Sinkut, mikä on älyttömintä mitä teille on sanottu tai tehty sinkkuutenne vuoksi?

Miksi sinkkuja pidetään jotenkin heikompina, sitä olen aina ihmetellyt. Mielestäni ihminen on vahvempi ja ihailtavampi, mitä itsenäisempi on. Pitkään sinkkuna olleet voivat olla parhaimpia parisuhde-ehdokkaita, koska eivät tarvitse mitään toiselta selviytyäkseen (rahaa, seksiä, seuraa jatkuvasti). Toisen kanssa seurustellaan sitten sen takia, että hän oikeasti kiinnostaa ihmisenä, ei tarpeitten ja odotusten täyttäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos kutsut sinkun kämppää kodiksi olet alentuva ja pidät sinkkua niin rumana tms. ettei hän tule ikinä saamaan suhdetta eikä lapsia, ja oletat, että tämä oli nyt tässä ja yksiöön jäät, se on sinun kotisi eikä tilapäinen asunto.

Kuka ihme asuu samassa kodissa koko ikänsä? Olen 42-vuotias ja asunut 7 eri omistusasunnossa perheen lapsena, puolisona ja sinkkuna (lapsuuskodit ja omat) ja pitänyt niitä kaikkia koteina. 

Ymmärrän, että jotain lyhytaikaiseksi jo ennalta tiedettyä asumisratkaisua pidetään asuntona, vaikka siellä asuisi koko perhe esim. myydään entinen ja vuokrataan väliaikaisasunto rakentamisen ajaksi. 

Pariutuneellekin voi tulla äkkilähtö kodista, kun kumppani ilmoittaa erosta eikä yksin pystykään enää ylläpitämään kotiaan. Pitäisikö siinäkin alkaa arvottaa todennäköisyyksiä sille, onko pari mahdollisesti eroamassa vai ikuisesti yhdessä?

Hassua nyt kun tätä alkaa ajatella. En mä koskaan pohdi ainakaan tietoisesti toisten asumisratkaisuja, mutta kun sitten aloittaa lauseen niin sieltä tulee automaattisesti joko asunto tai koti. Omastani puhun asuntona, on se sen verran kauhea. :D Eron jälkeen oli lähes pakko ottaa ensimmäinen minkä sai.

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut ja sinkkuna elän. Jotkut ydinperheissään elävät kertovat joidenkin lasten tai nuorten (ei minun) ongelmista ja AINA vedetään se "vanhemmat on eronneet että johtuu varmaan siitä"-kortti.

Todella loukkaavaa eronneena. Ne ydinperheet kun ei aina onnistu!

Toivottavasti näiden idyllisten ydinperheiden lapsille ei tule koskaan mitään vaikeuksia. Hah.

Tuon sai todella huomata. Mun ongelmani johtui aina siitä, että äitini oli sinkku. Muuta mahdollisuutta ei ollut - siis psykiatrinikaan mukaan. Ydinperheiden lasten ongelmiin sitten paneuduttiin ja pohdittiin syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(42 !!!!)

Olin menossa junalla paikkakunnalle x, mutta asema on noin 30 km sieltä. Odottelin jatkoyhteyttä, bussia,  parisen tuntia ja päätin mennä odotellessa  syömään Fransmanniin.

Tarjoilija tuli vastaan ja kysyin pöytää/tilaa.

"Ihanko yksin olet?"

Hetkisen ajattelin, että jos vetäisi showt ja vastaisi kunnolla:  ottaisi tarjoilijaa kaulasta kiinni ja itkien valittasisi yksinäisyyttään  .... oon niin yksinäinen.... (miten se tango vai mikä se on ... menee).

Jätin draamakasvatuksen opit kuitenkin sivuun ja vastasin vain, että kyllä.

Eiköhän se tarjoilija tee vain työtään ja tarkista,tuleeko pöytään muita syöjiä vielä.Olen itse ollut pidemmän ajan sinkkuna, ei silti tulisi mieleenkään moisesta närkästyä.Pitäisikö nyt vähän relata? Ei kaikki kysymykset ole vittuilua sinkuille.

No haloo. En närkästynyt - lähinnä se oli hillittömän huvittavaa ja kuvittelin mitä tilanteessa on sopivaa ja epäsopivaa tehdä. En kokenus sitä kettuluina. Kysymykse muoto oli silti outo: sai mielikuvitukseni liikkeelle - siitä tuo kuvittelemani "avautumispurkaus".  Vaikutelmana oli, että on outoa mennä yksin syömään - kuitenkin. Yleensä kysytään, että "Yhden hengen pöytä?".

