Lue keskustelun säännöt.
Haluan näyttää varakkaalta mutta hillityllä ja tyylikkäällä tavalla, miten pukeudun, meikkaan ym?
01.05.2017 |
Mitä merkkejä ostan, mihin panostan, missä säästän?
Tulot ovat keskitasoa ja haluan siis näyttää varakkaammalta ja porvarillisemmalta kuin oikeasti olen ;)
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Maisterin tutkinto Kuopion yliopistosta ja pikkupäällikkönä 4900 €/kk liksaa. Osuiko lähelle?
Ei. Sinänsä tietysti on ihan sama kuka neuvot antaa, kunhan ne ovat hyviä. Tässä ketjussa on hyviäkin neuvoja, toki suosittelen että ap on tarkkana.
Bonusvihje varakkaiden ymmärtämiseen: designer-tuotteetkin (siis Chanelit, Isabelmarantit, Pradat, Hermèsit, Ferragamot etc.) ovat suurimmaksi osaksi valmisvaatteita joille on kysyntää ja joita ostavat monet muutkin kuin elokuvatähdet ja multimiljonäärit. Jos on sitä mieltä että COS ja Tiger of Sweden ovat laatumerkkejä on vielä jonkin matkan päässä tästä maailmasta. Siinä ei ole yhtään mitään vikaa, sen tyylin edustaja ei vain ole sitä kansanryhmää johon yhdistettävästä tyylistä ap on kiinnostunut. Kuten kommetoija ehkä vihjasikin, pikkuporvarillinen on eri asia kuin varakas.
-272-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä mainittiinkin jo pituus.
Ei ole ollenkaan huono idea lisätä omaa pituutta korkeakorkoisilla kengillä.
Niistä on myös se etu, että pitävät ryhdin pakostakin suorana.
...tai sitten näyttää hupaisalta, kun laahustaa piikkareissa polvet koukussa horjahdellen. Korkeakorkoiset kengät lisäävät selkävaivoja ja usein niissä myös on kapeat kärjet, minkä vuoksi jalkateriin kehittyy vaivaisenluut.
Onko joku niin yksinkertainen, että luulee tosissaan, ettei lyhyitä varakkaita ole olemassa? :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitä ovat nämä varakkatt ihmiset, jotka neuvovat ap:ta kuinka pukeutua???? 18 sivua!!Luulin että täällä palstalla hengailevat ainoastaan white-trash mammat! Kiinni jäitte!
Mä olen tällä hetkellä "edustusrouva" (äippälomalla, oma ura lepäämässä). Ei tietenkään olla mitenkään Suomen rikkaimpien joukossa, mutta koulutus- ja elintason puolesta kuulutaan hyvin toimeen tulevaan sivistyneistöön.
Tällä palstalla käyn koska täällä on erilaisia ihmisiä, sellaisia joihin en arkiympyröissä törmää. Minusta se on mielenkiintoista. Jos valitsee ketjut oikein, täällä on ihan hyviäkin juttuja. : )
Mitä pukeutumiseen tulee, omasta mielestä pukeudun ihan tavallisesti. Viikonlopun ruokakauppareissulla kuitenkin huomaan että tyylini on selvässä vähemmistössä. Oletan tämän johtuvan yhteiskuntaluokasta, elämäntilanteesta ja siitä että mulla on aika paljon rahaa käytettävissä omaankin pukeutumiseen.
Oliko vielä jotain?
No sitä vaan, että sivistyneistöön kuuluvana sinun pitäisi ehkä kirjoittaa hieman huolitellumpaa suomea, tarkista ainakin yhdyssana- ja pilkkuvirheet, jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautus: kuinka moni kehtaa pysäyttää vieraan ihmisen kommentoidakseen hänen vaatteitaan edes positiivisessa mielessä?Olenko outo, kun itselleni ei tulisi mieleenkään ?
Kyllä mä olen kommentoinut vaatteita, hajuvettä, laukkua jne. Miksi en ilahduttaisi toista jos ne oikeasti on jotain tosi upeita tai erikoisia?
