Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Menimme kihloihin mutta emme aio naimisiin" Mikä tää juttu on? Eikö enää ymmärretä että kihlautuminen tarkoittaa avioliittolupausta?
04.05.2017 |
eihän se ole mikään erillinen sitoutumisen muoto?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlauksella ei ole ollut mitään juridista virkaa aikapäiviin. Tästä syystä jokainen saa nimittää kihlautumiseksi mitä tahansa ja niin sen kuuluu ollakin.
Ei se sinun kihlauksesi vakavuutta miksikään muuta vaikka joku ei menisikään naimisiin.
Eikö samalla logiikalla voi kutsua vaikka omenaa perunaksi, kun ei laki sitä määritä mikä se on?
Voi, ja siitä ei ole mitään vahinkoa, kun kyseessä on kahdenvälinen tilanne. Kaupat pitävät kiinni vakiintuneista käsitteistä ihmisiä palvellakseen, mutta kihloihin tuskin mennään muiden ihmisten palvelemiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten lähtee keskustelu, taattua AV-laatua... Popparit esiin!
Sanotaan nyt vielä oma kanta: kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei voi mennä naimisiin menemättä kihloihin, eikä voi olla kihloissa ilman aietta mennä naimisiin.
Mikä estää?
Järki. Ymmärrä mitä sanat tarkoittavat. Et voi sanoa pullaa pipariksi, ja kuvitella, että kaikki ymmärtävät mitä tarkoitat, kun käytät vääriä sanoja. Jos sanot olevasi kihloissa, se tarkoittaa, että aiot mennä naimisiin.
Pullaa nimenomaan saa sanoa pipariksi kunhan kaikki osapuolet ymmärtävät sen tarkoitteen. Eikös kihlauksessakin ole tärkeää lähinnä, että molemmat osapuolet ovat siitä samaa mieltä? Ei kai kukaan ulkopuolinen ala mäkättää myöskään pariskunnan keskinäisistä hellittelysanoista, vaikkei itse vastaavia käyttäisikään.
No sitten ei pidä myöskään loukkaantua jos ihmiset kyselee, koska häät on. Suurimmalle osalle ihmisistä ne termit nyt tarkoittaa sitä mitä ne oikeasti tarkoittaa, eikä sitä, mitä te olette pariskuntana sopineet.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ajattelen kihlauksen nimenomaan lupauksena avioliitosta. Kun menimme puolison kanssa viime vuonna kihloihin ja eräälle ystävälle kerroin tästä ja aloin puhua häistä, niin ystävän reaktio: Ai te menette naimisiin??
Menin sanattomaksi tuon kysymyksen jälkeen :D
Eiköhän ystäväsi yllättynyt siitä että häiden suunnittelu alkoi heti kihlautumisesta, ei siitä että ylipäätään olitte menossa naimisiin.
Jos nyt lähdettäisiin siitä, mitä Suomen laki sanoo. "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Avioliittolaki, I luku, 1§.
Kun laittaa Finlexiin hakuun "kihla*" niin sieltä tulee viittauksia useampiin lakeihin. Juridisesti ei ole siis yhdentekevää, seurustellaanko muuten vaan vai ollaanko kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Kihlauksella ei ole ollut mitään juridista virkaa aikapäiviin. Tästä syystä jokainen saa nimittää kihlautumiseksi mitä tahansa ja niin sen kuuluu ollakin.
Ei se sinun kihlauksesi vakavuutta miksikään muuta vaikka joku ei menisikään naimisiin.
Juuri näin.
Aika yllättävän vanhoillisia täällä nuoretkin naiset. Itse viisikymppisenä ja 26 vuotta naimisissa olleena suvaitsen tuon, että nuoripari haluaa olla kihloissa. Se on miellettävissä kevyemmäksi sitoumukseksi kuin avioliitto, mutta järeämmäksi kuin avoliitto.
Mutta ihan jokaisen omassa päätösvallassa.
Tuntuu siltä, että asiasta voi mielensä pahoittaa vain joku, joka tosiaan on itse mennyt vastikään kihloihin ja katsoo, että terminologian liudentuminen vähentää hänen ratkaisunsa saamaa huomiota. Noloa tuollainen, eiköhän se huomioarvo ole asiassa toisarvoista ja tärkeintä se, mitä kaksi ihmistä toisilleen lupaa ja päättää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä vuosisadalla tai -tuhannelle osa vastaajista oikein elää? Joskus ennen kihlaus oli juridinen toimenpide ja lupaus avioliitosta. Kihlalapsellakin oli lähes yhtä hyvä asema kuin aviolapsella. Nykyään kihlaus ei ole muuta kuin poika- tai tyttöystävän sitominen itseensä joksikin ajaksi. Sitten kun ei enää huvita, nakataan sormukset pusikkoon ja isketään uutta matoa koukkuun. Jopa yläkouluikäiset kulkevat sormus sormessa. Kihlauksiakin ehtii kertyä useita ennen mahdollista oikeaa sitoutumista eli avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähdettäisiin siitä, mitä Suomen laki sanoo. "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Avioliittolaki, I luku, 1§.
