Haluan näyttää varakkaalta mutta hillityllä ja tyylikkäällä tavalla, miten pukeudun, meikkaan ym?

Käytännössä teen niin, että käyn läpi laatukauppojen (vaikka stocka) alennusmyynnit huolella. Uuden vuoden aikaan olen löytänyt laatutrenssin, elokuussa untuvatakin. Kotelomekkoja ja jakkuja 70% hintaan, ehkä huiveja.

Kun pysyttelee samoissa mitoissa, sama kotelomekko menee 10 vuotta.

Lempilaukkuni on laadukasta, pehmeää nahkaa, Etienne Aigner. Vähän edullisempi laatulaukku, ikääntyy todella kauniisti. Maksoi vain 200. Netistä tai lentokentiltä.

Guessit ovat keinoaineita, vain biletykseen. Kahvat murtuvat muutamassa vuodessa, ja ompeleet rispaantuvat.

Stokkalta varsinkaan en osta IKINÄ mitään vaatteita täyteen hintaan. Odotan aina sen lisäalen, jotta on -60% ale. 

Etukäteen käyn aina sovittelemassa vaaatteita ja kyttään lehteä et heti kun tulee lisä-ale, menen heti kaupan aukeuduttua valkkaan parhaat päältä. 

Sama muissa kaupoissa, sovittelen ennen alea kyllä vaatteita, mutta ostan vain jos tulee ALE. 

Kun tarpeeksi kiertelee, löytyy aina jostakin kaupasta -70% ale hyviä vaatteita. 

Yöpuku kestää pidempään kun sitä ei tarvitse niin usein pestä: pidän yöpuvun alla vanhaa kauhtunutta yöpukua, jota pesen. 

Varsinaisen kalliin CK yökkärin laitan aina silloin tällöin päiväksi pakastimeen muovipussiin. Bakteerit kuolevat eikä tuoksahda. 

Jos ihminen on pukeutunut huomiotaherättävän kalliin näköisesti tai erikoisesti, en ajattele hänen olevan varakas. Varakkaimmalta minun mielestäni näyttää siisti tilannepukeutuminen oikeankokoisiin vaatteisiin ja siistit hiukset. Naisella tyyli voi vaihdella (värit,korut,hiukset) hänen henkilökohtaisten mieltymystensä vuoksi, mutta aina siistiä, pettämätön tilannetaju ja koskaan ei liian paljastavaa tai kireää.

Tunnen henk. koht erään julkkiksen. Hän syö todella usein riisiä ja tonnikalaa, jotta hänellä on varaa Luikkarilaukkuihin ja kalliisiin kledjuihin. 

Hän esitää jotakin varakasta. 

Ihan säälittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita valitessa kannattaa myös varmistaa, että vaate istuu päällä. Varsin tavallinen vartalo-ongelma on kapeat hartiat ja suuret rinnat. Kun ostaa takkia, varmistetaan, että takki menee rintojen kohdalta kiinni siten, ettei takkiin muodostu vekkiä nappien kohdalle. Lisäksi on varmistettava, että takki istuu myös olkapäiltä eikä hartialinja jatku olkavarsiin asti. Mikäli näin ei ole, tavarataloissa ja myymälöissä on ompelijat, jotka tekevät takkiisi tarvittavat muutostyöt. 

Ja takin takana oleva halkio EI saa sojottaa auki, silloin takki on liian kittana. Valitettavasti tätä näkee monella, myös jakuissa. Ja myös sitä, että takki/jakku ei edes mene rintojen kohdalta edestä kiinni. Ihan hirveän näköistä, oli halpa tai kallis vaate.

Muuten, ne halkiot ja taskunsuut on laitettu kiinni muutamalla ompeleella - ja ne on tarkoitus purkaa kun ottaa vaatteen käyttöön..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laatu, nahkalaukku ja kengät samaa väriä, kunnon napakat farkut , trenssi ja hiukset + meikki huoliteltu

Terv plösö tuulipuku mamma 😊

Sen verran muuten, että laukun ja kenkien EI tarvitse olla samaa väriä - Ranskassa sellainen on jopa "faux pas". Paras väri nahkalaukulle on tummanruskea, silloin se käy kaikkien asukokonaisuuksien ja väriyhdistelmien kanssa. Musta on yllättäen vähän rajoittava laukun väri, vaikka täällä Suomessa onkin yleisesti asenteena "ei värillä väliä kunhan on musta".