Minua on luultu lesboksi sukulaisten taholta monen vuoden ajan. Siskoni seurusteli, minä en ja se aiheutti ihmetystä.

Kerran isäni oikein tivasi tivaamistaan, että sano nyt vaan, että olet lesbo. "Kun olin sinun ikäisesi, minulla vaihtui kumppani joka viikko. Mikä sinua oikein vaivaa??" Olin tuolloin 18-vuotias! Kun sitten aloin seurustelemaan (24-vuotiaana, seurustelen edelleen), isäni totesi: "Minä oikeasti luulin, että tulet kuolemaan vanhana piikana." Kerran kun sain ystävältäni turistikortin Italiasta lukiossa, äitini aloitti kuulustelun ja kyseli, onko tämä ystäväni tyttöystäväni. :,D Juu juu, onhan se, kortissahan lukee "Terveisiä Italiasta! T. Anna". Selvä merkki siitä, että meillä on kiihkeä seksisuhde.

Välini vanhempiini eivät ole kovin läheiset... Heillä on outo näkemys maailmasta ja ihmissuhteista. Nyt kun seurustelen, isovanhempani jaksavat kertoa, kuinka meille tulee vielä monta riitaa ja tulemme vielä vihaamaan toisiamme. :) Ah, ihanat sukulaiset. Emme ole vielä riidelleet kertaakaan (ellei erimielisyydet ilman huutamista ole riitelyä), joten sitä kolmatta maailmansotaa odotellessa...

Johtuuko nämä kaikki kommentit pohjimmiltaan lajin säilymisvietistä? Sinkkuutta on pakko paheksua, että mahdollisimman moni päätyisi perheelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Multa eksä aina välillä yrittää tentata, onko uutta miestä. Kun taas vastasin, ettei ole, hän otti mukaan lisäkysymyksen siitä, onko sitten nainen. Sinänsä vaan huvittavaa, että yhdessäolovuosiemme aikana en varmasti antanut pienintäkään viitettä siihen, että sama sukupuoli kiinnostaisi millään tasolla. Pitäisi varmaan lisätä, että "kiitos" hänen, olen miestenkin suhteen nykyään ylivarovainen. 

"Ihanko yksin olet?" sinkku tässä vastaa. Itse olen kuvitellut tähänkin usein tilanteita. Yksi on, että pyydän jonnekin pippaloihin - mahdollisimman suuret - kaksi todella komeaa ja salskeaa kaveriani aveceiksi, ja annan kaikkien ymmärtää, että olen ottanut sitten kaksi miestä, kun (kaikkien olettaman mukaan) olen ollut ilman niin kauan. Voisihan sitä jonkun naisenkin puhua mukaan.... ;-)

pirpappakarpappa kirjoitti:

Minua on luultu lesboksi sukulaisten taholta monen vuoden ajan. Siskoni seurusteli, minä en ja se aiheutti ihmetystä.

Kerran isäni oikein tivasi tivaamistaan, että sano nyt vaan, että olet lesbo. "Kun olin sinun ikäisesi, minulla vaihtui kumppani joka viikko. Mikä sinua oikein vaivaa??" Olin tuolloin 18-vuotias! Kun sitten aloin seurustelemaan (24-vuotiaana, seurustelen edelleen), isäni totesi: "Minä oikeasti luulin, että tulet kuolemaan vanhana piikana." Kerran kun sain ystävältäni turistikortin Italiasta lukiossa, äitini aloitti kuulustelun ja kyseli, onko tämä ystäväni tyttöystäväni. :,D Juu juu, onhan se, kortissahan lukee "Terveisiä Italiasta! T. Anna". Selvä merkki siitä, että meillä on kiihkeä seksisuhde.

Välini vanhempiini eivät ole kovin läheiset... Heillä on outo näkemys maailmasta ja ihmissuhteista. Nyt kun seurustelen, isovanhempani jaksavat kertoa, kuinka meille tulee vielä monta riitaa ja tulemme vielä vihaamaan toisiamme. :) Ah, ihanat sukulaiset. Emme ole vielä riidelleet kertaakaan (ellei erimielisyydet ilman huutamista ole riitelyä), joten sitä kolmatta maailmansotaa odotellessa...

Ja oliko ne isäsi kumppanit sitten miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Pahin on se että naispuoliset ystävät pelkäävät että vien heidän miehen. Siinä voi olla yksi syy ettei aina kutsuta illanviettoihin jne.