Kun laittaa Finlexiin hakuun "kihla*" niin sieltä tulee viittauksia useampiin lakeihin. Juridisesti ei ole siis yhdentekevää, seurustellaanko muuten vaan vai ollaanko kihloissa.
On se täysin yhdentekevää. Minkäänlaisia SEURAAMUKSIA ei kihloissaolosta nimittäin seuraa millään tavalla. Ei vastuita, ei oikeuksia. Kihloihin saa mennä ja kihlat purkaa täysin vapaasti, joskus ennen muinoin aviolupauksen rikkominen oli syy vaatia korvauksia - ei enää vuosikymmeniin.
Sori, hyvä yritys sulla kyllä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku semijulkkis sanoo lehdessä, ettei aio naimisiin niin sehän on ainoa totuus?
Entäs jos haluaa suunnitella avioitumista ihan rauhassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas ajattelen kihlauksen nimenomaan lupauksena avioliitosta. Kun menimme puolison kanssa viime vuonna kihloihin ja eräälle ystävälle kerroin tästä ja aloin puhua häistä, niin ystävän reaktio: Ai te menette naimisiin??
Menin sanattomaksi tuon kysymyksen jälkeen :DEiköhän ystäväsi yllättynyt siitä että häiden suunnittelu alkoi heti kihlautumisesta, ei siitä että ylipäätään olitte menossa naimisiin.
Hän yllättyi nimenomaan siitä, että menemme naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlauksella ei ole ollut mitään juridista virkaa aikapäiviin. Tästä syystä jokainen saa nimittää kihlautumiseksi mitä tahansa ja niin sen kuuluu ollakin.
Ei se sinun kihlauksesi vakavuutta miksikään muuta vaikka joku ei menisikään naimisiin.
Juuri näin.
Aika yllättävän vanhoillisia täällä nuoretkin naiset. Itse viisikymppisenä ja 26 vuotta naimisissa olleena suvaitsen tuon, että nuoripari haluaa olla kihloissa. Se on miellettävissä kevyemmäksi sitoumukseksi kuin avioliitto, mutta järeämmäksi kuin avoliitto.
Mutta ihan jokaisen omassa päätösvallassa.
Tuntuu siltä, että asiasta voi mielensä pahoittaa vain joku, joka tosiaan on itse mennyt vastikään kihloihin ja katsoo, että terminologian liudentuminen vähentää hänen ratkaisunsa saamaa huomiota. Noloa tuollainen, eiköhän se huomioarvo ole asiassa toisarvoista ja tärkeintä se, mitä kaksi ihmistä toisilleen lupaa ja päättää tehdä.
Meinasin juuri kirjoittaa samaa. Paitsi että olen nelikymppinen pitkässä avoliitossa, enkä ole koskaan ollut kihloissa tai naimisissa. Nuorempana sitä jaksoi käyttää energiaansa toisten "teinikihlauksien" paheksuntaan, nykyään vain ajattelee, että hienoa kun ovat ihmiset löytäneet toisensa, eikä ketään ulkopuolista varmastikaan vahingoita, jos/kun he pistävät sormukset sormeen.
Vierailija kirjoitti:
On se täysin yhdentekevää. Minkäänlaisia SEURAAMUKSIA ei kihloissaolosta nimittäin seuraa millään tavalla. Ei vastuita, ei oikeuksia. Kihloihin saa mennä ja kihlat purkaa täysin vapaasti, joskus ennen muinoin aviolupauksen rikkominen oli syy vaatia korvauksia - ei enää vuosikymmeniin.
Sori, hyvä yritys sulla kyllä....
On sillä esimerkiksi sellainen seuraamus, että oikeudessa ei ole pakko todistaa kihlakumppania vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kihlauksen ja avioliiton välissä ole mitään määräaikaa, vaan kihlaushan voi olla vaikka kuinka pitkä aika tahansa. Mun vanhemmat ovat olleet kihloissa jo kohta 40 vuotta.
ei helv :D popparikamaa tämä keskustelu. heitän omat popparit.
sitoutumista ei takaa mikään kihla, asumismuoto tai papin aamen. kyllä se on ihan itse keskenään ja itsekseen sitouduttava.
kihlaus on lupaus avioliitosta, oli vihkipäivä sitten jo päätetty tai ei. juridisesti sillä ei enää ole merkitystä, joskus oli kihlauksen purkaminenkin pykälissä, velvoitettiin palauttamaan lahjat ja hyvittämään paha mieli ym.
jos menee kihloihin sanomalla että ei aio naimisiin niin en ymmärrä. eikä varmaan se "yhteiskuntakaan" ketä varten kihloihin sitten mennään? jos kihloissa ollaan ihan kahden kesken - ja mitä se muille kuuluu - niin miksi sitä pitäisi sitten sille "yhteiskunnalle" julistaa kertomalla sanoin tahi sormuksin?
kyseessä on siis anarkistinen kihlaus! uu! oikea mielenosoitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlauksella ei ole ollut mitään juridista virkaa aikapäiviin. Tästä syystä jokainen saa nimittää kihlautumiseksi mitä tahansa ja niin sen kuuluu ollakin.