Juuri näin. Tämä on ärsyttävä, ikivanha mistä lie tuleva "sääntö", että käsilaukun ja kenkien pitää mätsätä. Jos haluaa tanttamaisen lookin, niin siitä sitten. Ja sukkahousuista en edes jaksa alkaa..

Vierailija kirjoitti:

Valitse sellaiset vaatteet ja asusteet, että jos presidenttipari tulisi yllättäen vastaan ja pyytäisi sinut kanssaan lounaalle, et tuntisi oloasi kiusaantuneeksi ulkoasusi vuoksi. On myös tärkeää, että viihdyt vaatteissasi eikä olosi niissä ole kuin naamiaispuvussa. Älä valitse sellaisia värisävyjä, joista et pidä tai jotka eivät sovi sulle, vaikka ne miten olisivatkin väreinä hienostuneita ja tyylikkäitä. 

Töissä kannattaa pitää vaikka varajakkua tai puseroa sekä kenkiä vastaavien tilanteiden varalta. Ei nyt ehkä Salen ja Jennin, mutta itselleni kävi kerran niin, että esimies käski lounaalle liiketuttavien kanssa, tarkoituksena juhlistaa onnistunutta projektia. Yritin kieltäytyä, mutta se ei käynyt. Niin minä istuin siellä ravintolassa sitten ylläni valtava, todella mukava ja räikeän värinen nyppyyntynyt fleese.. Jos joku on nähnyt tyylikkästi pukeutuneiden ihmisten pöydässä vuosia sitten räjähtäneen plussapallon, niin se olin minä. En ollut kooltani plussapallo, mutta se fleese..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sellaiset vaatteet ja asusteet, että jos presidenttipari tulisi yllättäen vastaan ja pyytäisi sinut kanssaan lounaalle, et tuntisi oloasi kiusaantuneeksi ulkoasusi vuoksi. On myös tärkeää, että viihdyt vaatteissasi eikä olosi niissä ole kuin naamiaispuvussa. Älä valitse sellaisia värisävyjä, joista et pidä tai jotka eivät sovi sulle, vaikka ne miten olisivatkin väreinä hienostuneita ja tyylikkäitä. 

Töissä kannattaa pitää vaikka varajakkua tai puseroa sekä kenkiä vastaavien tilanteiden varalta. Ei nyt ehkä Salen ja Jennin, mutta itselleni kävi kerran niin, että esimies käski lounaalle liiketuttavien kanssa, tarkoituksena juhlistaa onnistunutta projektia. Yritin kieltäytyä, mutta se ei käynyt. Niin minä istuin siellä ravintolassa sitten ylläni valtava, todella mukava ja räikeän värinen nyppyyntynyt fleese.. Jos joku on nähnyt tyylikkästi pukeutuneiden ihmisten pöydässä vuosia sitten räjähtäneen plussapallon, niin se olin minä. En ollut kooltani plussapallo, mutta se fleese..

Juuri tuota aiemmin tarkoitin :)

Vierailija kirjoitti:

Neutraalit värit pukeutumisessa: musta, harmaa, valkoinen, beige, laivastonsininen (navy), takeissa kameli (vähän beigeä tummempi ruskea) ja konjakinruskea. Suorat housut, tai tummat farkut (suorat ja bootcut-lahkeet, ei pillejä tai stretchejä jotka ovat olleet trendinä nyt n. 10 vuotta mikäli haluat antaa klassisen vaikutelman). Neuleet, joissa V-pääntie (hyvälaatuisen kashmirneulepaidan saa alle satasella). Ei lenkkareita, paitsi jos haluaa suurkaupunkityyliin kävellä tai fillaroida töihin ne jalassa ja vaihtaa sitten työpaikalla paremmat kengät.