Aikoinaan töissä oli n 60v mieskollega jolle vaimo oli ostanut vaaleanpunaisen pukupaidan. Mennä luimisteli nolona seiniä pitkin kunnes minä ja eräs toinen naiskollega kerroimme miten tyylikäs hänen käyttämänsä paita oli puvun kanssa. Sen jälkeen rohkaistui kovasti vaatevalinnoissaan ja komistuikin sen myötä! Olisiko ollut parempi antaa hänen olla se harmaa hiirulainen minkä oli ollut koko elämänsä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Olen kouluttautunut ylemmän keskiluokan ammattiin duunaritaustasta. Tuo vaivaton tyylikkyys on asia, joka silloin pitää tietoisesti opetella.
Laukussa ei koskaan lasketa muualle kuin syliin, pöydälle ja tuolille.
Laukkua ei koskaan lasketa pöydälle! Kotona yksin ollessa voi tietysti laskea.
Minulle opetettiin jo kotona, ettei laukkua saa koskaan laskea lattialle. Puhutaan siis käsilaukusta.
Tapa ei perustu vain siihen, että laukku pysyy paremmassa kunnossa, vaan myös vanhaan uskomukseen, jonka mukaan maahan laittaminen aiheuttaa köyhtymistä.
Minä lasken laukkuni lattialle kotonani tai muussa tutussa paikassa, jossa kukaan todennäköisesti ei sitä varasta. Sen sijaan veljeni vaimo tulee alemmasta taustasta, teeskentelee varakkaampaa kuin sukunsa vuoksi onkaan - ja laskee laukkunsa aina pöydälle. Ei ikinä tule ajatelleeksi sitä, että hänen laukkunsa on jonkun tiellä. Ei muutoinkaan osaa huomioida muita kuin itsensä ja oman mukavuutensa.
Ja olen muuten aatelista sukua (1600-l.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh hoijaa! Ketä kiinnostaa jonkun randomin muijan kuviteltu varakkuus?
Itselleenhän ap tuota imagonrakennusta tietysti lähinnä tekeekin ja siihen tarkoitukseen on ihan sama mitä ostat ja laitat.
Jos mä joskus katselen muita ihmisiä niin persoonallinen nätti tyyli kiinnittää huomioni. Ja sellaisen voi hankkia kuka tahansa rahasta ja taustasta riippumatta. Suomessa ei ole sellaista luokkayhteiskuntaa kuin briteissä, joten ihan turhaa edes sellaista haaveilla ja kuvitella. Raha ei tuo sivistystä, eikä puhetyyli paljasta asemaa ja taustaa.
Kai nämä on nyt joidenkin hyacint bukettien päiväunia.
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautus: kuinka moni kehtaa pysäyttää vieraan ihmisen kommentoidakseen hänen vaatteitaan edes positiivisessa mielessä?Olenko outo, kun itselleni ei tulisi mieleenkään ?
Pysäytän kaikenikäisiä miehiä ja naisia antaakseni kiittävää palautetta kauniista vaatteista. Ehkä olen outo, mutta kukaan ei koskaan vaikuta pahastuvan outoudestani. Epäonnistuneista vaatevalinnoista vaikenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen saanut neuvon: älä pukeudu sen aseman mukaan, mikä sinulla nyt on, vaan sen mukaan mihin olet pyrkimässä. Samoin kuin työpaikassa, niin tässäkin voisi tavoitella vähän kasvunvaraa.
Ihmisellä pitää olla tavoitteita, joihin pyrkiä, mielellään vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella, johon voi sitten kasvaa.
Tuntisin oloni epämukavaksi farkuissa ja neulepuserossa. Päälläni on aina vähintään siisti ja tyyliini sopiva mekko, joka menisi täydestä missä tahansa. Mekon merkillä tai värillä ei ole mitään väliä. Periaatteessa en kuitenkaan maksa mistään vaatteesta yli 50 euroa, koska maailma on täynnä kierrätysvaatetta - tekee hankintansa sitten kirppiksiltä tai vaikka eBaysta. Kaltaisiani ihmisiä on varmasti yhä enemmän, minkä vuoksi esimerkiksi tavarataloilla ei mene kovin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas edustusrouvaksi esittäytynyt kerännyt jo kettuilua. Ehkä tästä syystä varakkaat pitävät Suomessa matalaa profiilia. Jos anonyymipalstallakin aletaan närppimään varakkaaksi esittäytyvää, millaista mahtaa olla meno jos joku tuo varakkuutensa esiin kulutusvalinnoillaan oikeassa elämässä?
