Lue keskustelun säännöt.
Meitä pyydettiin tänään kummiksi aika erikoisilla saatesanoilla..
29.04.2017 |
Sukulaispariskunta kävi kylässä lastensa kanssa ja pyysivät meitä kummiksi, suostuttiin ilomielin kunnes totuus paljastui.
Kun olimme suostuneet alkoi helpottunut päivittely siitä, että "Huh siis onneksi tajuttiin, että teitä voisi kysyä. Nää kaikkien suosituimmat sukulais- ja ystäväpariskunnat kun on jo niin monien kummeja, että ei oikein heitäkään voi enää pyytää. Kyllä me pitkään mietittiin ja kyseltiin monia ja sitten tuli vielä mieleen, että onhan se Emmi serkku ja sen mies! Ja ette taida olla kenenkään kummeja vielä niin riittää sitten aikaa kivasti tälle meidän pienelle. Ai että miten helpottuneita ollaan, tuntui, että kaikki on jo varattuja ja ne parhaat kummit pitäisi varata itselleen jo ties milloin (naurua)
Katsottiin mieheni kanssa toisiamme aika hämmästyneinä, että mitä ihmettä tässä tapahtuu, eivätkö oikeasti tajua miten puhuvat. Nytt kaduttaa kun tuli lupauduttua. Lapselle oli jo tulossa 3 kummia niin mihin meitä sitten edes tarvitaan kun ei olla niitä suosittuja pariskuntia ilmeisesti :(
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä pyydettiin 17v sitten miehen kaverin 3. lapsen kummeiksi. Ristiäisissä selvisi että lapsella oli jo "pääkummit" jotka pitivät mm kastetoimituksessa sylissä. Me oltiin koko ajan jotain varakummeja. Yksillekään synttäreille ei tullut kutsua vaikka kuulin että sellaisia järjestettiin. Muutaman vuoden päästä vanhemmat erosivat ja yhteydett kummityttöön katkesivat melkein kokonaan.
Täh? Ei kai teille kukaan sanonut, että olette tulossa sylikummeiksi? Turhaa loukkaantumista tuollainen, Kuullunymmärtäminen kunniaan.
Entä se syntymäpäiville kutsumattomuus? Ihan normaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt, miksi ei ole kummeja "viran puolesta" samaan tapaan kuin vihkitodistajat maistraatissa. Jos ei omia todistajia ole. todistavat maistraatin virkailijat, että vihkiminen tapahtuu. Samoin voisi olla kasteen kohdalla: pari seurakunnan työntekijää esim. todistaisivat, että lapsi kastetaan ja siten liitetään seurakunnan jäseneksi.
Jos vauvan vanhemmat käyttäytyvät noin typerästi, kieltäytyisin ehdottomasti. Omituista, miksi heidän ylipäänsä piti perustella valintansa. Ajatella voi ihan mitä tahansa, mutta ei kaikkea tarvitse möläyttää ulos.
Jos lapselle ei ole sopivia kummeja vanhempien puolelta järjestää seurakunta sen, 2 työntekijää ovat sitten kastettavan kummit.
Oikeastihan kummien tehtävä on tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa eikä olla todistajina seurakuntaan liittämisessä.
Menettekö muutenkin synttäreille yms. sukulaisuutenne takia, eli olette joka tapauksessa kutsulistalla. Siis ihan sama oletteko myös kummeja koska lahja on kuitenkin ostettava.
Jos olisin teinä, unohtaisin koko puheet ja näyttelisin osani ko näytelmässä aina tarpeentullen. Kun ovat sukulaisiakin. Jos eivät olisi sukua voisin kieltäytyäkin. Pöljille sukulaisille on annettava anteeksi enemmän.
Menettekö muutenkin synttäreille yms. sukulaisuutenne takia, eli olette joka tapauksessa kutsulistalla. Siis ihan sama oletteko myös kummeja koska lahja on kuitenkin ostettava.
