"Menimme kihloihin mutta emme aio naimisiin" Mikä tää juttu on? Eikö enää ymmärretä että kihlautuminen tarkoittaa avioliittolupausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksella ei ole ollut mitään juridista virkaa aikapäiviin. Tästä syystä jokainen saa nimittää kihlautumiseksi mitä tahansa ja niin sen kuuluu ollakin.

Ei se sinun kihlauksesi vakavuutta miksikään muuta vaikka joku ei menisikään naimisiin.

Juuri näin.

Aika yllättävän vanhoillisia täällä nuoretkin naiset. Itse viisikymppisenä ja 26 vuotta naimisissa olleena suvaitsen tuon, että nuoripari haluaa olla kihloissa. Se on miellettävissä kevyemmäksi sitoumukseksi kuin avioliitto, mutta järeämmäksi kuin avoliitto.

Mutta ihan jokaisen omassa päätösvallassa.

Tuntuu siltä, että asiasta voi mielensä pahoittaa vain joku, joka tosiaan on itse mennyt vastikään kihloihin ja katsoo, että terminologian liudentuminen vähentää hänen ratkaisunsa saamaa huomiota. Noloa tuollainen, eiköhän se huomioarvo ole asiassa toisarvoista ja tärkeintä se, mitä kaksi ihmistä toisilleen lupaa ja päättää tehdä.

Tarkoitatkohan tässä liudentumisella laimenemista tms. ? Eihän tässä sellaisesta ole kyse vaan siitä että termille annetaan ihan uusi merkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sillä esimerkiksi sellainen seuraamus, että oikeudessa ei ole pakko todistaa kihlakumppania vastaan.

Perintökaaressa kihlakumppani kuuluu ensimmäiseen perintöveroluokkaan. Pidätkö tätäkin aivan yhdentekevänä?

Panepa tuosta lakipykälä näkyviin, kun ei ainakaan Perintökaaressa mitään mainita. 

Ja kuuluuko muiden kihlautuminen tai naimisiin meno sulle mitenkään?

Kyllähän naimisissakin olevat (niin vasta kuin myötämäessä yhteiseen eloon lupautuneet) eroavat. Eli mistä se kihlautuminen tai naimisissa olo sitten kertookaan? Aina siinäkin voi erota, pettää, jne. Eli papin aamenella mitään muuta virkaa kuin juridisesti sitova (elätät työttömän puolisosi, kuoleman tapaukset ja perintövero/periminen). Jos näistä millään ei ole väliä ko.parille (ja yhä useammin enää ei ole sillä asiat voi järjestellä toisinkin tai tienata itse riittävästi) niin ei mikään ihme vaikka oltaisiin kihloissa kuinka pitkään. Lupautua voi (ja hankkia sormuksen) ilman pappiakin.

Kihlaus on siksi että saadaan kumppanille sormus, eli on varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlauksella ei ole ollut mitään juridista virkaa aikapäiviin. Tästä syystä jokainen saa nimittää kihlautumiseksi mitä tahansa ja niin sen kuuluu ollakin.

Ei se sinun kihlauksesi vakavuutta miksikään muuta vaikka joku ei menisikään naimisiin.

Juuri näin.

Aika yllättävän vanhoillisia täällä nuoretkin naiset. Itse viisikymppisenä ja 26 vuotta naimisissa olleena suvaitsen tuon, että nuoripari haluaa olla kihloissa. Se on miellettävissä kevyemmäksi sitoumukseksi kuin avioliitto, mutta järeämmäksi kuin avoliitto.

Mutta ihan jokaisen omassa päätösvallassa.

Tuntuu siltä, että asiasta voi mielensä pahoittaa vain joku, joka tosiaan on itse mennyt vastikään kihloihin ja katsoo, että terminologian liudentuminen vähentää hänen ratkaisunsa saamaa huomiota. Noloa tuollainen, eiköhän se huomioarvo ole asiassa toisarvoista ja tärkeintä se, mitä kaksi ihmistä toisilleen lupaa ja päättää tehdä.

Tarkoitatkohan tässä liudentumisella laimenemista tms. ? Eihän tässä sellaisesta ole kyse vaan siitä että termille annetaan ihan uusi merkitys. 

