"Menimme kihloihin mutta emme aio naimisiin" Mikä tää juttu on? Eikö enää ymmärretä että kihlautuminen tarkoittaa avioliittolupausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä samoissa keskusteluissa monet jankkaavat olevansa kihloissa ilman aikeita naimisiinmenosta. Ette ole silloin kihloissa, ehkä jossain naurettavissa teinikihloissa muille esittääksenne, mutta ette kihloissa. Samoin monet änkkäävät että hepä eivät olleet ollenkaan kihloissa vaan menivät suoraan naimisiin. Tämäkin on väärin, silloin kun avioliiton solmimisesta on sovittu on kihlaus tapahtunut.

Koittakaa pöljäkkeet ymmärtää, ei ole liian monimutkaista.

Juuri tätä asennetta en todellakaan ymmärrä. Puhutpa kauniisti "pöljäkkeistä" ja "naurettavista teinikihloista" ja muille esittämisestä. Minä myönnän, että kihlaus silloisen avopuolison kanssa oli naiivia, sillä emme olleet ikuisesti yhdessä emmekä ehtineet (onneksi) naimisiin, mutta minulla on vain kauniita muistoja asiasta, ja kihloihin meneminen todella vei suhdettamme syvällisemmälle tasolle. Ei se ollut vain seurustelua. Kaikkein viimeiseksi se oli esittämistä. Teinejäkään emme enää olleet. Se oli meidän kahden välinen asia ja päätös, jota en edelleenkään kadu. Miksi se käy sinulle tunteisiin? Miksi muita ihmisiä niin kovasti haittaa se, että jotkut ovat omalla tavallaan onnellisia?

-21

Ne naurettavat teinikihlat vain muille näyttämisen halusta eivät ole ole kihlat. Jos naimisiin ei aiota mennä, ei olla kihloissa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Suhde voi muuttua syvemmäksi vaikka yhteisen kahvinkeittimen oston myötä mutta kihlaus on sopimus avioliiton solmimisesta.

Vierailija kirjoitti:

No siis jos ei ole aikomustakaan mennä naimisiin, niin silloin pari ei ole kihloissa. Niin yksinkertaista. Vaikka ostaisivat 1000 euron sormukset niin ilman avioliittoaikeita ei ole kihloja :D mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Sormus ei merkitse kihloja yksinään eikä kihloihin tarvita sormusta. Pari on kihloissa sillon, kun he lupaavat toisilleen mennä naimisiin. Ei missään muussa tilanteessa.

Niinpä, kannattaa valehdella silmät ja suut sukulaisille ja muille täyteen, että naimisiin mennään joskus hamassa tulevaisuudessa, vaikkei olisi pienintä aikomustakaan. Sillä kun tuntuu saavan sen hyväksynnän suhteensa vakavuudelle.

Anne Mattila teinikihlautui rumpalinsa kanssa! Ja facebookiin ilmoitus: käyttäjä A meni teinikihloihin käyttäjä B:n kanssa. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä!

Minä olen nelikymppisenä olllut kihloissa ilman tarkoitusta mennä naimisiin, samoin nelikymppinen ystävättäreni. Se oli tapa viestiä muille vanhakantaisemmille tutuille ja sukulaisille, että olemme vakavasti yhdessä ja oli syy hankkia sormus vasempaan nimettämään, että näyttää varatulta ulospäin.

Minä ja mies menimme sitten naimisiinkin vähän ennen 50 v, se ystävättäreni taas erosi miehestään omalla päätöksellään. Se kihlaus oli ollut välitila-kompromissi yhteisen lapsen takia, mies painosti naimisiin, mutta nainen ei halunnut, koska suhteessa oli vakavia ongelmia.