Siskoille muuten sanoin, että en kummankaan puolisoon koskisi edes pitkällä tikullakaan (ja otin vastaesimerkiksi kaikkein kamalimman miesystäväni, että "tuskin sinäkään sitä olisit ottanut").  Nuorempi pikkusisko pelkää silti edelleen, että vien/viettelen sen miehen. Todella hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin on se että naispuoliset ystävät pelkäävät että vien heidän miehen. Siinä voi olla yksi syy ettei aina kutsuta illanviettoihin jne.

Onko joku sanonut sulle suoraan että pelkää tällaista vai onko se vain jotenkin aistittavissa?

Esim. toi pikkusisko on sanonut suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta huomaa miesten ja naisten eron: suurimmalla osalla naisista on sinkkuinakin tyydyttävä seksielämä ja mahdollisuudet saada seksiä aina kun haluaa. Miehillä taas täytyy olla suhde jos haluaa saada seksiä säännöllisesti, ainakin suurimmalla osalla miehistä.

No kenen kanssa ne heterosinkkunaiset sitten harrastaa seksiä? Eikö ne ole miehiä ne seksikumppanit? Ja silloin myös saman verran miehiä jotka saa seksiä vaikka ovat sinkkuja.

Kyllå mies voi olla yksinkertainen.

Tämä on muuten yksi mikä ottaa joskus aivoon. Sinkkunaiset harrastaa seksiä ufojen kanssa. Sillä kukaan sinkkumies ei omien sanojensa mukaan sitä saa.

(En harrasta ukkomiehiä. En ole lesbo.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

(42 !!!!)

Olin menossa junalla paikkakunnalle x, mutta asema on noin 30 km sieltä. Odottelin jatkoyhteyttä, bussia,  parisen tuntia ja päätin mennä odotellessa  syömään Fransmanniin.

Tarjoilija tuli vastaan ja kysyin pöytää/tilaa.

"Ihanko yksin olet?"

Hetkisen ajattelin, että jos vetäisi showt ja vastaisi kunnolla:  ottaisi tarjoilijaa kaulasta kiinni ja itkien valittasisi yksinäisyyttään  .... oon niin yksinäinen.... (miten se tango vai mikä se on ... menee).

Jätin draamakasvatuksen opit kuitenkin sivuun ja vastasin vain, että kyllä.

Eiköhän se tarjoilija tee vain työtään ja tarkista,tuleeko pöytään muita syöjiä vielä.Olen itse ollut pidemmän ajan sinkkuna, ei silti tulisi mieleenkään moisesta närkästyä.Pitäisikö nyt vähän relata? Ei kaikki kysymykset ole vittuilua sinkuille.

Ei ole vittuilua, mutta olihan tuo sanamuoto vähän koominen ja myös korosti sitä, että tilanne on erikoinen. Pariskunnalta tuskin kysyttäisiin, odottavatko vielä kolmatta seurakseen.

- eri

Jaa, no kyllä meiltä kysytään ( milloin kaksi tai sitten kolme- neljä) että kahdelleko tai kolmelleko pöytä kun tullaan ravintolaan. Haluavat varmistaa ettei seuruseeseen ole tulossa vielä muita.

Eli kyllä kysytään vaikka pariskuntana ollaan liikkeellä.

Onko kysytty

"Ihanko kaksi vain olette?????

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut ihmettelyjä sinkkuudesta ennen kuin ostin oman asunnon. Silloin tuli kommenttia "ai sä ostit YKSIN" = "ai sä sitten luovutit". Sitten tuli tekopirteä, lohdutukseksi tarkoitettu "no, keskustakaksiosta pääsee kyllä äkkiä eroon jos löydätkin miehen". Loukkaavaa on, että sukulaiseni eivät suostu kutsumaan kotiani kodiksi vaan asunnoksi. "Mennään käymään Liisan asunnolla." " Oletkos Liisa ostanut mitään uutta asuntoosi?" Tätini luulee vieläkin, että jos sanoin puhelimessa olevani kotona, tarkoitan että olen vanhemmillani. Saman ikäisen serkun asunnosta puhutaan kyllä kotina mutta hän onkin avoliitossa.

Tämä on juuri se asenne, kun se työkaverini loukkantui, että miten niin sinkulla ei ole perhettä tai kotia, ystäväpiiriä tms. tietyllä paikkakunnalla  - kun työnantaja oli sanonut, että hänet pistetään sinkkuna muuttamaan toiseen työpisteesen toiselle paikkakunnalle. Kun ei ole niitä siteitä tai mitään - voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta huomaa miesten ja naisten eron: suurimmalla osalla naisista on sinkkuinakin tyydyttävä seksielämä ja mahdollisuudet saada seksiä aina kun haluaa. Miehillä taas täytyy olla suhde jos haluaa saada seksiä säännöllisesti, ainakin suurimmalla osalla miehistä.

