mitä ne asiat muka ovat, mitä voi tehdä sinkkuna muttei parisuhteessa?

En ole ikinä ymmärtänyt käsitettä arjen jakaminen. Parisuhteessahan saat kahden ihmisen stressin aiheet taakaksesi. Huonon päivän jälkeen tarvitsen aikaa miettiä asiat läpi kunnes mieli paranee, enkä jotain kaatamaan toista kuormaa murheita niskaani.

Joillekin parisuhde sopii ja toisille vaan ei. Sosiaaliselle kotona viihtyvälle varmaan sopii jos löytää toisen samanlaisen. Voimakkaasti itsenäiselle introvertille taas ei välttämättä sovi kukaan kumppaniksi ellei ole valmis joustamaan ja paljon...ja miksi olisi.

Minäkin olen eronnut ja tuntuu että erossa menetin paljon sellaista joka teki elämästäni hyvää.

En harrasta irtosuhteita, joten tuo "saa harrastaa seksiä kenen kanssa vaan" ei toteudu kohdallani.

Telkkarin katselussa parisuhteessa parasta oli mielestäni se läheisyys sohvalla, mitä sieltä nyt sattuikaan tulemaan oli usein toisarvoista.

Minulla oli omaa aikaa parisuhteessa yllin kyllin, nyt minulla on vain sitä omaa aikaa eikä mitään muuta.

Lapsen vuoksi en voi kuitenkaan muuttaa hetken mielijohteesta toiselle puolen maapalloa, mutta tokkopa tuntisin siihen tarvetta ilman lastakaan, elämäni oli ennen lasta ja on edelleen täällä Suomessa.

Siitä olen hyvilläni että menetyksiin luen myös kumppanin sukulaiset elämästäni, kaikenkaikkiaan ahdistavaa sakkia mutta olisin kyllä kestänyt heitä, rakkaudesta mieheen. Jotain muutakin löysin mutta kun menetykset ymppää kaikki yhteen, niin kovin on laiha lohtu.

Sinkkuna kaipaa parisuhdetta

Suhteessa kaipaa sinkkuuden tuomia "kivoja" juttuja

Nää on taas näitä ikuisia jorinoita kumpi on parempi, ihmiset puolustelee omaa suhdestatustaan ja vähättelee sitä toista, vaikka oikeasti kaipaakin sitä. Twisted

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna kaipaa parisuhdetta

Suhteessa kaipaa sinkkuuden tuomia "kivoja" juttuja

Nää on taas näitä ikuisia jorinoita kumpi on parempi, ihmiset puolustelee omaa suhdestatustaan ja vähättelee sitä toista, vaikka oikeasti kaipaakin sitä. Twisted

Mutta entäs kun sinkkuus ei tuo mitään hyviä puolia joillekin henkilöille?? AP

No sinkkuna voin olla oma itseni ilman stressiä ja jatkuvaa oman toiminnan tarkkailua ja rajoittamista. Olen ensinnäkin todella boheemi, en juuri siivoa tai laittele ruokia, ja tykkään löhnöttää kotona tukka länässä ja rääsyt päällä. Sen mitä olen nuorempana kokeillut seurustella, on osoittanut, että joudun ihan tosissaan pinnistelemään, jos joku siinä pyörii elämässä. On siivottava, on ajeltava säärikarvoja, on jaksettava käydä kaiken maailman elokuvissa, kävelyillä ja tapahtumissa.

Mä en halua tehdä mitään! Olla vaan kotona ja lukea tai katsoa Netflixiä. Pisin seurustelusuhde on ollut yksi vuosi, ja kumppani oli todella energinen ja ekstrovertti tapaus. Aina menossa, aina tekemässä jotakin, jos ei muuta, niin tekemässä pientä pintaremonttia. Siinähän sitten roikuin mukana. Ei asuttu yhdessä. Viikonloput meni niin, että leikin aktiivista ja urheilullista ja menevää, viikolla sitten keräsin voimia uutta viikonloppua varten. Koko ajan piti miettiä, miten pukeudun, miten käyttäydyn, miten siivoa, mitä laitan ruoaksi, mitä sanon. Kävi aika raskaaksi.

En vaan pysty olemaan oma itseni toisen kanssa. Jos olisin, se toinen kyllä häipyisi alta aikayksikön. Olen ihan tosissaan aivan sika, saatan olla kuukausia siivoamatta ja syödä eineksiä suoraan paistinpannulta. Ei kukaan normaali jaksais katsoa tällaista.

Sitä paitsi suhteissa nyt vaan aina on niin, että on joko se, joka rakastaa tai se, jota rakastetaan. Ei se koskaan mene tasan. Aina on jompikumpi ns. niskan päällä - yleensä se, joka rakastaa vähemmän.

En tykkää matkustella tai juosta kulttuuririennoissa. Seksi on ihan samantekevää, lähinnä pakkopulla. Irtosuhteita en ole ikinä harrastanut ja suoraan sanoen miellän  ne moraalittomiksi.

