Tajusin tänään, että peli on menetetty enkä enää kelpaa kenellekään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän olen itkenyt pahaa oloa, surua pois. Olen 27v nainen, sinkku, Hki, 170cm, 52kg, aa-kupit. Lenkkeilen päivittäin ja viihdyn mieluummin kotona, baarit ei kiinnosta. Olen absolutisti ja kaikki kaverit ovat varattuja, suhteessa, kihloissa tai naimisissa mutta minä olen porukan ainoa sinkku enkä omista edes koiraa. Yksi suhde takana, joka kaatui siihen etten kestänyt exän henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Haluaisin turvallisen, hellän ja rakastavan miehen..mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mikä minussa on vikana?

Jos kriteerit on turvallinen, hellä ja rakastava mies joka ei käytä alkoa eikä henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, täyttää pääkaupunkiseudulla tuhannet sinkkumiehet kriteerisi. Vaikka näiden lisäksi löytyisi jotain ulkonäkökriteereitä tai urheilullisuuskriteereitä löytyy miehiä silti todella paljon.

Kannattaa kuitenkin muistaa että ei ne miehet sua sieltä kotoa hae, eli kotona on turha tihrustaa itkua ja odottaa että se unelmien mies tulee hakemaan. Nettitreffeillä saat paljon yhteydenottoja mutta tehtäväksi jää sen timantin etsiminen sieltä kaiken paskan seasta. En osaa sanoa mistä voisit netin ulkopuolella sitä miestä etsiä kun et baareissa käy, olen sinkkumiehenä monesti miettinyt että olisi kivaa jos olisi joku luonteva paikka tähän tarkoitukseen baarien lisäksi.

M27

joku luonteva aikusten mehu ja limubaari jossa myydään ruokaa ja on karaoke, kenties keilahalli tai jotain muuta mitä voisi yhdessä tehdä taikka ihmetellä? vaikka vanhan ajan tavaroita tai jotain ? Enkä puhu siitä yhdestä mehubaarista mihin haetaan vain näteimmän tai komeimman näkösiä ihmisiä töihin.

Miksi olet absolutisti? Itse en juo alkoholia kuin harvoin enkä silloinkaan humalaan, mutta absolutismia ei kannata korostaa, koska se antaa helposti tiukkapipoisen ja ehdottoman kuvan ihmisestä, vaikka ei sitä olisikaan. Estääkö jokin hankkimasta koiraa?

Mutta jos olet joskus kulmilla, niin voitaisiin vaikka käydä eläinkaupassa tai kahvilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän olen itkenyt pahaa oloa, surua pois. Olen 27v nainen, sinkku, Hki, 170cm, 52kg, aa-kupit. Lenkkeilen päivittäin ja viihdyn mieluummin kotona, baarit ei kiinnosta. Olen absolutisti ja kaikki kaverit ovat varattuja, suhteessa, kihloissa tai naimisissa mutta minä olen porukan ainoa sinkku enkä omista edes koiraa. Yksi suhde takana, joka kaatui siihen etten kestänyt exän henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Haluaisin turvallisen, hellän ja rakastavan miehen..mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mikä minussa on vikana?

Jos kriteerit on turvallinen, hellä ja rakastava mies joka ei käytä alkoa eikä henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, täyttää pääkaupunkiseudulla tuhannet sinkkumiehet kriteerisi. Vaikka näiden lisäksi löytyisi jotain ulkonäkökriteereitä tai urheilullisuuskriteereitä löytyy miehiä silti todella paljon.

Kannattaa kuitenkin muistaa että ei ne miehet sua sieltä kotoa hae, eli kotona on turha tihrustaa itkua ja odottaa että se unelmien mies tulee hakemaan. Nettitreffeillä saat paljon yhteydenottoja mutta tehtäväksi jää sen timantin etsiminen sieltä kaiken paskan seasta. En osaa sanoa mistä voisit netin ulkopuolella sitä miestä etsiä kun et baareissa käy, olen sinkkumiehenä monesti miettinyt että olisi kivaa jos olisi joku luonteva paikka tähän tarkoitukseen baarien lisäksi.

