Lue keskustelun säännöt.
Sinkut, mikä on älyttömintä mitä teille on sanottu tai tehty sinkkuutenne vuoksi?
29.04.2017 |
Inspiroiduin tuosta toisesta keskustelusta, jossa ihmetellään miksi sinkun pitäisi maksaa kimppalahjoista tuplasti pariskuntiin nähden. Aloin miettiä että sinkkuihin kyllä liitetään ihan ihmeellisiä juttuja ja stigmoja ja vaatimuksia ylipäänsä. Mikä on älyttömintä tai ärsyttävintä mitä te olette kohdanneet sinkkuina? Heitän tähän muutaman esimerkin:
- Kahdelle kaverille on sanottu pankissa asp-asioissa, että "noin nätti tyttö kyllä sais miehenkin, että kannatta äkkiä pariutua, niin saa sitten vähän kivemman asunnon".
- Mulle on monta kertaa esitetty ravintolassa kimppalaskun tullessa, että maksan kahden edestä, vaikka olen vain yksi ihminen ja muut paikalla olevat pariskuntia.
- Kun yksi ystävä oli vielä sinkku, sukulaistäti kutoi hänelle vauvanvaatteita varmuuden vuoksi etukäteen.
- Ikuinen klassikko, jonka kuulee yleensä ihmisiltä, jotka ei tunne mua kovin hyvin: "Vieläkin sinkku? Ei saa olla liian nirso!" (Wtf, en ole nirso, minkäs minä sille mahdan että äijä sai paskahalvauksen kun olis lapsia pitänyt alkaa tekeen ja lähti käveleen...)
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- jätetään illanistujaisten ulkopuolelle, kun siellä on vain pariskuntia.
- jos sinkkuus tulee puheeksi, seurustelevat kaverit suhtautuvat siten että minä olen taatusti katkera ja yksinäinen. Katkera siitä, etten saa seksiä ja kumppania muutenkaan. Selittely ei auta, he vain myhäilevät että niin niin.
- "no jokos sulla on joku? Eikö töistä löytyis? Entäs ne opiskelukaverit?" -jooei, töissä kaikki miehet on mua aika paljon vanhempia ja joka ikinen on naimisissa! Opiskelukaverit taas elävät bilevaihetta.
- "kyllä tarvii lapsi miehenmallin." Niin, lapsen oma isä, siskon mies, ukki ja kavereiden isät sekä kaukaisemmat sukulaismiehet eivät riitä. Pitää saada saman katon alle joku äijänretale.Eniten mua vituttaa tuo kavereiden suhtautuminen. En viitsi edes puhua sinkkuudesta mitään, koska he eivät tunnu tajuavan että mä viihdyn sinkkuna. Itse kitkuttavat paskoissa parisuhteissaan.
Kaikki sinun kaverisi kitkuttavat paskoissa parisuhteissaan?
Et kai nyt itse syyllisty asenteellisuuteen?
Sen voin sanoa että jos joku suhtautuu kavereidensa parisuhteisiin tuolla tavalla, antaa se kyllä vähän kateellisen ja katkeran kuvan ja saattaa tuottaa noita kommentteja joissa sinullekin suositellaan parisuhdetta.
Ei, vaan ne jotka kärkkäimmin puuttuvat sinkkuuteen, ovat ne jotka ovat huonoissa parisuhteissa. Yhdellä mm. on ollut väkivaltaa suhteessa ja mies petti raskausaikana. Silti hän ei (muka) ymmärrä, että joku voi olla tyytyväinen sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se ärsyttää, että kysellään, että onko mitään naista. Kaverit kyselevät, että olenko saanut pillua.
Kaamea tyyli puhua naisista. Yäk.
Minulta muuten kysytään noin ja kysyjinä ovat naiset.. .
Taidamme tuntea hyvin erilaisia ihmisiä... Mikäli minulle joku sanoisi jotain tuollaista, niin emme enää olisi puheväleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei muuta kuin tässä jokin aika sitten lääkärin kanssa väiteltiin siitä, haluanko miehen/suhteen vai en. Itse sanoin etten halua enää koskaan miehen kanssa suhteeseen, että yksin on hyvä olla, mutta lääkäri vaan jankkas "äläs nyt...kyllä mies/suhde vielä joku päivä eteen tulee ja voi se mies tulla hakemaan sut kotootakin... pitää olla vaan positiivinen. :) " Huoohh...mitäpä tohon sen enempää sanomaan, kun ei usko niin ei.
