AsOy-asunnon ostaminen kokonaan miehen nimiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme naimisissa ja ostamassa asuntoa. Avioehtoa ei ole. Asunto olisi miehen ensimmäinen omistusasunto, minulla on ollut omia asuntoja ennen tätä.

Asunnonoston ja remontin jälkeen rahat tulevat olemaan todella tiukalla (jään myös vanhempainvapaalle). Tarkoitus olisi ostaa asunto puoliksi, mutta tuolloin minun olisi maksettava varainsiirtoveroa useampi tonni. Mies esitti, että laitettaisiin asunto hänen nimiin, jolloin siitä ei menisi varainsiirtoveroa. Maksaisin kuitenkin puolet asunnosta. Ymmärrän miehen kannan, mutta jotenkin tässä olisi suojauduttava.

Riittääkö pelkästään se, että meillä ei ole avioehtoa turvaamaan minulle puolet asunnosta? Voisiko mies kuitenkin yksin pantata tai myydä asunnon meidän alta? Voisinko tehdä velkakirjan miehelle sijoittamastani summasta? Laina erääntyisi muutaman vuoden kuluttua ja maksettaisiin minulle asunnon osakkeissa (jolloin maksaisin niistä varainsiirtoveroa)?

Miten teillä muilla nämä on hoidettu? Varaa juristiin ei tällä hetkellä ole.

Totta kai miehesi voi myydä omissa nimissään olevan omaisuutensa, keneltäkään lupaa kysymättä ja sulla ei ole siihen mitään nokan koputtamista.

Älä maksa "vieraalle" omaisuutta !

Ei pidä paikkaansa. Aviopuolisoiden yhteisenä kotina käytettävää asuntoa ei voi myydä ilman puolison suostumusta.

Mitä helvettiä?! :D Missäs näin lukee?

Suomen laissa. Kohdassa "yhteisen kodin suoja", muistaakseni.

Avioliitossa, ei avoliitossa.

"Myös avioliittolakiin kirjattu pykälä yhteisen asunnon suojasta tuo taloudellista turvaa. Yhteisen asunnon suoja tarkoittaa, että perheen pääasiallisen kodin myyntiin, vuokraamiseen tai lahjoittamiseen tarvitaan aina molempien puolisoiden suostumus – myös silloin, kun vain toinen puolisoista omistaa kodin. Tämän lakipykälän tarkoitus on suojata perheen pääasiallista kotia ja se koskee myös kodin tärkeää irtaimistoa. Toinen ei siis missään tilanteessa voi myydä perheen kotia ja sen olennaista irtaimistoa, kuten huonekaluja tai kodinkoneita, ilman toisen lupaa. Avoliitossa tällaista suojaa ei ole."

https://ajassa.nordea.fi/arki-asuminen/ajassa/avo--vai-avioliitto--onko…

Ellei toi sitten ole vanhentunutta tietoa. Korjatkaa, jos näin on. Ap naimisissa, joten tää avoliittojuttu ei häntä koske.

Prototyyppi kirjoitti:

En suostuisi, vaan maksaisin kiltisti varainsiirtoverot.

Maalaisjärjellä ajateltuna, asunto on juridisesti vain ja ainoastaan miehesi, jos se ostetaan vain miehen nimissä ja mies voi halutessaan asunnon myydä, antamatta sulle latin latia.

"Maalaisjärjellä juridisesti", voi ihme teitä trolleja D:

Avioliittolain mukaan puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle osakeyhtiön osakkeita, vuokraoikeutta tai muita oikeuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme naimisissa ja ostamassa asuntoa. Avioehtoa ei ole. Asunto olisi miehen ensimmäinen omistusasunto, minulla on ollut omia asuntoja ennen tätä.

Asunnonoston ja remontin jälkeen rahat tulevat olemaan todella tiukalla (jään myös vanhempainvapaalle). Tarkoitus olisi ostaa asunto puoliksi, mutta tuolloin minun olisi maksettava varainsiirtoveroa useampi tonni. Mies esitti, että laitettaisiin asunto hänen nimiin, jolloin siitä ei menisi varainsiirtoveroa. Maksaisin kuitenkin puolet asunnosta. Ymmärrän miehen kannan, mutta jotenkin tässä olisi suojauduttava.

Riittääkö pelkästään se, että meillä ei ole avioehtoa turvaamaan minulle puolet asunnosta? Voisiko mies kuitenkin yksin pantata tai myydä asunnon meidän alta? Voisinko tehdä velkakirjan miehelle sijoittamastani summasta? Laina erääntyisi muutaman vuoden kuluttua ja maksettaisiin minulle asunnon osakkeissa (jolloin maksaisin niistä varainsiirtoveroa)?