M27

Nettitreffeillä olevat ihmiset eivät ole "paskaa", vaikka eivät jollekin kelpaisikaan. Ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella on paljon enemmän miehiä kuin sisällä.

Mikä sussa on vikana? aa-kuppi. T. toinen ikisinkku aa-kuppi

Minä tapasin mieheni vasta nelikymmpisenä.

Nuorena en kai halunnut parisuhdetta ihan oikeasti kuitenkaan ja itsetuntoon oli liian huono. Viihdyin hyvin yksinkin kuitenkin ja keskityin omaan elämään ja kasvoin ihmisenä ja ns omaksi itsekseni. Ehkä vasta sitten olin tarpeeksi vahva parisuhteeseen ja tarpeeksi itseluottamusta. Uskon elämän menevän niin kuin on tarkoitus. Eli metsään menee, jos etsii toista ihmistä täydentämään itseään tai tekemään elämästään hyvän. Se pitää ensin löytä itse itsestään.

27-vuotiaana peli menetetty? Olet masentunut. Hanki ensin apua siihen, niin alat vähitellen huomata, että mahdollisuuksia on vaikka miten paljon, parhaat vuotesi ovat edessä ja maailma on täynnä miehiä. Masentunut ihminen ei näe mitään hyvää missään, ja kaikki tuntuu toivottomalta. Tiedän, koska olen itsekin ollut masentunut. Toinen neuvoni on, että laajenna sosiaalisia ympyröitäsi. Hakeudu tilanteisiin ja paikkoihin, jossa tapaat uusia ihmisiä. Hanki uusia harrastuksia, matkustele jne. Varattujen kavereiden seurassa kyhjöttäminen varmasti masentaakin. Tarvitset uusia ympyröitä. Sinulla on kaikki edellytykset tehdä elämästäsi onnellista. Toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän olen itkenyt pahaa oloa, surua pois. Olen 27v nainen, sinkku, Hki, 170cm, 52kg, aa-kupit. Lenkkeilen päivittäin ja viihdyn mieluummin kotona, baarit ei kiinnosta. Olen absolutisti ja kaikki kaverit ovat varattuja, suhteessa, kihloissa tai naimisissa mutta minä olen porukan ainoa sinkku enkä omista edes koiraa. Yksi suhde takana, joka kaatui siihen etten kestänyt exän henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Haluaisin turvallisen, hellän ja rakastavan miehen..mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mikä minussa on vikana?

Jos kriteerit on turvallinen, hellä ja rakastava mies joka ei käytä alkoa eikä henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, täyttää pääkaupunkiseudulla tuhannet sinkkumiehet kriteerisi. Vaikka näiden lisäksi löytyisi jotain ulkonäkökriteereitä tai urheilullisuuskriteereitä löytyy miehiä silti todella paljon.

Kannattaa kuitenkin muistaa että ei ne miehet sua sieltä kotoa hae, eli kotona on turha tihrustaa itkua ja odottaa että se unelmien mies tulee hakemaan. Nettitreffeillä saat paljon yhteydenottoja mutta tehtäväksi jää sen timantin etsiminen sieltä kaiken paskan seasta. En osaa sanoa mistä voisit netin ulkopuolella sitä miestä etsiä kun et baareissa käy, olen sinkkumiehenä monesti miettinyt että olisi kivaa jos olisi joku luonteva paikka tähän tarkoitukseen baarien lisäksi.

M27

joku luonteva aikusten mehu ja limubaari jossa myydään ruokaa ja on karaoke, kenties keilahalli tai jotain muuta mitä voisi yhdessä tehdä taikka ihmetellä? vaikka vanhan ajan tavaroita tai jotain ? Enkä puhu siitä yhdestä mehubaarista mihin haetaan vain näteimmän tai komeimman näkösiä ihmisiä töihin.