Mitä helvettiä se sille lääkärille kuuluu :O ? Ahdistavaa tommonen.
Niinpä... Lähti vaan siitä, kun kävin terveystarkastuksessa ja kysyi olenko parisuhteessa ja kun sanoin että en, en ole ollut vuosikausiin ja etten haluakaan, niin alkoi toi jankkaaminen. Oli naislääkäri, n. 70v., ja sellanen mairea hymy päällä selitteli kuinka ei saa luopua toivosta ja kyllä se mies vielä löytyy. Taputti vielä polvelle...
Ja mun ikä on 43 vuotta, jos sillä on mitään merkitystä.
Ihan ohiksena, anteeksi.
Kävin tällä viikolla lääkärissä erittäin kipeän jalkaterän "takia", lääkäri neuvoi, että pitää olla kiitollinen kun ei ole syöpää, oli kuulema sinäkin päivänä käynyt vakavasti sairaita, jopa syöpää sairastavia.
Joten minun vaivani, joka estää kävelyn ja kuulema joskus (ehkä) parantuu - tosin lääkäri ei näytä tietävän millä keinoin - ei sitten ole oikein mistään kotoisin. 🤦🏻♀️
Siis, jos minä kärsin tämän valittamatta ja apua hakematta, syövät poistuu, vai mitä tässä pitää ajatella.
Teki mieli hivauttaa lääkäriä nokkaan, mutta jätin tekemättä. Täällä palstalla roikun, kun ei liikkumaankaan pääse. 🤷🏻♀️
Ja selvennykseksi, en rynnännyt lääkäriin heti, odottelin ensin kolmisen viikkoa, jos menisi itsekseen ohi.
Minua on koko ikäni pidetty lesbona.
Pidän todella monia miehiä kauhistuttavina, koska he juovat liikaa, pettävät - eivätkä huolehdi lapsistaan.
Eipä kyseinen tilanne tee minusta lesboa. Naiset eivät kiinnosta minua fyysisesti enkä ole koskaan himoinnut naisia. En kuulu baarisuutelijoihin, joita olen aina ihmetellyt.
En ole aseksuaali, koska haluaisin mukavan, fiksun, kohteliaan, seksikkään, tietenkin tupakoimattoman ja mielellään hyvännäköisen miehen, joka on absolutisti. Viimeinen kohta on Suomessa lähes mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut ihmettelyjä sinkkuudesta ennen kuin ostin oman asunnon. Silloin tuli kommenttia "ai sä ostit YKSIN" = "ai sä sitten luovutit". Sitten tuli tekopirteä, lohdutukseksi tarkoitettu "no, keskustakaksiosta pääsee kyllä äkkiä eroon jos löydätkin miehen". Loukkaavaa on, että sukulaiseni eivät suostu kutsumaan kotiani kodiksi vaan asunnoksi. "Mennään käymään Liisan asunnolla." " Oletkos Liisa ostanut mitään uutta asuntoosi?" Tätini luulee vieläkin, että jos sanoin puhelimessa olevani kotona, tarkoitan että olen vanhemmillani. Saman ikäisen serkun asunnosta puhutaan kyllä kotina mutta hän onkin avoliitossa.
Tuo kotijuttu on muuten erityisen loukkaavaa, koska monella sinkulla on tosi kiva ja harkiten hankittu ja laitettu KOTI, jossa he itse viihtyvät, no, kuin kotonaan. Etenkin miespuolisten sinkkujen kotia usein kämpitellään. Naiset selviytyvät lienee asunnolla.