Tarkoitin hälvenemistä. Katso Kielitoimistonsanakirja.fi

l

Eikä siinä nyt TÄYSIn uutta merkitystä anneta, Jos kihloihin menemisellä tarkoitettaisiin vaikkapa kaupassa käyntiä, se olisi "ihan uusi merkitys".
Jos taas kihloissa ololla tarkoitetaan seurustelua syvempää sitoutumista parisuhteeseen, niin se on ihan samaa mitä lupaus naimisiinmenostakin ilman vain sitä lopussa häämöttävää siviilisäädyn muutosta. 

Olemme olleet kihloissa 24 vuotta ja nyt suunnitellaan naimisiin menoa😂😂😂. Kolme jo melkein kaikki aikuisia lapsia. Papin aamen ei varmasti aikaisemmin olisi mitään muuttanut elämässämme😉. Olemmepa ainakin oppineet tuntemaan toisemme 😊. Kukin tyylillään..

Näissä samoissa keskusteluissa monet jankkaavat olevansa kihloissa ilman aikeita naimisiinmenosta. Ette ole silloin kihloissa, ehkä jossain naurettavissa teinikihloissa muille esittääksenne, mutta ette kihloissa. Samoin monet änkkäävät että hepä eivät olleet ollenkaan kihloissa vaan menivät suoraan naimisiin. Tämäkin on väärin, silloin kun avioliiton solmimisesta on sovittu on kihlaus tapahtunut.

Koittakaa pöljäkkeet ymmärtää, ei ole liian monimutkaista.

Kihloissa olo ilman aikomusta mennä naimisiin on oikeastaan tismalleen sama ilmiö, kuin esim. yläasteella luokkasormusten kantaminen kaulassa: halutaan näyttää kaikille muille että minullapa on seurustelukumppani.

Avioliitto taas on enemmän juridinen sopimus ja sopimus elämän jakamisesta (toivon mukaan) loppuelämän ajaksi. Kihlauksen pitäisi olla keskinäinen sopimus aiotusta avioliitosta. Mutta ainahan on niitä ihmisiä, jotka vaan haluaa kihlautua näyttääkseen muille tai jotka menee naimisiin saadakseen häät. Toisille sopimukset on kuin vessapaperia. Tietenkään aina ei mene putkeen ja kihlaus voi purkautua tai avioliitto päättyä, mutta sitten on ne ihmiset joille alunperinkään ei mikään merkitse mitään kummempaa.

Mekin sanomme mieheni kanssa että minä olen raskaana vaikka tarkoitamme etten ole raskaana. Hauskaa tämä sanojen uudelleenmäärittely huomionkipeyden vuoksi.

Entä jos menee kihloihin ja valehtelee lähipiirille menevänsä naimisiin? Vaikka oikeasti kumpikaan ei sitä halua. Se varmaan olisi oikein. Vielä vanhoinakin sanovat "ehkä kohta voisi mennä", ja sitten tulee kuolema. Silloin muut ajattelevat että naimisiin meno peruuntui kun toinen osapuoli kuoli.

Joku menee naimisiin rakkauden vuoksi. Joku siksi että saa avioliiton tarjoamat taloudelliset hyödyt. Syitä on enemmänkin. Myös siihen, miksi ihmiset menevät kihloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sillä esimerkiksi sellainen seuraamus, että oikeudessa ei ole pakko todistaa kihlakumppania vastaan.

Ei ole pakko todistaa avopuolisoakaan vastaan, joten...?

Avopuolisot on lisätty tuohon myöhemmin, alun perin koski vain aviopuolisoita ja kihlakumppaneita. Kihloissahan voi olla, vaikkei olisi avoliitossa. 

Vierailija kirjoitti:

Näissä samoissa keskusteluissa monet jankkaavat olevansa kihloissa ilman aikeita naimisiinmenosta. Ette ole silloin kihloissa, ehkä jossain naurettavissa teinikihloissa muille esittääksenne, mutta ette kihloissa. Samoin monet änkkäävät että hepä eivät olleet ollenkaan kihloissa vaan menivät suoraan naimisiin. Tämäkin on väärin, silloin kun avioliiton solmimisesta on sovittu on kihlaus tapahtunut.

Koittakaa pöljäkkeet ymmärtää, ei ole liian monimutkaista.