Tukka siististi ja "klassisesti" leikattuna jos se on lyhyt, pitkät hiukset sileällä poninhännällä.

Väriä pukeutumiseen saa huiveilla - kaulassa aina jokin huivi (pashmina, sifonkihuivi, neliskanttinen silkkihuivi tai silkkimäinen polyesterihuivi). Huiveja löytyy halvalla kirppiksiltä - myös silkkisiä. Neulehuivit ovat OK, jos ovat yksivärisiä tai ainakin neutraaleja perusvärejä, talvella myös kirjoneulehuivit.

Koruissa klassikkoja ovat valkoiset helmikorut. Pelkät helminastat ("studs") korvissa ja yksinkertainen helminauha kaulalla ovat olleet perussettiä jo kohta sadan vuoden ajan. Vaihtelun vuoksi voi laittaa timantti- tai cubic zirconia -nastat. Korujen ei tarvitse olla aitoja - mitä pienempi ja simppelimpi koru, sen vaikeampi on kertoa onko se oikea vai feikki. Netistä löytyy sopivia klassisen oloisia koruja hyvin halvalla, tuossa esimerkkinä yksi setti jolla pärjää vaikka lopun ikäänsä:

https://www.aliexpress.com/item/Factory-Price-6-9-Pair-Set-Elegant-Fash…

Jos jotakuta ahdistaa tällainen "rikas pankkineiti-rouva" look niin on olemassa myös vaihtoehto. Se on se vähän höpsähtänyt sikarikas taiteellinen rouva: iso, omituinen, erikoisenmuotoinen mekko. Minimekko vanhemmalla, jos on Sääret. Hassut kengät. Liehuvat sifongit. Harmaa, valtava taiteilijatukka à la Outi Heiskanen. Tai kirkkaanoranssinpunainen tiukka polkka ja mustat kekkoslasit. Jättimäinen koru. Omistuiset yhdistelmät.

Näinkin voi säveltää todella näyttävästi ja erikoisesti, ja se onnistuu kyllä jos noudattaa sääntöä: ei saa sievistellä, pitää uskaltaa. Yksi erikoisuus ja 90% tavanomaisuutta näyttää vain oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neutraalit värit pukeutumisessa: musta, harmaa, valkoinen, beige, laivastonsininen (navy), takeissa kameli (vähän beigeä tummempi ruskea) ja konjakinruskea. Suorat housut, tai tummat farkut (suorat ja bootcut-lahkeet, ei pillejä tai stretchejä jotka ovat olleet trendinä nyt n. 10 vuotta mikäli haluat antaa klassisen vaikutelman). Neuleet, joissa V-pääntie (hyvälaatuisen kashmirneulepaidan saa alle satasella). Ei lenkkareita, paitsi jos haluaa suurkaupunkityyliin kävellä tai fillaroida töihin ne jalassa ja vaihtaa sitten työpaikalla paremmat kengät.

Tukka siististi ja "klassisesti" leikattuna jos se on lyhyt, pitkät hiukset sileällä poninhännällä.

Väriä pukeutumiseen saa huiveilla - kaulassa aina jokin huivi (pashmina, sifonkihuivi, neliskanttinen silkkihuivi tai silkkimäinen polyesterihuivi). Huiveja löytyy halvalla kirppiksiltä - myös silkkisiä. Neulehuivit ovat OK, jos ovat yksivärisiä tai ainakin neutraaleja perusvärejä, talvella myös kirjoneulehuivit.