Eli ei pidä ottaa termejä niin vakavasti, kihlauksen merkitys on muuttunut ajanmittaan paljonkin. Aikoinaan se oli isompi sitoutumus kuin avioliitto, nykyään jokainen voi määritellä sen itse. Vrt avoliitto alkaa nykyään muistittaa paljon avioliittoa juridisesti. Elämä muuttuu, Eskoseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä samoissa keskusteluissa monet jankkaavat olevansa kihloissa ilman aikeita naimisiinmenosta. Ette ole silloin kihloissa, ehkä jossain naurettavissa teinikihloissa muille esittääksenne, mutta ette kihloissa. Samoin monet änkkäävät että hepä eivät olleet ollenkaan kihloissa vaan menivät suoraan naimisiin. Tämäkin on väärin, silloin kun avioliiton solmimisesta on sovittu on kihlaus tapahtunut.

Koittakaa pöljäkkeet ymmärtää, ei ole liian monimutkaista.

Juuri tätä asennetta en todellakaan ymmärrä. Puhutpa kauniisti "pöljäkkeistä" ja "naurettavista teinikihloista" ja muille esittämisestä. Minä myönnän, että kihlaus silloisen avopuolison kanssa oli naiivia, sillä emme olleet ikuisesti yhdessä emmekä ehtineet (onneksi) naimisiin, mutta minulla on vain kauniita muistoja asiasta, ja kihloihin meneminen todella vei suhdettamme syvällisemmälle tasolle. Ei se ollut vain seurustelua. Kaikkein viimeiseksi se oli esittämistä. Teinejäkään emme enää olleet. Se oli meidän kahden välinen asia ja päätös, jota en edelleenkään kadu. Miksi se käy sinulle tunteisiin? Miksi muita ihmisiä niin kovasti haittaa se, että jotkut ovat omalla tavallaan onnellisia?

-21

Ne naurettavat teinikihlat vain muille näyttämisen halusta eivät ole ole kihlat. Jos naimisiin ei aiota mennä, ei olla kihloissa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Suhde voi muuttua syvemmäksi vaikka yhteisen kahvinkeittimen oston myötä mutta kihlaus on sopimus avioliiton solmimisesta.

Kerrotko, mistä päättelet motiivina olleen muille näyttämisen halun? Ja kerrotko myös sen, millä aikataululla naimisiin pitäisi olla menossa, jotta kyseessä ei olisi naurettavat teinikihlat? Kun tarkoitus oli mennä tulevaisuudessa naimisiin, niin olihan avioliitto periaatteessa suunnitelmissa. Ei vaan heti silloin 20-vuotiaana. Joka tapauksessa eikö olekin parempi, että erotessa purkautui vain kihlaus, eikä avioliitto?

Lähipiirissäni on keski-ikäinen pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat olleet naimisissa aiemmin. Käsittääkseni molempien erot tapahtuivat aika rumasti. Nykyään ovat onnellisia, yhteisiä lapsiakin on. He ovat kihloissa, mutta ilmeisesti eivät halua enää naimisiin kumpikaan. Minun mielestäni on ihan mahtavaa, että he voivat olla kihloissa ja pitää sormuksia, kun kerran eivät halua olla vain seurusteleva pari. Ymmärrän täysin, etteivät he halua enää naimisiin huonojen kokemusten jälkeen. Tuomitsetko tämänkin? Jos tuomitset, niin minun mielestäni se on vähän epäreilua. Että yhdessä elävä pariskunta, yhteisten lasten vanhemmat eivät saisi päättää olevansa kihloissa.

-21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten lähtee keskustelu, taattua AV-laatua... Popparit esiin!

Sanotaan nyt vielä oma kanta: kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei voi mennä naimisiin menemättä kihloihin, eikä voi olla kihloissa ilman aietta mennä naimisiin.

Aie mennä naimisiin voi siirtyä hamaan tulevaisuuteen, erittäin epämääräiseen sellaiseen.  Ei ole sulta pois.