Karaoke selvinpäin? Yea right. Keilahallikin on enemmän ryhmien ajanviettoa kun ventovieraiden tapaamista varten. Tietenkin hommaa hankaloittaa vielä entisestään se, että suomalainen mies ei uskolla naista selvinpäin lähestyä ja se kuitekin yleisesti ottaen tuntuu olevan miehen tehtävä.

M27

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän olen itkenyt pahaa oloa, surua pois. Olen 27v nainen, sinkku, Hki, 170cm, 52kg, aa-kupit. Lenkkeilen päivittäin ja viihdyn mieluummin kotona, baarit ei kiinnosta. Olen absolutisti ja kaikki kaverit ovat varattuja, suhteessa, kihloissa tai naimisissa mutta minä olen porukan ainoa sinkku enkä omista edes koiraa. Yksi suhde takana, joka kaatui siihen etten kestänyt exän henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Haluaisin turvallisen, hellän ja rakastavan miehen..mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mikä minussa on vikana?

Mulle kelpaisi jos olet kivan näköinen ja viihtyisit mökilläkin missä ei ole turhia mukavuuksia,vai onko kotona viihtyminen sitä että mökötät ja jurotat siellä eikä mikään kiinnosta?

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän olen itkenyt pahaa oloa, surua pois. Olen 27v nainen, sinkku, Hki, 170cm, 52kg, aa-kupit. Lenkkeilen päivittäin ja viihdyn mieluummin kotona, baarit ei kiinnosta. Olen absolutisti ja kaikki kaverit ovat varattuja, suhteessa, kihloissa tai naimisissa mutta minä olen porukan ainoa sinkku enkä omista edes koiraa. Yksi suhde takana, joka kaatui siihen etten kestänyt exän henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Haluaisin turvallisen, hellän ja rakastavan miehen..mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mikä minussa on vikana?

Jos kriteerit on turvallinen, hellä ja rakastava mies joka ei käytä alkoa eikä henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, täyttää pääkaupunkiseudulla tuhannet sinkkumiehet kriteerisi. Vaikka näiden lisäksi löytyisi jotain ulkonäkökriteereitä tai urheilullisuuskriteereitä löytyy miehiä silti todella paljon.

Kannattaa kuitenkin muistaa että ei ne miehet sua sieltä kotoa hae, eli kotona on turha tihrustaa itkua ja odottaa että se unelmien mies tulee hakemaan. Nettitreffeillä saat paljon yhteydenottoja mutta tehtäväksi jää sen timantin etsiminen sieltä kaiken paskan seasta. En osaa sanoa mistä voisit netin ulkopuolella sitä miestä etsiä kun et baareissa käy, olen sinkkumiehenä monesti miettinyt että olisi kivaa jos olisi joku luonteva paikka tähän tarkoitukseen baarien lisäksi.

M27

Nettitreffeillä olevat ihmiset eivät ole "paskaa", vaikka eivät jollekin kelpaisikaan. Ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella on paljon enemmän miehiä kuin sisällä.

Viittasin tällä paskalla näihin 20 vuotta vanhempiin, varattuihin, seksinehdottelijoihin yms. mitä ilmeisesti aika suuri osa nettitreffien viesteistä on, siis perinteisen "treffipalstan". Tinder on sitten asia erikseen, sielläkin monilla miehillä on se seksi mielessä enemmän kuin se mitä AP vaikuttaa hakevan.

M27

Plussaa: Toisin kuin yksinäisyyttään valittavat palstamiehet, sinä sentään kysyt, mikä sinussa on vikana sen sijaan, että syyttelisit kaikkia Suomen tai koko maailman miehiä ja vaatisit heitä muuttumaan.

Miinusta: Itsesääli ei siltikään tee ketään kiinnostavaksi.

Unohda miehet ja tee tulevasta kesästä elämäsi paras. Matkustele, harrasta, kokeile jotain ihan uusia juttuja joita et ole tehnyt koskaan aikaisemmin, olivat ne sitten riippuliitoa, ultrajuoksua tai kukkien kuivaamista.

Ja vielä vinkkinä: absolutismi ei todellakaan ole positiivinen sana muille kuin muille absolutisteille. En sinuna korostaisi sitä ellet ole niin ehdoton, että sinun seurassasi muutkaan eivät saa käyttää alkoholia.

