Miten onnistuu tutustuminen toiminnallisilla ensitreffeillä?
Tarkoitan toiminnallisilla ensitreffeillä sitä, että käydään esim. Keilaamassa, museossa, lenkillä, kiipeilemässä, pakohuoneessa jne.
Itse haluan ensitreffeillä käydä ensisijaisesti joko illallisella ravintolassa, ja tällä en tarkoita mitään fine dining -ravintolaa, vaan vaikka jotain artesaanipizzeriaa tai Pancho villaa jne. Tai sitten kahvilassa käyntiä. Minusta siinä tutustuu toiseen parhaiten, kun istahtaa alas ja jutustelee. En minä ainakaan pysty keskittymään esim. Keilaamiseen samalla kun juttelen. Kerran kävin ensitreffeillä ensin ravintolassa syömässä ja sen jälkeen käytiin tunnin ajan keilaamassa , kun minulla oli keilahalliin ilmaisliput, ja siellä keilatessa me vaan keskityttiin pallon heittoon eikö juteltu juuri yhtään. Ja kun se oli vielä hohtokeilausta, jossa oli musiikkia taustalla, niin siinä on vaikea jutella melussa.
EnsiTreffit ovat vähän niin kuin työhaastattelu. Siinä haastatellaan molemminpuolisesti ja sitten päätetään, että halutaanko tavata uudelleen.
Miten te olette pystyneet tutustumaan ensitreffeillä tuntemattomaan henkilöön, jos teillä on ollut toiminnalliset treffit ?
Kommentit (11)
No ehkä kannattaa valita sellainen aktiviteetti, että voi jutella.
En mäkään lähtisi juoksemaan, mutta kävelylle kyllä mielellään.
Tollaset haastattelutreffit on kyllä ihan karseita. Ei tule toisia sellaisten jälkeen. Kyllä sitä tutustua voi muutenkin jutustelemalla, kuin työhaastattelutyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Tollaset haastattelutreffit on kyllä ihan karseita. Ei tule toisia sellaisten jälkeen. Kyllä sitä tutustua voi muutenkin jutustelemalla, kuin työhaastattelutyylillä.
En mä sitä tarkoita, että tenttaisin ensitreffeillä, vaan että siinä On tarkoitus jutustella ja tutustua, eikä se mun mielestä onnistu millään leffakäynnillä.
"esim. Keilaamassa, museossa, lenkillä, kiipeilemässä, pakohuoneessa.."
Näissähän ehtii hyvin jutella! Museossa ihastellaan yhdessä, keilaamassa voidaan vaikka vähän kisailla ja naureskella, että miten nyt noin kävi. Kiipeilyyn en ota kantaa, en tiedä tarkoitatko jotain sisä- vai ulkokiipeilyä :) Pakohuoneessa taas on paljon tiimityöskentelyä! Näkee, kuinka hyvin tulee toimeen. Siis näissähän kaikissa se side vähän vahvistuu, kun on hauskaa yhdessä, eikä aloiteta tosi vakavissa merkeissä jossain pöydän äärellä (tosin itse olen usein aloittanut näin..).
Ei mitenkään. Ellei ole kaksi toiminnallista ja aivottomassa tilassa olevaa, jolle se toimii, että puhe jää vähemmälle. Lukevat elekieltä ja ulkomuotoa? Telepatiaa?
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa valita sellainen aktiviteetti, että voi jutella.
En mäkään lähtisi juoksemaan, mutta kävelylle kyllä mielellään.
Joitakin hermostuttaa treffit sen verran tuntemattoman kanssa, ettei mikään toiminta onnistuisi tai syöminen /juominen. Ehkä se kertoo että treffiseura on väärä tai paikka jossa kohdattu.
Ihan hyvin on onnistunut ja jos ei onnistu niin kertoohan sekin jo riittävästi
-m
Kyllä mä ainakin keksin puheenaiheita paremmin jotain tehdessä kuin pöydänääressä pönöttäessä.
en ole koskaan tajunnut, miksi treffit pitäisi pyhittää jollekin "haastattelulle" ja ajatella, että toiseen voisi tutustua sillä, että kyselee jotain muuttuvia ja epäolennaisia tietoja. Ei minua ainakaan kiinnosta kuulla heti tutustuessa missä toinen on töissä, koska se asia voi muuttua. Tai mitä hän tienaa, koska sekin voi muuttua.
Paremmin sitä toiseen tutustuu vaikka toiminnallisilla treffeillä: näkee toisen reagointitavat erilaisissa tilanteissa (vaikka liikunnallisilla treffeillä) tai sitten toisen ajattelu- ja hahmotustapaa (vaikka siellä taidenäyttelyssä tai mikseipä vaikka teatterissa). Nuo ovat suhteessa paljon tärkeämpiä asioita kuin joku "tykkäätkö enemmän komediasta vai draamasta? ai draamasta? no sori, mutta me ei sitten voida mennä toisille treffeille" Toiminnallisten aktiviteettien jälkeen voi käydä pikaisesti kahvilla sopimassa jatkosta tai ei-jatkosta.
Toimintatreffit taikka kahvila/keskustelutreffit.
Kyse voi olla noiden kahden väliltä valitsemisessa a) eri ihmistyypeistä ja b) tutustumisen tavoista ja c (HUOM HUOM)) lähelle päästämisen ja kemian tsekkaamisen balanssoinnista.
En ole käynyt pitkään aikaan treffeillä, silloin kun kävin, niin muutamilla tyypillisillä parin tunnin kahvilatreffeillä kävin ja oli vaivaannuttavaa, liikaa. Niiden muutamien kertojen jälkeen päätin ja oivalsin, ei enää ja asiat voi tehdä eri laillakin.
Kun menen (jos löytyisi kiinnostava mies, ei vaan ole semmosta, kemiaa on hyvin vaikeaa saada alkuun deittijärjestelmässäkään) treffeille vielä tässä joskus, niin sitten menisin toimintatreffeille. Siinä ei tarvitse olla kuin jossakin työhaastattelussa tai päästämässä toista, yhä vierasta ihmistä, käsiksi elämän tarinaan 4 euron kahvin hinnalla. Toimintatreffeillä voi olla rennommin ja keskittyä tekemiseen, siinä välissä sitten jaetaan hieman asioita ja tunnustellaan onko kemiaa.
Jos mies ei osaa ehdottaa kiintoisia treffejä, sekin kertoo minulle jotakin. Se että minun täytyisi keksiä, kyllä se onnistuu, mutta ei lähden kipinän sytyttäminen etenemään täältä päin. Huono juttu yleensä, jos nainen joutuu yrittämään alkuviivalta enemmän kuin mies - ei kannata. (Koettu on, vahingossa, tulos oli, ei <3. )
(Ja ihmistyyppinä olen syvällinen, herkkä, hauska, joten se että toimintatreffejä kannattaisivat vain pinnalliset ihmiset tai sellaiset, jotka eivät kykene keskustelemaan, ei pidä ainakaan mun kohdalla paikkaansa. En vain halua kelmeitä monen tunnin stereotypisia kahvilatreffejä, liian .... ja ei..., oo kelmeys oo kidutus normiriitti ei enää, ja sitä tunnetta niiden jälkeen jne.
Kemian voi katsoa vaivaannuttavia kahvilatreffejä kivemmin jonkinmoisilla toimintatreffeillä. )
?