Koruissa klassikkoja ovat valkoiset helmikorut. Pelkät helminastat ("studs") korvissa ja yksinkertainen helminauha kaulalla ovat olleet perussettiä jo kohta sadan vuoden ajan. Vaihtelun vuoksi voi laittaa timantti- tai cubic zirconia -nastat. Korujen ei tarvitse olla aitoja - mitä pienempi ja simppelimpi koru, sen vaikeampi on kertoa onko se oikea vai feikki. Netistä löytyy sopivia klassisen oloisia koruja hyvin halvalla, tuossa esimerkkinä yksi setti jolla pärjää vaikka lopun ikäänsä:

 

Jos jotakuta ahdistaa tällainen "rikas pankkineiti-rouva" look niin on olemassa myös vaihtoehto. Se on se vähän höpsähtänyt sikarikas taiteellinen rouva: iso, omituinen, erikoisenmuotoinen mekko. Minimekko vanhemmalla, jos on Sääret. Hassut kengät. Liehuvat sifongit. Harmaa, valtava taiteilijatukka à la Outi Heiskanen. Tai kirkkaanoranssinpunainen tiukka polkka ja mustat kekkoslasit. Jättimäinen koru. Omistuiset yhdistelmät.

Näinkin voi säveltää todella näyttävästi ja erikoisesti, ja se onnistuu kyllä jos noudattaa sääntöä: ei saa sievistellä, pitää uskaltaa. Yksi erikoisuus ja 90% tavanomaisuutta näyttää vain oudolta.

Ärsyttää, kun tämä lainaustoiminne on niin alaluokkainen :D

Uusi yritys:

Jos jotakuta ahdistaa tällainen "rikas pankkineiti-rouva" look niin on olemassa myös vaihtoehto. Se on se vähän höpsähtänyt sikarikas taiteellinen rouva: iso, omituinen, erikoisenmuotoinen mekko. Minimekko vanhemmalla, jos on Sääret. Hassut kengät. Liehuvat sifongit. Harmaa, valtava taiteilijatukka à la Outi Heiskanen. Tai kirkkaanoranssinpunainen tiukka polkka ja mustat kekkoslasit. Jättimäinen koru. Omistuiset yhdistelmät.

Näinkin voi säveltää todella näyttävästi ja erikoisesti, ja se onnistuu kyllä jos noudattaa sääntöä: ei saa sievistellä, pitää uskaltaa. Yksi erikoisuus ja 90% tavanomaisuutta näyttää vain oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta. Olen kouluttautunut ylemmän keskiluokan ammattiin duunaritaustasta. Tuo vaivaton tyylikkyys on asia, joka silloin pitää tietoisesti opetella.

Laukussa ei koskaan lasketa muualle kuin syliin, pöydälle ja tuolille.

Laukkua ei koskaan lasketa pöydälle! Kotona yksin ollessa voi tietysti laskea.

Minulle opetettiin jo kotona, ettei laukkua saa koskaan laskea lattialle. Puhutaan siis käsilaukusta.

Tapa ei perustu vain siihen, että laukku pysyy paremmassa kunnossa, vaan myös vanhaan uskomukseen, jonka mukaan maahan laittaminen aiheuttaa köyhtymistä.

Sun ei tarvitse miettiä pukeutumista tai meikkaamista lainkaan, vaan voit pukeutua ja meikata juuri kuten haluat - kun vain olet varakas. Kunnon koulutus ( lääkäri, juristi tm.) niin olet ja näytät varakkaalta, kun kaikki tietävät, että olet varakas. Unohda rievut ja meikit. Satsaa henkiseen pääomaan, koulutukseen ja uraan.

Panosta laukkuun, kenkiin ja takkiin. Ja kyllä varakkaat käyttää rahaa ihan turhuuksiin. Kaverini mm. ostaa Hermeksen 500 euron vöitä noin vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neutraalit värit pukeutumisessa: musta, harmaa, valkoinen, beige, laivastonsininen (navy), takeissa kameli (vähän beigeä tummempi ruskea) ja konjakinruskea. Suorat housut, tai tummat farkut (suorat ja bootcut-lahkeet, ei pillejä tai stretchejä jotka ovat olleet trendinä nyt n. 10 vuotta mikäli haluat antaa klassisen vaikutelman). Neuleet, joissa V-pääntie (hyvälaatuisen kashmirneulepaidan saa alle satasella). Ei lenkkareita, paitsi jos haluaa suurkaupunkityyliin kävellä tai fillaroida töihin ne jalassa ja vaihtaa sitten työpaikalla paremmat kengät.

