita että olet kihloissa tai edes naimisissa.

No sehän siinä onkin, että ihminen voi olla kihloissa (tai naimisissa) ilman sormusta, mutta pelkkä sormus sormessa, ilman avioliittoaikeita ei tarkoita että on kihloissa.

Kaksi ihmistä ovat keskenään kihloissa, kun ovat sopineet menevänsä naimisiin. Voivat sitten keskenään sopia hommaavatko siitä symboliksi sormukset tai vaikka napakorut vai ovatko täysin ilman. Kaikki kun ei edes naimisiin mennessä hanki sormuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?

Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Niin, he ovat ostaneet sormukset ja ovat sitoutuneessa parisuhteessa. Kihloissa he eivät silti ole, enkä ymmärrä miksi he haluavat väittää niin.

Tämä: "merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista".

Avioliittoa ei nähdä tarpeelliseksi, ollaan sitouduttu suhteeseen loppuelämäksi. Kihloiksi sitä kutsuu muu maailma, meille sormukset on vain merkki omasta sitoumuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?

Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.

Mutta kun se termi on aikansa elänyt. Tervetuloa nykyaikaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus avioliitosta, oli sormuksia tai ei. Se, että on kihloissa, muttei aio mennä naimisiin, on wt-kansan typerä sitoutumisleikki, joka todellisuudessa ei tarkoita mitään kenellekään.

Eihän sen tarvitse sinulle mitään tarkoittaakaan, riittää, että se tarkoittaa parille itselleen.

Tämä toteamus menee samaan kategoriaan sen kanssa, että "meidän lapset ainakin sai nimen kasteessa, kerta me niin päätettiin".

Niin meidän lapset saikin ja sekös sua harmittaa.

Ei harmita mutta säälittää.

Säälittää meidän lapset? Ja juuri eilen sain kuulla olevani maailman paras äiti ja sä tuut ja säälit niitä? No se onkin sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?

Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.

Nimenomaan! Eihän se tee suhteesta mitenkään huonompaa, ettei olla sovittu avioitumisesta. Se voi silti olla elämän mittainen sitoutunut kumppanuus. Miksi pitää teeskennellä, että kuulutaan johonkin täysin tarpeettomaan kategoriaan johon ei edes itse haluta kuulua? Nimittäin jos kihloihin oikeasti halutaan niin sehän on varsin helppoa: senkun kositaan ja sovitaan häistä. Jos näin ei itse haluta tehdä, niin miksi on tärkeää antaa ulkopuolisille vaikutelma että olisi kuitenkin tehty?

Vierailija kirjoitti:

Tämä: "merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista".

Avioliittoa ei nähdä tarpeelliseksi, ollaan sitouduttu suhteeseen loppuelämäksi. Kihloiksi sitä kutsuu muu maailma, meille sormukset on vain merkki omasta sitoumuksesta.

Jälleen kerran. Sormukset eivät ole yhtä kuin kihlat. Ja avioliiton tapainen suhde ilman juridista sitoutumusta on jo keksitty, ja sen nimi on avoliitto. Jos muu maailma sanoo teidän järjestelyänne kihloiksi, niin se johtuu yksinomaan siitä että olette valehdelleet olevanne kihloissa, vaikka se termistö ei muka teille tärkeää ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?

Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.

Kun sinulta kysellään uudesta sormuksesta, sanotko: "mennään naimisiin juridisista syistä", "kosin Tomppaa neljättä kertaa ja viimeinkin hän sanoi kyllä!" tai "mennään naimisiin rahan takia", "mentiin kihloihin kun en kehdannut sanoa, etten halua naimisiin" tai muutenkaan kommentoida kihlojasi millään tavalla?

Et sinäkään ole tilivelvollinen parisuhteistasi, kihloistasi tai avioliitostasi yhtään kenellekään.

Jos joku kysyisi minun symbolisormuksistani, vastaisin kiltisti, että mentiin kihloihin, enkä ryhtyisi selittelemään meidän rakkautemme tasoja, vaiheita tai laatua.

Lisään vielä: en ole naimisissa, en ole koskaan ollut kihloissa, olen kerran ollut lyhyessä avoliitossa. Ei sormuksia. Olisin kuitenkin ikionnellinen, jos joskus löytäisin miehen joka rakastaisi minua niin paljon että haluaisi jotenkin "merkitä" minut omakseen ja haluaisi minun merkitsevän hänet puolisokseen, vaikka ei esimerkiksi syystä tai syystä halua avioliittoon. Sydämeni sulaisi, jos vaihtaisimme kauniit sormukset oikein liiton merkiksi. "engaged to being together forever".

Jos ei kerran halua naimisiin, niin miksi sitten väittää muille aikovansa tehdä niin? Kertokaa nyt, "kihloissa" olijat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?

Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.

Mutta kun se termi on aikansa elänyt. Tervetuloa nykyaikaan!

Jos minä päätän alkaa väittää, että suihkussa käyminen on sama asia kuin lenkkeily, ei se vielä tarkoita, että kaikki muut ovat väärässä ja jumituneita vanhoihin tapoihinsa. Ei vaikka miten itsepintaisesti toivotan muita tervetulleeksi uudelle vuosituhannelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kerran halua naimisiin, niin miksi sitten väittää muille aikovansa tehdä niin? Kertokaa nyt, "kihloissa" olijat!

