Lue keskustelun säännöt.
Meitä pyydettiin tänään kummiksi aika erikoisilla saatesanoilla..
29.04.2017 |
Sukulaispariskunta kävi kylässä lastensa kanssa ja pyysivät meitä kummiksi, suostuttiin ilomielin kunnes totuus paljastui.
Kun olimme suostuneet alkoi helpottunut päivittely siitä, että "Huh siis onneksi tajuttiin, että teitä voisi kysyä. Nää kaikkien suosituimmat sukulais- ja ystäväpariskunnat kun on jo niin monien kummeja, että ei oikein heitäkään voi enää pyytää. Kyllä me pitkään mietittiin ja kyseltiin monia ja sitten tuli vielä mieleen, että onhan se Emmi serkku ja sen mies! Ja ette taida olla kenenkään kummeja vielä niin riittää sitten aikaa kivasti tälle meidän pienelle. Ai että miten helpottuneita ollaan, tuntui, että kaikki on jo varattuja ja ne parhaat kummit pitäisi varata itselleen jo ties milloin (naurua)
Katsottiin mieheni kanssa toisiamme aika hämmästyneinä, että mitä ihmettä tässä tapahtuu, eivätkö oikeasti tajua miten puhuvat. Nytt kaduttaa kun tuli lupauduttua. Lapselle oli jo tulossa 3 kummia niin mihin meitä sitten edes tarvitaan kun ei olla niitä suosittuja pariskuntia ilmeisesti :(
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Sano että jäit miettimään eilistä keskustelua. Pahoitit mielesi kun teitä kuvattiin viimeisenä vaihtoehtoja. Toivoit että lapsikin saisi perheelle mieleiset kummit, eikä mitään viimeisiä vaihtoehtoja.
Joo, ja oikeasti se kummius on hirveää jos ei aikuisten kesken tulla hyvin toimeen. Ja se jatkuu vuosikausia. Lapsen on turha odottaa osaavaan kiittää viesteillä tms mistään, ja aikuisetkaan ei sitä tee, joten jos yhteydenpito perheen kanssa ei ole luontevaa niin helposti kummi päätyy lahja-automaatin rooliin.
tai vaihtoehtoisesti lapsi saattaa kärsiä siitä että "kummi ei muista, käy, ota yhteyttä" ja kokea sen omaksi syykseen vaikka kyse olisi aikuisten välisistä hiertämisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummiudesta saa kieltäytyä. Olen kieltäytynyt - eikä menneet edes välit poikki.
Mulle kävi ihan samalla tavalla! Suostumisen jälkeen eräänä päivänä täti sanoi, että tämä perhe ei ollut keksinyt tarpeeksi kummeja toiselle lapselleen, ja hän oli sanonut, että "Onhan se Hannakin, pyytäkää sitä!" Ihmeellisen tilanteesta tekee se, että lapselle oli jo pyydetty kolme muuta kummipariskuntaa, mutta vielä piti keksiä joku neljäs. Varmaan kaikki hyvät kummit oli jo käytetty ennen minua ensimmäiselle lapselle ja sitten myös tälle toiselle.
En ole suostunut kummeiksi muille sen jälkeen, koska en jaksa olla lahja-automaatti kahdesti vuodessa. Olen sanonut jopa parhaalle kaverilleni (jolle tosin olisin ollut ensimmäinen vaihtoehto), että olen päättänyt, etten tämän yhden lisäksi ota muita, koska siitä huomioimisesta tulee sitten niin aikataulutettua. Huomioin lähipiirini lapsia silloin, kun huomioin.
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt, miksi ei ole kummeja "viran puolesta" samaan tapaan kuin vihkitodistajat maistraatissa. Jos ei omia todistajia ole. todistavat maistraatin virkailijat, että vihkiminen tapahtuu. Samoin voisi olla kasteen kohdalla: pari seurakunnan työntekijää esim. todistaisivat, että lapsi kastetaan ja siten liitetään seurakunnan jäseneksi.
Jos vauvan vanhemmat käyttäytyvät noin typerästi, kieltäytyisin ehdottomasti. Omituista, miksi heidän ylipäänsä piti perustella valintansa. Ajatella voi ihan mitä tahansa, mutta ei kaikkea tarvitse möläyttää ulos.
Kyllä kirkosta saa kummit! Ne vaan ei mainosta sitä mahdollisuutta! Reippaasti kysymään vain!
Kaksi on srk suositus, mutta: Poikkeustapauksessa kastettavan seurakunnan kirkkoherran suostumuksella voi kummeja olla vain yksi.
