"Menimme kihloihin mutta emme aio naimisiin" Mikä tää juttu on? Eikö enää ymmärretä että kihlautuminen tarkoittaa avioliittolupausta?

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä kihloissa ilman naimisiinmenoa -ihmiset sitten kihlautuvat? "menetkö kanssani naimisiin mutta ei oikeasti?" "oi, kyllä!"

Miten olisi vaikka "mennäänkö kihloihin". Siinä vaiheessa ei vielä mietitä mennäänkö joskus naimisiin vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä kihloissa ilman naimisiinmenoa -ihmiset sitten kihlautuvat? "menetkö kanssani naimisiin mutta ei oikeasti?" "oi, kyllä!"

No vaikka kysymällä, että mentäisiinkö kihloihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anne Mattila teinikihlautui rumpalinsa kanssa! Ja facebookiin ilmoitus: käyttäjä A meni teinikihloihin käyttäjä B:n kanssa. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä!

Miksi? Miten sua liikuttaa onko Anne Mattila menossa joskus naimisiin vai ei?

Ei liikutakaan, mutta aika noloa väittää kihlautuneensa toimittajalle, vaikka ei oikeasti kihlautunutkaan. Olisihan Anne voinut myös sanoa ostaneensa saaren Karibialta, mutta ei oikeasti ostanutkaan. Tätä voidaan nimittää myös valheelliseksi uutisoinniksi.

Lehdissä kerrotaan joka päivä, kuinka ihmiset ovat avioituneet. Luvanneet vihkikaavassa olla yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Ja silti eroavat, vaikka ovat aivan elossa. Eikö sinun peppuasi kivistä yhtään tämä epäkohta. Eivät pitäneet sitten yhtään lupauksiaan, eli valehtelivat.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä kihloissa ilman naimisiinmenoa -ihmiset sitten kihlautuvat? "menetkö kanssani naimisiin mutta ei oikeasti?" "oi, kyllä!"

"Haluuks sä leikkii mun kaa et mentäis naimisiin?"

Kihloihin ei mennä. Kositaan, vastataan myöntävästi, ja sitten ollaan kihloissa. Kihloihin ei erikseen mennä, se ei tarkoita mitään ilman avioliittoaietta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä samoissa keskusteluissa monet jankkaavat olevansa kihloissa ilman aikeita naimisiinmenosta. Ette ole silloin kihloissa, ehkä jossain naurettavissa teinikihloissa muille esittääksenne, mutta ette kihloissa. Samoin monet änkkäävät että hepä eivät olleet ollenkaan kihloissa vaan menivät suoraan naimisiin. Tämäkin on väärin, silloin kun avioliiton solmimisesta on sovittu on kihlaus tapahtunut.

Koittakaa pöljäkkeet ymmärtää, ei ole liian monimutkaista.

Juuri tätä asennetta en todellakaan ymmärrä. Puhutpa kauniisti "pöljäkkeistä" ja "naurettavista teinikihloista" ja muille esittämisestä. Minä myönnän, että kihlaus silloisen avopuolison kanssa oli naiivia, sillä emme olleet ikuisesti yhdessä emmekä ehtineet (onneksi) naimisiin, mutta minulla on vain kauniita muistoja asiasta, ja kihloihin meneminen todella vei suhdettamme syvällisemmälle tasolle. Ei se ollut vain seurustelua. Kaikkein viimeiseksi se oli esittämistä. Teinejäkään emme enää olleet. Se oli meidän kahden välinen asia ja päätös, jota en edelleenkään kadu. Miksi se käy sinulle tunteisiin? Miksi muita ihmisiä niin kovasti haittaa se, että jotkut ovat omalla tavallaan onnellisia?

-21

Sitten kyseessä on varmaan ollut silkka tietämättömyys kihlauksen merkityksestä. Oikeat kihlat ne eivät olleet, jos ette suunnitelleet menevänne naimisiin. Sana kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta.

t. ei aiempi kirjoittaja

Siitähän tässä keskustelussa nimenomaan on kyse - mitä kihlaus tarkoittaa. Itse olen sallivampi kuin monet muut, vaikka en menisikään enää kihloihin ennen kuin häät ovat jo lähitulevaisuudessa tiedossa. Katson kyllä olleeni kihloissa aiemmin, sillä vilpitön tarkoitus oli olla yhdessä ja mennä myös naimisiin. Silloin oli vain mahdotonta nähdä, että maailma näyttääkin joskus kovin erilaiselta 25-vuotiaana kuin 20-vuotiaana. Hajoavathan monet avioliitotkin, mikseivät myös kihlaukset. Onneksi minulla on lähipiirissäni järkeviä ja empaattisia ihmisiä eikä sellaisia pöljäkkeiksi haukkujia kuin täällä. Parisuhteet ovat itsessään tarpeeksi monimutkaisia ja erot surullisia, ei siinä enää tarvita ulkopuolisia moittimaan väärin perustein tehdystä kihlauksesta. Kunpa osaisimme kaikki olla vähän reilumpia ja ajattelevaisempia toisia kohtaan, myös täällä netissä. Jokaisella on oma elämäntarinansa.