Niin että kannattaiskohan mun vaan pysyä sinkkuna? T nainen 45v

Sinkkuna

-voi käydä missä menoissa haluaa ja omien aikataulujen mukaan ilman tilivelvollisuutta

-voi jutella vaikka työpaikalla tai harrastuksissa muille miehille vaikka sääatä ilman mustasukkaisuuskohtauksia

-voi käydä yksin tai kaverien kanssa risteilyillä ja matkoilla, tai vaikka oman kaupungin baarissa tai vaikka yksin illalla ruokaravintolassa tai katsomassa jonkun leffan ilman kohtauksia

-voi olla minkä näköinen tahansa

-ei tarvitse laihduttaa ja kuntoilla hulluna koko ajan eikä kukaan arvostele ulkonäköäsi ja painoasi

-ei tarvitse harrastaa seksiä vuosikausia lähes joka päivä vaikkei huvitakaan ja esittää nauttivansa siitä ja niinä päivinä, jos ei harrasta, tuntea syyllisyyttä siitä

-koska ei mene niin paljon aikaa seksiin, saa luettua enemmän iltaisin

-voi katsoa telkkkarista sitä kanavaa mitä itse haluaa eikä aina auto-ohjelmia

-ei tarvitse käyttää korvatulppia miehen kuorsauksen takia

-voi ajatella kokonaan itseään eikä tarvitse jatkuvasti pyöriä toisen ihmisen ympärillä, tai hän valittaa, ettei saa tarpeeksi huomiota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne asiat, joista puolisosi ei olekaan samaa mieltä. Esimerkiksi vaikka se, että kyllästyttyäsi työhösi päätätkin hakea opiskelemaan jotain mielenkiintoista, mutta huonosti työllistävää alaa. Tai irtisanoudut työstäsi ja ryhdyt yrittäjäksi. Tai päätätkin viettää kesälomasi ystäväsi kanssa patikkamatkalla Nepalissa etkä mökillä Saimaan rannalla puolisosi kanssa. Tai päätät perjantaina töissä ottaakin viikon palkatonta vapaata ja otat äkkilöhdön Madeiralle. Tai sulle tarjotaan työpaikkaa toisella puolella maapalloa, jossa puolisollasi ei olisi työllistymismahdollisuuksia eikä hän pysty lähtemään mukaasi irtisanoutumatta omasta työstään. 

Riippuu puolisosta. Omani ei rajoita menemisiä, mutta parisuhteessa en osaa edes kaivata äkkilähtöjä toki miehen kanssa joo. Olen vapaasti opiskellut mitä tahdon, tehnyt töitä, sanoutunut irti jne. Nyt kun mies opiskelee, en pääse niin usein lenkille kuin haluaisin, lapset sitoo arki-illat, mutta eipä tämäkään ikuinen asetelma ole ja koitan riehua lasten kanssa pallokentällä lenkin verran. Omalla kohdalla parisuhde antaa enemmän kuin ottaa, joten olen sellaisessa, jos suhde olisi paska lähtisin siitä. Ei kukaan pakota parisuhteessa elämään.

Ja sun miehesi ei sanoisi vastaan, kun hankkisit olohuoneeseen vuodesohvan sinun ja miehesi nukkumista varten, heittäisit makuuhuoneesta parisängyn pihalle ja ilmoittaisit miehellesi, että maanantaina teille muuttaa makuuhuoneeseen alivuokralaiseksi serkkusi? 

Itselle tärkein tekijä sinkkuna ollessani on ollut se, ettei tarvitse välittää ympäristön paineista juuri ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tärkein tekijä sinkkuna ollessani on ollut se, ettei tarvitse välittää ympäristön paineista juuri ollenkaan.

Tuo on totta. Tosin olen huomannut ettei se parisuhde niinkaan tuo paineita mutta sen sijaan lapsiperheet ovat kaikenlaisen ohjeistuksen ja moraalisen arvioinnin kohteena koko ajan.

Vaikka eihan tassa keskustelussa mitaan jarkea ole. AP on taas sellainen passiivis-aggressiivinen, ammamaisen epasuoraa vittuilua harjoittava aivokaapio, joka haluaa "objektiivisen" totuuden siita, etta hanen elamansa on parempaa kuin halveksimiensa sinkkujen tallaisilla "joko olet lakannut hakkaamasta vaimoasi" -tasoisilla kysymyksilla. Yllari, ihmiset ovat ERILAISIA kuten myos ihmissuhteet, ja JOILLEKIN ei ole mitaan tavoiteltavia asioita mita sinkkuna voisi tehda mutta parisuhteessa ei, mutta JOILLEKIN sellaisia on paljon ja verrattuna heidan kokemiinsa ja nakemiinsa parisuhteisiin sinkkuudessa on paljon etuja.