Se on ilmeisesti kuitenkin pois siltä. Hän varmaan painostaa halutonta miestään naimisiin tai on kova tarve todistella kavereille, että hänellä on 'oikeampi' suhde kuin heillä. Joillekin parisuhdestatus on kuolemanvakava tapa päteä sosiaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä samoissa keskusteluissa monet jankkaavat olevansa kihloissa ilman aikeita naimisiinmenosta. Ette ole silloin kihloissa, ehkä jossain naurettavissa teinikihloissa muille esittääksenne, mutta ette kihloissa. Samoin monet änkkäävät että hepä eivät olleet ollenkaan kihloissa vaan menivät suoraan naimisiin. Tämäkin on väärin, silloin kun avioliiton solmimisesta on sovittu on kihlaus tapahtunut.

Koittakaa pöljäkkeet ymmärtää, ei ole liian monimutkaista.

Juuri tätä asennetta en todellakaan ymmärrä. Puhutpa kauniisti "pöljäkkeistä" ja "naurettavista teinikihloista" ja muille esittämisestä. Minä myönnän, että kihlaus silloisen avopuolison kanssa oli naiivia, sillä emme olleet ikuisesti yhdessä emmekä ehtineet (onneksi) naimisiin, mutta minulla on vain kauniita muistoja asiasta, ja kihloihin meneminen todella vei suhdettamme syvällisemmälle tasolle. Ei se ollut vain seurustelua. Kaikkein viimeiseksi se oli esittämistä. Teinejäkään emme enää olleet. Se oli meidän kahden välinen asia ja päätös, jota en edelleenkään kadu. Miksi se käy sinulle tunteisiin? Miksi muita ihmisiä niin kovasti haittaa se, että jotkut ovat omalla tavallaan onnellisia?

-21

Sitten kyseessä on varmaan ollut silkka tietämättömyys kihlauksen merkityksestä. Oikeat kihlat ne eivät olleet, jos ette suunnitelleet menevänne naimisiin. Sana kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta.

t. ei aiempi kirjoittaja

Siitähän tässä keskustelussa nimenomaan on kyse - mitä kihlaus tarkoittaa. Itse olen sallivampi kuin monet muut, vaikka en menisikään enää kihloihin ennen kuin häät ovat jo lähitulevaisuudessa tiedossa. Katson kyllä olleeni kihloissa aiemmin, sillä vilpitön tarkoitus oli olla yhdessä ja mennä myös naimisiin. Silloin oli vain mahdotonta nähdä, että maailma näyttääkin joskus kovin erilaiselta 25-vuotiaana kuin 20-vuotiaana. Hajoavathan monet avioliitotkin, mikseivät myös kihlaukset. Onneksi minulla on lähipiirissäni järkeviä ja empaattisia ihmisiä eikä sellaisia pöljäkkeiksi haukkujia kuin täällä. Parisuhteet ovat itsessään tarpeeksi monimutkaisia ja erot surullisia, ei siinä enää tarvita ulkopuolisia moittimaan väärin perustein tehdystä kihlauksesta. Kunpa osaisimme kaikki olla vähän reilumpia ja ajattelevaisempia toisia kohtaan, myös täällä netissä. Jokaisella on oma elämäntarinansa.

(En ole normaalisti tällainen amatöörifilosofi, tämä aihe nyt vaan herätti ajatuksia.)

-21

"sillä vilpitön tarkoitus oli olla yhdessä ja mennä myös naimisiin"

No mutta eihän tässä sitten mitään ongelmaa ole. Kuten aiemminkin sanottu, kihlauksen toki voi aina purkaa, eikä oleellista ole se, kuinka kauan kestää avioliittolupauksen realisoituminen avioliitoksi. Ongelma tässä on silloin, jos puhutaan kihloista, vaikka avioliitolle ei ole suotu ajatustakaan tai siihen suhtaudutaan negatiivisesti, vaikka pari mainostaa olevansa kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

Anne Mattila teinikihlautui rumpalinsa kanssa! Ja facebookiin ilmoitus: käyttäjä A meni teinikihloihin käyttäjä B:n kanssa. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä!

