mitä ne asiat muka ovat, mitä voi tehdä sinkkuna muttei parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani olen todella hämmästynyt siitä miten huonoissa parisuhteissa ihmiset on (olleet). Miksi ihmeessä parisuhteeseen halutaan alkaa ihmisen kanssa joka on itselle kaikinpuolin täydellisen epäsopiva?

N40

Missä kohdassa kerrottiin mielestäsi huonosta suhteesta? Suurin osahan on maininnut normaaleja parisuhteiden tapoja: uskollisuus, yhdessä vietetty aika, "tilivelvollisuus", kohtuullinen epäitsekkyys...

Vierailija kirjoitti:

No, kaikkien harrastukset ei ole lukeminen, leipominen ja ompelu.

Ei toki ole :D Mutta minun ovat. Siksi vastustankin sitä ajatusta, että parisuhde olisi jokin vankila tai että elämän pitäisi dramaattisesti muuttua jos menee parisuhteeseen. Minun elämäni ei juuri muttuisi, leipoisin vain enemmän, jotta mieskin saisi tarpeekseen. AP

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani olen todella hämmästynyt siitä miten huonoissa parisuhteissa ihmiset on (olleet). Miksi ihmeessä parisuhteeseen halutaan alkaa ihmisen kanssa joka on itselle kaikinpuolin täydellisen epäsopiva?

N40

Täytyyhän sitä yrittää. Itse tykkään kun ei tarvitse puhua joka päivä ja tehdään vapaasti omia juttuja, puhun myös aika flirttailevasti ihmisille ja tykkään halailla ja pussailla myös kavereita. Tälläiset asiat ei yleensä ole ihan okei suhteessa, joten on vähän vaikeaa löytää sitä täydellistä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on todella paljon ikävämpää sinkkuna kuin parisuhteessa. En keksi mitään hyvää sinkkuudessa. Ei ole arjen jakajaa, ei voi jakaa iloja ja suruja, ei ole seksiä ja läheisyyttä, ei ole rakkautta.

En tee mitään sellaista, mitä en voisi tehdä parisuhteessakin. En biletä viikonloppuisin. Harrastan lukemista, leipomista ja ompelua. Näitäkö ei voi muka tehdä jos on oma mies??

Ei kukaan ole käskenytkään sinun alkaa sinkuksi. En ymmärrä kirjoituksesi pointtia. Mitä oikein haluat tekstillä saavuttaa? Sen että kaikki omasta tahdostaan sinkkuna viihtyvät hommaavat itselleen heti puolison? Sinä haluat olla parisuhteessa mutta jollekin toiselle se olisi se viimemeinen asia mitä elämältä haluaa, miksi et voi hyväksyä sitä, että kaikki eivät halua elää kuin sinä? Yritätkö jotenkin vakuuttaa itsellesi että sinun kannattaa olla parisuhteessa kun et alitajunnassasi ole siitä aivan varma? Ja vastataksesi kysymykseesi: parisuhteessa pitää aina ottaa se toinenkin huomioon ja väistämättä tulee tilanteita joissa pitää joustaa ja tehdä kompromisseja. Minä en ole näitä halukas tekemään. Voin myös lyödä vaikka vetoa että minulla on enemmän seksiä kuin sinulla enkä harrasta irtosuhteita.

Tällaisia ajatuksia mullekin tuli, varsinkin kun otsikko on: mitä ne asiat muka ovat jne. Ei tässä vilpittömästi kysytä sinkkujen mielipidettä, vaan lähtökohta on jo, että sinkut vaan selittelee ja parisuhteessa on hyvä.

Voi olla menemättä kotiin jos esim päätyy hyville jatkoille baarista mistä päätyykin lopulta mökille viikonlopuksi ennestään tuntemattoman porukan kanssa. Parasta Tälläinen suunnittelemattomuus. Muutenkin voi mennä miten haluaa. Jos yhtäkkiä tulee fiilis haluankin lähteä mummolaan/vanhemmille viikonlopuksi voi lähteä. Tälläisiä esimerkkejä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani olen todella hämmästynyt siitä miten huonoissa parisuhteissa ihmiset on (olleet). Miksi ihmeessä parisuhteeseen halutaan alkaa ihmisen kanssa joka on itselle kaikinpuolin täydellisen epäsopiva?

N40

No johtuisiko ihan siitä, ettei sopivaa ole ollut tarjolla?