En usko että kukaan niin tekee, mutta tämän ketjun jälkeen voisin ajatella, että moni tekee vain sen takia että saa kaltaisesi nutturapään tyytyväiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?

Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.

Mutta kun se termi on aikansa elänyt. Tervetuloa nykyaikaan!

Jos minä päätän alkaa väittää, että suihkussa käyminen on sama asia kuin lenkkeily, ei se vielä tarkoita, että kaikki muut ovat väärässä ja jumituneita vanhoihin tapoihinsa. Ei vaikka miten itsepintaisesti toivotan muita tervetulleeksi uudelle vuosituhannelle.

Nää teidän esimerkit on todella huonoja, mutta ymmärtäähän sen, että argumentit loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on vähän samaa tasoa kuin se, jossa ihmiset väittivät olevansa avoliitossa asumatta yhdessä. Mistä tulee niin kova tarve mainostaa suhdettaan termeillä, joiden määritelmää ei täytä? Voiko seuraavaksi kutsua itseään leskeksi, vaikka puoliso ei ole kuollut vaan ainoastaan ärsyttävä? "Musta kato nyt vaan tuntuu siltä et mä oon niinku leski, niin älä sä käy mulle tyrkyttää noita ahdasmielisiä määritelmiäs."

Tässä esimerkkipari: pari ei halua naimisiin, mutta he haluavat kuitenkin manifestoida liittoaan kuten naimisiin menevätkin, joten he käyttöön tämän tämänperinteisen ikuisen rakkauden symbolin eli sormukset. Aivan kuten usein naimisissa tai kihloissa olevat parit, hekin käyttävät näitä sormuksia työssä ja arjessa merkkinä tästä liitosta.

Tämä kihlaongelma ei kosketa paria ei sitten millään tavalla, vaan määritelmä on tässä(kin) esimerkissä ainoastaan ulkopuolisten päässä, joiden mielestä sormus symbolina voi tarkoittaa ainoastaan avioliittoa, joko tulevaa tai jo voimassa olevaa.

Tälle parille se ei tarkoita juridista avioliittoa, vaan sitä mitä avioliitto edustaa, eli ikuista kumppanuutta ja sitä, että sinulla on valittu puoliso, joka on valinnut puolisoksi sinut.

Sormukset nyt sattuvat olemaan myös kihlajaisten symboli, joten lähimpänä tätä liittoon sitoutumoista voidaan kutsua kihloiksi. Sitä ei tarvitse kenellekään selittää, mutta jos joku vannoutunut lakikirjan heristäjä työkaveri kysyy, on parille vain helppoa ja mukavaa vastata menneensä kihloihin, sen enempää asiaa toiselle avaamatta. Koska ei tarvitse, nämä sormukset ja tämä liitto tällaisenaan on tämän parin oma asia, ja kyllä, itse määriteltävissä.

Mutta eihän kukaan väitä, etteikö pariskunta saisi hankkia sormuksia symboloimaan liittoaan. Kysymys on nyt siitä, miksi he kutsuvat sitä kihlaukseksi, jos se ei sitä ole? Miksei sanota, hankittiin tällaiset parisuhdesormukset symboloimaan meidän ikuista rakkautta? Miksi sanotaan, että ollaan kihloissa?

Sormuksia saa käyttää. Termiä ei.

Kun sinulta kysellään uudesta sormuksesta, sanotko: "mennään naimisiin juridisista syistä", "kosin Tomppaa neljättä kertaa ja viimeinkin hän sanoi kyllä!" tai "mennään naimisiin rahan takia", "mentiin kihloihin kun en kehdannut sanoa, etten halua naimisiin" tai muutenkaan kommentoida kihlojasi millään tavalla?

Et sinäkään ole tilivelvollinen parisuhteistasi, kihloistasi tai avioliitostasi yhtään kenellekään.

Jos joku kysyisi minun symbolisormuksistani, vastaisin kiltisti, että mentiin kihloihin, enkä ryhtyisi selittelemään meidän rakkautemme tasoja, vaiheita tai laatua.

Lisään vielä: en ole naimisissa, en ole koskaan ollut kihloissa, olen kerran ollut lyhyessä avoliitossa. Ei sormuksia. Olisin kuitenkin ikionnellinen, jos joskus löytäisin miehen joka rakastaisi minua niin paljon että haluaisi jotenkin "merkitä" minut omakseen ja haluaisi minun merkitsevän hänet puolisokseen, vaikka ei esimerkiksi syystä tai syystä halua avioliittoon. Sydämeni sulaisi, jos vaihtaisimme kauniit sormukset oikein liiton merkiksi. "engaged to being together forever".

Jäin vielä miettimään tuota vastausehdotustasi: "hankittiin tällaiset parisuhdesormukset..." No, minusta tuo kuulostaa, valitettavasti, melko vähättelevältä ihan omaan suuhunkin. Ikään kuin sitä liittoa ja sen sormuksen "epäaitoutta" pitäisi pyydellä anteeksi. "No tää nyt on vaan tämmönen symboli...", kun ne "leikkikihlat" voi oikeasti olla sille parille maailman isoin juttu ja kaikkein suurin jotakuinkin muodollinen taso jolle nousta, kun se "oikea kihlauskin" on avioliiton jättämisen vuoksi poissuljettu.