Miten teillä muilla nämä on hoidettu? Varaa juristiin ei tällä hetkellä ole.

Totta kai miehesi voi myydä omissa nimissään olevan omaisuutensa, keneltäkään lupaa kysymättä ja sulla ei ole siihen mitään nokan koputtamista.

Älä maksa "vieraalle" omaisuutta !

Ei pidä paikkaansa. Aviopuolisoiden yhteisenä kotina käytettävää asuntoa ei voi myydä ilman puolison suostumusta.

Olin juuri kirjoittamassa samaa. Aviopuolisojen kotia ei saa myydä ilman toisen lupaa. Oletteko olleet yhteydessä verovirastoon? Voisiko heidän kanssa neuvotella maksusta?

Jos tää on totta, niin taas yksi hyvä syy, miksi en ole naimisissa. Toivottavasti kaikki lompakkoloispuolisot joutuisivat asumaan kumppanin vanhempien omistamassa asunnossa, niin hahaa, kumppani saisi tehdä omaisuudellaan mitä haluaa.

Öhöm, äly hoi! silloin asuntohan ei olisi kumppanin omaisuutta, eikä hän saisi tehdä sillä mitä haluaa.

Mutta ap:n kysymykseen - vaikea paikka. Tuo lainasopimus/velkakirja saattaisi toimia. Kaiken velan saa lain mukaan tosin maksaa myös rahana, mutta sillä ei kai tässä ole merkitystä?

Kun ei ole edes varaa juristiin, en tosiaan tekisi mitään velkakirjaa PUOLIKKAAN ASUNNON arvosta ja miten ap saisi edes pantiksi osakekirjat, koska ne on pankilla  panttina miehen lainasta. EN SUOSITTELE, mitä vaan voi tapahtua ja sitten on ikävä riidellä puolikkaasta asunnosta.

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoehdon puute ei turvaa sulle mitään, koska mies voi myydä omaisuutensa eurolla tyttöystävälleen avioliiton aikana. Eli älä maksa omaisuutta miehelle.

No eurolla nyt ei sentään voi asuntoa myydä. Tuohon puuttusi jo verottaja. Käypä arvo pitää olla asunnon hintalapussa.

Jos asunnon saa myydä, niin tottakai sen saa myydä haluamaansa hintaan. Veroseuraamukset eivät kauppaa peräytä, vaan esim. mahdollinen lahjavero on ostajan ja verohallinnon välinen asia.

Toivottavasti kukaan ei tee isoja taloudellisia päätöksiä av-palstan miesvihaajien valeneuvojen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme naimisissa ja ostamassa asuntoa. Avioehtoa ei ole. Asunto olisi miehen ensimmäinen omistusasunto, minulla on ollut omia asuntoja ennen tätä.

Asunnonoston ja remontin jälkeen rahat tulevat olemaan todella tiukalla (jään myös vanhempainvapaalle). Tarkoitus olisi ostaa asunto puoliksi, mutta tuolloin minun olisi maksettava varainsiirtoveroa useampi tonni. Mies esitti, että laitettaisiin asunto hänen nimiin, jolloin siitä ei menisi varainsiirtoveroa. Maksaisin kuitenkin puolet asunnosta. Ymmärrän miehen kannan, mutta jotenkin tässä olisi suojauduttava.

Riittääkö pelkästään se, että meillä ei ole avioehtoa turvaamaan minulle puolet asunnosta? Voisiko mies kuitenkin yksin pantata tai myydä asunnon meidän alta? Voisinko tehdä velkakirjan miehelle sijoittamastani summasta? Laina erääntyisi muutaman vuoden kuluttua ja maksettaisiin minulle asunnon osakkeissa (jolloin maksaisin niistä varainsiirtoveroa)?

Miten teillä muilla nämä on hoidettu? Varaa juristiin ei tällä hetkellä ole.

Totta kai miehesi voi myydä omissa nimissään olevan omaisuutensa, keneltäkään lupaa kysymättä ja sulla ei ole siihen mitään nokan koputtamista.

Älä maksa "vieraalle" omaisuutta !

Ei pidä paikkaansa. Aviopuolisoiden yhteisenä kotina käytettävää asuntoa ei voi myydä ilman puolison suostumusta.

Mitä helvettiä?! :D Missäs näin lukee?

Suomen laissa. Kohdassa "yhteisen kodin suoja", muistaakseni.