Sinkkuna voin itse päättää missä asun ja halutessani vaihtaa paikkakuntaa tai jopa maata ilman että tarvitsee ajatella toista ihmistä ja tämän työpaikkaa/koulua. Pyhät voin myös viettää miten haluan ilman velvoitteita käydä näyttäytymässä anoppilassa. Yleisesti ottaen sinkkuna olen vapaa päättämään itse kaikesta ja nautin siitä. Toki voisin harkita tästä vapaudesta luopumista jos sattuisi kohdalle ihminen jonka takia mielelläni tekisin kompromisseja, mutta tämmöistä ei ole vielä löytynyt. ;) Toisen ihmisen hellyyttä ja läheisyyttä en juurikaan kaipaa ja kissa riittää täyttämään vähäisen hoivaviettini.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani olen todella hämmästynyt siitä miten huonoissa parisuhteissa ihmiset on (olleet). Miksi ihmeessä parisuhteeseen halutaan alkaa ihmisen kanssa joka on itselle kaikinpuolin täydellisen epäsopiva?

N40

Ei se parisuhde ole välttämättä huono, ja ihminen epäsopiva. Mutta parisuhteessa nyt yleensä toinen haluaa puhua joskus tai jopa asua samassa asunnossa ja matkustaa yhdessä, ja jos sellainen ahdistaa, niin silloinhan se parisuhde ei ole oikea elämäntapa.

Olen ollut yli vuoden sinkkuna, ja hyppäisin heti hyvään suhteeseen, jos se olisi mahdollista. Mitään hyvää en sinkkuudesta löydä, enkä ole keksinyt mitään, mitä haluaisin nyt tehdä, mikä ei parisuhteessa onnistuisi.

Jos haluaa paneskella ympäriinsä tai ei ole hyvästä suhteesta kokemusta, sitten ei parisuhdetta varmaan kaipaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna saa katsoa telkkarista mitä haluaa. Tulla töistä kotiin ja olla yksin. Voi jättää tiskit tiskaamatta eikä kukaan nillitä. Olla lähtemättä mihinkään viikonloppuna. Valvoa yöllä rauhassa. Syödä mitä haluaa koska haluaa. Siivota omalla tyylillään, kukaan muu ei sotke. Tai olla siivoomatta. Sinkkuna ois ihanaa.

Minä olen saanut nämä kaikki parisuhteessakin. Tätä juuri tarkoitin huonoilla suhteilla... Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne asiat, joista puolisosi ei olekaan samaa mieltä. Esimerkiksi vaikka se, että kyllästyttyäsi työhösi päätätkin hakea opiskelemaan jotain mielenkiintoista, mutta huonosti työllistävää alaa. Tai irtisanoudut työstäsi ja ryhdyt yrittäjäksi. Tai päätätkin viettää kesälomasi ystäväsi kanssa patikkamatkalla Nepalissa etkä mökillä Saimaan rannalla puolisosi kanssa. Tai päätät perjantaina töissä ottaakin viikon palkatonta vapaata ja otat äkkilöhdön Madeiralle. Tai sulle tarjotaan työpaikkaa toisella puolella maapalloa, jossa puolisollasi ei olisi työllistymismahdollisuuksia eikä hän pysty lähtemään mukaasi irtisanoutumatta omasta työstään. 

Nämä. Ja sitten se, että jos mun kumppani tahtookin lähteä sinne Nepaliin ilman mua, tulen myös itse pahalle mielelle. Ilman sitoumuksia ei ärsytä tai sureta tuollaiset.

Sitten varmaan kannattaakin pysyä sinkkuna. Minulla on aina ollut tapana joko lähteä innoissani mukaan tai sitten toivottaa vilpittömästi hyvää matkaa. Kahden itsenäisen aikuisen suhteessa tuo onnistuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtosuhteita. Tai kyllä voi, mutta sitä ei pidetä soveliaana.

Mutta jos näitä ei halua harrastaa, niin mikä menetys se sitten on?

Jos ei halua tehdä jotain asiaa A ja sitten sanotaan, että parisuhteessa ei voi tehdä asiaa A,

niin onko tämä sitten kovin suuri menetys?? AP

Kai sinä tajuat, että tämä toimii toisinkin päin?

Vierailija kirjoitti:

Olen perheellinen ja tuntuu etten saa olla koskaan yksin.

Saatan saada ilta 7 fiiliksen lähteä lenkille, mutten voi koska lapsi.

Haluan siistin kodin mutten saa koska mies(jalapsi).

Haluan tehdä ja mennä ilman että joudun perustelemaan tai kertomaan asiasta jollekkin.

Haluan kokeilla kasvisruokavaliota mutten voi koska mies ei syö pelkkää kasvista ja eikä ole rahaa/järkeä tehdä kahta ruokaa yhdessö taloudessa.