Jos olisin teinä, unohtaisin koko puheet ja näyttelisin osani ko näytelmässä aina tarpeentullen. Kun ovat sukulaisiakin. Jos eivät olisi sukua voisin kieltäytyäkin. Pöljille sukulaisille on annettava anteeksi enemmän.
Mulle on käynyt samantyyppisesti. Eli kysyttin ekana asiana, että kuulunko luterilaiseen kirkkoon. Kun vastasin myöntävästi tuli pitkä selitys, miten kaikki heidän läheiset ja kirkkoon kuuluvat ystävät on jo kahden ensimmäisen kummeja ja he ei meinanneet keksiä enää ketään tälle kolmannelle ja ne keitä he kysyivät ekaksi eivät ikävä kyllä kuuluneet kirkkoon. Sitten vimeisenä vaihtoehtona nousin minä mieleen, että jos kuuluisin kirkkoon niin saisivat jonkun. Klttinä ihmisenä menin tohon ja sama juttu toistettiin vielä uudestaan lapsen ristiäisissä kaikille :(
Myöhemmin kasvatin "munaa" ja lopetin käymästä pakkosynttäreillä ja lähettämästä joululahjoja. Itse en saanut kertaakaan edes joulukorttia tai kiitosta lähettämistäni lahjoista sen noin 7 vuoden ajan kun suostuin juttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samantyyppisesti. Eli kysyttin ekana asiana, että kuulunko luterilaiseen kirkkoon. Kun vastasin myöntävästi tuli pitkä selitys, miten kaikki heidän läheiset ja kirkkoon kuuluvat ystävät on jo kahden ensimmäisen kummeja ja he ei meinanneet keksiä enää ketään tälle kolmannelle ja ne keitä he kysyivät ekaksi eivät ikävä kyllä kuuluneet kirkkoon. Sitten vimeisenä vaihtoehtona nousin minä mieleen, että jos kuuluisin kirkkoon niin saisivat jonkun. Klttinä ihmisenä menin tohon ja sama juttu toistettiin vielä uudestaan lapsen ristiäisissä kaikille :(
Myöhemmin kasvatin "munaa" ja lopetin käymästä pakkosynttäreillä ja lähettämästä joululahjoja. Itse en saanut kertaakaan edes joulukorttia tai kiitosta lähettämistäni lahjoista sen noin 7 vuoden ajan kun suostuin juttuun.
Taas lapsi menee pesuveden mukana, mutta toisaalta ihan normi toimintaa. Kun aikuiset riitelee niin kummilapsi hylätään. Harmi kun et kasvattanut sitä munaasi jo seitsemän vuotta aikaisemmin.
Toivon, että ilmoitit vanhemmille, ettei kummius sovi sinulle.
Minulle on tehty täysin samoin. Hyvä ystäväni, jonka tunsin kolmevuotiaasta ja jonka luokkakaveri olin myöhemmin pyysi minua kummiksi täysin vastaavasti. "Hyvät ja todella läheiset ystävämme eivät kuulu kirkkoon ja sinä kuulut, joten voisitko tulla tyttäremme kummiksi?".
Yritin kieltäytyä edellisen lauseen jälkeen, mutta hän halusi ehdottomasti minut kummiksi ja onnistui jotenkin vakuuttamaan, että he haluavat juuri minut. Olin niin hölmö, että suostuin.
Sama "hyvä ystävä" hylkäsi minut myöhemmin saatuani syöpädiagnoosin.