Ei se sinun kihlauksesi vakavuutta miksikään muuta vaikka joku ei menisikään naimisiin.
Eikö samalla logiikalla voi kutsua vaikka omenaa perunaksi, kun ei laki sitä määritä mikä se on?
Voi, ja siitä ei ole mitään vahinkoa, kun kyseessä on kahdenvälinen tilanne. Kaupat pitävät kiinni vakiintuneista käsitteistä ihmisiä palvellakseen, mutta kihloihin tuskin mennään muiden ihmisten palvelemiseksi
Mutta eihän tuossa nimenomaa ollut/ole kyse kahdenväisestä asiasta vaan yleensä se kihlaus julistetaan muille. Se nyt on ihan sama jos jollain on jotkut salakihlat keskenään, ja niillä ihan oma merkityksensä mutta esim. tuossa Mattilan tapauksessa haluttiin nimenomaan kertoa kaikella kansalle että kihloissa ollaan.
Voi jestas, ei taas :D viimeksi jo tuntui että saa hakata päätä seinään kun ihmiset ovat niin p*rkeleen tyhmiä. Kihloissa olo tarkoittaa että se on askel ennen avioliittoa.
Ei ole pakko mennä kihloihin, ei se ole mikään oletus tai joku merkki mistään vakavasta suhteesta. Mutta jättäkää tietyt sanat tarkoittamaan edelleen sitä mitä ne tarkoittaa. En minäkään sano lähteväni pyöräilemään kun menen bussin kyytiin.
Kyllä se on ihan laissakin tunnistettu asia. Kihlaparista puhutaan avioliittolaissa, kun puhutaan parista, joka on solmimassa avioliiton. Se se sanan merkitys. Sitä ei voi uudelleenmääritellä. Sanaa voi käyttää väärin, kuten mitä tahansa muutakin termiä, mutta väärinkäyttö ei muuta sen merkitystä.
Voit sanoa banaania omenaksi, mutta se ei silti tee banaanista omenaa.
Vierailija kirjoitti:
On sillä esimerkiksi sellainen seuraamus, että oikeudessa ei ole pakko todistaa kihlakumppania vastaan.
Perintökaaressa kihlakumppani kuuluu ensimmäiseen perintöveroluokkaan. Pidätkö tätäkin aivan yhdentekevänä?
Jos olette sopineet menevänne naimisiin, olette kihloissa, tajusitte sitä tai ette. Minimiaika kihloissa olemiselle on se viikko, minkä avioliiton esteiden tutkinta kestää. Tuon ajan olette vähintään tienneet olevanne menossa naimisiin. Sormuksia tai muita merkkejä ei kihlautumiseen tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se täysin yhdentekevää. Minkäänlaisia SEURAAMUKSIA ei kihloissaolosta nimittäin seuraa millään tavalla. Ei vastuita, ei oikeuksia. Kihloihin saa mennä ja kihlat purkaa täysin vapaasti, joskus ennen muinoin aviolupauksen rikkominen oli syy vaatia korvauksia - ei enää vuosikymmeniin.
Sori, hyvä yritys sulla kyllä....
On sillä esimerkiksi sellainen seuraamus, että oikeudessa ei ole pakko todistaa kihlakumppania vastaan.
Ei ole pakko todistaa avopuolisoakaan vastaan, joten...?
Alue: Aihe vapaa
Tämä kihloihin menemisen tarkoitus tuntuu olevan monille todella herkkä paikka, enkä ihan ymmärrä miksi. Itse olen nykyään sillä kannalla, että kihloihin mennään sitten kun häät ovat ihan oikeasti näköpiirissä, sanotaan nyt vaikka vuoden sisään.
Parikymppisenä menin kihloihin silloisen avopuolisoni kanssa, ilman aikeita mennä heti naimisiin. Tietenkin silloin ajattelimme, että häät tulevat aikanaan. Olimme yhdessä monta hyvää vuotta, enkä periaatteessa hyväksy sitä, että jotkut haluaisivat vähätellä tuota kihlausta. Se oli naiivi teko ja ajatus, mutta silloin se merkitsi meille paljon, ja olimme pitkään onnellisia yhdessä. Miksi sellaista hyvää kokemusta pitäisi alkaa katumaan ja vähättelemään? Se oli meille oikealta tuntuva teko ja sitoutumisen taso silloin.