Sinkut, mikä on älyttömintä mitä teille on sanottu tai tehty sinkkuutenne vuoksi?
Inspiroiduin tuosta toisesta keskustelusta, jossa ihmetellään miksi sinkun pitäisi maksaa kimppalahjoista tuplasti pariskuntiin nähden. Aloin miettiä että sinkkuihin kyllä liitetään ihan ihmeellisiä juttuja ja stigmoja ja vaatimuksia ylipäänsä. Mikä on älyttömintä tai ärsyttävintä mitä te olette kohdanneet sinkkuina? Heitän tähän muutaman esimerkin:
- Kahdelle kaverille on sanottu pankissa asp-asioissa, että "noin nätti tyttö kyllä sais miehenkin, että kannatta äkkiä pariutua, niin saa sitten vähän kivemman asunnon".
- Mulle on monta kertaa esitetty ravintolassa kimppalaskun tullessa, että maksan kahden edestä, vaikka olen vain yksi ihminen ja muut paikalla olevat pariskuntia.
- Kun yksi ystävä oli vielä sinkku, sukulaistäti kutoi hänelle vauvanvaatteita varmuuden vuoksi etukäteen.
- Ikuinen klassikko, jonka kuulee yleensä ihmisiltä, jotka ei tunne mua kovin hyvin: "Vieläkin sinkku? Ei saa olla liian nirso!" (Wtf, en ole nirso, minkäs minä sille mahdan että äijä sai paskahalvauksen kun olis lapsia pitänyt alkaa tekeen ja lähti käveleen...)
Kommentit (370)
Olen maalaiskaupungista kotoisin, 44-vuotias. Erosin 12 vuotta sitten ja ollut sinkku sen jälkeen. Olen asunut Helsingissä koko aikuisikäni ja kouluttautunut korkeasti ja vähän ylikin, olen vegaani ja harrastan taidetta ja teen sitä itsekin. Olen tyylikäs ja nättikin.
Aina kun käyn maalaiskotikaupungissani, iäkkäät tädit kaupittelevat minulle omien miestensä veljiä jotka ovat peräkammarinpoikia ja monta kymmentä vuotta minua vanhempia. Syövät vain lihaa, esim. siansorkat ovat herkkua. Kotitalot ovat törkyisiä, pirtinpöydälle on purettu joku auto tms. ja siinä pöydän nurkalla syödään. P1ssillä käydään niin että ulko-ovelta ruikkastaan oven viereen. Liekö edes vesivessaa saati suihkua huushollissa. Harrastuksena auton rassaaminen ja metsästäminen, koulutusta ei taida olla. Vaatetus on jotain mistä näkyy maha ja karavaanarirako.
Ei s**tana.
Vierailija kirjoitti:
Olen maalaiskaupungista kotoisin, 44-vuotias. Erosin 12 vuotta sitten ja ollut sinkku sen jälkeen. Olen asunut Helsingissä koko aikuisikäni ja kouluttautunut korkeasti ja vähän ylikin, olen vegaani ja harrastan taidetta ja teen sitä itsekin. Olen tyylikäs ja nättikin.
Aina kun käyn maalaiskotikaupungissani, iäkkäät tädit kaupittelevat minulle omien miestensä veljiä jotka ovat peräkammarinpoikia ja monta kymmentä vuotta minua vanhempia. Syövät vain lihaa, esim. siansorkat ovat herkkua. Kotitalot ovat törkyisiä, pirtinpöydälle on purettu joku auto tms. ja siinä pöydän nurkalla syödään. P1ssillä käydään niin että ulko-ovelta ruikkastaan oven viereen. Liekö edes vesivessaa saati suihkua huushollissa. Harrastuksena auton rassaaminen ja metsästäminen, koulutusta ei taida olla. Vaatetus on jotain mistä näkyy maha ja karavaanarirako.
Ei s**tana.
Aika hauska tarina.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on melko konservatiivinen, olen ison perheen lapsi. Hänen mielestään "avioliitto on onnen satama", vaikka omansa oli täyttä paskaa (isäni on kuollut). Tästä syystä en voi olla tuntematta itseäni failureksi, koska äitini iso kirjahylly on täynnä sisaruksieni hääkuvia, sekä lapsenlapsien kuvia. Kaikkien muiden kuvat löytyy kirjahyllystä, paitsi minun, yhden siskoni ja yhden veljeni, jotka emme ole naimisissa. Oma kuvani on vedettävässä kaapissa piilossa.
Minä olisin tuossa tilanteessa katkaissu vaivihkaa väliini äitiin. En soittelisi enkä kävisi kylässä, en tiedä menisinkö edes hautajaisiin. Omapa on häpeänsä.
- onks sulla mitään säpinää? Kyllä sulle pitäis hankkia joku mies. Voisit tulla sitte sen kanssa mun ja mieheni kanssa viettää iltaa.
-mun yks sukulainen on tinderissä, etitään se sulle.
- tule ihmeessä mukaan meidän illanviettoon, ei me pussailla miehen kanssa sun edessä.
Työkaverit kyselivät aina, että miksi minun, vapaan ja itsellisen miehen, täytyy päästä helpomalla kuin heidän, "tohvelin alla" olevien ukkomiesten.
Tosi usein varsinkin vanhemmat ihmiset oikein odottavat, että nuoret eläisivät kuten hekin. Eli naimisissa ja lapsia viimeistään 30-vuotiaana. Kun heille selviää, että 40-vuotiaskin elelee yksikseen, tulee syvä halveksunta. Miksi ei osata kunnioittaa toisen valintoja? Miten se on heiltä pois, jos joku toinen valitseekin erilaisen elämänpolun?
Minun annetaan ymmärtää että sinkkuna pitäisi vain päivystää kotona odottamassa joka asiaan tuppautuvien sukulaisten ja tuttavien puheluja. Juurikin sain vihjailuja mielenterveysongelmasta kun en perjantai-iltana vastannut soittoon - viis siitä mitä olin tekemässä että puhelu meni ohi, selvästikään minulla ei ole kaikki kunnossa kun en näin ollut tavoitettavissa heti kun tarvitaan. Mitään omaa elämää ei kerta kaikkiaan kuulu sinkulla olla.
En tajua millaisia ihmisiä te oikein olette mille ihmiset ehdottelee kumppania tai kysyy seurusteluista? Ei minulta ole ikinä kysynyt kukaan mitään eikä sanallakaan kommentoinut mihinkään suuntaan elämääni.
Olen vain kyllästynyt siihen miten ihmiset pitävät minua outona & Ulla Taalasmaat yrittävät välillä väkisin saada minua tutustumaan johonkin mieheen. Olen aseksuaali enkä halua olla parisuhteessa, mutta en myöskään ole kovin innokas selittelemään tätä ihmisille joita en tunne kovin läheisiksi itselleni.