Miksi? Miten sua liikuttaa onko Anne Mattila menossa joskus naimisiin vai ei?

Omat vanhemmat menivät kihloihin yli 30 vuotta sitten. Naimisiin eivät "ole saaneet aikaiseksi". Joskus kysellään, että millos meinaistte niin ei kuulema ole vielä kiirettä. En tiedä vaikka repäisisivät joskus vanhoilla päivillään, ota noista nyt sitten selvää. Tai sitten lykkäävät sitä loputtomiin. Sormuksia käyttävät kyllä.

Itse pidän lähinnä heidän keskeisenä sitoutumisen symbolina, johon ei ole ketään ulkopuolista tarvittu vahvistamaan, he välttävät kaikenlaisia virallisuuksia ja juhlallisuuksia.

Toisaalta tuossa iässä varmaan enää hittoakaan kiinnosta jos joku pitää teinikihloina tai nolona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten lähtee keskustelu, taattua AV-laatua... Popparit esiin!

Sanotaan nyt vielä oma kanta: kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei voi mennä naimisiin menemättä kihloihin, eikä voi olla kihloissa ilman aietta mennä naimisiin.

Aie mennä naimisiin voi siirtyä hamaan tulevaisuuteen, erittäin epämääräiseen sellaiseen.  Ei ole sulta pois.

Se on ilmeisesti kuitenkin pois siltä. Hän varmaan painostaa halutonta miestään naimisiin tai on kova tarve todistella kavereille, että hänellä on 'oikeampi' suhde kuin heillä. Joillekin parisuhdestatus on kuolemanvakava tapa päteä sosiaalisesti.

Ilmeisesti, varmaan, kova tarve todistella? Onkohan sulla ongelmia omassa elämässäsi? Oletko itse niin pahasti epäonnistunut omissa suhdekuvioissasi, että toisen onni onkin sinulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Joo, ärsyttää hieman ihmisten huomioinhakuisuus tuolla pelkällä kihlautumisella, joka ei siis käytännössä pelkästään tarkoita mitään. Porukka pitää kihlajaisia, ottaa kihlajaiskuvia, mutta ei aiettakaan mennä naimisiin?! Olen jotenkin aina ajatellut, että kihlajaisjuhlat pidetään siksi, koska on päätetty mennä naimisiin. Sormuksethan voi toki ostaa, esimerkiksi ukkini ja hänen uusi avopuolisonsa ovat hankkineet sormukset ja kaivertaneet niihin toistensa nimet ihan symbolisen sitoutumisen vuoksi, mutta ovat painottaneet, että eivät ole kihloissa eli eivät aio mennä naimisiin.

Olen myös onnitellut tuttuja kihlapareja ja monesti ihmetellyt sitä vaivautuneisuutta kun kysyn, "oletteko jo päättäneet millon menette naimisiin?" Joka on mielestäni ihan normaali kysymys mutta ilmeisesti ei.

Kuinka moni ylipäätään pitää mitään kihlajaisjuhlia? Itse olen ollut elämäni aikana yhden kerran kihlajaisjuhlissa 30 vuotta sitten enkä ole edes kuullut kenenkään muiden pitäneen sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anne Mattila teinikihlautui rumpalinsa kanssa! Ja facebookiin ilmoitus: käyttäjä A meni teinikihloihin käyttäjä B:n kanssa. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä!

Miksi? Miten sua liikuttaa onko Anne Mattila menossa joskus naimisiin vai ei?

Ei liikutakaan, mutta aika noloa väittää kihlautuneensa toimittajalle, vaikka ei oikeasti kihlautunutkaan. Olisihan Anne voinut myös sanoa ostaneensa saaren Karibialta, mutta ei oikeasti ostanutkaan. Tätä voidaan nimittää myös valheelliseksi uutisoinniksi.