Minulla on kyky löytää mukavia ja sympaattisia ihmisiä elämääni. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laittaisin viestin:
Sori ,mutta ei me nyt voidakaan tulla kummiksi.meitä pyydettiin toisen lapsen kummiksi ja haluan panostaa kunnolla tähän toiseen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samantyyppisesti. Eli kysyttin ekana asiana, että kuulunko luterilaiseen kirkkoon. Kun vastasin myöntävästi tuli pitkä selitys, miten kaikki heidän läheiset ja kirkkoon kuuluvat ystävät on jo kahden ensimmäisen kummeja ja he ei meinanneet keksiä enää ketään tälle kolmannelle ja ne keitä he kysyivät ekaksi eivät ikävä kyllä kuuluneet kirkkoon. Sitten vimeisenä vaihtoehtona nousin minä mieleen, että jos kuuluisin kirkkoon niin saisivat jonkun. Klttinä ihmisenä menin tohon ja sama juttu toistettiin vielä uudestaan lapsen ristiäisissä kaikille :(
Myöhemmin kasvatin "munaa" ja lopetin käymästä pakkosynttäreillä ja lähettämästä joululahjoja. Itse en saanut kertaakaan edes joulukorttia tai kiitosta lähettämistäni lahjoista sen noin 7 vuoden ajan kun suostuin juttuun.
Taas lapsi menee pesuveden mukana, mutta toisaalta ihan normi toimintaa. Kun aikuiset riitelee niin kummilapsi hylätään. Harmi kun et kasvattanut sitä munaasi jo seitsemän vuotta aikaisemmin.
Toisaalta, kun lapsi on pieni ovat vanhemmat todella suuressa roolissa kuinka paljon kummi saa/voi liittyä kummilapsensa elämään. Ei sitä läheistä suhdetta väkisin voi kehenkään rakentaa eikä lapsen elämään tunkeutua jos vanhemmat eivät sitä tue/tahdo.
Useimmiten vastaavissa tilanteissa lapsi ei oikeasti menetä mitään muuta kuin lahja-automaatin ja onko se huono asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että ilmoitit vanhemmille, ettei kummius sovi sinulle.
Minulle on tehty täysin samoin. Hyvä ystäväni, jonka tunsin kolmevuotiaasta ja jonka luokkakaveri olin myöhemmin pyysi minua kummiksi täysin vastaavasti. "Hyvät ja todella läheiset ystävämme eivät kuulu kirkkoon ja sinä kuulut, joten voisitko tulla tyttäremme kummiksi?".
Yritin kieltäytyä edellisen lauseen jälkeen, mutta hän halusi ehdottomasti minut kummiksi ja onnistui jotenkin vakuuttamaan, että he haluavat juuri minut. Olin niin hölmö, että suostuin.
Sama "hyvä ystävä" hylkäsi minut myöhemmin saatuani syöpädiagnoosin.
Minulla on kyky löytää mukavia ja sympaattisia ihmisiä elämääni. :D
Ihan uteliaisuudesta: kuinka hän hylkäsi? Ihan feidaamalla, vai...? Pakko ei ole vastata, jos on epämukava aihe. Yhtä kaikki: voi jessus millaisia urpoja! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä laittaisin viestin:
Sori ,mutta ei me nyt voidakaan tulla kummiksi.meitä pyydettiin toisen lapsen kummiksi ja haluan panostaa kunnolla tähän toiseen lapseen.
Ei se sen lapsen syy ole, että on törpöt vanhemmat. Joten miksi ap:n pitäisi korostaa, että laittaa toisen lapsen etusijalle tähän toiseen lapseen nähden?
Ap:n tulisi mieluummin korostaa vanhempien idioottimaista käytöstä kieltäytyessään. Sanoa, että jokainen lapsi ansaitsee kummin, joka vanhempien mielestä on juuri oikea vaihtoehto heidän lapselleen. Koska vanhempien perusteluista tuli hyvin selvästi ilmi, että he eivät todellakaan näin ajattele ap:sta ja hänen miehestään, ap puolisoineen ei voi hyväksyä kummiutta. Ja koska lapsella on jo kolme kummia, niin ei ole mitään syytä edes painostuksen tai selittelyjen jälkeen kummiuteen enää suostua.