Jonka purun voi hakea käräjäoikeudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme naimisissa ja ostamassa asuntoa. Avioehtoa ei ole. Asunto olisi miehen ensimmäinen omistusasunto, minulla on ollut omia asuntoja ennen tätä.

Asunnonoston ja remontin jälkeen rahat tulevat olemaan todella tiukalla (jään myös vanhempainvapaalle). Tarkoitus olisi ostaa asunto puoliksi, mutta tuolloin minun olisi maksettava varainsiirtoveroa useampi tonni. Mies esitti, että laitettaisiin asunto hänen nimiin, jolloin siitä ei menisi varainsiirtoveroa. Maksaisin kuitenkin puolet asunnosta. Ymmärrän miehen kannan, mutta jotenkin tässä olisi suojauduttava.

Riittääkö pelkästään se, että meillä ei ole avioehtoa turvaamaan minulle puolet asunnosta? Voisiko mies kuitenkin yksin pantata tai myydä asunnon meidän alta? Voisinko tehdä velkakirjan miehelle sijoittamastani summasta? Laina erääntyisi muutaman vuoden kuluttua ja maksettaisiin minulle asunnon osakkeissa (jolloin maksaisin niistä varainsiirtoveroa)?

Miten teillä muilla nämä on hoidettu? Varaa juristiin ei tällä hetkellä ole.

Totta kai miehesi voi myydä omissa nimissään olevan omaisuutensa, keneltäkään lupaa kysymättä ja sulla ei ole siihen mitään nokan koputtamista.

Älä maksa "vieraalle" omaisuutta !

Ei pidä paikkaansa. Aviopuolisoiden yhteisenä kotina käytettävää asuntoa ei voi myydä ilman puolison suostumusta.

Mitä helvettiä?! :D Missäs näin lukee?

Suomen laissa. Kohdassa "yhteisen kodin suoja", muistaakseni.

Jonka purun voi hakea käräjäoikeudelta.

No toki, eihän kukaan pakkonalkissa ole loppuiäkseen, mutta ennen tuota lakia tapahtui sitä, että asuntoja myytiin hallitsemattomasti alta. Samaten kuin leskiä laitettiin taivasalle, kun perilliset myivät perimänsä asunnot. 

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

En suostuisi, vaan maksaisin kiltisti varainsiirtoverot.

Maalaisjärjellä ajateltuna, asunto on juridisesti vain ja ainoastaan miehesi, jos se ostetaan vain miehen nimissä ja mies voi halutessaan asunnon myydä, antamatta sulle latin latia.

"Maalaisjärjellä juridisesti", voi ihme teitä trolleja D:

Avioliittolain mukaan puoliso ei saa ilman toisen puolison suostumusta luovuttaa tai siirtää toiselle osakeyhtiön osakkeita, vuokraoikeutta tai muita oikeuksia, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina.

Avio-oikeus ja omistusoikeus ovat kaksi eri asiaa. Tilanne konkretisoituu erossa/leskeksi jäätyä etenkin, jos on rintaperillisiä.

Otatte pankista lainan ja remontti yms. kuluihin vähän päälle ja maksat sitten niillä varainsiirtoveron.

Jos sinulla on ollut asuntoja aiemin niin miten ihmeessä sinulla ei ole kaupan yhteydessä yhtään varallisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme naimisissa ja ostamassa asuntoa. Avioehtoa ei ole. Asunto olisi miehen ensimmäinen omistusasunto, minulla on ollut omia asuntoja ennen tätä.

Asunnonoston ja remontin jälkeen rahat tulevat olemaan todella tiukalla (jään myös vanhempainvapaalle). Tarkoitus olisi ostaa asunto puoliksi, mutta tuolloin minun olisi maksettava varainsiirtoveroa useampi tonni. Mies esitti, että laitettaisiin asunto hänen nimiin, jolloin siitä ei menisi varainsiirtoveroa. Maksaisin kuitenkin puolet asunnosta. Ymmärrän miehen kannan, mutta jotenkin tässä olisi suojauduttava.

Riittääkö pelkästään se, että meillä ei ole avioehtoa turvaamaan minulle puolet asunnosta? Voisiko mies kuitenkin yksin pantata tai myydä asunnon meidän alta? Voisinko tehdä velkakirjan miehelle sijoittamastani summasta? Laina erääntyisi muutaman vuoden kuluttua ja maksettaisiin minulle asunnon osakkeissa (jolloin maksaisin niistä varainsiirtoveroa)?

Miten teillä muilla nämä on hoidettu? Varaa juristiin ei tällä hetkellä ole.