Rupesin miettimään miten itse suhtaudun asiaan. Kaipa joo tulee kutsuttua asunnoksi sellaista, jonka olettaa tilapäisratkaisuksi. Kodiksi kutsun erään miehen yksiötä, koska tiedän ettei hän tule saamaan lapsia eikä todennäköisesti muuta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos kutsut sinkun kämppää kodiksi olet alentuva ja pidät sinkkua niin rumana tms. ettei hän tule ikinä saamaan suhdetta eikä lapsia, ja oletat, että tämä oli nyt tässä ja yksiöön jäät, se on sinun kotisi eikä tilapäinen asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut ihmettelyjä sinkkuudesta ennen kuin ostin oman asunnon. Silloin tuli kommenttia "ai sä ostit YKSIN" = "ai sä sitten luovutit". Sitten tuli tekopirteä, lohdutukseksi tarkoitettu "no, keskustakaksiosta pääsee kyllä äkkiä eroon jos löydätkin miehen". Loukkaavaa on, että sukulaiseni eivät suostu kutsumaan kotiani kodiksi vaan asunnoksi. "Mennään käymään Liisan asunnolla." " Oletkos Liisa ostanut mitään uutta asuntoosi?" Tätini luulee vieläkin, että jos sanoin puhelimessa olevani kotona, tarkoitan että olen vanhemmillani. Saman ikäisen serkun asunnosta puhutaan kyllä kotina mutta hän onkin avoliitossa.
Tuo kotijuttu on muuten erityisen loukkaavaa, koska monella sinkulla on tosi kiva ja harkiten hankittu ja laitettu KOTI, jossa he itse viihtyvät, no, kuin kotonaan. Etenkin miespuolisten sinkkujen kotia usein kämpitellään. Naiset selviytyvät lienee asunnolla.
Rupesin miettimään miten itse suhtaudun asiaan. Kaipa joo tulee kutsuttua asunnoksi sellaista, jonka olettaa tilapäisratkaisuksi. Kodiksi kutsun erään miehen yksiötä, koska tiedän ettei hän tule saamaan lapsia eikä todennäköisesti muuta pois.
Kun ostin kotini 12 vuotta sitten, laitoin sen kodiksi, jossa voin viihtyä ja olla pysyvästi. Ei se poista sitä, että jos vielä pariudun, koti vaihdetaan toiseen. Niinhän ne perheetkin muuttavat kasvaessaan isompaan, erotessaan erilleen, lasten lähdettyä usein pienempään jne. Koteja nekin silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua (29-vuotias nainen) ei kutsuta sukujuhliin muuten kuin vanhempieni kautta. Minulle ei siis ilmoiteta, että esim. serkullani on rippijuhlat x.x.201x, tervetuloa, vaan kutsu esitetään vanhemmilleni, jotka ilmoittavat sitten minulle juhlista. Pidän tätä hieman omituisena, etenkin kun parisuhteissa olevat pikkuveljeni kutsutaan puolisoineen suoraan. Olen asunut 10 vuotta omillani, ja tuntuu hassulta jos joku mieltää minut vanhempieni kanssa vieläkin yhdeksi yksiköksi.:D
Vierailija kirjoitti:
Erottuani jo monta vuotta sitten aviomiehestäni, kysyi mummoni että miksi minulla on parisänky. Pappani antoi myös suorasanaisesti ymmärtää, että kannattaisi laihduttaa jos meinaa saada vielä miehen itselleen.
Perheellisten suusta on toki kuultu myös tuota yksinäisyyshöpötystä, miten saan aikani kulumaan ym...
Olen ollut sinkku jo kauan, naimisissa olen ollut ja kaksi aikuista lastakin on.
Ostin loppuelämäni kodiksi 86 neliön rivarikolmion, jossa päämakuuhuone on nykymittapuun tilava ja siellä tietysti muhkea parisänky 😌 Ja siinähän sitä on joillekin ihmettelemistä, jotkut jopa vinkkaavat, että on olemassa 120 cm leveitä sänkyjä, ei ole pakko pitää noin leveää. 🤣😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on koko ikäni pidetty lesbona.
Tämä hämmästyttää minua aina, koska yleensä lesbo joutuu suunnilleen tatuoimaan asian otsaan, että jollekin edes tulee tämä vaihtoehto mieleen, varsinkin vielä joitakin vuosia sitten.Pidän todella monia miehiä kauhistuttavina, koska he juovat liikaa, pettävät - eivätkä huolehdi lapsistaan.
Nuo ovat ikäviä piirteitä ihmisissä ylipäätään. Toki heitä on miehissä hieman enemmän.
Jotkut kysyy jatkuvasti mitä miesrintamalla on tapahtunut...
Useampi sanonut, että olen vaan niin nirso... (Törkeyden huippu!)