Kakarat ja kumppani ovat kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna saa katsoa telkkarista mitä haluaa. Tulla töistä kotiin ja olla yksin. Voi jättää tiskit tiskaamatta eikä kukaan nillitä. Olla lähtemättä mihinkään viikonloppuna. Valvoa yöllä rauhassa. Syödä mitä haluaa koska haluaa. Siivota omalla tyylillään, kukaan muu ei sotke. Tai olla siivoomatta. Sinkkuna ois ihanaa.

Tiesitkö että parisuhteessa ei ole mikään pakko olla.

Luulisin että tietää, jos kerran on sinkku :D

Olin samaa mieltä joskus aikoinaan. Mutta olen huomannut et sinkkuna ei oo stressii niin paljon. Koska sun pitää huolehtia vaan itsestään. Rahaa on paljon enemmän. Ei tuu riitoja kodin tehtävistä. Ja seksiä voi harrastaa kenen kanssa tahansa. Ilman, että siitä tuomitaan.

Roinatan kirjoitti:

Olin samaa mieltä joskus aikoinaan. Mutta olen huomannut et sinkkuna ei oo stressii niin paljon. Koska sun pitää huolehtia vaan itsestään. Rahaa on paljon enemmän. Ei tuu riitoja kodin tehtävistä. Ja seksiä voi harrastaa kenen kanssa tahansa. Ilman, että siitä tuomitaan.

Roinatan on kuin nimimerkki, rojut sisään ja kohti uusia tuulia.

Jaaha. olen ollut lähes aina parsisuhteessa ja aina asunut siellä missä haluan, ostanut mitä halunnut, Lähtenyt lomalle, shoppailemaan, kampaajalle jne kun olen halunnut. Kukaan ei ole estänyt ja minulla on sentään myös neljä lasta sen miehen lisäksi. Mun lapset alkavat olla jo niin isoja että kohta ollaan kahdestaan ja mietin että mitä sitten teen. Mulla on harrastuksia, käyn joka aamu kahvilla kahvilassa, näen ystäviä, shoppailen , on oma yritys ja ne menevät siinä lasten ohessa. 

Mun mielestä se että "saa harrastaa seksiä kenen tahansa haluaa" ei ole mikään kummoinen etu. Mulle on ihan tarpeeksi flirttejä miehet jo muutenkin mutta on kivempi mennä kotiin oman miehen kainaloon kuin kokeilla jotakin uutta. Uutuudenviehätystä testaan ihan muissa asioissa:) en juo enää alkoholia myöskään, en saa siitä mitään irti, on kamalaa katsella kännisiä ihmisiä.

Olen itse ihminen, joka olisi myrkkyä kiinteässä monogamisessa parisuhteessa. Viihdyn yksin kaikkialla paremmin verrattaen ystävien ja kumppanin kanssa. Esimerkkejä edellisestä parisuhteesta: saatan viestitellä etäällä asuvien ystävieni kanssa ympäri kellon, mutta olen introvertti enkä kovin puhelias livenä. Ex sai kunnon itsetunto-ongelmia ja koki itsensä riittämättömäksi koko ajan (joo, joku muu ei välttämättä olisi ottanut nokkiinsa). Jos vietän ihmisten kanssa enemmän aikaa naamatusten ja jutellen= väsyn fyysisesti. Ja kyllähän parisuhteen saisi ilman avoliittoakin, tiedän. Mutta en osaa ikävöidä toisen perään ja mikäli fyysistä läheisyyttä ei ole tiheään saatan ihastua keneen tahansa muuhun hyvin helposti ja monogamisessa asemassa se saa kumppanin näyttämään taakalta. Pidän itseäni enemmän parisuhdeanarkistina kuin sinkkuna. Minulla on monta läheistä ihmistä, joita tapaan ja joiden kanssa vietämme aikaa, kun molemmille sopii. Tähän kuuluu seksiä, romantiikkaa ja kumppanuutta, mutten ole tilivelvollinen tai sidottu ihmiseen millään tavalla. Osaa näistä ihmisistä rakastan vielä syvästikkin. Mutta sinkkuuden määritelmähän on se, että onko joku sopinut parisuhteesta vai ei ja sitä ei kohdallani tule varmaankaan ikinä tapahtumaan. Elämä toimii tällä tavalla todella mukavasti.

Sinkkuna mulla oli paljon aktiivisempi sosiaalinen elämä, läheisempi suhde parhaisiin kavereihin, enemmän rahaa käytössäni, kaukosäätimen täysi hallinta, kipeästi kaivattua omaa tilaa, mieleiseni sisustus, lauluharrastus, paremmat välit sukulaisiin, aktiivisempi seksielämä, terveellisempi ruokavalio, enemmän aikaa ja energiaa huolehtia itsestäni ja olin vähemmän vihainen.

Miehen kauhea(!) suku. Se jos joku saa kaipaamaan sinkku-aikoja.