Totta kai miehesi voi myydä omissa nimissään olevan omaisuutensa, keneltäkään lupaa kysymättä ja sulla ei ole siihen mitään nokan koputtamista.

Älä maksa "vieraalle" omaisuutta !

Ei pidä paikkaansa. Aviopuolisoiden yhteisenä kotina käytettävää asuntoa ei voi myydä ilman puolison suostumusta.

Mitä helvettiä?! :D Missäs näin lukee?

Suomen laissa. Kohdassa "yhteisen kodin suoja", muistaakseni.

Jonka purun voi hakea käräjäoikeudelta.

Ei 😖

Olet varmaan joskus kuullut yhteisomistuksen purusta, ja sekoitat nyt siihen. Mutta jos puoliso A myy itse omistamansa asunnon, ja puoliso B haluaa vedota avioliittolaissa olevaan myyntikieltoon, puolison B on nostettava kanne, jossa vaatii luovutuksen julistamista pätemättömäksi.

Täällä on tapana trollailla sharia-lain uhalla, mutta aika pahasti av-oikeudenkäyttökin sotkisi Suomen asiat, kun kaikki perustuisi mutuun ja oikeuslähdeoppi olisi romukopassa.

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoehdon puute ei turvaa sulle mitään, koska mies voi myydä omaisuutensa eurolla tyttöystävälleen avioliiton aikana. Eli älä maksa omaisuutta miehelle.

No eurolla nyt ei sentään voi asuntoa myydä. Tuohon puuttusi jo verottaja. Käypä arvo pitää olla asunnon hintalapussa.

Kyllä voi myydä eurolla. Verottaja tosin iskisi lahjaverolapun, mutta myyntiä ei ole kielletty. Paitsi että perheen yhteisenä kotina olevaa asuntoa ei voi myydä ilman puolison suostumusta.

No jo on todella vittumainen laki taas tähän päivään, kun asumistuki on olemassa. Että siis omistamaton osapuoli voi vaikuttaa omaisuuden realisointiin, joka ei ole hänen. Toistan, että onneksi olen vain avoliitossa. Omistan aika monta kämppää.

Minusta mies kuulostaa aika niljakkeelta, koska jos kuitenkin ehdotukseen sisältyy tarkoitus maksaa varainsiirtoverot parin vuoden päästä, koko suunnitelma on hullu. Miksei mies mielummin lainaisi sitä varainsiirtoveron määrää kuin ap puolikkaan asunnon summan!? Tai ap tosiaan ostaa prosentin tai kaksi puolikasta vähemmän ja maksaa sillä.

Jos asunnon arvo olisi noussut parin vuoden aikana, mies saisi arvonnousun yksin hyväkseen, kun ei tarvitsisikaan luovuttaa kuin alle puolet osakkeista, lisäksi hänellä olisi ollut pari vuotta ilmaista lainaa vai sovitteko jostain korosta? En toki tarkoita, että puolisoiden pitäisi periä toisiltaan korkoa, mutta myös tuollainen säätö on epänormaalia. Entä, jos asunnon arvo laskee, eikä puolikas kahden vuoden kuluttua katakaan ap:n lainaamaa summaa, saako ap sitten enemmän osakkeita kuin puolet vai mitä tapahtuu? 

En suostuisi. Vaikka se muutaman tonnin maksaisikin, puolet asunnosta pitäisi tulla minun nimiin. Ottaisin mahdollisimman pitkän laina-ajan ja lyhentäisin lainaa ylimääräisillä lyhennyksillä töihin palattuani.

Vierailija kirjoitti:

No jo on todella vittumainen laki taas tähän päivään, kun asumistuki on olemassa. Että siis omistamaton osapuoli voi vaikuttaa omaisuuden realisointiin, joka ei ole hänen. Toistan, että onneksi olen vain avoliitossa. Omistan aika monta kämppää.

Normaalisti näistä asioista voivat aviopuolisot sopia keskenään hyvässä järjestyksessä eikä siihen liity mitään draamaa tai myynnin estämistä. Mikä saa sinut ajattelemaan, että juuri sinulla tulisi vaikeuksia kodinvaihdon yhteydessä? Olet itse hankala kumppani vai sinulla on vaikea puoliso?