Ihmetyttää teidän suhtautuminen kummiuteen ja myös teidä kokemukset "toisen luokan kummina". Miksi otatte niin vakavasti? Miksi lähdette tuohon lahjoilla kilpailemiseen? Ja joillekin ilmeisesti käsite sylikummi on aivan vieras. Ottakaa nyt vähän selvää traditioista, joihin suostutte. Ja en kyllä käsitä vanhempiakaan, jotka ovat noin tökeröitä oman napansa ympärillä pyörijöitä, että eivät uhraa ajatustakaan sille mitä suustaan päästävät. Kummius on ihana asia, kun sen sellaiseksi tekee! Relatkaa ja nauttikaa sen lapsen kasvun seuraamisesta ja kun se vähän kasvaa, niin yhdessä olemisesta. Tietysti tämä koskee molempia osapuolia, niin vanhempia kuin niitä kummeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että ilmoitit vanhemmille, ettei kummius sovi sinulle.
Minulle on tehty täysin samoin. Hyvä ystäväni, jonka tunsin kolmevuotiaasta ja jonka luokkakaveri olin myöhemmin pyysi minua kummiksi täysin vastaavasti. "Hyvät ja todella läheiset ystävämme eivät kuulu kirkkoon ja sinä kuulut, joten voisitko tulla tyttäremme kummiksi?".
Yritin kieltäytyä edellisen lauseen jälkeen, mutta hän halusi ehdottomasti minut kummiksi ja onnistui jotenkin vakuuttamaan, että he haluavat juuri minut. Olin niin hölmö, että suostuin.
Sama "hyvä ystävä" hylkäsi minut myöhemmin saatuani syöpädiagnoosin.
Minulla on kyky löytää mukavia ja sympaattisia ihmisiä elämääni. :D
Ihan uteliaisuudesta: kuinka hän hylkäsi? Ihan feidaamalla, vai...? Pakko ei ole vastata, jos on epämukava aihe. Yhtä kaikki: voi jessus millaisia urpoja! :(
Nimenomaan. Hän ei enää vastannut puheluihini. Luulin, että hän on kiireinen, joten lähetin sähköpostin ja soitin pari kertaa - kunnes hän katkaisi puhelun. Olin hämmentynyt ja luulin, että hän pelkää kuolemaani. Minulla oli erittäin huono syöpäennuste, mutta pelastuin allogeenisella kantasolusiirrolla.
Soitin hänen miehelleen ja mies ystävällisesti - ja nolona - kertoi, ettei ystäväni enää halunnut olla kanssani tekemisissä, koska hän koki olevansa terapeuttini. Olin pari kertaa sanonut vitsillä hänelle "kiitos terapoinnista". Olimme ystäviä todella pitkään ennen välien katkeamista, tapasimme usein ja soittelimme.
Olen edelleen yhteydessä aikuiseen kummilapseeni, joka on kauhuissaan äitinsä käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverillani on jotain kymmenen kummilasta.
Toisia hän muistaa aktiivisemmin ja toisia ei lainkaan. Minusta on noloa, kun hän sitten hehkuttaa tuota "kummitteluaan" osan lasten kanssa somessa. Tekisi mieli kysyä, että mitä luulet, miltä tuntuu niistä osattomiksi jäävistä, tai heidän vanhemmistaan?
Tässä se ydin just on. Ihmissuhteita ei voi toisten puolesta suunnitella ja päättää. Kun vanhemmat valitsee vastasyntyneille jotain aikuiskavereita, jää kokonaan huomiotta se, että sillä lapsella on ihan omat henkilökemiat ja mielenkiinnon kohteet. Niitä läheisiä suhteita syntyy jos on syntyäkseen, ei siihen mikään kummius vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että ilmoitit vanhemmille, ettei kummius sovi sinulle.
Minulle on tehty täysin samoin. Hyvä ystäväni, jonka tunsin kolmevuotiaasta ja jonka luokkakaveri olin myöhemmin pyysi minua kummiksi täysin vastaavasti. "Hyvät ja todella läheiset ystävämme eivät kuulu kirkkoon ja sinä kuulut, joten voisitko tulla tyttäremme kummiksi?".