(En ole normaalisti tällainen amatöörifilosofi, tämä aihe nyt vaan herätti ajatuksia.)

-21

"sillä vilpitön tarkoitus oli olla yhdessä ja mennä myös naimisiin"

No mutta eihän tässä sitten mitään ongelmaa ole. Kuten aiemminkin sanottu, kihlauksen toki voi aina purkaa, eikä oleellista ole se, kuinka kauan kestää avioliittolupauksen realisoituminen avioliitoksi. Ongelma tässä on silloin, jos puhutaan kihloista, vaikka avioliitolle ei ole suotu ajatustakaan tai siihen suhtaudutaan negatiivisesti, vaikka pari mainostaa olevansa kihloissa.

Nimenomaan näin. Ei kihloissa olon edellytyksenä ole se, että hääpäivä on jo sovittu, eikä kihloissa olemista mitätöi se, että että avioliitto ei toteudukaan ja pari eroaa. Kyse on silloin kihlauksen purkautumisesta.

Se mistä tässä on kyse, on sanojen merkityksestä. Kihlautuminen tarkoittaa sitä, että pari on lupautunut menemään avioliittoon toistensa kanssa. Yksiselitteisesti näin.

Toki joku voi sanoa perunaa päärynäksi tai kissaa koiraksi tai kuuta auringoksi taikka syvempää seurustelua ilman avioliittoaikeita kihlautumiseksi, mutta yleiskielen mukaan näin ei vain ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä kihloissa ilman naimisiinmenoa -ihmiset sitten kihlautuvat? "menetkö kanssani naimisiin mutta ei oikeasti?" "oi, kyllä!"

No vaikka kysymällä, että mentäisiinkö kihloihin?

Mitä se sitten tarkoittaa? Mihin mennään, jos mennään "kihloihin" ilman avioliittolupausta?

Lähtökohtaisesti kihloihin ei "mennä", vaan toisilleen avioliittolupauksen antaneet ovat kihlautuneet, ja ovat silloin kihloissa. Kihloihin ei erikseen mennä, koska kihlaus itsessään ei ole oikeastaan mitään

Minulle kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta. Joskus nuorempana yllätyin, että kaikille ei. Esim. eräs pari oli ollut kihloissa useamman vuoden jo (ihan omien sanojensa mukaan, ja sormuksetkin oli sormissa) ja joku kysyi että koska häät ovat, niin nainen vastasi että kun ei tuo ole vielä minua kosinut. Että sitä kosintaa tässä odotellessa. Menin vähän hämilleni, että eikös se kihloihin meno sitä juuri meinaa että kosimiset on hoidettu ja sovittu että naimisiin mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä kihloissa ilman naimisiinmenoa -ihmiset sitten kihlautuvat? "menetkö kanssani naimisiin mutta ei oikeasti?" "oi, kyllä!"

No vaikka kysymällä, että mentäisiinkö kihloihin?

Et voi olla tosissasi :D

On olemassa kaksi syytä mennä "kihloihin" ilman lupausta naimisiinmenosta. Ensimmäinen syy on sairaalollisen mustasukkainen puoliso, joka haluaa merkata toisen omakseen. Toinen syy on se, että suhteessa on muita ongelmia ja yhdessä pysytään vain feikkikihlauksen avulla. Näitä sitten jostain syystä halutaan viestittää muille...

Vierailija kirjoitti:

Kihloihin ei mennä. Kositaan, vastataan myöntävästi, ja sitten ollaan kihloissa. Kihloihin ei erikseen mennä, se ei tarkoita mitään ilman avioliittoaietta.

Onnistuuhan tuo hyvinkin.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa kaksi syytä mennä "kihloihin" ilman lupausta naimisiinmenosta. Ensimmäinen syy on sairaalollisen mustasukkainen puoliso, joka haluaa merkata toisen omakseen. Toinen syy on se, että suhteessa on muita ongelmia ja yhdessä pysytään vain feikkikihlauksen avulla. Näitä sitten jostain syystä halutaan viestittää muille...

Sulla tuskin lienee papereita psykologiasta =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä kihloissa ilman naimisiinmenoa -ihmiset sitten kihlautuvat? "menetkö kanssani naimisiin mutta ei oikeasti?" "oi, kyllä!"

No vaikka kysymällä, että mentäisiinkö kihloihin?

Et voi olla tosissasi :D

Noin se taisi miellä mennä. Maailma on nyt ihan erilainen kuin 30 vuotta sitten. Tuntuu, että 80- ja 90-luvulla syntyneet ovat konservatiivisempia mitä vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nelikymppisenä olllut kihloissa ilman tarkoitusta mennä naimisiin, samoin nelikymppinen ystävättäreni. Se oli tapa viestiä muille vanhakantaisemmille tutuille ja sukulaisille, että olemme vakavasti yhdessä ja oli syy hankkia sormus vasempaan nimettämään, että näyttää varatulta ulospäin.