Ammattini puolesta neuvon, että ostatte sitten omanne, kun teillä on ensin säästöjä. Pelaatte kuitenkin nykyään parisuhteessa ollessanne matematiikkaa vastaan joka ainut päivä, siksi en kehota onnen peleihin raha asioissa. Itse kuulu sukupolveen, joka ostin ok-talonsa omalla rahalla, ensin verenmaku suussa siihen säästäen vuosi kymmeniä. Pitää toki muistaa, ettei avioeroja niin vain tullut koska niistä piti esittää nuoruudessani käräjäoikeudelle hyväksyttävä syy, eli en olisi edes päässyt lähtemää avioliitosta, vaikka olisin halunnut. Tutustukaa nyt alun viisi tai kymmenen vuotta toisiinne ja kumpikin säätää yhdessä tai erikseen, katsokaa sitten kestääkö rakkaus? On hyvä, että pyrit varmistamaan selustasi, joskin vauvat palasta ei ole aina paras neuvoja siihen. Itse en olisi voinut suotua tuohon järjestelyyn, sillä Siperia opetti, ettei ihmiseen ole luottamista.

Vierailija kirjoitti:

minulla on ollut omia asuntoja ennen tätä.

Jos tämä olisi totta niin tietäisit nämä asiat jo etkä olisi täällä niitä kyselemässä.

Vierailija kirjoitti:

No jo on todella vittumainen laki taas tähän päivään, kun asumistuki on olemassa. Että siis omistamaton osapuoli voi vaikuttaa omaisuuden realisointiin, joka ei ole hänen. Toistan, että onneksi olen vain avoliitossa. Omistan aika monta kämppää.

Olen samaa mieltä. Toinen asunnonomistajan oikeuteen aika rankasti puuttuva säännös koskee perheensisäistä lähestymiskieltoa. Sekin osuu erityisesti miehiin, koska miehet tuntuvat omistavan yhteisessä käytössä olevan asunnon paljon useammin kuin naiset. Niin kuin ap:n tapauksessakin ehkä tulee käymään Mutta perustuslakivaliokunnan nuo säännökset ovat läpäisseet, eli ei siinä mielessä mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jo on todella vittumainen laki taas tähän päivään, kun asumistuki on olemassa. Että siis omistamaton osapuoli voi vaikuttaa omaisuuden realisointiin, joka ei ole hänen. Toistan, että onneksi olen vain avoliitossa. Omistan aika monta kämppää.

Olen samaa mieltä. Toinen asunnonomistajan oikeuteen aika rankasti puuttuva säännös koskee perheensisäistä lähestymiskieltoa. Sekin osuu erityisesti miehiin, koska miehet tuntuvat omistavan yhteisessä käytössä olevan asunnon paljon useammin kuin naiset. Niin kuin ap:n tapauksessakin ehkä tulee käymään Mutta perustuslakivaliokunnan nuo säännökset ovat läpäisseet, eli ei siinä mielessä mitään...

Ap:n tapauksessa naisen rahat kyllä kelpaavat asunnon maksuun. Mitä se kertoo miehistä, jotka haluavat asunnon omiin nimiin vaikka nainen maksaa siitä puolet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jo on todella vittumainen laki taas tähän päivään, kun asumistuki on olemassa. Että siis omistamaton osapuoli voi vaikuttaa omaisuuden realisointiin, joka ei ole hänen. Toistan, että onneksi olen vain avoliitossa. Omistan aika monta kämppää.

Olen samaa mieltä. Toinen asunnonomistajan oikeuteen aika rankasti puuttuva säännös koskee perheensisäistä lähestymiskieltoa. Sekin osuu erityisesti miehiin, koska miehet tuntuvat omistavan yhteisessä käytössä olevan asunnon paljon useammin kuin naiset. Niin kuin ap:n tapauksessakin ehkä tulee käymään Mutta perustuslakivaliokunnan nuo säännökset ovat läpäisseet, eli ei siinä mielessä mitään...

Ap:n tapauksessa naisen rahat kyllä kelpaavat asunnon maksuun. Mitä se kertoo miehistä, jotka haluavat asunnon omiin nimiin vaikka nainen maksaa siitä puolet?

Oikeustieteilijänä vaikea vastata noin filosofiseen kysymykseen. Ja entä mitä ihmisestä kertoo sitten se, että hän on valmis maksamaan puolet asunnon hinnasta ilman, että hän saa vastaavaa omistusosuutta? Ulosotto-ongelmaisuus? Lahjoittamistahto? (Sellaisenkin väitteen voi toinen puoliso aikanaan esittää.) Samanlainen epärealistinen luottamus, joka johtaa rahavarojen lähettämiseen Western Unionin kautta nigerialaisprinssille?

Heikosti menee jos ei voi luottaa puolisoon edes tuon verran, kyllä ihmiset eroaa ja pettää mutta kuinka mielekäs teidän elämä on jos koko ajan on pelko perseessä että tulee ero ja/tai puoliso vie koko omaisuus?