No kenen kanssa ne heterosinkkunaiset sitten harrastaa seksiä? Eikö ne ole miehiä ne seksikumppanit? Ja silloin myös saman verran miehiä jotka saa seksiä vaikka ovat sinkkuja.

Kyllå mies voi olla yksinkertainen.

Ei seksi jakaudu tasaisesti. Ei ole jakautunut koskaan. Esimerkiksi evoluutiota tutkittaessa on löydetty aikakausi, jolloin vain 1 mies 42 naista kohti sai jatkettua sukuaan. Eli jokaista miestä kohti joka sai geeninsä eteenpäin oli 42 naista jotka sai lapsia. Evoluutio on aina toiminut niin, että vain parhaat urokset pääsevät jatkamaan sukuaan.

Tämä näkyy yhä tänäkin päivänä. Esimerkiksi fwb-suhteiden kanssa miehellä voi olla vaikka 5 naista samaan aikaan kierrossa. Tai vaikka olisikin niin että on vain yhden kanssa kerrallaan, voi olla niin että mies on suhteessa yhden naisen kanssa, sitten vaihtaa seuraavaan, sitten kolmanteen, neljänteen, viidenteen.... Sanotaan nyt vaikka että tämä jatkuu 10 naisen kanssa. Nämä muut naiset ovat sinkkuina silloin kun eivät ole tuon miehen kanssa, koska heille ei ole ongelma olla sinkku ja he etsivät valiomiestä. Lopuksi 10 naista on ollut suhteessa mutta vain 1 miehen kanssa.

Irtosuhteiden kanssa tämä näkyy vielä selvemmin, sitähän sanotaan että 20% miehistä panee 80% naisista. Ei tämä maailmanlaajuinen sanonta mistään tyhjästä ole tullut. Erilaiset sosiaaliset tutkimukset tukevat tätä, koska kun on tehty anonyymejä kyselyitä: suurimmalla osalla miehistä luku on alle 10, ja naisilla keskiarvo on selvästi isompi. Kuitenkin joukossa on niitä miehiä, joilla seksikumppaneita onkin kymmeniä tai jopa satoja. 1 miehellä voi olla kuukaudessa vaikka 10 naista.

Se on ihan evoluution ja biologian sanelema fakta, että naiset ovat seksuaalisesti valikoivampia, minkä johdosta seksi jakautuu epätasaisesti.

Tuosta yksinkertaisuudesta en aio edes sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen suunnitellut asunnon ostamista n. vuoden sisällä, kunhan saan vielä vähän säästöjä kartutettua. Tämä tuntuu kovasti ihmetyttävän, olenhan sinkku ja vielä yh. Miten voi olla varaa, no mikset sä nyt odota että löydät miehen ensin, sä et tajua millasia menoja on nelihenkisessä perheessä jne jne...

Kiitos vaan, kyllä munkin lapsi kuluttaa yhtä lailla kuin ne ydinperhelapset. En saa mitään mystisiä yh-alennuksia, ihan palkkatuloilla tässä eletään. Satuin ajattelemaan nokkaani pidemmälle ja kouluttautumaan hyväpalkkaiseen ammattiin. Luksustaloa en saa, mutta ihan tavallisen rivarinpätkän kyllä. Ok-taloa en edes halua juuri nyt.

Ja se tärkein: en kai minä ala lapsen kanssa ikuisesti kituuttaa pienessä vuokra-asunnossa kunnes joku mies tulee ja pelastaa meidät. Jestas. Sitä varten kouluttauduin ja käyn töissä, että voin ihan itse hankkia mieleiseni elintason.

Sitä paitsi nämä rahaohjeistajat ei ota huomioon sitä, että se mies voi osoittautua pahimmaksi rahareiäksi taloudessa olemalla taloudellisesti väkivaltainen, sairaalloisen saita tai tuhlaileva uhkapeluri. Moni eronnut nainen on lisäksi sanonut että itselle ja lapsille jää enemmän RAHAAa ja RUOKAA kun mies on häipynyt taloudesta!