En sitten ihan purematta niele, etta useimmissa vakiintuneissa parisuhteissa voisi lahtea kuukausikausiksi reppureissailemaan itsekseen tai kaverin kanssa keskustelematta asiasta puolison kanssa. Nimittain jo siksikin etta reissuun menevat rahat ja loma-aika ovat pois esim yhteisista huvituksista ja useimmilla pariskunnilla ei ole pohjatonta matkakassaa tai loma-aikaa. Toki tallaisiakin suhteita voi olla, mutta ainakin kaikki parisuhteessa olevat kaverini vannovat suureen aaneen etta heilla sovitaan yhdessa ihan viikonlopunmittaisista kaverireissuistakin... Voi olla etta valehtelevat, mutta se taas kertoo siita, etta parisuhteessa olevilla on naita sosiaalisia paineita todistaa suhteensa hyvyydesta.

Ainoa mitä parisuhteesta joskus kaipaan on seksi, koska mua ei nappaa seksi muun kuin kumppanin kanssa. Muuten on paljon vapautuneempi ja mukavampi olo sinkkuna. Suhteessa mietin liikaa sitä toista ihmistä ja sen tekemisiä ja kuten 66, olen myös vähän turhan sika. Olen kyllä ollut parisuhteessa jossa molemmat oltiin aika rentoja, mutta sitten mulla on pitkiäkin kausia kun en oikeasti halua tehdä mitään eikä se oikein käy suhteessa.

Ja se että lähes aina toinen tykkää enemmän kuin toinen: molemmat roolit ahdistaa.

Deittailla muita vapaasti, flirttailla vapaasti, katsoa televisiota milloin haluaa, ylipäätään tehdä mitä lystää ajattelematta miten se vaikuttaa toisen elämään.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani olen todella hämmästynyt siitä miten huonoissa parisuhteissa ihmiset on (olleet). Miksi ihmeessä parisuhteeseen halutaan alkaa ihmisen kanssa joka on itselle kaikinpuolin täydellisen epäsopiva?

N40

No johtuisiko ihan siitä, ettei sopivaa ole ollut tarjolla?

Normaali ihminen on silloin sinkkuna.

Käyttäjä2513 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna saa katsoa telkkarista mitä haluaa. Tulla töistä kotiin ja olla yksin. Voi jättää tiskit tiskaamatta eikä kukaan nillitä. Olla lähtemättä mihinkään viikonloppuna. Valvoa yöllä rauhassa. Syödä mitä haluaa koska haluaa. Siivota omalla tyylillään, kukaan muu ei sotke. Tai olla siivoomatta. Sinkkuna ois ihanaa.

Tiesitkö että parisuhteessa ei ole mikään pakko olla.

Luulisin että tietää, jos kerran on sinkku :D

Sinkkuna ois  ihanaa.

Ex-mieheni esti minulta minulle tärkeimpiä asioita, kuten opiskelun, matkustelun, tv-dokumenttien ja uutisten katselun, uralla etenemisen, itsestään huolehtimisen (treenata ei olisi saanut, suihkussa sain käydä vain hänen luvallaan). Jouduin sietämään päivittäistä väkivaltaa ja kiusaamista. Ja meillä ei ollut suhteessamme edes läheisyyttä tai seksiäkään. Vaikka en haluaisi olla sinkkuna, niin on tämä paljon parempaa kuin se, mitä avioliittoni oli.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on todella paljon ikävämpää sinkkuna kuin parisuhteessa. En keksi mitään hyvää sinkkuudessa. Ei ole arjen jakajaa, ei voi jakaa iloja ja suruja, ei ole seksiä ja läheisyyttä, ei ole rakkautta.

En tee mitään sellaista, mitä en voisi tehdä parisuhteessakin. En biletä viikonloppuisin. Harrastan lukemista, leipomista ja ompelua. Näitäkö ei voi muka tehdä jos on oma mies??

Sinkkuus on aina parempi vaihtoehto kuin huono tai välttävä parisuhde. Sinkku ehtii pitää paremmin yhteyttä mahdollisesti lukuisiin ystäviinsä. Sinkun ei tarvitse käydä mitään vääntöä lomien tai matkustelujen ajankohdista puolison kanssa, ei riitaa kotitöistä, ei riitaa rahasta, ei mustasukkaisuutta, ei perheväkivaltaa, ei pettämistä, ei aikuista vauvaa häiritsemässä ja vaatimassa huomiota. Täydellinen parisuhde on tietysti avian toinen asia. Täydellisessä parisuhteessa voit harrastaa juuri mitä haluat ja miehesi juuri mitä hän haluaa ja siitä huolimatta teillä on myös yhteisiä harrastuksia ja menoja ja aikaa romantiikkaan, parisuhteelle, aivan kaikelle ihanalle, oli perheessä lapsia tai ei. Ymmärrätte täysillä toisianne, rakkaus syvenee vuosi vuodelta ja elätte elämänne loppuun asti huumaavassa symbioosissa saaden sinkuilta kateellisia silmäyksiä, missä liikuttekin. Jos joku sinkkunainen yrittää miestäsi, ei hän vilkaisekaan, viittaa vaan kintaalla ja kiiruhtaa luoksesi vannoen ikuista rakkauttaan. Niin hurmaavaa on parisuhde.

Sinkkuna on aika paljon sellaisia asioita, mitä EI tarvitse tehdä toisin kuin parisuhteessa. Stressin aiheuttajia paljon vähemmän.