Kysynyt "Mikä sussa on vikana, kun et miestä löydä/pysty pitämään?" Ai pitäskö hypätä suhteesta toiseen niinkuin sä ja ettiä aina jotain ns. "parempaa".
Jotkut naisporukat on tosi vittumaisia... yks kun aloittaa sen vihjailun kuinka oon jotenkin viallinen kun ei miestä ole, niin muut yhtyy siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut ja sinkkuna elän. Jotkut ydinperheissään elävät kertovat joidenkin lasten tai nuorten (ei minun) ongelmista ja AINA vedetään se "vanhemmat on eronneet että johtuu varmaan siitä"-kortti.
Todella loukkaavaa eronneena. Ne ydinperheet kun ei aina onnistu!
Toivottavasti näiden idyllisten ydinperheiden lapsille ei tule koskaan mitään vaikeuksia. Hah.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kutsut sinkun kämppää kodiksi olet alentuva ja pidät sinkkua niin rumana tms. ettei hän tule ikinä saamaan suhdetta eikä lapsia, ja oletat, että tämä oli nyt tässä ja yksiöön jäät, se on sinun kotisi eikä tilapäinen asunto.
Kuka ihme asuu samassa kodissa koko ikänsä? Olen 42-vuotias ja asunut 7 eri omistusasunnossa perheen lapsena, puolisona ja sinkkuna (lapsuuskodit ja omat) ja pitänyt niitä kaikkia koteina.
Ymmärrän, että jotain lyhytaikaiseksi jo ennalta tiedettyä asumisratkaisua pidetään asuntona, vaikka siellä asuisi koko perhe esim. myydään entinen ja vuokrataan väliaikaisasunto rakentamisen ajaksi.
Pariutuneellekin voi tulla äkkilähtö kodista, kun kumppani ilmoittaa erosta eikä yksin pystykään enää ylläpitämään kotiaan. Pitäisikö siinäkin alkaa arvottaa todennäköisyyksiä sille, onko pari mahdollisesti eroamassa vai ikuisesti yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua (29-vuotias nainen) ei kutsuta sukujuhliin muuten kuin vanhempieni kautta. Minulle ei siis ilmoiteta, että esim. serkullani on rippijuhlat x.x.201x, tervetuloa, vaan kutsu esitetään vanhemmilleni, jotka ilmoittavat sitten minulle juhlista. Pidän tätä hieman omituisena, etenkin kun parisuhteissa olevat pikkuveljeni kutsutaan puolisoineen suoraan. Olen asunut 10 vuotta omillani, ja tuntuu hassulta jos joku mieltää minut vanhempieni kanssa vieläkin yhdeksi yksiköksi.:D
Sama täällä: mun suvussa on joitain vanhempia ihmisiä jotka on oikeesti sitä mieltä että ihminen on aikuinen vasta perustettuaan perheen.
Vierailija kirjoitti:
Minua (29-vuotias nainen) ei kutsuta sukujuhliin muuten kuin vanhempieni kautta. Minulle ei siis ilmoiteta, että esim. serkullani on rippijuhlat x.x.201x, tervetuloa, vaan kutsu esitetään vanhemmilleni, jotka ilmoittavat sitten minulle juhlista. Pidän tätä hieman omituisena, etenkin kun parisuhteissa olevat pikkuveljeni kutsutaan puolisoineen suoraan. Olen asunut 10 vuotta omillani, ja tuntuu hassulta jos joku mieltää minut vanhempieni kanssa vieläkin yhdeksi yksiköksi.:D
Mut kutsutaan aina vanhempien kautta, se on jotenkin luontevampaa, he kun soittelevat usein keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi olla fyysistä vetovoimaa ja henkinen yhteys ilman että ihastuu!
Onhan mulla paljon ystäviäkin joista pidän kovasti. Miksei voi olla myös hyvä ystävä jonka kanssa harrastaa hyvää seksiä ihastumatta?