Yritin kieltäytyä edellisen lauseen jälkeen, mutta hän halusi ehdottomasti minut kummiksi ja onnistui jotenkin vakuuttamaan, että he haluavat juuri minut. Olin niin hölmö, että suostuin.
Sama "hyvä ystävä" hylkäsi minut myöhemmin saatuani syöpädiagnoosin.
Minulla on kyky löytää mukavia ja sympaattisia ihmisiä elämääni. :D
Ihan uteliaisuudesta: kuinka hän hylkäsi? Ihan feidaamalla, vai...? Pakko ei ole vastata, jos on epämukava aihe. Yhtä kaikki: voi jessus millaisia urpoja! :(
Nimenomaan. Hän ei enää vastannut puheluihini. Luulin, että hän on kiireinen, joten lähetin sähköpostin ja soitin pari kertaa - kunnes hän katkaisi puhelun. Olin hämmentynyt ja luulin, että hän pelkää kuolemaani. Minulla oli erittäin huono syöpäennuste, mutta pelastuin allogeenisella kantasolusiirrolla.
Soitin hänen miehelleen ja mies ystävällisesti - ja nolona - kertoi, ettei ystäväni enää halunnut olla kanssani tekemisissä, koska hän koki olevansa terapeuttini. Olin pari kertaa sanonut vitsillä hänelle "kiitos terapoinnista". Olimme ystäviä todella pitkään ennen välien katkeamista, tapasimme usein ja soittelimme.
Olen edelleen yhteydessä aikuiseen kummilapseeni, joka on kauhuissaan äitinsä käytöksestä.
Huhhuh. No taisipa tämän ystävyyden katkeaminen olla vain lottovoitto sinulle. Ihan uskomaton tyyppi.
O-o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miksi ette sitten kieltäydy? Voi siitä pestistä kai vieläkin jättäytyä pois, vai onko ne ristiäiset jo huomenna? Jos ihmettelevät, niin ainahan voitte sanoa sen saman, mitä tuohon kirjoitit. Välit voivat tietysti, mutta se riski on otettava, jos ei halua olla kynnysmattona.
Ristiäiset 2 viikon päästä. Ap
Erikoisen myöhään kummiksi kysyttiin. Vai kastetaanko vauva max kuukauden ikäisenä?
Vierailija kirjoitti:
Tästä näkee, että provon ei tarvitse olla edes kovin kummoinen niin pitkänkin keskustelun voi jo saada aikaiseksi.
Ihmiset on juuri niin törkeitä ja tyhmiä kuin mitä aloittaja kertoo.
Meilläkin miehen sisarukset on ihan oikeasti sitä mieltä että meiltä on lyhyempi matka heille kuim heillä meille.
Otsikossa on "tänään", joten ei ole suinkaan liian myöhäistä. Soita ja sano että olit eilen kännissä ja että et ole sittenkään valmis huolehtimaan kenenkään uskonnollisesta kasvatuksesta kun pidät omia elintapojasi niin epäortodoksisena että sinulla on eksistentiaalinen kriisi.
Olen usein miettinyt, miksi ei ole kummeja "viran puolesta" samaan tapaan kuin vihkitodistajat maistraatissa. Jos ei omia todistajia ole. todistavat maistraatin virkailijat, että vihkiminen tapahtuu. Samoin voisi olla kasteen kohdalla: pari seurakunnan työntekijää esim. todistaisivat, että lapsi kastetaan ja siten liitetään seurakunnan jäseneksi.
Jos vauvan vanhemmat käyttäytyvät noin typerästi, kieltäytyisin ehdottomasti. Omituista, miksi heidän ylipäänsä piti perustella valintansa. Ajatella voi ihan mitä tahansa, mutta ei kaikkea tarvitse möläyttää ulos.