Juuri tätä asennetta en todellakaan ymmärrä. Puhutpa kauniisti "pöljäkkeistä" ja "naurettavista teinikihloista" ja muille esittämisestä. Minä myönnän, että kihlaus silloisen avopuolison kanssa oli naiivia, sillä emme olleet ikuisesti yhdessä emmekä ehtineet (onneksi) naimisiin, mutta minulla on vain kauniita muistoja asiasta, ja kihloihin meneminen todella vei suhdettamme syvällisemmälle tasolle. Ei se ollut vain seurustelua. Kaikkein viimeiseksi se oli esittämistä. Teinejäkään emme enää olleet. Se oli meidän kahden välinen asia ja päätös, jota en edelleenkään kadu. Miksi se käy sinulle tunteisiin? Miksi muita ihmisiä niin kovasti haittaa se, että jotkut ovat omalla tavallaan onnellisia?

-21

Me mentiin kihloihin joskus 80-luvun lopulla. Meille se oli merkki suhteen seuraavasta asteesta, kun aikeissa oli yrittää lasta. Yhteisen asunnon olimme ostaneet jo aiemmin. En edes muista, oliko siinä vaiheessa mitään puhetta naimisiin menosta. Kyllä me olemme nyt naimisissa, häät oli vuonna 2007.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten lähtee keskustelu, taattua AV-laatua... Popparit esiin!

Sanotaan nyt vielä oma kanta: kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei voi mennä naimisiin menemättä kihloihin, eikä voi olla kihloissa ilman aietta mennä naimisiin.

Aie mennä naimisiin voi siirtyä hamaan tulevaisuuteen, erittäin epämääräiseen sellaiseen.  Ei ole sulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sillä esimerkiksi sellainen seuraamus, että oikeudessa ei ole pakko todistaa kihlakumppania vastaan.

Perintökaaressa kihlakumppani kuuluu ensimmäiseen perintöveroluokkaan. Pidätkö tätäkin aivan yhdentekevänä?

Panepa tuosta lakipykälä näkyviin, kun ei ainakaan Perintökaaressa mitään mainita. 

My bad, Perintö- ja lahjaverolaki, Luku 2, 11§: 

"Kuolinpesästä tulevien osuuksien saajat luetaan kahteen veroluokkaan:

I. perinnönjättäjän aviopuoliso, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva perillinen, aviopuolison suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen sekä perinnönjättäjän kihlakumppani tai avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu avopuoliso saamansa perintökaaren 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetun avustuksen määrään asti; sekä

II. muut sukulaiset ja vieraat."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä samoissa keskusteluissa monet jankkaavat olevansa kihloissa ilman aikeita naimisiinmenosta. Ette ole silloin kihloissa, ehkä jossain naurettavissa teinikihloissa muille esittääksenne, mutta ette kihloissa. Samoin monet änkkäävät että hepä eivät olleet ollenkaan kihloissa vaan menivät suoraan naimisiin. Tämäkin on väärin, silloin kun avioliiton solmimisesta on sovittu on kihlaus tapahtunut.

Koittakaa pöljäkkeet ymmärtää, ei ole liian monimutkaista.

Juuri tätä asennetta en todellakaan ymmärrä. Puhutpa kauniisti "pöljäkkeistä" ja "naurettavista teinikihloista" ja muille esittämisestä. Minä myönnän, että kihlaus silloisen avopuolison kanssa oli naiivia, sillä emme olleet ikuisesti yhdessä emmekä ehtineet (onneksi) naimisiin, mutta minulla on vain kauniita muistoja asiasta, ja kihloihin meneminen todella vei suhdettamme syvällisemmälle tasolle. Ei se ollut vain seurustelua. Kaikkein viimeiseksi se oli esittämistä. Teinejäkään emme enää olleet. Se oli meidän kahden välinen asia ja päätös, jota en edelleenkään kadu. Miksi se käy sinulle tunteisiin? Miksi muita ihmisiä niin kovasti haittaa se, että jotkut ovat omalla tavallaan onnellisia?

-21

Sitten kyseessä on varmaan ollut silkka tietämättömyys kihlauksen merkityksestä. Oikeat kihlat ne eivät olleet, jos ette suunnitelleet menevänne naimisiin. Sana kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta.

t. ei aiempi kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt lähdettäisiin siitä, mitä Suomen laki sanoo. "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Avioliittolaki, I luku, 1§.

Kun laittaa Finlexiin hakuun "kihla*" niin sieltä tulee viittauksia useampiin lakeihin. Juridisesti ei ole siis yhdentekevää, seurustellaanko muuten vaan vai ollaanko kihloissa.

Mutta tuossakaan ei määritellä sitä, että kaksi henkilöä voi mennä kihloihin menemättä naimisiin.