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/H%C3%A4n-on-Suomen-rikkain-Corolla-k…
Jos on tarpeeksi rikas, niin voi vapautua keskiluokkaisista paineista. Ei tarvitse miettiä, miten näyttää muiden silmissä mahdollisimman rikkaalta ja menestyneeltä. Eikä tarvitse munanjatkeita, Toyota Corolla on tarpeeksi hyvä ja luotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/H%C3%A4n-on-Suomen-rikkain-Corolla-k…
Jos on tarpeeksi rikas, niin voi vapautua keskiluokkaisista paineista. Ei tarvitse miettiä, miten näyttää muiden silmissä mahdollisimman rikkaalta ja menestyneeltä. Eikä tarvitse munanjatkeita, Toyota Corolla on tarpeeksi hyvä ja luotettava.
Sivistynyt ja lähimmäisiään rakastava ihminen voi vapautua keskiluokkaisista paineista, vaikka ei olisi rikas, kun suuntaa mielenkiintonsa ja tarmonsa muuhun kuin rahaan ja tavaraan. Trenssitakki ja säännöllisesti värjätty tukka voivat olla tarpeen, että saa hyvää palvelua Stockmannilla, mutta ei niillä mitään kestävää substanssia elämäänsä saa.
Se joka mainitsi professorit, ei taida olla käynytkään yliopistolla. Proffat ja muu henkilökunta kulkee yleensä farkuissa ja se parempi asu on kaiken nuhjuisuuden päälle puettava olkapäistä kulunut pikkutakki. Matti Klinge on yksittäistapaus :) Ja tietysti on joitakin pukutyyppejäkin, mutta ylipäätään yliopistolla ei vaatteilla koreilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se joka mainitsi professorit, ei taida olla käynytkään yliopistolla. Proffat ja muu henkilökunta kulkee yleensä farkuissa ja se parempi asu on kaiken nuhjuisuuden päälle puettava olkapäistä kulunut pikkutakki. Matti Klinge on yksittäistapaus :) Ja tietysti on joitakin pukutyyppejäkin, mutta ylipäätään yliopistolla ei vaatteilla koreilla.
KORJAUS: Tarkoitin kyynärpäitä. Etenkin yhteiskunnallisilla aloilla pikkutakin pitää tietysti olla samettia jostain 70-luvulta. Housut ovat mukavan lököttävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Olen kouluttautunut ylemmän keskiluokan ammattiin duunaritaustasta. Tuo vaivaton tyylikkyys on asia, joka silloin pitää tietoisesti opetella.
Laukussa ei koskaan lasketa muualle kuin syliin, pöydälle ja tuolille.
Laukkua ei koskaan lasketa pöydälle! Kotona yksin ollessa voi tietysti laskea.
Minulle opetettiin jo kotona, ettei laukkua saa koskaan laskea lattialle. Puhutaan siis käsilaukusta.
Tapa ei perustu vain siihen, että laukku pysyy paremmassa kunnossa, vaan myös vanhaan uskomukseen, jonka mukaan maahan laittaminen aiheuttaa köyhtymistä.
Taikauskosta viis, mutta laukun laittaminen esimerkiksi ravintolan pöydälle on junttia.
Ravintolassa laukun voi pitää sylissä, ripustaa selkänojaan tai voi käyttää laukkukoukkua.
Se kulkee helposti matkassa.
Laukun paikka ei missään tilanteessa ole lattialla. (Ei töissä, kotona...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Olen kouluttautunut ylemmän keskiluokan ammattiin duunaritaustasta. Tuo vaivaton tyylikkyys on asia, joka silloin pitää tietoisesti opetella.
Laukussa ei koskaan lasketa muualle kuin syliin, pöydälle ja tuolille.