M41v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän olen itkenyt pahaa oloa, surua pois. Olen 27v nainen, sinkku, Hki, 170cm, 52kg, aa-kupit. Lenkkeilen päivittäin ja viihdyn mieluummin kotona, baarit ei kiinnosta. Olen absolutisti ja kaikki kaverit ovat varattuja, suhteessa, kihloissa tai naimisissa mutta minä olen porukan ainoa sinkku enkä omista edes koiraa. Yksi suhde takana, joka kaatui siihen etten kestänyt exän henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Haluaisin turvallisen, hellän ja rakastavan miehen..mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mikä minussa on vikana?

Mulle kelpaisi jos olet kivan näköinen ja viihtyisit mökilläkin missä ei ole turhia mukavuuksia,vai onko kotona viihtyminen sitä että mökötät ja jurotat siellä eikä mikään kiinnosta?

Kiteyttää palstamiesten tason: 41-vuotiaalle kelpaisi hoikka 27-vuotias nainen edellyttäen, että tämä olisi kivan näköinen. Lisäksi hänen pitäisi tietysti olla kiinnostunut lähes isänsä ikäisen miehen mökillä majailemisesta :-DDDD

Et vaan oo tarpeeksi kaunis ja kiinnostava. 

Tinderi tulille? Kiinnostaako nörttijutut? Miltä kuulostaa 37 v tohtori jolla on kaksi lasta?

Vierailija kirjoitti:

Plussaa: Toisin kuin yksinäisyyttään valittavat palstamiehet, sinä sentään kysyt, mikä sinussa on vikana sen sijaan, että syyttelisit kaikkia Suomen tai koko maailman miehiä ja vaatisit heitä muuttumaan

Öh viimeksi minä ikisinkkupalstamies kysyin mitä mun pitäisi tehdä, jotta saisin naisen kemian kohtaamaan. Sain vain alapeukkua ja kommentteja, että enkö tajua etten voi tehdä mitään :D eli mikäs nyt on se oikea tapa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä sussa on vikana? aa-kuppi. T. toinen ikisinkku aa-kuppi

No höpsis, hassu! <3 Älä pane itseäsi ja ap:ta halvalla. T. riippurintainen täti

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän olen itkenyt pahaa oloa, surua pois. Olen 27v nainen, sinkku, Hki, 170cm, 52kg, aa-kupit. Lenkkeilen päivittäin ja viihdyn mieluummin kotona, baarit ei kiinnosta. Olen absolutisti ja kaikki kaverit ovat varattuja, suhteessa, kihloissa tai naimisissa mutta minä olen porukan ainoa sinkku enkä omista edes koiraa. Yksi suhde takana, joka kaatui siihen etten kestänyt exän henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Haluaisin turvallisen, hellän ja rakastavan miehen..mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mikä minussa on vikana?

Jos kriteerit on turvallinen, hellä ja rakastava mies joka ei käytä alkoa eikä henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, täyttää pääkaupunkiseudulla tuhannet sinkkumiehet kriteerisi. Vaikka näiden lisäksi löytyisi jotain ulkonäkökriteereitä tai urheilullisuuskriteereitä löytyy miehiä silti todella paljon.

Kannattaa kuitenkin muistaa että ei ne miehet sua sieltä kotoa hae, eli kotona on turha tihrustaa itkua ja odottaa että se unelmien mies tulee hakemaan. Nettitreffeillä saat paljon yhteydenottoja mutta tehtäväksi jää sen timantin etsiminen sieltä kaiken paskan seasta. En osaa sanoa mistä voisit netin ulkopuolella sitä miestä etsiä kun et baareissa käy, olen sinkkumiehenä monesti miettinyt että olisi kivaa jos olisi joku luonteva paikka tähän tarkoitukseen baarien lisäksi.

M27

Nettitreffeillä olevat ihmiset eivät ole "paskaa", vaikka eivät jollekin kelpaisikaan. Ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella on paljon enemmän miehiä kuin sisällä.