No siis jos ei ole aikomustakaan mennä naimisiin, niin silloin pari ei ole kihloissa. Niin yksinkertaista. Vaikka ostaisivat 1000 euron sormukset niin ilman avioliittoaikeita ei ole kihloja :D mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Sormus ei merkitse kihloja yksinään eikä kihloihin tarvita sormusta. Pari on kihloissa sillon, kun he lupaavat toisilleen mennä naimisiin. Ei missään muussa tilanteessa.

Joo, ärsyttää hieman ihmisten huomioinhakuisuus tuolla pelkällä kihlautumisella, joka ei siis käytännössä pelkästään tarkoita mitään. Porukka pitää kihlajaisia, ottaa kihlajaiskuvia, mutta ei aiettakaan mennä naimisiin?! Olen jotenkin aina ajatellut, että kihlajaisjuhlat pidetään siksi, koska on päätetty mennä naimisiin. Sormuksethan voi toki ostaa, esimerkiksi ukkini ja hänen uusi avopuolisonsa ovat hankkineet sormukset ja kaivertaneet niihin toistensa nimet ihan symbolisen sitoutumisen vuoksi, mutta ovat painottaneet, että eivät ole kihloissa eli eivät aio mennä naimisiin.

Olen myös onnitellut tuttuja kihlapareja ja monesti ihmetellyt sitä vaivautuneisuutta kun kysyn, "oletteko jo päättäneet millon menette naimisiin?" Joka on mielestäni ihan normaali kysymys mutta ilmeisesti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä samoissa keskusteluissa monet jankkaavat olevansa kihloissa ilman aikeita naimisiinmenosta. Ette ole silloin kihloissa, ehkä jossain naurettavissa teinikihloissa muille esittääksenne, mutta ette kihloissa. Samoin monet änkkäävät että hepä eivät olleet ollenkaan kihloissa vaan menivät suoraan naimisiin. Tämäkin on väärin, silloin kun avioliiton solmimisesta on sovittu on kihlaus tapahtunut.

Koittakaa pöljäkkeet ymmärtää, ei ole liian monimutkaista.

Juuri tätä asennetta en todellakaan ymmärrä. Puhutpa kauniisti "pöljäkkeistä" ja "naurettavista teinikihloista" ja muille esittämisestä. Minä myönnän, että kihlaus silloisen avopuolison kanssa oli naiivia, sillä emme olleet ikuisesti yhdessä emmekä ehtineet (onneksi) naimisiin, mutta minulla on vain kauniita muistoja asiasta, ja kihloihin meneminen todella vei suhdettamme syvällisemmälle tasolle. Ei se ollut vain seurustelua. Kaikkein viimeiseksi se oli esittämistä. Teinejäkään emme enää olleet. Se oli meidän kahden välinen asia ja päätös, jota en edelleenkään kadu. Miksi se käy sinulle tunteisiin? Miksi muita ihmisiä niin kovasti haittaa se, että jotkut ovat omalla tavallaan onnellisia?

-21

Sitten kyseessä on varmaan ollut silkka tietämättömyys kihlauksen merkityksestä. Oikeat kihlat ne eivät olleet, jos ette suunnitelleet menevänne naimisiin. Sana kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta.

t. ei aiempi kirjoittaja

Siitähän tässä keskustelussa nimenomaan on kyse - mitä kihlaus tarkoittaa. Itse olen sallivampi kuin monet muut, vaikka en menisikään enää kihloihin ennen kuin häät ovat jo lähitulevaisuudessa tiedossa. Katson kyllä olleeni kihloissa aiemmin, sillä vilpitön tarkoitus oli olla yhdessä ja mennä myös naimisiin. Silloin oli vain mahdotonta nähdä, että maailma näyttääkin joskus kovin erilaiselta 25-vuotiaana kuin 20-vuotiaana. Hajoavathan monet avioliitotkin, mikseivät myös kihlaukset. Onneksi minulla on lähipiirissäni järkeviä ja empaattisia ihmisiä eikä sellaisia pöljäkkeiksi haukkujia kuin täällä. Parisuhteet ovat itsessään tarpeeksi monimutkaisia ja erot surullisia, ei siinä enää tarvita ulkopuolisia moittimaan väärin perustein tehdystä kihlauksesta. Kunpa osaisimme kaikki olla vähän reilumpia ja ajattelevaisempia toisia kohtaan, myös täällä netissä. Jokaisella on oma elämäntarinansa.

(En ole normaalisti tällainen amatöörifilosofi, tämä aihe nyt vaan herätti ajatuksia.)

-21