Eli tämäkin onnistuu. AP:n tapauksen lapsellahan on jo 1 kummi, ja AP puolisoineen olisi 2. ja 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa on "tänään", joten ei ole suinkaan liian myöhäistä. Soita ja sano että olit eilen kännissä ja että et ole sittenkään valmis huolehtimaan kenenkään uskonnollisesta kasvatuksesta kun pidät omia elintapojasi niin epäortodoksisena että sinulla on eksistentiaalinen kriisi.
Tai puolison kanssa sovitte, että kerrotte version, että puolison kanssa keskusteltuasi ja "viimeinen mahdollisuus" tarinan kuultuanne, tulitte tosiaan siihen tulokseen, että ette ole sopivia kummeja. Tämähän on totuuskin? Yksi lupasi ensin puhelimessa, ja kun teille yhteisesti tuli taustaa selville, niin kaduttaa.
Kummius velvoitteena - pakkokummius, hätävarakummius - on ikävä rasite teille ja lapselle. Lapselle on parempi, että on vaikka sitten 1 halukas kummi. Tämäkin onnistuu.
Mulla on kolme sisarusta. Heistä yksi on saanut kolme lasta. Ensimmäisen kummiksi hän pyysi vanhinta sisaruksistamme. Seuraavan kummiksi pyysi seuraavaksi vanhinta sisarusparvestamme. Ja kolmannen kummiksi pyysi UUDESTAAN meistä vanhinta. En tiedä, miksi mä en kelvannut. Helkkarin paha mieli kyllä jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa ajattelematonta.
Mun veljeni kippaa meille lapsiaan hoitoon vähän väliä (mikä on kiva, lapset saa serkkuseuraa!) ja aika usein se selittää eteisessä sitten ketä kaikkia oli kysynyt ennen meitä ja miten kenellekään ei käynyt kun oli ne bileet ja toi keikka ja noi juhlat, joten soitettiin sit lopulta teille. Voi olla että se oikeasti yrittää sanoa että "en haluaisi olla vaivaksi, ei me pidetä teitä lastenhoitoautomaattina" mutta kyllä se kieltämättä joskus kuulostaa siltä että ollaan viimeinen vaihtoehto kun kaikki paremmat kusi.
Tässä voi olla sekin, että veljesi ajattelee, että kun teillä on omiakin lapsia, niin pelkää että tulee teille jo liikaa vaivaa. Siksi selittää että on jo yrittänyt kaikkia muita kysellä, mutta kenellekään ei käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärsin oikein, vanhemmat ovat valitsemassa lapselleen viisi kummia?
Mahtaa olla ruuhkaa, kun lapsi saa kasteen yhteydessä siunauksen ja vielä pahempi ruuhka on kun lapsella on konfirmaatio, kun yhden nuoret kummit täyttävät puolet alttarista.
Meidän kaupungissa ei ainakaan alttarille voi mennä kuin yksi kummi konfirmaatiossa siunaamaan nuorta. Nuoren on vaan tehtävä sitten valinta, kenetkä ottaa. Ja siunaajan ei ole pakko olla edes kummi, vaan voi olla joku muu nuorelle läheinen aikuinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme sisarusta. Heistä yksi on saanut kolme lasta. Ensimmäisen kummiksi hän pyysi vanhinta sisaruksistamme. Seuraavan kummiksi pyysi seuraavaksi vanhinta sisarusparvestamme. Ja kolmannen kummiksi pyysi UUDESTAAN meistä vanhinta. En tiedä, miksi mä en kelvannut. Helkkarin paha mieli kyllä jäi.
Mutta eihän hän pyytänyt sitä neljättäkään sisarusta? Onko hän pahoillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme sisarusta. Heistä yksi on saanut kolme lasta. Ensimmäisen kummiksi hän pyysi vanhinta sisaruksistamme. Seuraavan kummiksi pyysi seuraavaksi vanhinta sisarusparvestamme. Ja kolmannen kummiksi pyysi UUDESTAAN meistä vanhinta. En tiedä, miksi mä en kelvannut. Helkkarin paha mieli kyllä jäi.
Mutta eihän hän pyytänyt sitä neljättäkään sisarusta? Onko hän pahoillaan?
Laskuvirhe :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä alkaisin kummiksi lapsen takia (hän ei ole syypää vanhempien tyhmyyteen ), mutta ristiäisisä voisin möläyttää jossain tilanteessa tyyliin : on kyllä kiva olla kummi, vaikkei ekoja ja suosituimpia vaihtoehtoja kummeiksi oltukaam, mutta hyvä kun kelpaa tämmöiset vähemmän hyvätkin :D ;)
Mä laittaisin, että mietitte asiaa miehen kanssa oikein ajatuksella ja tulitte siihen tulokseen, että taidatte olla sittenkin liian epäkypsiä tähän tehtävään. Ajattelette lapsen parasta ja toivotte, että pariskunta löytää sopivat kummit lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi on srk suositus, mutta: Poikkeustapauksessa kastettavan seurakunnan kirkkoherran suostumuksella voi kummeja olla vain yksi.