Epäilijällä ei selvästi ole asiasta kokemusta tai sitten on kova ihastumaan. Minä en ole, mutta ei se silti seksistä huonoa tee. Kaikkea sitä kuuleekin :D
Tämä on minusta mielenkiintoista, ihan vilpittömästi minua siis kiinnostaa miten erilaisia tässä suhteessa olemme. :) Itse sinkkuaikoina "ihastuin" käytännössä jokaiseen seksikumppaniini tai yhden illan juttuuni. Minä en olisi pystynyt tunteettomaan seksisuhteeseen, ainakaan yhtään pidempään sellaiseen, koska vääjäämättä olisin jossain vaiheessa ihastunut ja sitten kärsinyt mustasukkaisuudesta yms. Usko pois, se oli ärsyttävää. :D
No eikös se himokin ole eräänlaista ihastumista? Kemiat vaikuttavat ja ihminen ihastuu eli haluaa. Kun ei sitä seksiäkään haluta ihmisen kanssa, joka inhottaa, eli kemia ei toimi, eli ei ihastu.
Parisuhteen muodostumiseen, siis liittoon, tarvitaan käsittääkseni paljon muutakin kuin ihastumista, vai mitä mieltä olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on koko ikäni pidetty lesbona.
Tämä hämmästyttää minua aina, koska yleensä lesbo joutuu suunnilleen tatuoimaan asian otsaan, että jollekin edes tulee tämä vaihtoehto mieleen, varsinkin vielä joitakin vuosia sitten.Pidän todella monia miehiä kauhistuttavina, koska he juovat liikaa, pettävät - eivätkä huolehdi lapsistaan.
Nuo ovat ikäviä piirteitä ihmisissä ylipäätään. Toki heitä on miehissä hieman enemmän.
Olin tietenkin lesbo, kun varatut ja minua paljon vanhemmat työkaverimiehet eivät kiinnostaneet.
Olen ollut useita kertoja lesbo, kun jonkun miehen seura ei ole kiinnostanut. Haluan FIKSUN miehen.
Pahimpia olivat kerrat, jolloin kaksi naista piti minua lesbona. Toinen oli ruma (anteeksi, mutta hän oli) ja naimisissa ja toinen harrasti irtosuhteita ja oli surkeassa avoliitossa. En olisi kumpaankaan koskenut, vaikka he olisivat olleet miehiä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se ärsyttää, että kysellään, että onko mitään naista. Kaverit kyselevät, että olenko saanut pillua.
Kaamea tyyli puhua naisista. Yäk.
Minulta muuten kysytään noin ja kysyjinä ovat naiset.. .
Taidamme tuntea hyvin erilaisia ihmisiä... Mikäli minulle joku sanoisi jotain tuollaista, niin emme enää olisi puheväleissä.
Todennäköisesti. Nämä minun kaverini eivät juuri sylje lasiin eikä osa vissiin ruiskuunkaan. Eivät edes usko, että voi olla miehiä, jotka näkee naisen muuna kuin p----na. Mikä tosin voi kertoa jotain heidän tuntemistaan miehistä...
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kutsut sinkun kämppää kodiksi olet alentuva ja pidät sinkkua niin rumana tms. ettei hän tule ikinä saamaan suhdetta eikä lapsia, ja oletat, että tämä oli nyt tässä ja yksiöön jäät, se on sinun kotisi eikä tilapäinen asunto.
Mulla on ollut sinkkuna aina vähintään omistuskaksio. Nyt 80 m2. Tuokin on alentuvaa, että olettaa sinkun sinnittelevän jossain minimurjussa. Sitä paitsi osa perheistäkin joutuu asumaan ahtaasti, alimittaisessa asunnossa.
No en laittanut palautetta, vaikka pariin kertaan mietin. Oli sillä muutama muukin möläytys (liittyen esim. työelämääni) ja ystävien kanssa pystyttiin jopa nauramaan, että joku toinen avaisi ranteet noiden sessioiden jälkeen. Olin kuitenkin sen verran rasitteisessa tilassa silloin, etten jaksanut alkaa ottaa selvää, kenelle hänestä voisi valittaa, vaikka oli sellainen olo, että joku surkeampi tapaus joutuu kärsimään hänen vuokseen ihan kohtuuttoman paljon. Kai se vaan ajatteli, ettei minua mikään vaivaa, että menisin muualle vaikeroimaan mukaongelmiani. Kävin siellä 3 x ja homma lakkasi omaan mahdottomuuteensa. Ei kuitenkaan osannut tai halunnut ohjata minua mihinkään muuallekaan.