Laukkua ei koskaan lasketa pöydälle! Kotona yksin ollessa voi tietysti laskea.
Minulle opetettiin jo kotona, ettei laukkua saa koskaan laskea lattialle. Puhutaan siis käsilaukusta.
Tapa ei perustu vain siihen, että laukku pysyy paremmassa kunnossa, vaan myös vanhaan uskomukseen, jonka mukaan maahan laittaminen aiheuttaa köyhtymistä.
Taikauskosta viis, mutta laukun laittaminen esimerkiksi ravintolan pöydälle on junttia.
Ravintolassa laukun voi pitää sylissä, ripustaa selkänojaan tai voi käyttää laukkukoukkua.
Se kulkee helposti matkassa.Laukun paikka ei missään tilanteessa ole lattialla. (Ei töissä, kotona...)
Laukun paikka ei ole pöydässä. Joku pikkuclutch ehkä ravintolassa mutta meille tulevien naisvieraiden laukut saa pöydiltä häädön välittömästi. En tosiaan halua likaista ja ties missä yleisessä vessassa pyöriteltyä laukkua puhtaille pöydilleni!
Työvaatteistaan ovat muutkin kertoneet.
Käytän mielelläni Andiataa, Marc Aurelia, Luisa Ceranoa, Ril'ssiä, Gerry Feberiä ym.
Paidoissa monesti merkki on Hilfiger, Polo, Gant, Boss tai Flippa K.
Toki löytyy myös edullisempia merkkejä kuten Zara, Vila tai Face.
Täähän on huvittava ketju. Jotenkin niin suomalainen. Ihminen kysyy, miten voisi päivittää tyyliään ja saa niskaansa valistusta siitä miten pinnallista on kiinnittää ulkonäköön yhtään huomiota ja miten oikeat rikkaatkin kulkevat navettavetimissä. Jo pelkkä halu pukeutua paremmin herättää halun antaa ap:lle pieni kurinpalautus. Kauniissa vaatteissa ei ole mitään hyvää eikä sellaisia pidä kenenkään haluta. Jos varallisuutta on yhtään, sen pitää olla kiinni metsässä. Elämästä nauttimista varallisuus ei saa mahdollistaa eikä sitä sovi sellaiseen käyttää.
Eipä tarvitse ihmetellä, miksi kansainvälisten luksusmerkkien liikkeet pysyvät visusti poissa Suomesta, miksi arkkitehtuurikilpailuissa menestyvät rumat talot, miksi suomalaiset erottaa ulkomailla omintakeisesta, maatiaismaisesta pukeutumisesta. Protestantismin perintö ja pula-ajat ovat vieneet tämän kansan kauneudenkaipuun.
Laita jotain kopiobrändejä päällesi, katsel e muita,alaspäin ja roiku merkkiliikeiden lähellä. Kävele edestakaisin ja katsele sivuille huommaako kukaan. Ulkona muista katutolpat ja kiveykset.
Olen kai vähän epäsuomalaisen välitön, kun voin joskus tehdä näin. Ei kai se ole sen kummempi, kuin miehet kun he voivat pysähtyä hienon avoauton kohdalle, ja kysyä tuikituntemattomalta kuskilta että mikä vuosimalli ja mikä kone. Harrastus yhdistää.
Viimeksi sanoin yhdelle nuorelle naiselle, että hänen takkinsa oli makea, oliko itse ommeltu. Ei ollut, oli Marimekon. Siitä vinkkinä, myös itse tekemällä voi erottua edukseen, ja voi valita oman värin ja saada itselle istuvan.
Ompelijaa on nykyään vaikea löytää. Vielä teini ollessani äiti ja hänen ystävättäret teettivät kaikki juhlavaatteet, ja muitakin, ja kaikki valmisvaatteet korjautettiin sopiviksi.
Käsityö pitäisi huomioida jotenkin erikseen alveissa, minusta se on ekologisempaa kuin yletön rättien osto jatkuvalla syötöllä. Jos iän myötä muoti ja vartalon malli muuttuu, ompelija muokkaa laatuvaatetta.