Viittasin tällä paskalla näihin 20 vuotta vanhempiin, varattuihin, seksinehdottelijoihin yms. mitä ilmeisesti aika suuri osa nettitreffien viesteistä on, siis perinteisen "treffipalstan". Tinder on sitten asia erikseen, sielläkin monilla miehillä on se seksi mielessä enemmän kuin se mitä AP vaikuttaa hakevan.

M27

En ottaisi liian vakavasti naisten sanoja, mitä tulee noihin asioihin; naiset yrittävät pitää yllä tiettyä kuvaa asioista, jotta saisivat molempien maailmojen parhaat puolet. Niille ehdottelijoille, vanhemmille ja varatuille on oma asiakaskuntansa myös ja varattunakin voi olla muiden kanssa, jos siitä on sovittu. Ei niitä ihmisiä tarvitse epäinhimillistää, vaikka esim.seksinehdottelija ei olisi tarpeeksi seksikäs naiselle, jota lähestyy.

Vierailija kirjoitti:

M41v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän olen itkenyt pahaa oloa, surua pois. Olen 27v nainen, sinkku, Hki, 170cm, 52kg, aa-kupit. Lenkkeilen päivittäin ja viihdyn mieluummin kotona, baarit ei kiinnosta. Olen absolutisti ja kaikki kaverit ovat varattuja, suhteessa, kihloissa tai naimisissa mutta minä olen porukan ainoa sinkku enkä omista edes koiraa. Yksi suhde takana, joka kaatui siihen etten kestänyt exän henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Haluaisin turvallisen, hellän ja rakastavan miehen..mutta taitaa jäädä haaveeksi. Mikä minussa on vikana?

Mulle kelpaisi jos olet kivan näköinen ja viihtyisit mökilläkin missä ei ole turhia mukavuuksia,vai onko kotona viihtyminen sitä että mökötät ja jurotat siellä eikä mikään kiinnosta?

Kiteyttää palstamiesten tason: 41-vuotiaalle kelpaisi hoikka 27-vuotias nainen edellyttäen, että tämä olisi kivan näköinen. Lisäksi hänen pitäisi tietysti olla kiinnostunut lähes isänsä ikäisen miehen mökillä majailemisesta :-DDDD

Suomen nuorin isä?

Pitäiskö vaikka käydä paikoissa, joissa vois tutustua miehiin? Tai liittyä vaikkapa Tinderiin? Ei kukaan sinua kotoa hae. Myös omanarvontunnon vahvistaminen voisi olla paikallaan, jos olet kuitenkin edes jonkinaikaa sietänyt väkivaltaista exää.

Miten tää sun kuppikoko taas liittyy mihinkään? Joskus tuntuu, että nämä parisuhteen puutetta itkevät kiinnittävät huomiota aivan ufojuttuihin. Kuten esimerkiksi siihen, että listataan painoa ja pituutta - mitä helvetin väliä sillä on? Sä nyt vaan et ole suosittu. Johtunee enemmän luonteesta kuin noista listaamistasi mallinmitoista, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussaa: Toisin kuin yksinäisyyttään valittavat palstamiehet, sinä sentään kysyt, mikä sinussa on vikana sen sijaan, että syyttelisit kaikkia Suomen tai koko maailman miehiä ja vaatisit heitä muuttumaan

Öh viimeksi minä ikisinkkupalstamies kysyin mitä mun pitäisi tehdä, jotta saisin naisen kemian kohtaamaan. Sain vain alapeukkua ja kommentteja, että enkö tajua etten voi tehdä mitään :D eli mikäs nyt on se oikea tapa?

Tuohan on ihan eri asia. Sinä siis käyt treffeillä eli saat kyllä naisten mielenkiinnon heräämään, mutta treffailet naisia, joiden kanssa kemiat eivät kohtaa. Aloittaja puolestaan ymmärtääkseni ei pääse edes treffeille saakka.

Mitä kemioihin tulee, niin niitä todellakin joko kahden ihmisen välillä on tai ei ole.