Tukka siististi ja "klassisesti" leikattuna jos se on lyhyt, pitkät hiukset sileällä poninhännällä.

Väriä pukeutumiseen saa huiveilla - kaulassa aina jokin huivi (pashmina, sifonkihuivi, neliskanttinen silkkihuivi tai silkkimäinen polyesterihuivi). Huiveja löytyy halvalla kirppiksiltä - myös silkkisiä. Neulehuivit ovat OK, jos ovat yksivärisiä tai ainakin neutraaleja perusvärejä, talvella myös kirjoneulehuivit.

Koruissa klassikkoja ovat valkoiset helmikorut. Pelkät helminastat ("studs") korvissa ja yksinkertainen helminauha kaulalla ovat olleet perussettiä jo kohta sadan vuoden ajan. Vaihtelun vuoksi voi laittaa timantti- tai cubic zirconia -nastat. Korujen ei tarvitse olla aitoja - mitä pienempi ja simppelimpi koru, sen vaikeampi on kertoa onko se oikea vai feikki. Netistä löytyy sopivia klassisen oloisia koruja hyvin halvalla, tuossa esimerkkinä yksi setti jolla pärjää vaikka lopun ikäänsä:

 

Jos jotakuta ahdistaa tällainen "rikas pankkineiti-rouva" look niin on olemassa myös vaihtoehto. Se on se vähän höpsähtänyt sikarikas taiteellinen rouva: iso, omituinen, erikoisenmuotoinen mekko. Minimekko vanhemmalla, jos on Sääret. Hassut kengät. Liehuvat sifongit. Harmaa, valtava taiteilijatukka à la Outi Heiskanen. Tai kirkkaanoranssinpunainen tiukka polkka ja mustat kekkoslasit. Jättimäinen koru. Omistuiset yhdistelmät.

Näinkin voi säveltää todella näyttävästi ja erikoisesti, ja se onnistuu kyllä jos noudattaa sääntöä: ei saa sievistellä, pitää uskaltaa. Yksi erikoisuus ja 90% tavanomaisuutta näyttää vain oudolta.

Ärsyttää, kun tämä lainaustoiminne on niin alaluokkainen :D

Uusi yritys:

Jos jotakuta ahdistaa tällainen "rikas pankkineiti-rouva" look niin on olemassa myös vaihtoehto. Se on se vähän höpsähtänyt sikarikas taiteellinen rouva: iso, omituinen, erikoisenmuotoinen mekko. Minimekko vanhemmalla, jos on Sääret. Hassut kengät. Liehuvat sifongit. Harmaa, valtava taiteilijatukka à la Outi Heiskanen. Tai kirkkaanoranssinpunainen tiukka polkka ja mustat kekkoslasit. Jättimäinen koru. Omistuiset yhdistelmät.

Näinkin voi säveltää todella näyttävästi ja erikoisesti, ja se onnistuu kyllä jos noudattaa sääntöä: ei saa sievistellä, pitää uskaltaa. Yksi erikoisuus ja 90% tavanomaisuutta näyttää vain oudolta.

Tämä on kyllä totta. Esim arkkitehdit pukeutuvat usein näin, vähän hompsuisen eksentrisesti, vähän kuin olisivat liian sfääreissä katsoakseen aamulla peiliin. Tosin lähinnä miehet hompsuisia ja naiset graafisia mutta erikoisia.

Se että rikkaat voivat pukeutua miten sattuu, on se sama: voit rikkoa sääntöjä sitten kunnes ensin tunnet ne.

Rikas voi mennä pankkiin saappaissa, mutta hän tietää tarkkaan. Mitä oopperaan laitetaan päälle. Nousukas vasta opettelee sääntöjä, joten siinä on ihan riittävästi tekemistä.

On rikkaillakin omat juttunsa. Todennäköisesti kartanonisännän kulahtanut, rapainen ja reikäinen vahakangastakki on barbour. Se on tarkoitettu siihen hommaan samoin kuin Land Rover, jos olette panneet merkille kuninkaallisista.