Eli tämäkin onnistuu. AP:n tapauksen lapsellahan on jo 1 kummi, ja AP puolisoineen olisi 2. ja 3.
Ei vaan säntö on vähintään kaksi, mutta poikkeustapauksessa yksikin riittää.
On kyllä aika mänttiä sanoa tuo ääneen, vaikka se olisi tottakin. 🙁 Tämä kummien valinta on aika kinkkinen juttu. Me pyysimme lapsellemme kummit ihmisistä, jotka ovat meille tärkeitä ja/tai jotka haluamme pitää läheisinä. Onneksi suostuivat ja onneksi lähipiirissämme kuulutaan kirkkoon (paitsi sisarukset, jotka kyllä ovat läheisiä muutenkin).
Tosi suuri merkitys lapsen ja kummin suhteen muodostumisessa on kyllä tosiaan vanhemmilla! Itselläni on muutama kummilapsi, joista yhdelle olen vain lahjan antaja. Hänestä ja hänen vanhemmistaan ei koskaan kuulunut, viesteihin ja puheluihin vastattiin lyhyesti jne. Lapselle ei juurikaan minusta puhuttu. Tässä ei ollut siis mitään draamaa taustalla, ehkä enemmän vanhempien kyvyttömyys pitää yhteyttä myös esim. sukulaisiin. Toiselle kummilapselle minua "pidettiin hengissä", vaikkemme usein fyysisesti nähneetkään. Soittelimme, lähettelimme kuvia, vanhemmat puhuivat minusta hänen kumminaan. Voitte kuvitella kumman rippijuhliin oli luontevampaa mennä.
Mutta opin siis tästä sen, että pidän lapselleni kummeja mielessä kuvin, puhein ja mahdollisten heidän näkemisensä. Eräs kummi on esim. lapseton, joten hänelle olen ihan suoraan sanonut, että nyt voitte jo mennä kahdestaan hoplopiin jne. En minä ainakaan lapsettomana tiennyt mitä voisin ehdottaa.
Mutta. Alkuperäiseen kysymykseen. Jos olette läheisiä, niin kertoisin, että puheet tuntuivat loukkaavilta ja olitte kyllä alunperin iloisia kummin tehtävistä. Jos ette ole niin läheisiä, niin tekisin niinkuin sydän sanoo. Mitä mieltä miehesi on asiasta?
Nämä kummijutut on tunteita herättäviä.
Itse vedin herneet nenään kun miehen veljen lapselle pyydettiin kummiksi miestäni. Ristissä sain huomata että kummeina toimi mieheni lisäksi kaksi lapsen äidin veljeä ja heidän puolisonsa.
Vain minut halusivat jättää ulkopuolelle.
Harmittaa että osallistuin niihin ristiäisiin. Tuskin minua sinnekään haluttiin.
Mies on saanut hoitaa kummivelvoitteet, joululahjat ja synttärit ihan omin päin silloin kun on muistanut. Tässä asiassa ovat kuitenkin minua yrittäneet saada vastuulliseksi. huolehtimaan lahjojen hankkimiset ja muut muistamiset. Kummiksi en kelpaa mutta lahjoja pitäisi silti ostella. Naistenhan ne kuuluu huolehtia tällaisten vatipäiden mielestä.
Minua ei ole kiinnostanut pitää mitään yhteyttä siihen perheeseen niin selkeän ulossulkemisen jälkeen.
Miettiiköhän lapsen vanhemmat koskaan miten tämmöiset kummiksi kelpaamattomat ja hätävarakummit suhtautuvat siihen että heidän asemansa niin tylysti töksäytetään. Vai elävätkö vain iloisina ajatellen että hehän ovat vain rehellisiä.
Sano että jäit miettimään eilistä keskustelua. Pahoitit mielesi kun teitä kuvattiin viimeisenä vaihtoehtoja. Toivoit että lapsikin saisi perheelle mieleiset kummit, eikä mitään viimeisiä vaihtoehtoja.
Joo, ja oikeasti se kummius on hirveää jos ei aikuisten kesken tulla hyvin toimeen. Ja se jatkuu vuosikausia. Lapsen on turha odottaa osaavaan kiittää viesteillä tms mistään, ja aikuisetkaan ei sitä tee, joten jos yhteydenpito perheen kanssa ei ole luontevaa niin helposti kummi päätyy lahja-automaatin rooliin.