No ainakin oletetaan aina, että minähän voin tehdä ne juhlapyhien yms. työvuorot, niin perheelliset/parisuhteelliset voivat viettää joulua, uuttavuotta, juhannusta ja vappua sen perheensä kanssa. Ihan kuin minä sinkkuna joutuisin kuitenkin vain kyhjöttämään joulun yksin kotona, jos en olisi töissä. Tietysti mielellään sitä joustaa ainakin niin että ne työkaverit joilla on pieniä lapsia sais olla jouluaaton kotona, mutta olisi minustakin joskus mukavaa kokoontua ystävien ja sukulaisten kanssa viettämään juhlapäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kun kerron olevani sinkku, alkaa tulla neuvoja miten päästä sinkkuudesta eroon vaikken kysynyt niitä tai ilmaissut mitenkään epätyytyväisyyttäni sinkkuuteen. Tyyliin "jos sä leikkaisit lyhyemmät hiukset ja pukeutuisit muodikkaammin ja kävisit salilla niin et ois enää sinkku."

Olen mies, mutta voisi luulla että naiset kokee tällaista vielä enemmän. Kerran tai pari joku tuntematon on sanonut "Joo se johtuu vaan siitä, että oot niin ruma." Kieltämättä tuntui vähän ikävältä.

Onko tuo rumuudesta valittanut ollut nainen vai mies vai molempia?

Nainen molemmilla kerroilla. Ja humalassa olevia tietty. On minua rumaksi muutenkin haukuttu ihan kummankin sukupuolen edustajan toimesta, mutta onneksi tätä tapahtuu todella harvoin.

Eroni jälkeen ystäväni (parisuhteessa) kauhisteli että kauheaa, hän ei osaa kuvitella minua aloittamaan seurustelua kenenkään kanssa, että se olisi aivan luonnotonta että hankkisin uuden miesystävän. Ilmeisesti hän piti ajatusta jotenkin täysin nolona. 

Sama ihminen on myöhemmin sanonut, että minun pitäisi saada ulkomaalainen miesystävä. Ja myös, että miksen ota jotain itseäni huomattavasti nuorempaa poikakaveria.

pirpappakarpappa kirjoitti:

Minua on luultu lesboksi sukulaisten taholta monen vuoden ajan. Siskoni seurusteli, minä en ja se aiheutti ihmetystä.

Kerran isäni oikein tivasi tivaamistaan, että sano nyt vaan, että olet lesbo. "Kun olin sinun ikäisesi, minulla vaihtui kumppani joka viikko. Mikä sinua oikein vaivaa??" Olin tuolloin 18-vuotias! Kun sitten aloin seurustelemaan (24-vuotiaana, seurustelen edelleen), isäni totesi: "Minä oikeasti luulin, että tulet kuolemaan vanhana piikana." Kerran kun sain ystävältäni turistikortin Italiasta lukiossa, äitini aloitti kuulustelun ja kyseli, onko tämä ystäväni tyttöystäväni. :,D Juu juu, onhan se, kortissahan lukee "Terveisiä Italiasta! T. Anna". Selvä merkki siitä, että meillä on kiihkeä seksisuhde.

Välini vanhempiini eivät ole kovin läheiset... Heillä on outo näkemys maailmasta ja ihmissuhteista. Nyt kun seurustelen, isovanhempani jaksavat kertoa, kuinka meille tulee vielä monta riitaa ja tulemme vielä vihaamaan toisiamme. :) Ah, ihanat sukulaiset. Emme ole vielä riidelleet kertaakaan (ellei erimielisyydet ilman huutamista ole riitelyä), joten sitä kolmatta maailmansotaa odotellessa...

On se naimaton tytär vain häpeä. Itselle tosiaan lähinnä loukkaus on, että äiti oli ilmoittanut sukukirjaan minut siten, että siihen laitettin ex-avopuoliso mukaan. Olimme siis jo eronneet tässä vaiheessa, eikä ollut edes kuin noin 4 vuoden avoliitto, ei lapsia. Olisin voinut ymmärtää, jos meillä olisi yhteisiä lapsia - lapsen isän ilmoittanut siis.  Tämä vi_tuttaa edelleen. En saa sitä siitä painetusta sukukirjasta millään koskaan pois: siinä olen minä, ja avopuoliso/eronnut nimeltä.  Minua ei asiasta siis konsultoitu. Painettu 500 sivuinen sukukirja. Näitä on 2 tehty viimeisen sadan vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Eroni jälkeen ystäväni (parisuhteessa) kauhisteli että kauheaa, hän ei osaa kuvitella minua aloittamaan seurustelua kenenkään kanssa, että se olisi aivan luonnotonta että hankkisin uuden miesystävän. Ilmeisesti hän piti ajatusta jotenkin täysin nolona. 

Sama ihminen on myöhemmin sanonut, että minun pitäisi saada ulkomaalainen miesystävä. Ja myös, että miksen ota jotain itseäni huomattavasti nuorempaa poikakaveria.

Outoa että viitsii noin paljon pohdiskella toisen parisuhteettomuutta...