Ette siis olleet kihlossa. Sanoitte olevanne, mutta ette olleet. Teillä oli sormukset, joita sanoitte kihlasormuksiksi, mutta ne eivät olleet sitä. Ne olivat vain jotkut sitoutumissormukset.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies menimme sitten naimisiinkin vähän ennen 50 v, se ystävättäreni taas erosi miehestään omalla .

Jossain siinä välissä olette kuitenkin menneet oikeasti kihloihin, eli siis suomeksi päättäneet avioitua.

...

Se, että ette ymmärrä jonkun sanan merkitystä ja käytette sitä väärin, ei muuta sen merkitystä.

Jos minä sanon, että koirani on kameli, se ei silti ole kameli vaan koira. Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä kihloissa ilman naimisiinmenoa -ihmiset sitten kihlautuvat? "menetkö kanssani naimisiin mutta ei oikeasti?" "oi, kyllä!"

No vaikka kysymällä, että mentäisiinkö kihloihin?

Eli olette lupautuneet menemään naimisiin :) Kihlaus=lupaus avioliitosta. Mentäisiinkö kihloihin?=Mentäisiinkö naimisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihloihin ei mennä. Kositaan, vastataan myöntävästi, ja sitten ollaan kihloissa. Kihloihin ei erikseen mennä, se ei tarkoita mitään ilman avioliittoaietta.

Onnistuuhan tuo hyvinkin.

Ei onnistu. Et voi olla kihloissa, jos et ole sopinut meneväsi naimisiin edes "sitten joskus". Voit pyytää puolisoasi kihloihin ja hän voi suostua, mutta ette silti ole kihloissa, vaikka luulette olevanne. Kihlaukselle on olemassa määritelmä, jota ei voi muuttaa oman mielen mukaan, edes siinä tapauksessa, ettei ymmärrä sitä sanaa.

Voi luoja, alkaa jo naurattaa. Osasta vastaajista tulee mieleen 70-luvun tiukat täti-ihmiset, jotka huulet tötteröllä pohtivat ihmisten aviosuhteita, paheksuivat susipareja, tuomitsivat esiaviollista seksiä harrastavat, haukkuivat eronnutta naista h*oraksi ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia äpäröiksi. Mitä se teidän napaanne kaivelee, ehkä teidänkin kannattaisi keskittyä siihen hääpäivän suunnitteluun tai hääpäivän vuosijuhlaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja, alkaa jo naurattaa. Osasta vastaajista tulee mieleen 70-luvun tiukat täti-ihmiset, jotka huulet tötteröllä pohtivat ihmisten aviosuhteita, paheksuivat susipareja, tuomitsivat esiaviollista seksiä harrastavat, haukkuivat eronnutta naista h*oraksi ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia äpäröiksi. Mitä se teidän napaanne kaivelee, ehkä teidänkin kannattaisi keskittyä siihen hääpäivän suunnitteluun tai hääpäivän vuosijuhlaan.

Mistä sinä nyt yhtäkkiä keksit, että kyseessä on jokin moraaliasia? Oletko lukenut ja ymmärtänyt ollenkaan, mistä ylipäänsä puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja, alkaa jo naurattaa. Osasta vastaajista tulee mieleen 70-luvun tiukat täti-ihmiset, jotka huulet tötteröllä pohtivat ihmisten aviosuhteita, paheksuivat susipareja, tuomitsivat esiaviollista seksiä harrastavat, haukkuivat eronnutta naista h*oraksi ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia äpäröiksi. Mitä se teidän napaanne kaivelee, ehkä teidänkin kannattaisi keskittyä siihen hääpäivän suunnitteluun tai hääpäivän vuosijuhlaan.

Tyhmyyttä, tietämättömyyttä ja faktojen kieltämistä tässä lähinnä paheksutaan eikä esim. väitetä, että on moraalisesti arvelluttavaa olla solmimatta avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Eli ei pidä ottaa termejä niin vakavasti, kihlauksen merkitys on muuttunut ajanmittaan paljonkin. Aikoinaan se oli isompi sitoutumus kuin avioliitto, nykyään jokainen voi määritellä sen itse. Vrt avoliitto alkaa nykyään muistittaa paljon avioliittoa juridisesti. Elämä muuttuu, Eskoseni.

Mutta kun mikään ei saa muuttua koska ahdistaa! Kaikkien pitää olla valkoihoisia heteromiehiä ja heteronaisia! Ja ratikkalinjojen numeroita ei saa muuttaa! Ensin piti tottua kertomaan markkahinnat kuudella vaikka en olis halunnut, ja nyt väitetään että kihlautuminen ei enää merkitsisi samaa kuin keskiajalla! Ettekö tajua että maailman pitää pyöriä niin kuin minä haluan koska muuten itkupotkuraivari!