Jos haluat lopun ikää näyttää metsässä asianmukaiselta, osta Barbour. Kestää 20 vuotta.

Varakashan voi olla täysi juntti, äkkirikastunut pröystäilijä. Tai sitten tosi rikkaat kätkevät rikkautensa torjuakseen kateutta. Voit pukeutua vaikka risaisiin farkkuihin, tennareihin, T-paitaan, ja sitten ehkä joku kallis kello tai/ja timanttikorvakorut, jotka paljastavat tarkkasilmäiselle mahdollisen varakkuuden. Tyylikkyys on tosiaan sitten hyvää makua ja hyvää käytöstä, johon kuuluu terve itseluottamus, josta käsin on varaa huomioida muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta. Olen kouluttautunut ylemmän keskiluokan ammattiin duunaritaustasta. Tuo vaivaton tyylikkyys on asia, joka silloin pitää tietoisesti opetella.

Laukussa ei koskaan lasketa muualle kuin syliin, pöydälle ja tuolille.

Laukkua ei koskaan lasketa pöydälle! Kotona yksin ollessa voi tietysti laskea.

Minulle opetettiin jo kotona, ettei laukkua saa koskaan laskea lattialle. Puhutaan siis käsilaukusta.

Tapa ei perustu vain siihen, että laukku pysyy paremmassa kunnossa, vaan myös vanhaan uskomukseen, jonka mukaan maahan laittaminen aiheuttaa köyhtymistä.

Taikauskosta viis, mutta laukun laittaminen esimerkiksi ravintolan pöydälle on junttia.

Vierailija kirjoitti:

Panosta laukkuun, kenkiin ja takkiin. Ja kyllä varakkaat käyttää rahaa ihan turhuuksiin. Kaverini mm. ostaa Hermeksen 500 euron vöitä noin vain. 

Niin, katsos kun varakkaalle kaverillesi on ihan sama maksaako vyö 500 vai 10 euroa. Hän valitsee sen mikä eniten miellyttää, ja jos se maksaa 500 euroa niin ei siinä sitten mitään. Joku toinen kerta mukaan voi tarttua kympin löytö cittarista ja sitten kaikki taas ihastelevat miten Sekin ostaa tavallista ja halpaa vaikka on niin varakas. 

Tämä "miksi tyytyä halpaan joka on melkein yhtä hyvää kuin luksus, kun oikeaa luksustakin voi saada vain maksamalla vähän lisää"-tyyppinen huoleton asenne on varakkaille ominainen. Rahasta ei ole huolta ja kalliin määritelmä on erilainen kuin keskivertoihmisellä. Muutaman tonnin hintaiset statussymbolit eivät ole mitään palvonnan ja säästämisen kohteita vaan laadukkaita ja omaa silmää miellyttäviä käyttöesineitä. Tietysti niitä hoidetaan hyvin, mutta pohjimmiltaan tiedetään että jos jotain sattuisi, voisi kuitenkin käväistä heti ostamassa tilalle vastaavan rahatilanteen siitä kärsimättä. Tämä kalliidenkin tuotteiden mieltäminen käyttöesineiksi vaikuttaa myös siihen ettei ole tarvetta esitellä logoja tai valita sellaisia malleja jotka varmasti tunnistetaan. Onko itsestäsi jotenkin erikoisen hienoa jos on varaa ostaa kaupasta Pirkkaa K-menun sijaan? Niinpä. 

Perintökorut yms. ovat tietysti asia erikseen, mutta niiden arvo onkin pitkälti tunnearvoa.

Tämän huolettomuuden jäljittely on myös vaikeaa. Siksi se onkin yksi asia mikä erottaa varakkaat wannabeistä. Se on suorastaan vastakkainen keskiluokan ajattelutavalle jossa toisaalta ollaan tiettyyn rajaan asti merkkitietoisia mutta toisaalta joudutaan miettimään mihin panostaa ja miten pihistellä. Mikä on tietysti tarkoituskin...