Ns. teinikihlat ovat mun mielestäni viesti sekä kumppanille että muille että "vakavissaan ollaan". Ehkä niiden suosio perustuu siihen, että nykyään monet asuvat yhdessä aika kevyenkin seurustelun vuoksi eikä avoliitto siten vaikuta riittävän painokkaalta sitoutumisen merkiltä?

Tunnustan, että ilman avioitumisaietta tapahtuva "kihlautuminen" ärsyttää mua. Ensiksi koska se on kihlautumistermin väärinkäyttöä. Toiseksi, teinikihlojen tavoitteena on saada itselle vähän sitä oikeasti kihloissa olevien parien hohtoa, ilman että tarvitsee kuitenkaan sitten oikeasti sitoutua lain edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä samoissa keskusteluissa monet jankkaavat olevansa kihloissa ilman aikeita naimisiinmenosta. Ette ole silloin kihloissa, ehkä jossain naurettavissa teinikihloissa muille esittääksenne, mutta ette kihloissa. Samoin monet änkkäävät että hepä eivät olleet ollenkaan kihloissa vaan menivät suoraan naimisiin. Tämäkin on väärin, silloin kun avioliiton solmimisesta on sovittu on kihlaus tapahtunut.

Koittakaa pöljäkkeet ymmärtää, ei ole liian monimutkaista.

Juuri tätä asennetta en todellakaan ymmärrä. Puhutpa kauniisti "pöljäkkeistä" ja "naurettavista teinikihloista" ja muille esittämisestä. Minä myönnän, että kihlaus silloisen avopuolison kanssa oli naiivia, sillä emme olleet ikuisesti yhdessä emmekä ehtineet (onneksi) naimisiin, mutta minulla on vain kauniita muistoja asiasta, ja kihloihin meneminen todella vei suhdettamme syvällisemmälle tasolle. Ei se ollut vain seurustelua. Kaikkein viimeiseksi se oli esittämistä. Teinejäkään emme enää olleet. Se oli meidän kahden välinen asia ja päätös, jota en edelleenkään kadu. Miksi se käy sinulle tunteisiin? Miksi muita ihmisiä niin kovasti haittaa se, että jotkut ovat omalla tavallaan onnellisia?

-21

Ne naurettavat teinikihlat vain muille näyttämisen halusta eivät ole ole kihlat. Jos naimisiin ei aiota mennä, ei olla kihloissa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Suhde voi muuttua syvemmäksi vaikka yhteisen kahvinkeittimen oston myötä mutta kihlaus on sopimus avioliiton solmimisesta.

Kerrotko, mistä päättelet motiivina olleen muille näyttämisen halun? Ja kerrotko myös sen, millä aikataululla naimisiin pitäisi olla menossa, jotta kyseessä ei olisi naurettavat teinikihlat? Kun tarkoitus oli mennä tulevaisuudessa naimisiin, niin olihan avioliitto periaatteessa suunnitelmissa. Ei vaan heti silloin 20-vuotiaana. Joka tapauksessa eikö olekin parempi, että erotessa purkautui vain kihlaus, eikä avioliitto?

Lähipiirissäni on keski-ikäinen pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat olleet naimisissa aiemmin. Käsittääkseni molempien erot tapahtuivat aika rumasti. Nykyään ovat onnellisia, yhteisiä lapsiakin on. He ovat kihloissa, mutta ilmeisesti eivät halua enää naimisiin kumpikaan. Minun mielestäni on ihan mahtavaa, että he voivat olla kihloissa ja pitää sormuksia, kun kerran eivät halua olla vain seurusteleva pari. Ymmärrän täysin, etteivät he halua enää naimisiin huonojen kokemusten jälkeen. Tuomitsetko tämänkin? Jos tuomitset, niin minun mielestäni se on vähän epäreilua. Että yhdessä elävä pariskunta, yhteisten lasten vanhemmat eivät saisi päättää olevansa kihloissa.

-21

Jos on manossa naimisiin, on kihloissa. Jos ei ole menossa naimisiin niin ei ole kihloissa. Kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ärsyttää hieman ihmisten huomioinhakuisuus tuolla pelkällä kihlautumisella, joka ei siis käytännössä pelkästään tarkoita mitään. Porukka pitää kihlajaisia, ottaa kihlajaiskuvia, mutta ei aiettakaan mennä naimisiin?! Olen jotenkin aina ajatellut, että kihlajaisjuhlat pidetään siksi, koska on päätetty mennä naimisiin. Sormuksethan voi toki ostaa, esimerkiksi ukkini ja hänen uusi avopuolisonsa ovat hankkineet sormukset ja kaivertaneet niihin toistensa nimet ihan symbolisen sitoutumisen vuoksi, mutta ovat painottaneet, että eivät ole kihloissa eli eivät aio mennä naimisiin.

Olen myös onnitellut tuttuja kihlapareja ja monesti ihmetellyt sitä vaivautuneisuutta kun kysyn, "oletteko jo päättäneet millon menette naimisiin?" Joka on mielestäni ihan normaali kysymys mutta ilmeisesti ei.

Kuinka moni ylipäätään pitää mitään kihlajaisjuhlia? Itse olen ollut elämäni aikana yhden kerran kihlajaisjuhlissa 30 vuotta sitten enkä ole edes kuullut kenenkään muiden pitäneen sellaisia.

Me emme mieheni kanssa pitäneet kihlajaisjuhlia, häissä on ihan tarpeeksi.

Se on suomalaisten suosima, just niin.. teinix.

Miten nämä kihloissa ilman naimisiinmenoa -ihmiset sitten kihlautuvat? "menetkö kanssani naimisiin mutta ei oikeasti?" "oi, kyllä!"

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä kihloissa ilman naimisiinmenoa -ihmiset sitten kihlautuvat? "menetkö kanssani naimisiin mutta ei oikeasti?" "oi, kyllä!"

Minun tapauksessani meni niin, että poikaystävä ihanan ujosti ojensi ruusun ja totesi jotain sen suuntaista, että rakastaa minua kovasti ja haluaa viettää koko elämänsä kanssani, joten käytäisiinkö ostamassa sormukset. Mielestäni ei ollenkaan typerästi kosittu vaikkei varsinaisesti vaimoksi pyytänytkään.

-21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anne Mattila teinikihlautui rumpalinsa kanssa! Ja facebookiin ilmoitus: käyttäjä A meni teinikihloihin käyttäjä B:n kanssa. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä!

Miksi? Miten sua liikuttaa onko Anne Mattila menossa joskus naimisiin vai ei?

Ei liikutakaan, mutta aika noloa väittää kihlautuneensa toimittajalle, vaikka ei oikeasti kihlautunutkaan. Olisihan Anne voinut myös sanoa ostaneensa saaren Karibialta, mutta ei oikeasti ostanutkaan. Tätä voidaan nimittää myös valheelliseksi uutisoinniksi.

Voit sitten Annen kuollessa miettiä, että hups, ei se mennytkään naimisiin.

Me olemme kumppanini kanssa pitäneet sormuksia vasemmissa nimettömissämme 16 vuotta. Mihinkäs tässä kiire on. Ehkä eläkeiässä voisi naimisiin mennä juridisista syistä, mutta meille sormusten pitäminen ei välttämättä tarkoita sitä, että naimisiin on ns. virallisesti pakko mennä. Olemme luvanneet toisillemme tukea ja rakastaa toisiamme loppuun saakka. Lupaus on meille niin tärkeä, että haluamme sen osoittaa muillekin ja, no, sormus on tässä asiassa Länsimaissa yleisimmin käytetty symboli. Tähän ei välttämättä tarvita väliin mitään avioliittoinstituutiota.